Joulu tuli ja meni. On niin masentunut olo. Itkettää ja surettaa tämä elämä. Päivästä toiseen kamppailua, että jaksaa jatkaa. Ikää 24-vuotta nuori nainen. Ei mitään suunnitelmia uuden vuoden juhlintaa varten. Olen aivan turha ihminen. Menen nukkumaan ja itken, yksin. Kukaan ei kaipaa, ei ole ihastunut, ei odota. En jaksaisi hakea uutta työpaikkaakaan enää, kun elämä on niin tyhjää ja yksinäistä.
Yksin aina
Josot
3115166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eikä tuo paremmaksi muutu, korkeintaan turrut vähäsen tähän elämään. Minen enää itke.
Elämä on sieltä ja syvältä. Minä en myöskään itke enää, witutus vaan seurana ja katkeruus ilman kyyneliä.
Pierre Bourdieu väittää, että kapitalistinen sosiaalinen toiminta perustuu kilpailuun pääomien hallinnasta. Niitä ovat taloudellinen pääoma, tietopääoma, taitopääoma, statuspääoma ja sosiaalisten yhteyksien pääoma. Yksinäinen ihminen on muiden aikaansaama köyhä sosiaalisissa yhteyksissä. Sinun tietopääomasi uhkaa heidän luokka-asemaansa ja he neutralisoivat sinut eristämällä sinut. Suomessa tämä on paljon yleisempää kuin ulkomailla, josta syystä suomalaiset jakautuvat selkeästi vanhoihin kaveriporukoihin ja niihin, joiden yksinäisyys ulottuu koulusta aikuisuuteen. Muuta ulkomaille, niin muut antavat sinulle sosiaalisia yhteyksiä pelkästään olemassaolosi perusteella.
Joulu meni, mutta ens vuonna tulee uus. Itse olen myös 24v tosin mies, mutta vaikeudet elämässä ovat minulla johtaneet myös yksinäisyyteen. Yksinäisyys taitaa parantua vaan tutustumalla uusiin ihmisiin, oikeassa elämässä se tosin on vaikeeta. Itse ajattelin että kenties netissä se ois helpompaa tein tänne accountin tänne ja samalla nimellä treffi sivulle, turhaa vaivaa varmasti mutta ainakin on jotain tekemistä.
Luulis kyllä että nainen löytää seuraa aina tuolta treffi sivulta, voin olla kyllä aivan väärässäkin?
mutta laadusta ei niin tietoa.
Tai sitten se ikä...itse en halua itseäni ainakaan yli 6-7 vuotta vanhempaa miestä. Huomattavasti vanhempia on varmasti tarjolla, mutta miksi aloittaa "edes" ystävyyssuhdetta, kun ollaan kuitenkin ihan eri ajan kansalaisia ja eri aaltopituudella.
Jos näin asiaa pohtii ja jättää tuollaiset asiat huomioimatta, niin on miehillekin aina naisseuraa tarjolla netissä.
Niin, elämässä kai täytyy tehdä kompromisseja. Monilla on varmasti syy miksi ovat yksinäisiä tai etsivät seuraa netistä, itselläni ainakin on. Näen sen näin, en ole itse täydellinen enkä etsi täydellisiä ihmisiä.
Ja ainakin suomi24 on ilmanen, ei siinä mitään hävii :)
(paitsi jos laittaa kuvansa ja "pojat" editoi sen homopornokuvaan)
Jos mailiosoite löytyy niin voihan niitä tuttavuuksiakin löytyä jos sen laittaa mm. tälle palstalle.
Viestisi kosketti, tunsin pienen piston sydämessäni, jaoin välittyvän tunteen hetken kanssasi. Itse olen 22-vuotias mies, yksin olen viettänyt aikaa aivan liikaa. Arkisin yritän keksiä niin paljon tekemistä, etten ehtisi tätä ajatella, mutta nyt kun opiskeluistakin on lomaa, ovat kulissit alkaneet ropista. Huomaan olevani yksin, vailla ymmärrystä, läheisyyttä, rakkautta.
