Hyvää Joulua sinulle kulta!
Laulun sanoin...
"Kerran sankari mätkähti tarinastaan
satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
kun ei linnaa näy ainuttakaan.
Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet
eivät neitojaan pelastamaan.
Minnepä saapuikaan hän matkallaan,
näki työtä ja touhua vaan.
Ihmisten silmissä tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan innostaen
läpi aikuisten huolten ja haastehien
näki rakkauden - ja hän tunnisti sen.
Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan
satukirjaansa seikkailemaan.
Löysi hän onnen ja sankaruuden
tosipaikoista arjesta vaan."
Laulun sanoin...
"Kerran sankari mätkähti tarinastaan
satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
kun ei linnaa näy ainuttakaan.
Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet
eivät neitojaan pelastamaan.
Minnepä saapuikaan hän matkallaan,
näki työtä ja touhua vaan.
Ihmisten silmissä tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan innostaen
läpi aikuisten huolten ja haastehien
näki rakkauden - ja hän tunnisti sen.
Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan
satukirjaansa seikkailemaan.
Löysi hän onnen ja sankaruuden
tosipaikoista arjesta vaan."
Vastaukset 30
Vanhimmat
ja sit niihin on niin lopen kyllästynyt ja terä lähtee täysin.
kuuntelin tuon tänään eka kertaa. Olen kuullut aiemmin, nyt kuuntelin. Tarvitaan uusia biisejä sulle, että piristyt ja saat teräsi takaisin ;)
Aikuisena sadut muuttuvat arjeksi, mutta kukaan ei ole kieltänyt olemasta onnellinen:)
tänä jouluna,verrattuna viime vuotiseen.
Sadut on eletty moneen kertaan ja todellisuus on paljon sitä arjen hyvää oloa.
tarkoitus ei ollut ihan tuo, mutta totta tuokin..
Joulu herkistää mielen. Onhan sadut hienoja, niissä prinssi saa prinsessansa.
Kun arkisena päivänä tuntee sisimmästä hyvää oloa voi sanoa olevansa onnellinen. Kuinka moni siihen todella uskaltautuu?
Siinä on arkista sankaruutta, kun toiselle uskaltaa kertoa välittävänsä.
Voisitko valaista minua miten sinä olit ajatellut nuo sanat?
Tuo tarina muistuttaa sitä elokuvaa mikä nyt on menossa elokuvateattereissa, Lumottu vai mikä sen nimi olikaan.
tarinan suunnilleen kuten sinäkin. Mutta sanomani, miksi se tuohon löin, oli ehkä enemmän siinä rakkauden tunnistamisessa siellä arjessa.... Satu oli sivuseikka. En osaa selittää. Siirretään vastuu lukijalle, kuten sinäkin sen otit:)
ollut minulle kohdistettu...
voi itse tietää...jutut voi olla rivien välissä. Miksi ei sulle?
ei elämä ole yhtä juhlaa ja arki se on jotain, rakkaus on tärkeintä ja kenties rakkaus pulpahti arjen keskeltä esiin jne...jne...
Mä nyt yritän todistella itselleni, ettei hän kirjoittele mitään täällä ja tää on vain mun jotain ihme sekoilua. Kyllä tää mielenhäiriö menee joskus ohi. Toivottavasti.:)
kaikkensa, että viestit olis niille. Sitten tulee yks, joka ei suostu kuvittelemaan, että mikään vois olla sille ;) Sun tulkintahan oli tosi hyvä. Varmasti on sulle ;) Toivon ettei mielenhäiriösi mene pois..
Joo...mä olen vähän tämmönen, mutta ei se mitään. Kestän sen silti.;) Joo. Toivon, että tämä mielenhäiriöni jossain vaiheessa laantuu, kun ei tätäkään jaksaisi kuukaudesta toiseen. Täytyy varmaan aloittaa joku uusi harrastus. Sehän yleensä piristää kummasti.
