Avioehto on ja talot, autot jopa polkupyörä miehen nimissä ym. Minä ollut kotiäitinä ja rahat menneet ruokaan, lasten vaatteisiin, leluihin ja oma osani asumiskuluihin ja puolet isoista hankinnoista kuten kodinkoneet.
Jos ero tulee ja vaikka ukko lähtee lätkimään tai minä jos muuttuu sietämättömäksi niin olenko puilla paljailla?
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ei kai voi mitään.
Jos ero tulee ja vaikka ukko lähtee lätkimään tai minä jos muuttuu sietämättömäksi niin olenko puilla paljailla?
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ei kai voi mitään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielestäni se riippuu ihan onko miehesi hankkinut nuo talot, autot etc ennen avioliittoa vai ei. Eikös siinä avioehdossa listata omaisuus mikä on ollut ennen avioliittoa. Avioliiton aikana hankittu omaisuus sitten jaetaan ihan sama kumman puolison nimissä ne on. Voin olla kyllä väärässä :)
Jos joku välttämättä haluaa, hän voi tehdä myös sellaisen avioehtosopimuksen, että edes avioliiton aikana hankittua omaisuutta ei jaeta.
Avioehdon mukaan kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen, olevaan tai tulevaan.
Jos mainitsemasi asiat ovat olleet miehen omaisuutta jo ennen avioliittoa, niin sitten ovat miehen omia sen jälkeenkin. Jos eivät, niin sen verran pitäisi ihmisen ajaltella, että vaatii nimensä edes talopapereihin laitettavaksi. Vaikka vähätuloisempi puoliso ei suoraan rahoittaisi talon maksua, niin arkisilla ostoksilla ja ilmaisella kodinhoidolla kuitenkin. Useimmilla talolaina onkin sentään yhteinen...
Avioehdon voi tehdä ihan minkälaiseksi vaan. Pitäisi tietää millainen se on. Sillä voi sulkea pois kummankin tai vain toisen, joten ei välttämättä vaan kyllä tavallisesti suljetaan enne liittoa tullut omaisuus sekä suvulta esim. perintönä tuleva liiton aikana.
Tässä tapauksessa voi pyytää sovittelua. Voi osoittaa kotiäitiyden ja siitä on maksettava jotain ositusta. Tämä on kyllä hankalampaa, mutta ei mahdotonta. Lakimies nyt kehiin. Onhan teillä kotivakuutus, joka korvaa oikeudenkäynnit ym? Jos ei eroa vielä, niin ota äkkiä moinen kotivakuutus (laaja) ja katso, että korvaaa tällaiset jutut.
Hyvin on miehesi saanut sinun tilanteesi hankalaksi. Rakkaus ja raha on pidettävä aina erillään. Olet mahdollistanut miehen työnteon olemalla kotona lasten kanssa ja sen voit osoittaa jonkin rahasumman arvoiseksi.
Tulos tosin epävarma.
Kotivakuutusten oikeusturva ei kata avioerotilannetta tai siihen liittyvää ositusta/omaisuuden erottelua. Sattuu olemaan niin, että kun otat sen kotivakuutuksen, niin koko perhe kuuluu sen piiriin. Ja kun eroat, niin kummalle se vakuutusturva myönnettäisiin, sinulle vai puolisollesi vai molemmille? Ei kummallekaan! Tarkista vaikka vakuutusyhtiöltä.
avioerosta ja omaisuuden osituksesta johtuvia oikeudenkäyntikuluja. Ei siis kannata liikaa luottaa siihen, että voi aloittaa oikeustaistelun vakuutuksen piikkiin. Jokatapauksessa vakuutus ei kata hävinneen osapuolen maksettavaksi tuomittuja toisen osapuolen kuluja. Kannattaa siis miettiä kahteen kertaan kannattaako nostaa oikeusjuttua, voi tulla kalliiksi.