Kaikki elämäni rakkaudet ovat päättyneet siihen, että nainen pettää, satuttaa ja käyttää hyväksi. Uusia kumppaneita ei ole eikä kuulu, deitti-ilmoitukset eivät tuota tulosta, tosielämä vielä vähemmän. Enkä tiedä, jaksaisinko enää uusia pettymyksiä, mutten haluaisi turtua tähän, en näin nuorena.
Toivon, että vielä löydät elämääsi valoa, Josot. Itse yritän elää päivä kerrallaan, nähdä niissä -vaikka väkisin- jotakin kaunista, etteivät ne ole turhia. Jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Tunnen yksinäisyyden myös erittäin tutuksi kaveriksi. Se on ollut minulla jo pitkää... Olen kyllä työelämässä saanut sen väistymään välillä syrjään, mutta nyt sairauslomalla jalkavaivojen vuoksi ja nyt olin joulun yksin kun ei päässyt lähtemää... miesystävä on olemassa mutta en tiedä mitä sekään minulta tahtoo... olen ollut valmis yhteenmuuttoon jo pitkään mutta hän ei... Kolme vuotta ollaan tällee oltu ja se alkaa tympästä. En tiedä mitä se haluu eikä se suostu puhuu! Olen ollu masentunu jo monena vuonna. Ikää mulla kohta 30... On liian usein päiviä ettei mikää kiinnosta ja millää ei oo mitää välii. Päivät on mustia ja tylsiä. Tunnen itseni niin vähäpätöiseksi ja epäonnistuneeksi että ei oo itseluottamusta. Kiinnostusta ei oo mihinkää.
Meitä mahtuu tänne mailmaa paljon. Tsemppii kaikille...
Ihminen voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi vaikka ympärillä olisi ihmisiä kuinka paljon hyvänsä. Kannattaa miettiä mitä todella elämältä haluaa ja pyrkiä tekemään elämästänsä haluamansa laisen. Ei pidä ripustautua liikaa lapsiinsa, vaan pitää antaa myös heidän elää omaa elämäänsä. Yritän sanoa, että kaikki hoituu kyllä omalla painollaan. Itsekin olen sairastellut aika paljon. Välillä tuntuu, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa, mutta sitten kuitennkin tulee mieleen, että varmaankin joku läheinen tarvitsee vielä minuakin (lapsenlapsi) ainakin!!!!
olen yksinäinen.
On ollut masennusta, jännittämistä, sairautta, sun muuta ongelmaa. Eikä ole työpaikkaakaan tällä hetkellä... päivät siis yksinäisiä. Avomies on, mutta hänkin tuntuu kyllästyneen minuun. Ei jaksa (tai halua) tukea, tai olla kanssani. vaikka olin jokin aika sitten jotenkin iloisempi, ja tuntui että saan elämän syrjästä kiinni. luulin, että mieskin sen huomaisi, ja meillä todella alkaisi mennä paremmin.... mutta ei. yksin nytkin, kun mies ryyppäämässä....
yksinäinen voi siis olla, vaikka parisuhteessa onkin:(
Mistä päin olet? mailiosoitteeni on [email protected].
Yksinäisyyttäkin on monenlaista. Mulla itsellä on muutama hyvä kaveri, ja välit vanhempiin ja sisaruksiin on kunnossa. Voisi jopa luulla että en mitenkään voi olla yksinäinen? Mutta yksinäiseltä tuntuu lähes kokoajan kun ei mistään tunnu löytyvän sitä omaa kultsia. En ole koskaan seurustellut, jota moni pitää jopa outona koska olen kuulemma ihan kivan näköinenkin. Mutta ujona ei oo kovin helppoa löytää seuraa.
Sama vika täällä kans. Ympärillä jonkun verran ihmisiä/läheisiä vaan silti ihan vierellä on tyhjä paikka. Itsekseen saa tallailla.. Eikä siihen tarvi edes erityisen ujo olla.
jos kaipaat ymmärtäjää ja ystävää,pistähän viestiä mulle..olen 33v. vapaa sinkkumies: [email protected]
Neuvo toki hänelle, mistä voi saada ystäviä tai apua ennenkuin väsyt olemaan "olkapää". Kaikki ongelmat eivät ratkea miesystävän avulla.
Surullista, niin monia ihmisiä yksin... Itsekin olin joulun itsekseeni samoin olen uuden vuoden, lasten (jo isojen) ollessa exällä. En ostanut jouluruokia, toki kynttilöitä poltin, mutta niitä on kiva polttaa muutenkin.
