Lapseni oli kovasti sairas.Siis sai kuumekrampin ja oli tukehtua.OLin siinä vieressä ja olin jo vähällä menettää lapsen toivon elämään. Kuitenkin alkoi hengittää ja vietiin ambulanssilla sairaalaan.Lapsi pääsi kotiin ,mutta kotona alkoivat kaikki jälkitaudit.Kuten Flunssan aiheuttama astma(lapsi oli 2,5 v).Lapsi yski kovasti monta vrk.hermot meinas mennä.(otin jopa viinaa helpottaakseni olotilaa, vaikka olenkin kohtuukäyttäjä)vaimoni nukutti tuolloin lasta.Menin aamulla lääkäriin lapsen kanssa jossa todettiin tämä paha flunssa astma.Lapseni sai lääkitystä ja lääkkeitä kotiin . Asian ydin on se ,että yritin antaa lapselleni lääkkeitä vaan hän vältteli niitä.Olin kovasti hermostunut ,mutta sain annettua niitä.Yht äkkiä rupes huimaan ja meinasin kaatua.Mut se meni ohi.Mut muutaman päivän päästä laps taas kiukutteli lääkeitten oton takia.Mun alko korvat vinkuun ja päästä kovasti jyhmiin.(niin ku olis pään sisällä ollut joku mato ja aiheuttanut jotakin painetta.Se meni aina ohi kun olin nukkunut yön yli.Mut rupes sit jotenki aamulla jyskimään.Mul on työssä kova kiire.Työaikana se hävis ku teki kovasti töitä.Mut sit ko työt loppu ni se pään jyhmiminen taas alko.Kävin psykologilla juttelemas asioista.Suurin osa helpottu ,mut se pään jyh minen ei.Työlääkäri sanoi et mul on niskat jumis et se aiheuttaa jyhmimistä.Oon käyny hierojallaa ja se auttaa vähäks aikaa.Mut mä en tunne niskas mitään kipua, se vaan alkaa jotenkin jäykistyä stressi tilanteissa. Olin pois töistä 2 viikkoa flunssan takia .Kotona oli rauhallista sain olla oman itseni kanssa.Oireet lievenivät suuresti.Kun mä hermostun tai tulee kotona jokin stressaava tilanne ni mun vasen puoli päästä alkaa pisteleen kovasti,mut se rauhoittuu hetken päästä. Ensi oireista on aikaa n 10 kk.Jotenkin ne on lieventyneet ja olen oppinut tuntemaan ne.Mut ne häirittee kovasti normaali elämää..ON KO JOILLAIN MUILLA SAMANLAISIA OIREITA TAI OSAISIKO JOKU NEUVOA MITÄ PITÄISI TEHDÄ. Olisin Kiitollinen
Kertokaa jotain
työmies 2
5591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on itselläni paniikkihäiriö mutta olen kokenut vähän samantapaista että kun on stressaava tilanne tai lapsen kanssa jotainerimielisyyttä tai hermostuttava tilanne niin päässä tuntuu kuin huimais tai pieni katko ja kelju olo.
Hei! kaikki nuo oireet viittää paniikkihäiriöön ja hermostumiseen. Itselläni paniikkioireet ovat olleet poissa n. vuoden, mutta kun lapsen kanssa tulee ongelmia, niin päälaki ikäänkuin puutuu. Samoin nenän yläosa silmien välissä. Lapseni on aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia ja on ollut alkoholin ja muiden aineiden vuoksi hoidossakin.
