Luulen että käteen jää kuitenkin enemmän kuin ennen oli. Ehkä meidän kohtaamisen tarkoitus oli opettaa molemmille jotain. Sinä opetit minulle näistä tunne-asioista, että ihmisiin voi vielä luottaa. Ja minä opetin sinulle jotain ehkä jostain muusta.
elämän
pikakurssiko?
18818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuon kun vielä näyttäisit niin saisit kurssitodistuksen.
siksi tähän vastaan... niinhän se on tässä kvartaalitaloudessa...ihmissuhteetkin on hoidettava tuottavasti ja nopeasti, mieluiten sähköisesti. Minulla taisinkin olla tällainen viimeisen kvartaalin pikaihastuminen, voisiko sanoa jopa rakastuminen. Mitä sitten opin...sen ettei se riitä mihinkään, että itsellä on tunteita. Ensi kerralla ehkä tunnistan sen, jolla on tunteita minua kohtaan, en tuijota vain omiani..
Miksi ei tehdä tästä kerrasta jotakin kun kerran olet ymmärtänyt että toisellakin oli/on samat tunteet kun itselläsikin? Et onnistu seuraavalla kerralla sen paremmin jos ei sinulla ole uskallusta olla avoin. Ei pidä ripustaa rukkasia naulaan kesken työn, vaikka se ehkä tuntuukin helpoimmalta ratkaisulta.
että ymmärtäisin toisella olevan tunteita, tottakai tekisin tästä kerrasta jotain. Siitä olen haaveillut. Mutta kun se menee niin, että minulla ei ole mitään käsitystä toisen tunteista. Siinä taisin tehdä virhearvion, että luulin hänelläkin olevan. Miksi luulin...rivien välistä, riveillä niitä ei ollut..toivon liikaa.
Ja tässä tapauksessa rukkasten naulaan laittaminen on se kaikkein vaikein asia...hän on mielessä kuitenkin..
kaikki nämä ihmisikävät, ettei tiedetä toistensa tunteista - eikä uskalleta ottaa selvää. Jos luulit tai luulet niin varmista asia, ei ne rivien välit varmastikaan ihan tyhjää haastaneet. Kaikki nämä hukkaan heitetyt tunteet on niin suurta tuhlausta, monessa tapauksessa ihan suotta kun ei uskalleta puhua toistensa kanssa.
ottaa selvää, siitä ne rivien välit sainkin.
Helppoa se ei ole. Kuten ei luovuttaminenkaan. Katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan. Ei taida asiat täällä kirjoittelemalla muuttua mihinkään...otan toki selvää, jos se on mahdollista. Jos ei ole, otan opiksi.
(mies), johon voit tuhlata tunteitasi, mitä enemmän tuhlaat tunteitasi, sitä enemmän saat takaisin! Kyllä jokaiselle löytyy ihminen johon voi 100 % luottaa.
Kylmät väreet kulkevat lävitseni ja kyyneleet nousevat silmiini.
löysitkö luotettavan ihmisen?
ehkä mekin istuttaisiin vierekkäisissä selleissä.
miehelle vai naiselle? Luin läpi koko ketjun ja toteanpa taas tähänkin etten ole kirjoittanut tuotakaan. En ikinä alkais pohtimaan tuollaisia asioita näillä palstoilla. Minun mielestäni nuo asiat kuuluu selvittää kasvotusten kyseisen ihmisen kanssa, ei täällä.
... että hyväksythän kuitenkin sen, että jotkut joutuvat näitä "yksin" käsittelemään. Täällä se on helpompaa kuin ihan yksin. Tuolla "kohteellahan" voi olla oma elämä ilman tarvetta selvittelyihin.
länsi-suomeen on tämä ketju. Oranssit hiukset naisella ja miehellä mustat.
tiedosta! :)
Tässä oikea ap, ja viesti lähti kaupunkiin meren rannalla. n-> m
hyväksyn.. Harmi vain jos se ei ole mahdollista oikean ihmisen kanssa. Täällä asiat helposti vääristyy. Sen olen itsekin saanut kokea.
Joskus vaan tuntuu, että parempi tää kuin ei mitään. Pitäisi jo lopettaa munkin. Minä lopetan loman jälkeen. Nyt on aikaa näitä lueskella ja nyt joulun aikaan on ajatukset vähän selkeytynytkin. Ehkä vääristynytkin, mutta oikeaahan ne vääristymät sitten jälkeenpäin, toivon.
sullekin näiden sivujen "poisvieroittumisesta"! Kyllä ne asiat selkenee siellä oikeassa elämässä ennemmin tai myöhemmin, usko vain. :)