onko ketään toista äitiä,jota vaivaa kesästressi?
ite olen kotosalla neljän lapsen kanssa,kaksi koululaista ja kaksi vaippahousua.
mies on koko kesän töissä ja mitä kotona on,niin värkkää omiansa.isommat lapset haaveilee reissuista ja uintimatkoista ym mutta minnekäs me.
tuntuu,että olen jo aamusta niin kireä ja kiukkuinen ja lapsetkin riitelee ihan vaan sen takia,että äiti on niin hermona.
mies käy joka kesä lapissa kalareissun,siihen löytyy aikaa ja rahaa vaikka ne muuten tuntuvat olevan tiukalla.
siitäkin huomaan olevani välistä tosi kateellinen ja katkera.
tunnen olevani oravanpyörässä,josta haluan pois.
haluaisin antaa lapsille mukavaa yhdessäoloa ja lomailua mutta jotenkin pitäisi saada nollattua tämä tilanne.tiedän,ettei mun kannattaisi märehtiä näitä vaan minkäs teet?
kertokaapa omia kokemuksia ja keinojanne selviytyä näistä kesäpaineista
ite olen kotosalla neljän lapsen kanssa,kaksi koululaista ja kaksi vaippahousua.
mies on koko kesän töissä ja mitä kotona on,niin värkkää omiansa.isommat lapset haaveilee reissuista ja uintimatkoista ym mutta minnekäs me.
tuntuu,että olen jo aamusta niin kireä ja kiukkuinen ja lapsetkin riitelee ihan vaan sen takia,että äiti on niin hermona.
mies käy joka kesä lapissa kalareissun,siihen löytyy aikaa ja rahaa vaikka ne muuten tuntuvat olevan tiukalla.
siitäkin huomaan olevani välistä tosi kateellinen ja katkera.
tunnen olevani oravanpyörässä,josta haluan pois.
haluaisin antaa lapsille mukavaa yhdessäoloa ja lomailua mutta jotenkin pitäisi saada nollattua tämä tilanne.tiedän,ettei mun kannattaisi märehtiä näitä vaan minkäs teet?
kertokaapa omia kokemuksia ja keinojanne selviytyä näistä kesäpaineista
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pystyisitkö lähtemään lasten kanssa itseksesi liikkeelle? Onko teillä lähistöllä mitään paikkoja joihin pääsisitte ilman sen suurempia kustannuksia.
Kun minun poikani olivat pieniä, teimme "retkiä" vaikka vain tuohon parinkilometrin päähän pieneen metsikköön eväitä syömään. Pihalle laitoin kahluualtaan, jollemme päässeet minnekkään rannoille.
Mummolassa olimme myös aina ainakin jonkun viikon.
Mieheni taitaa olla aikalailla saman tyyppinen kuin sinunkin ja aloinkin elää ja suunnitella elämämme niinkuin häntä ei olisikaan.
Samaa ei juuri voi suositella, sillä siinä käy helposti niin, ettei mies sitten välitä sitäkään vähää minkä aiemmin.
Pystyisittekö puhumaan asiasta, kyllähän hänenkin pitää ymmärtää, että sinun ja lasten pitää myös päästä joskus liikkeelle.
Me menimme mukaan niille Lapin reissuilla ja kyllä ne periaatteessa ihan hyvin menivät. Ei siellä vaan lapsille ole juuri mitään tekemistä...
Niin tuttua!!
Minne menet,kun pienet ovat pieniä ja isoille ei kelpaa metsäretket (kaveritkin kulkevat isojen jutuissa,huvipuistoissa ja kylpylöissä ja niistä puhutaan koulussa syksyllä)
Miestä ei näy;on työ-tai vapaa-aika.
Kun hoksasin,että olen yksin muksuineni,aloin systemaattisesti muokata tilannetta...
Käytin mummoja ja sukulaisia..serkkuja ja kummeja,lapsettomia tyttöystäviä hyödykseni;oikeastaan hyväksikäytin.
Jätin toisen puolen porukasta jollekin hoitoon ja annoin laatuaikaani toiselle puoliskolle.
Pyysin rohkeasti kavereiden vanhempia ottamaan huvipuistoon ym. isoimman muksun mukaansa ja kummeja viemään muutaman kerrallaan rannalle.
Ihmiset suhtautuvat yllättävän auttavaisesti,kun ruikuttamatta ja asiallisesti kysyy apua.
Pahalta kuullostaa tilanteesi.Ei se taida miehesi ymmärtää lasten tarvetta olla isänsä kanssa ja sinun tarvetta olla kokonaisena perheenä
Saadaksesi miehesi ymmärtämään tilanne...siinä sinulla onkin työsarkaa!
Laitoin linkin kirjoituksistasi miehelleni.
Luulee minun kirjoittamakseni :)
Ensi kesää silmällä pitäen, hae järjestettyä ja tuettua lomaa lomakotien liitosta. Hakemuksessa kysytään tulot mutta myöntämisperusteina on myös sosiaaliset syyt.
Tekee hyvää viettää viikko ilman siivousta, ruuanlaittoa ja tiskaamista. Lapsillekin on järjestetty ohjelmaa, ei kuitenkaan lapsenhoitopalveluja vaan mukavaa yhdessäoloa.
http://www.lomakotien-liitto.fi/
jopas annoit hyvän vihjeen!
pannaanpa mieleen ensi kesää ajatellen.
kiitos myös teille toisille,annoitte paljon ajattelemisen aihetta....ehkä nyt on syytä panna omat tunteet,katkeruudet ja pettymykset sivuun etten myrkytä lasten mieliä ja keskittyä heihin ja viettää lomaa niissä puitteissa ja niillä edellytyksillä,mitä on.
tuota olen miettinyt itsekin,että tekisi mieli alkaa elää ikään kuin koko miestä ei olisikaan mutta en oikein usko sen johtavan kovin hyvään.
Jos alkaa yksin kaiken tekemään niin sitä rataa saa jatkaakin,olen sen huomannut monessa pienemmässäkin jutussa.
ja kyllä siinä alkaa omaan mieleen patoutua kaikenmoista että taitaa mennä elämä joko mykkäkouluksi tai jatkuvaksi riitelyksi.
kunhan saan tuon ukkoni pysymään kotosalla,että päästäisiin puheen alkuun.Ei sitä viitsi aloittaa puhutaanpa nyt-tyylillä kun toinen hinautuu kotiin iltakymmeneltä ja painuu pehkuihin.
eletään toivossa,että sekin päivä koittaa,että on miehelläkin aikaa perheellensä.