Ennenkuin häippäset, niin mistä laulusta sanat olivat?
samanlainen häiriö kuukausia. Välillä ymmärrän, että kyse on häiriöstä, välillä olen varma ettei kyse ole häiriöstä. Pahin häiriö on se etten tiedä onko kyse häiriöstä..enkä miäkään tätä enää jaksaisi. Mitähän tosiaan alkaisi harrastaa, ei huono idea. Kai ne uudet jutut aina piristää, vanhat unohtuu...
Satukirjan sankari...en tiennyt itsekään että yön...katsoin googlesta
tätä. Jotain kivaa on kuitenkin keksittävä, kun se on niin harmittavaa, että ajatus kiertäää kehää ja valmista ei tule.
Laitoit kivat sanat ja mietin niitä lukiessani, että ainakin itse ajattelen asian näin, että tykkään tavallisesta elämästä ja arjesta, et en ole koskaan ymmärtänyt, että pitäis olla jotain kamalan erikoista koko ajan. Kavereillekin olen sanonut, ettei tarvitse olla juhlaillallista, että tykkään ihan mutkattomasta kanssakäymisestä. Voi tulla käymään, jos siltä tuntuu, eikä tarvitse olla erityisiä tuomisia.(Mä nyt tarkoitin sitä, et kun joillakin pitää olla koko ajan hirvee kulissi pystyssä)
En miäkään tiedä, et onko tää ohimenevää vai mitä...Tuntuu niin vaikealta. Tässä käy läpi kaikki tuntemukset. Se on jotenkin aika rankkaa.
tuota viestiäsi, että olisin voinut sen itse kirjoittaa. Ihan samalla tavalla ajattelen. Tai siis mullakaan ei tule valmista, tässä vaan mietiskellään tunteita ja häntä kuukaudesta toiseen. Ja nuo sanasi aresta oli myös kuin mun suusta. Ihan samoin vierastan ei-arkisia kulissijuttuja...mukavinta rennosti mukavien ihmisten kanssa. Kotona. Ja tarvitsen myös yksinoloa.
Eikä tosiaan voi tietää meneekö tämä ohi, pakko tämä on saada silleen hallintaan, että muu elämä ei häiriinny. Ettei ajatukset ole näin jumissa - hänessä. Mutta en mä vaan tiedä mihin tämä johtaa, ei kai sitä ikuisesti voi vaan kaipaillakaan...hullu ajatus, että ikuisesti ;) Mä en jaksa enää kaivata, enkä haaveilla, jossain kai se raja tulee vastaan. Alkaa kaivata entistä elämää, jossa ei ollut näin vahvoja tunteita ;) Toisaalta on kiva tykätä just siitä yhdestä. Miksei tunteet voi aina osua kahdelle yhtä aikaa ja olla helppoja ja selkeitä.
että olisiko tästä jotain apua, mutta kun sinulla on toive, mihin tähtäät ja sinulla on asioita, joita haluat elämältäsi, niin kirjoita ne ylös esim. kalenteriin tai jos niitä on useita esim. kolme, niin laita ylös ja lue ne joka päivä. Silloin olet heittänyt toivomuksesi universumille ja olet ilmaissut toiveesi julki. Esim. jollakin voisi olla toive, että saisi uuden työpaikan ja hän kirjoittaa että toive 1) Minulla on vakituinen työpaikka paikassa x.
Nyt vain oman elämäsi toivelistaa tekemään!:)
Alan pikkuhiljaa saamaan elämän hallintaan. Oli aika pitkäkin aikakausi (ei se ole vieläkään ohi), että ajatukseni pyörivät hänessä. En jaksanut pitää kavereihin yhteyttä. Se on ihan ihanaa tykätä, mutta siinä oli ja siihen tuli niin paljon kaikenlaista.
Tuo entisen elämän kaipaaminen on totta. Ehkä kaipaan aitoutta ja rohkeutta tehdä asioita. Olen pitänyt itseäni piilossa riittävän kauan.