En oikeastaan ajatellut edes että on joulu... vaan ihan tavallinen viikonloppu... kuuntelin hyvää musiikkia, katselin leffoja, hoidin jalkani, lakkasin kynteni.....keskityin hetkeksi itseeni ja omaan hyvinvointiini, tiedän, että se on vain hetkellistä, mutta yritin olla ajattelematta yksinoloa ja tehdä asioita joile ei normaaliarkena tunnu olevan aikaa.
Yritän olla elämässäni positiivinen, optimisti, piristää muita. Minulle yksinolo ei ole mörkö, mutta tottakai olisi kivempi jakaa hetkiä toisen ihmisen kanssa.
On paljon sellaisia, eri ikäryhmissä, joilla läheiset ovat kuolleet tai muuttaneet pois tai syystä tai toisesta on muutenvain yksin, varmasti muutaman puuhamiehen ja -naisen voimin saisi järjestettyä lämminhenkisiä, mukavia "yksinäisten juhlia". Yksi ongelma on varmasti saada meidät yksinolijat liikkeelle, koska tiedän itse, että olen erittäin laiska ravintolassa kävijä, nautin kuitenkin yhdessäolosta, keskusteluista, muutamasta lasista viiniä, positiivisesta, rennosta fiiliksestä.
Yksinoloonkin voi vaikuttaa, mutta parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Voimia ja jaksamista kaikille yksin, kaksin tai yksinkaksin oleville vuodelle 2008!!!
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin sähköpostini on [email protected]
Mietin, mitä sulle sanoa. Itse olen yli 30v. hiljattain eronnut nainen, ja minun näkökulmasta katsottuna sulla on kaikki edessä ja mahdollista, 24-vuotiaalla nuorella!
En tietysti tiedä, mikä sua masentaa, mutta joskus on vain pakotettava itsensä näkemään elämässä niitä valoisia puolia. Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää, usko pois. Se voi olla vaikka hyvä tv-ohjelma tai virkistävä ulkoilulenkki sateessa tai ystävällinen kaupan kassa. Tätä ajatusmaailmaa mä ainakin yritän iskostaa itseeni, vaikka välillä on itkunkin aika.
Mulla ei ole ongelmaa uuden vuoden juhlinnan suhteen, koska olen aattoillan töissä ja uuden vuoden päivän aamuna taas töissä. Kiltisti siis vaan nukkumaan ajoissa. Ei kaikki juhli juuri kyseisenä päivänä, juhlapäivä voi olla mikä vaan!
Viestisi henkii masennuksesta,kannattaisko hakea apua oikeasti selviytymiseen ja masennukseen?
Keskustelua terapiaa yms.Koska olet niin nuori ja kaikki on edessäpäin.
Onni ei tule muilta vaan se löytyy itsestäsi, tarvitset ehkä tukea oman vahvuutesi löytämiseen, elämänilon löytämiseen siitä mikä sinua kiinnostaa ja tuo iloa yms.Ei pelkkä työ riitä,jospa antaisit jotain itsestäsi vaikka hymyn jollekin tai ystävällisen sanan.Pienistä puroista tulee virta joka kannattelee ja vie sinua eteenpäin.Olet ainutlaatuinen ja arvokas.
Ei elämä ole kiinni yhdestä vuoden vaihtumisesta,mene mukaan johonkin
tapahtumaan yms.Kaikkea hyvää sinulle ja usko pois
elämä jatkuu joka tapauksessa..:)Älä loukkaannu tähän kliseeseeni.terveisin kolmen aikuistuvan äiti uudeltamaalta
Itselläni ikää vuoden enemmän, ja tutulta tuntui kuvauksesi.. surullista nähdä, että niin monet ovat yksin tai yksinäisiä. Minulla kyllä nykyään ystäviä ja kavereita.. mutta silti välillä, varsinkin viikonloppuisin todella yksinäinen olo, koska ystävät usein muualla/poikaystävien kanssa. Pitkäaikainen yksinäisyys (tai sen kokeminen)mulla ainakin johtanut masennukseen.. ja sehän ei juuri auta tutustumaan uusiin ihmisiin, varsinkaan miespuolisiin koska mulla monia asioita joita en halua heti kertoa itsestäni..esimerkiksi sen etten ole koskaan seurustellut, koska huomaan että silloin miehet aattelee että tossa on kyllä sitten jotain vikaa..
