Ärsyttää

Olen samaa mieltä! Kirjoitin aiheesta tuolla alla "mustan Afrikan" viestiketjussa.

Tämä on tällainen kesto-ongelma, joka ei luultavasti koskaan tule ratkeamaan. Eri uskontoihin nimittäin liittyi olennaisesti jonkinlainen omahyväisyys: ajatus siitä, että juuri tähän tiettyyn asiaan uskova on paremmassa asemassa kuin muut kanssaihmisensä. Ja tämä paremmuus tietenkin velvoittaa pyrkimään saattamaan kaikki muutkin ihmiset tämän saman onnellisen tiedon ääreen. Hyvä uskova pyrkii siis valistamaan onnettomassa tietämättömyydessä vaeltavia sisariaan ja veljiään, halusivat nämä tai eivät, koska eiväthän he tiedä omaa parastaan. Mitä enemmän joku onneton potkii vastaan, sitä enemmän pitää yrittää, koska hänessä piru tekee kovinta vastarintaa ja hän on siis tietenkin kaikista eniten pelastamisen tarpeessa.

Ja miten tällä tavoin ajatteleva ihminen voisi jättää lapsensa tämän onnensa ulkopuolelle? Lapsihan, viaton sielu, on kaikista otollisin vaikutteille ja joutuisi pian väärän lipun alle, jos rakastava vanhempi ei saattaisi häntä oikealle tielle heti alusta alkaen.

Esim. suurin osa tuntemistani länsi-afrikkalaisista (myös moni ns. sivistynyt ja koulutettu) uskoo vakaasti, että ihmisen tulee valita, kuuluuko uskovaisten piiriin vai juju-pappien (voodoo) maailmaan. Johonkin on kuuluttava, joko tai. Jos uskoo jumalaan, voi paremmin suojautua pahalta silmältä ja muulta mustalta magialta. Ilman jumalaa tai jujua ei pysy hengissä, vaan tulee noitavoimien vuoksi hulluksi ja lopulta kuolee. Ja jos valitsee näiden "vanhojen jumalien" ja noitavoimien palvonnan, joutuu myymään sielunsa pirulle, tappamaan omat lapsensa jne. Näin ajatteleva ihminen tuskin jättää lastaan itse valitsemaan, mihin uskoo! Länsi-Afrikassa ei olla ateisteja! :-D

Meillä vierailulla ollut juuri Suomeen tullut nuorimies sai hysteerisen naurukohtauksen, kun sanoin, etten usko jumalaan ja ettei mielestäni sellaista/sellaisia ole olemassakaan. Hän tuijotti minua suu auki kuin jotain avaruusoliota ja sanoi, ettei koskaan ole tavannut ihmistä, joka ei usko jumalaan. Hän ei voinut tajuta, että kaltaisiani voi ollakaan ja että minä vielä ääneen myönnän, miten hullu olen. Länsimaissa näitä asioita on jo alettu kyseenalaistaa, mutta suurimmassa osassa maailmaa ei niistä edes keskustella. Ja tämä tällainen suomalainen individualismi ja ajautus siitä, että lapsi on muka joku yksilö, jolla on ihmisoikeuksia - hehheh. Afrikkalainen ajattelee, että lapsi on hänen omaisuuttaan eikä lapsella ole mitään omaa persoonaa tai yksilön oikeuksia. Lapsi on mitä vanhemmat hänestä tekevät. Ja aika moni ajattelee näin vielä täällä meilläkin, vaikkei ehkä kehtaa myöntää. Teot puhuvat puolestaan.

Lakimme mukaan alle vuoden ikäisen lapsen uskontokuntaan liittämisen päättää viime sijassa hänen äitinsä. Jos olet lapsesi äiti ja tuota mieltä, niin päätös on sinun. Moni muu äiti voi haluta lapsen oman uskontokuntansa jäseneksi. Se oikeus hänellä on lakimme mukaan.

Uskonnonvapautta lakimme mukaan käyttävät alaikäisen vanhemmat, ei lapsi itse, koska lapsi ei ole kypsä tekemään tällaisia päätöksiä itsenäisesti.