En ymmärrä yhtään ap:n viestiä. Jos olet ollut kotiäitinä avioliitossa, mistä tulosi ovat peräisin? Sanot maksaneesi oman osasi asumiskuluista ja maksaneesi puolet isoista hankinnoista. Millä rahalla?
Toiseksi en käsitä, mitä ap:n "avioehto on" pitää sisällään. Tärkeintä on tietysti tietää, mitä avioehdossa sanotaan, sehän voi sisällöltään olla millainen vain.
Kotiäitinä, siis ilman tuloja - kuinka kauan?
Niin, tässä on TAAS yksi tyyppitapaus: miehen nimillä kiinteä omaisuus ja nainen käyttänyt rahansa juokseviin menoihiin - ja sitten vielä AVIOEHTO päällä!!
Nyt on miehesi sua kusettanut aika rankasti, kuten monet vastaavassa tilanteessa tekevät! Toisaalta et ole itsekään ymmärtänyt toimia tilanteen vaatimalla tavalla... "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... "
... Pieni mahdollisuushan tässä on, että avioerotilanteessa ositustanne kohtuullistetaan juristien avustuksella, mikäli liittonne on ollut riittävän pitkä....
Jos asuu ja elää yksin, itsensä kanssa, saa maksaa pääkaupunkiseudulla vuokraa min. 400 eur/kk. Jos asuin/elämänkumppani omistaa asunnon, jossa asutaan, pitäisi sen toisen sijoittaa omaan yksityiseen asumiseen ainakin se 400 egua.
Yhteisten/yhteisasuvien lapsien asumismenot vois miettiä sillä tarpeella, kuinka monta lisäneliötä lasten takia hankkisi tai on varaa hankkia. --jos joka tapauksessa asut 60 neliön kämpässä, ei extra persoonille lasketa asumiskuluja--
Jos puoliso on omistanut asunnon kaiken aikaa, voisi laskea, että se toinen aikuinen on säästänyt sen 400/kk asumalla "siivellä", jos kumppani on maksanut nämä asumisen kulut.
Kuinka sovitte lasten hankinnan? Oletteko ymmärtäneet, että toisen omaisuus on edelleen hänen omaansa, lapset ovat saajia vasta kun joku kuolee. Toki heitä jonkun on elätettävä, mutta se laskutoimitus ei löydy laeista eikä säännöistä. Vasta eron tai kuoleman jälkeen, löytyy lain suojia.
Jos teillä ero tulee, ja olet ollut kotiäitinä hoitaen kotia ja lapsia niin, että lasten isä on voinut toteuttaa itseään käymällä töissä ja hankkia rahaa, on sulla mahdollisuus vaatia tuosta kotiorjana olosta palkkaa niiltä vuosilta, mitä olet kotona lasten isän osuutta suorittanut. Palkan suuruus haetaan, oliko se nyt kotipalvelun ammattikunnan palkoista suunnistaen. Tämä tehdään siellä osituksessa. Vaan taitaa yleisimmin mennä käräjäoikeuden päätöksellä, kun miehet harvemmin asian hyväksyvät noin vain. Jälkikäteen suoritettu "palkanmaksu" ei kuitenkaan tule ihan yks-yhteen laskettuna, mutta jotain kipurahoja on mahdollisuus ja perusteltua vaatia. Tiedän naisia, jotka ovat saaneet korvausta kotiorjana olosta.
Harva nainen nykyään suostuu tulemaan raskaaksi, jos ei itse halua lapsia. Ja vaikka se ero tulisi, jokainen eronnut nainen, jonka tunnen, on nimenomaan sanonut tyyliin: "Eivät ne 5/10/15 vuottaa hukkaan menneet, onneksi sain nämä lapset" ja "Kaikkea muuta kadun, paitsi sitä, että nyt on lapset tehtynä". Harvaa naista myöskään mies pakottaa olemaan kotona lasten kanssa. Käsittääkseni moni kotona oleva nainen haluaa hoitaa lapsia kotona (homma ei ole enimmäkseen mitään ruusuilla tanssimista, tiedetään tiedetään...), jos näin ei ole, niin sitten olisi paljon parantamisen varaa perheen sisäisissä asioissa. Orjuus on todellakin asia erikseen!