Mutta yritän löytää/kokeilla uusia harrastuksia,tutustua uusiin ihmisiin ja toivon että voin joskus vain muistella yksinäisiä hetkiä ja hyväksyä ne omaan elämään kuuluneeksi osaksi.
Oletko hakenut apua jostain? psykologin tai terapeutin kanssa jutteleminen voisi auttaa katkaisemaan noidankehän.. itse käyn terapiassa, ja vaikka en voi sanoa, että se olisi vielä auttanut niin siihen on pakko uskoa, että se on kuitenkin mahdollista..
Toivon sinulle kaikkea hyvää vuodelle 2008! (ja tietysti myös kaikille muille)
Viitsit vielä vinkua... toiset painaa töitä joulun ja uuden vuoden putkeen ja sit on vielä teini-ikäiset pissikset kotona joita tarvii varjella... häpeä... helpompaa ei elämäs vois olla!!!
Minulle taas kävi niin että selvisi että vaimo oli rakastunut työkaveriin, neljäntoista vuoden avioliitto kariutui ja joulu oli yhtä tipsuttelua etten räjähtäisi. Siinä kiitos uskollisuudestani, viinan juomattumuudestani sekä väkivallattomuudestani. Ei ymmärrä koska vielä kuukausi sitten maattiin katsoen toisiamme silmiin ja puhuttiin miten rakastamme.
Uusivuosi sitten yksinään koska vaimo sai lähteä toiseen kämppään.
Ei uskoa enään rakkauteen taikka uskallusta sitoutua, kävin heti baanalla ja sainkin pokattua likan matkaani. Nussiessa tuntui kuin olisi kuollut, täyttä paskaa.
Huomenta:)) Kyllä Sinullekkin on jossain se oikea kumppani,ja kohtaatte kun sen aika on.Jaksamista Sinulle,ja Parempaa Tulevaa Vuotta toivotan:))Kevät ja valoisa aika tulossa,joten sinnittele. Paistaa Aurinko Sinullekkin vielä:))
Luoja sinut loi?Vollottamaan yksinäisyyttäkö?Joskus kaikilla on yksinäisyyttä,sehän vaan kasvattaa luonnnetta.Ja minkä takia pitäisi aina juhlia?Mene kirkkoon kuuntelemaan Luojasi sanomaa ja mieti siellä.Saat ehkä vastauksen elämäsi ahdinkoon,,
http://www.positiivarit.fi/
on minullakin masentunut olo... kyllä minuakin surettaa tää elämä ja itkisin jos pystyisin... mulla kans päivästä toiseen kamppailua.. mulla itselläni ikää on 21. ei minullakaan ole mitään suunnitelmia uudelle vuodelle.. olen minäkin aivan turha ihminen.. minä taidan vaan mennä peiton alle piiloon maailmaa.. ei minuakaan kukaan kaipaa,eikä ole ihastunut eikä odota.. minulla alkaa puoli vuotta kestävä kuntoutusjakso ja pitää sitten katsoa uudelleen mitä tekee...
mutta voimia ja kaikesta huolimatta onnellista uutta vuotta....
oikein hyvää uutta vuotta !! toivottelee myöskin yksinäinen, periksi ei anneta...
Täällä iltaa istuu 16-vuotias tyttönen. Kuten arvaatte, ongelmani on sama kuin monella muulla, olen totaalisen yksinäinen ihminen. Voisin sanoa olevani erikoinen sielu, mutta en usko sen olevan syynä siihen, miksi aina päädyn täysin itsestäni päinvastaisten ihmisten joukkoon. Aivan kuin kohtalo olisi määrännyt minut olemaan yksin. Pidän juhlimisesta, hauskanpidosta ja syvällisistä keskusteluista. Kukaan "ystäväni" ei kuitenkaan jaa kanssani samoja kiinnostuksen kohteita. Joka ikisessä paikassa olen yksin, koko elämässäni. Tiedän etten ole ainoa, mutta miksi se on niin vaikea kohdata toista yksinäistä, samanluonteista ihmistä? Nykyään olen tyystin turtunut tähän elottomaan olotilaan, käyn koulussa, nukun päivät ja yöt kirjoitan. En saa enää sosiaalista puoltani korjattua, niin että osaisin etsimällä hankkia ystäviä. Se ei vain toimi niin. Aivan kuin olisin sairastunut yksinäisyyteen.
