Tiedätkö, miten ikävä kolahti minuun viime viikolla, kun tiesin ettei nähdä kahteen viikkoon, se tuntui ihan fyysisenä kipuna.
Jotenkin mulle tuli vaan tunne että rakastan sua, rakastan, vaikka et kuulu minulle enkä koskaan tule sua edes tavoittelemaan. Ehkä se tunne menee ohi, ja ehkä mun pitää vaan yrittää pysyä susta erossa jatkossa.
Mutta kuitenkin se tunne auttoi minua, kun elämä koetteli jouluna taas rankemmalla tavalla. Ja samalla halusin vihata sua, koska olet saanut minut tuntemaan, niin monta vuotta olen elänyt ilman tunteita ja nyt tavallaan ne tunteet tekevät samalla minut niin vahvaksi ja niin heikoksi.
Mutta kaipasin niin seuraasi, läheisyyttäsi, hymyäsi, ääntäsi, sitä, että ymmärrät minua niinkuin ei ketään koskaan aiemmin. Ja pelkään, että unohdat minut ja sen kaiken ainutlaatuisen ystävyyden, joka meillä on, ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ota sinuun yhteyttä, vain ajatuksissani käväisen välillä luonasi.
Jotenkin mulle tuli vaan tunne että rakastan sua, rakastan, vaikka et kuulu minulle enkä koskaan tule sua edes tavoittelemaan. Ehkä se tunne menee ohi, ja ehkä mun pitää vaan yrittää pysyä susta erossa jatkossa.
Mutta kuitenkin se tunne auttoi minua, kun elämä koetteli jouluna taas rankemmalla tavalla. Ja samalla halusin vihata sua, koska olet saanut minut tuntemaan, niin monta vuotta olen elänyt ilman tunteita ja nyt tavallaan ne tunteet tekevät samalla minut niin vahvaksi ja niin heikoksi.
Mutta kaipasin niin seuraasi, läheisyyttäsi, hymyäsi, ääntäsi, sitä, että ymmärrät minua niinkuin ei ketään koskaan aiemmin. Ja pelkään, että unohdat minut ja sen kaiken ainutlaatuisen ystävyyden, joka meillä on, ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ota sinuun yhteyttä, vain ajatuksissani käväisen välillä luonasi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vai naiselle ja mihin päin?oli niin kauniisti kirjoitettu.
Naiselta sille tietylle miehelle
Tuo voisi kuulostaa juuri mun ystävältä. Tai ainakin haluaisin että hän kirjottaisi noin. Mulla tulee välillä sellasia käsittämättömiä olotiloja välillä, tuntuu niin mielettömän pahalta kun en voi olla hänen lähellä. Joulu oli yks pahimmista mitä mulla on ikinä ollut. Ajatuksena oli vain, kuinka ihana joulukin olisi jos sen vois viettää hänen kanssa. Pitää kiinni ja olla vaan lähekkäin. Silloin joulu tuntuisi Joululta.
Me tullaan erittäin hyvin juttuun, ja mä todella haluaisin koittaa toimisiko meidän 'juttu'. Mä olisin valmis rauhottumaan ja perustamaan perhettäkin, sitä en kenen kanssa olisi valmis tekemään... hänen kanssaan olisin.
Muuten kaikki asiat tuntuu romahtavan niskaan. Mutta pieni, edes pieni häivähdys siitä mahdollisuudesta että mä kuulisin hänen suusta 'mä rakastan sua' saa mut uskomaan tulevaisuuteen ja voimaa yrittää eteenpäin vasstoinkäymisistä huolimatta...
tiedän miltä tuo tuntuu. tsemppiä!
tsemppiä yhdeltä miekkoselta. Onneksi elämä on silti hyvä keksintö, ja tahtova keksii keinot:)