Naisten pitäisi itse katsoa ettei tällaista tilannetta pääse syntymään. Nuorille naisille tuollaisten asioiden hoksaaminen voi kyllä olla vaikeaa. Minusta niissä papereissa ja esitteissä, joita annetaan naimisiin mentäessä, pitäisi olla juttua myös tästä. Se olisi sitten jokaisen oma asia, kuinka sokeasti uskoo rakkauteen, mutta olisi ainakin mahdollisuus tiedostaa tämä asia... Itse asiassa kannattaisin 2-3 pakollista avioliittoneuvontakäyntiä joka iikalle, ennen kuin olisi oikeus avioitua. Yksi kerroista käsittelisi pelkästään taloudellisia asioita.
Avioliittolain 103 b § (16.4.1987/411)
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Kysyjän tapauksessa siis:
a) "Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen..."
- Kohtuutonta voi olla se, että vaimo, joka puolisoiden yhteisestä sopimuksesta on jäänyt kotiin yhteisiä lapsia hoitamaan, mikä on mahdollistanut miehelle työssä käymisen ja oman varallisuuden kartuttamisen, omaisuuden osituksessa jäisi "tyhjän päälle", miehen saadessa yksin hyväkseen avioliiton aikanakin kertyneen varallisuuden.
b) "Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
- Puolison toimintaa yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi on myös vaimon tekemä kotityö, etenkin jos kotityöhön on kuulunut myös lasten hoitaminen.
c) "Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
... että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus."
d) "Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen."
- Vaatimus on syytä tehdä osituksessa. Jos sovittelusta ei puolisoiden kesken päästä yhteisymmärrykseen, siitä päättää puolison esittämästä vaatimuksesta oikeuden määräämä pesänjakaja. (Jos vaatimus esitetään vasta osituksen jälkeen, asiasta päättää käräjäoikeus.)
Jos teillä on pitkä liitto ja meinaat jäädä puille paljaille niin puhu tuomarisi kanssa mahdollisesta elatusmaksun maksamisesta. eli sen tässä tapauksessa joutuu miehesi maksamaan sinulle. Näitä tapauksia tiedän. Voisit myös käydä narsistienuhrientuki.net sivuilla. kuulostaa sille, että miehesi on oikein kunnon narsisti. Narsistien uhrientuki sivuilla on vertaisiasi ja sieltä on mahdollista saada juristin apua juuri näissä tapauksissa. Toivotan sinulle voimia taisteluun. Avioehto ei myöskään ole pitävä pitkässä liitossa.Älä lannistu. olen itse joutunut käymään pitkän taiston erossa mutta puoliksi se meni ja sillä siisti.
>
Höpön löpön... avioehto on hyvin pitävä sopimus aviopuolisoiden välillä. On totta, että avioehdollista ositusta voidaan sovitella vaikka sitten oikeuden määräämän pesänjakajan toimesta... mutta ne aina tapauskohtaisia tilanteita, joten tekemäsi yleistys avioehdon muuttumisesta pätemättömäksi oli roskaa... vaikka omalla kohdallasi olisikin soviteltu ositusta eduksesi.
Mitä taas puolison maksamaan elatusapuu ex vaimolleen (siis tämä on eriasia kuin lapsista maksettavat elarit) ... on mahdollista mutta erittäin harvinaista nykyään. Ja silloinkin kun ko. avioliittolain pykälää sovelletaan, on tuki yleensä määräaikainen ja melko vaatimaton. Silti, toki sitä voi yrittää saada...
han kirjoitti avauksessaan:
>
Mistä kohtaa kykenit päättelemään tai diagnosoimaan tämän puolison narsistiksi... kun kirjoitit näinkin jyrkästi; "kuulostaa sille, että miehesi on oikein kunnon narsisti."