Se olisi kiva, että kumpikin tuntisi yhtä paljon.:) Jos esim. huomaisin, että eläisin suhteessa, jossa toinen rakastuu, niin en yrittäisi pidätellä vaan hyväksyisin asian. Mielummin antaisin toiselle tilaa elää, koska en voi vaatia toista tuntemaan yhtä paljon.
Hän. Ja vaikka mitä laittaisin kalenteriini, se ei häntä elämääni tuo. Eli kärvistelen nyt tunteissani niin kauan kuin niitä riittää. Koitan keskittyä enemmän muihin juttuihin. Ja kaikki menee ok, siihen luotan...
Kirjoita se toive ylös esim. ruutuvihkoon sellaiseen paikkaan, ettei sitä kukaan ulkopuolinen pääse lukemaan. Sen on sun OMA juttu. Ja kirjoita se niin, että minulla ON, ei minulla olisi tai muuta vastaavaa. Kirjoita työhön liittyvät toiveet ja toiveet elämästä muutenkin.
Se on hyvä laittaa ylös, koska siten toiveesi ja se että mitä haluat elämältä OIKEASTI kiteytyy. Ja muista, että kenenkään toisen ei tarvitse niitä tietää.
että mulla on hänet, ja luen se joka päivä. Alan varmaan uskoa siihen..vaikka se ei ole totta. Pimahtaisin kai, jos uskoisin johonkin mitä mulla ei ole. En voi kiusata itseäni, vaikka tykkään hänestä. Jos hänelläkin jotain on, kyllä se selviää aikanaan jotenkin. Luotan niin.
Muut toiveet voisin kirjoittaakin...
maltillisempi tai voi pimahtaa. ;)
Laita muut toiveet ylös. Mä laitan omat toiveeni ylös. Mä en nyt paljasta, mitä ne ovat, koska haluan tuoda ne julki vain universumille.:)
Ja on hyvä luottaa asioihin. Vaikka itsekin haaveilen hänestä ja tuossakin kaupassa kädessäni taas mietin niitä näitä, että minkälaista elämää viettäisin hänen kanssaan, niin silti ajattelin, että en voi pakottaa ketään ja se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
luotettava, että asiat tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Tosin kyllä niitä asioita pitää vähän potkaista liikkeelle, ei mitään voi tapahtua ihan toimimatta ;) Jotain on tehtävä itsekin. Katsotaan nyt mitä se ensi vuosi tuo tullessaan. Elämä muuttuu joka tapauksessa...
millä x:llä tulos ratkeaa? X;hän on matemaattisissa lausekkeissa tuntematon tekijä, jolla voi laskea myös ennusteita. Mun matikkapää on tosin olematon. Pitäisi olla kokonainen kaava.
yksi tai useampi. Pitäisi olla yhtälön kaava, että voisi laskea ratkaisun tai jos ratkaisu on tiedossa, niin keksii kaavan. :)
On sankareita muuallakin kuin satukirjoissa.
Ne ovat ihmisiä jotka jostain kummasta syystä jaksavat välittää eivätkä menetä toivoa ja omiin arvoihin uskoa vaikka maailma runnoisi kuinka.
Ja siinä ohella jaksavat jopa uneksia ja toisia kuunnella.
Vaatimattomasti sanon että tuosta on osa minua.
En sankari, kaikissa on sankarin ominaisuuksia,
kun ne vaan uskaltaa ottaa elämään.
Itse en satukirjasta tullut, vaan pimeän pimeästä arjesta, faktakirjoista. Mutta kerran avasin satukirjan ja löysin sydämeni sieltä sivuilta. Ihmettelinkin minne sen olin jättänyt.
Päähän kasvoi samalla viisaus. Puu jonka juuret leviää edelleen.
tuo sankarin sellaisena, joka näkee toisissa vähän enemmän, näkee muista hyvää. Siis, että kun kaikki on siellä arjessa sitä harmaata massaa, tuo laulun sankari näkee harmaatkin ainutlaatuisena tai jotain. Tunnistaa sieltä rakkauden ja muutkin tunteet... Hän on näkijä, ihmistuntija.