Joka tapauksessa; Hyvää, ystävyyksientäytteistä UuttaVuotta teille kaikille. Loppujen lopuksi jokainen meistä on yksin. Elämä tuntuu vain kivuttomalta jos tuon yksinäisyyden saa sumennettua.
Oli pakko kirjoittaa, sillä tunnistin viestistäsi aika pitkälle itseni. Olen itse äskettäin 17-vuotta täyttänyt tyttö. Ongelma ei ole siinä, ettenkö olisi sosiaalinen tai ylipäätään sellainen ihminen, joka kaipaa ihmisiä lähelleen. En vain ole kohdannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olla. Pahinta minullakin tässä on se, että olen alkanut tyytyä olotilaani. Jaksan kyllä käydä koulussa, harrastuksissa ja yritän muutenkin pitää itseni mahdollisimman kiireisenä, niinkuin joku toinenkin tässä ketjussa mainitsi. Käyn ostoksilla ja pidän muutenkin huolta itsestäni.:) En sitten tiedä vaikuttaako sekin , että muille ihmisille ulospäin saattaa vaikuttaa siltä, että olen onnellinen. Kun miettii, niin annan oikeastaan itsekkin ymmärtää niin. Tulen kyllä toimeen esim koulussa ja harrastuksissa kaikkien kanssa, olen puhelias yms, mutta siihen se jääkin aika pitkälle. Voi olla, että se jollain tasolla johtuu siitäkin, että sanon mielipiteeni asioista aika suoraankin ja se herättää ihmisissä sellaisen sisäänpäinvetäytymis-reaktion (onko tuo edes sana :D), vaikka mielestäni esitän asiani ihan asiallisesti ja yritän vain luoda rakentavaa keskustelua, sen sijaan, että yksi vain sanoo jotain ja muut vain huokailet "aivan, aivan".:) Olisiko sinuun Zenith (toki muihinkin samassa tilanteessa oleviin) mahdollista saada yhteyttä esim sähköpostin kautta? Omaani en viitsisi täällä julkaista, sillä siitä käy ilmi henkilötietojani liiallisissa määrin.: p Huh huh, noniin siinä minun mietteitäni. Hyvää Uutta ja Parempaa vuotta kaikille! :)
Ah... ihanaa että kerrankin joku tuntuu ymmärtävän pointtini.. :) Niin ironista kuin se onkin, niin tavallaan on aina lohduttavaa tietä, että joku muukin on samassa tilanteessa.
Jo vain, olisikin mukavaa keskustella sinun Stii na ja miksei muidenkin tämän keskustelun osapuolten kanssa, jotka jakavat samaa yksinäisyydentunnetta.
Tuostapa löytyy tuo sähköpostiosoitteeni ja samallahan se msn-osoitteenakin toimii, jos joku tohtii/haluaa sen lisätä:
[email protected]
Kiitos ja kumarrus.
Elämäsi tuntuu olevan aivan samanlaista kuin minun. Kamppailen päivästä toiseen jaksamisen kanssa. Ainut syy nousta aamuisin ylös on työ, joka on sekin vain tilapäistä. Minulla on muutama ystävä, mutta he kaikki asuvat kaukana, enkä tunne tästä kaupungista ketään.. Tuntuu, että elämälläni ei ole mitään merkitystä ja iltaisin toivon, että en enää aamulla heräisi.. Ja tietenkin herään. Tiedän kyllä, että pitäisi jaksaa yrittää ja tsempata ja olla kiitollinen, mutta tuntuu etten vaan jaksaa enää. Eihän tämäkään purkaus tietenkään mitään auta, mutta halusin vain sanoa, että tiedän miltä sen tuntuu..
Yksin oot sinä ihminen ,keskellä kaiken ,
yksin tullut oot ja yksin lähtevä oot .
Siis tutustu itseesi sen jälkeen et ole yksin.