Sitten toivotat voimia taisteluun... MIHIN taisteluun? Ei hän ollut eroamassa (vai pystytkö osoittamaan sen avauksessaan jostakin lauseesta), hän vain pohti avioehdon vaikutusta kuvitteelliseen tilanteeseensa.
Minä kiinnitin huomiota samaan asiaan. Tämä on joku ihme villitys, että kaikki epämiellyttäviksi muuttuneet ex-miehet leimataan narsisteiksi. Kaikista tuntemistani eronneista miehistä vain yhdellä on selkeä persoonallisuushäiriö (hänellä on psykiatrin vahvistama diagnoosi) ja hänen exänsä ja nykyisensä elämä on ollut aikamoista. En halua väheksyä narsistien uhrien kärsimystä, mutta ei ole kohtuullista maallikoiden jaella noita leimoja tuosta vaan jos joku ihminen on hankala!
Vaikuttaa siltä, että alkaa jo olla tarvetta "narsistien uhrien" uhrien tukipalveluille...
Niinpä... on helppo leimata exä narsistisen luonnehäiriön omaavaksi "henkipatoksi", jonka varjolla voi sujuvasti olla miettimättä lainkaan omia tekemisiään liitossa tai panostuksiaan sen hyväksi... kaikeen syyllinen kun luonnollisesti se narsisti-siippa.
En väitä, etteikö ko. luonnehäiriötä olisi, tai etteikö sellaisen henkilön puoliso varmasti kärsisi liitossaan... mutta NIIN yleisestä luonneviasta ei ole kyse kuin näiltä palstoilta voisi luulla. Etenkään kun lukee yo. kirjoittajan "asiantuntevaa" analyysiä keskustelun avaajan tilanteesta.
Tosin, ei ole harvinaista että me miehet toteamme liittomme kariutuneen vaimoon joka ei ymmärrä ... kummasti sama vaimo ymmärtää puolisoaan uudessa liitossa. Tai "pihtari-eukko" jota oli aivan pakko pettää ja lopulta erota hänestä... ei pihtaakaan lainkaan uudessa suhteessaan. Ja väitän, että moni "narsisitikin" kokee ihmeparantaumisen eronsa jälkeen. Harmi vain, että helposti se puolisoista joka syyttää vain toista erosta, ei koskaa opi omasta erostaan... vaan toistaa virheet uudelleen.
Ihmisten taipumus ylläpitää ihannekuvaa itsestään on kyllä hämmästyttävä! Tunnen erään naisen, jolla on takanaan kolme aviomiestä (joista yksi päätyi itsemurhaan avioliiton päätyttyä). Miehet olivat aluksi ah niin ihania ja lopuksi paskoja nahjuksia. Nyt tällä loistavalla emännällä on neljäs mies kierroksella ja hääkutsu tipahtaa varmaan pian postiluukusta...
Vaikka vika olisi oikeasti niissä paskoiksi muuttuneissa puolisoissa, niin kannattaisi silti mennä itseensä ja jos ei muuta, niin ihmetellä hetki sitä, miten tuleekaan aina tehneeksi vääriä valintoja. Kyllä ihmisen pitäisi matkan varrella yrittää oppia itsestään, elämästään ja suhteistaan jotakin.
Narsistien lisäksi sietämättömät puolisot/ sisarukset/ vanhemmat/ työtoverit/ naapurit/ tuttavat/ sukulaiset voidaan leimata myös psykopaateiksi tai sosiopaateiksi. Sosiopaatit ovat selvästi vähemmistönä ja narsisteja on vielä ylivoimaisesti enemmän, mutta kuinka kauan?
www.narsistienuhrienuhrientuki.net
Mahtoikohan ap. löytää jyvän akanoiden joukosta? Reagoimattomuudesta päätellen ei.