Oireet viittaavat samaan kuin teilläkin. Erittäin stressaavissa tilanteiissa oireet ovat: Päälaki puutuu tai toinenpuoli päästä. Nenäpuutuu, ylähuuli saattaa puutua. Sydän tykyttää, kylmähiki nousee otsalle, sormenpäät saattavat puutua samoin varpaat. Huimaa ja on muutenkin paskaolo. Tällaisia oireita on ollut joskus, nyt aina välillä lievempinä päälaen puutumisina. Koitetaan elää sen kanssa ja yritetään olla stressaamatta
Kuvailemasi tuntemukset ovat tuttuja minullekin stressaavissa tilanteissa, mutta jos ne oppii tunnistamaan ei niistä tarvitse hirveästi hätääntyä. Kaikkeen ei siis tarvita lääkitystä, koska elämä on oikeastaan kaiken aikaa tilanteita joille ei voi mitään mutta joihin voi opetella suhtautumaan niin että pysyy jotenkuten tolpillaan ja pääsee niistä ylitse, jolloin taas kokee hallitsevansa normaalin arkensa.
Tyhmä kysymys, mutta voitko puhua vaimosi kanssa tuntemuksistasi? Onko teillä yhteistä tahtoa käydä edes jälkikäteen läpi mitä tapahtui ja miltä tuntui? Se voisi auttaa sinua kokemaan olosi varmemmaksi, koska on _täysin luonnollista_ hätääntyä oman lapsen sairastumisen vuoksi ja siinä menee suurimmalta osalta vanhemmista toimintakyky täysin nollaksi.Onhan aivan normaalia antaa kriisiapua myös hätääntyneille omaisille, joten teit aivan oikein varatessasi ajan psykologilta purkaaksesi paniikkiasi. Mutta ota vaimosi mukaan tähän kaikkeen! Muutoin te molemmat koette olonne yksinäisiksi ja tarvitsette aivan varmasti toisianne, koska astmainen lapsi tarvitsee teidän molempien vanhempien antaman turvan ja tuen samoin kuin voitte yhdessä harjoitella hoitamaan lasta kun tilanne on vielä niin uusi sekä vaatii teiltä molemmilta totuttelua uusiin tapoihin(eli rutiinit lääkkeiden antamisessa yms).
Vastaan hangoitteleva lapsi nostattaa ihan kenen tahansa verenpainetta ja saa niskalihakset jäykistymään, joten anna itsellesi lupa tuntea niin. Kun jännität niskoillasi verenkierto hidastuu ja siitä seuraa vahvakin huimaus, jopa hoipertelu. Mutta kuten jo alussa kirjoitin, jos tunnistat samat oireet jotka toistuvat yhä uudelleen opit sietämään niitä ja mikä tärkeintä anna itsellesi lupa olla myös vihainen lapsellesi sisimmässäsi. Sekin on ihan luonnollista, mutta ero aikuisen ja lapsen välillä on ettei aikuinen anna vihalleen periksi ja heittäydy hankalaksi kuten lapsi taas tekee.
Koettakaa pärjätä!
Tuntuu et sä tiedät näistä asioista.Olis kiva jutella lisää.Kiitos neuvoista.Tunnut mukavalta ihmiseltä!
Mulla on ollu kans paniikkihäiriötä ja tosi kovaa jännittämistä. Se alkoi kun työelämä tosissaan alkoi noin parikymppisenä ja vastuu ja stressi lisääntyivät. Kärsin pahasti varmaan 20 vuotta ja ylikin. Sitten nettipalstalta joku suositteli Tryptotabsia ja kokeilin sitä 1 tabletti illalla ennen nukkumaanmenoa. En tiedä sitten onko mulla ollu tiedostamattomia unihäiriöitä mutta mulla on nää tabut auttanut ihan älyttömästi. Monta kertaa olen nyt ollut tilanteessa jossa olen jännittänyt ennen älyttämästi mutta nyt ei oikein mitään. Oikein ihmettelin että olenko ollenkaan sama kaveri kuin ennen. Myös olen jättänyt alkoholin pois melkein kokonaan koska musta tuntuu että seuraavina päivinä oireet ovat pahempia. Luulen että se polttaa serotiniinivarastoja tai jotain.
Nyt olen paljon onnellisempi!