Hei!
Olen 16-vuotias tyttö.
En tiedä minne muuallekaan tämän kirjoittaisin, joten kirjoitanpa tämän nyt tänne.
Siitä on noin seitsemän kuukautta, kun minut yritettiin raiskata, kun olin sammuneena eräissä kotibileissä. Mitään ei onneksi ehtinyt kuitenkaan tapahtua, mutta silti tapauksesta jäi minulle melkoiset pelot. Säpsähdän edelleenkin helposti, jos joku yllättäen tarttuu minuun, ja tunnen itseni ahdistuneeksi läheisessä kontaktissa.
Aloin noin kuukausi sitten seurustella itseäni 3 vuotta vanhemman nuoren miehen kanssa. Jätkä on ollut todella ihana, kohtelias, kiltti, oikea unelma. Ainoa asia mikä tässä häiritsee, on fyysinen kontakti. Mikäli suutelemme jossain "päällekkäin", saatan yht'äkkiä ahdistua ihan hirveästi ja alkaa melkein täristä pelosta, vaikka tunnen ja tiedän olevani turvassa pojan kanssa, hän ei ikinä voisi tehdä minulle mitään pahaa. Silti fyysinen kontakti saa minut välillä pahoinvoivaksi ja pelokkaaksi, jostain syystä. Poika on alkanut ihmetellä, miksi helposti vetäydyn hänen sylistään ja säpsähtelen kosketettaessa. En ole kertonut pojalle tuosta asiasta, joka minulle tapahtui. En tahtoisi puhua siitä. Miten pojat suhtautuisitte, jos tyttöystävänne yllättäen kertoisi olleensa kerran joutua raiskauksen uhriksi? Onko kelläkään ollut samankaltaista tapausta elämässään? Pitäisikö minun kertoa tuosta jutusta poikaystävälleni, ja miten sen kertoisin, sillä juttu kuitenkin säikäytti minut aikoinaan todella pahasti enkä ole vieläkään päässyt siitä kunnolla yli.
Olen 16-vuotias tyttö.
En tiedä minne muuallekaan tämän kirjoittaisin, joten kirjoitanpa tämän nyt tänne.
Siitä on noin seitsemän kuukautta, kun minut yritettiin raiskata, kun olin sammuneena eräissä kotibileissä. Mitään ei onneksi ehtinyt kuitenkaan tapahtua, mutta silti tapauksesta jäi minulle melkoiset pelot. Säpsähdän edelleenkin helposti, jos joku yllättäen tarttuu minuun, ja tunnen itseni ahdistuneeksi läheisessä kontaktissa.
Aloin noin kuukausi sitten seurustella itseäni 3 vuotta vanhemman nuoren miehen kanssa. Jätkä on ollut todella ihana, kohtelias, kiltti, oikea unelma. Ainoa asia mikä tässä häiritsee, on fyysinen kontakti. Mikäli suutelemme jossain "päällekkäin", saatan yht'äkkiä ahdistua ihan hirveästi ja alkaa melkein täristä pelosta, vaikka tunnen ja tiedän olevani turvassa pojan kanssa, hän ei ikinä voisi tehdä minulle mitään pahaa. Silti fyysinen kontakti saa minut välillä pahoinvoivaksi ja pelokkaaksi, jostain syystä. Poika on alkanut ihmetellä, miksi helposti vetäydyn hänen sylistään ja säpsähtelen kosketettaessa. En ole kertonut pojalle tuosta asiasta, joka minulle tapahtui. En tahtoisi puhua siitä. Miten pojat suhtautuisitte, jos tyttöystävänne yllättäen kertoisi olleensa kerran joutua raiskauksen uhriksi? Onko kelläkään ollut samankaltaista tapausta elämässään? Pitäisikö minun kertoa tuosta jutusta poikaystävälleni, ja miten sen kertoisin, sillä juttu kuitenkin säikäytti minut aikoinaan todella pahasti enkä ole vieläkään päässyt siitä kunnolla yli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietin tässä tovin, että mitä sä pelkäät? Tarkoitan, että miks et oo jo kertonut!? Ei se poikaystäväs varmaan kauaa lämmöllä kattele tommosta vetäytymistä. Poikaystäväs varmaan just tälläkin hetkellä tuskissaan syyttelee itseään :( " Haisenko tosiaan noin pahalle ? "
No en mä nyt siis syyttelemään tullut. Tottakai tommonen on vaikea kertoa, mutta ihmettelen miks niin moni raiskauksen uhri kokee itse syyllisyyttä?
Kai tollanenkin pitää ite kokea ennenkuin voi neuvoa toista :\ Sorge siitä... Koita vaikka ammattiapua ? Vois oikeesti toimii, mutta ennenkaikkea koita saada puhuttua tosta poikaystävälles.
Muista, että menneet on menneitä eikä se oo ollut sun vikas!
Tsemppiä ny teille :) Pidä siitä kullastas hyvä huoli.
nii eli kun luin ton tiesin et nyt käsitellää samaa ongelmaa mikä häirittee elämääni tälläki hetkellä. Olen kanssa 16 kohta 17 vuotias tyttö ja sanon suoraa että tilanne ei ole ihan tommoinen kun sulla mut yhtä paha.
Tutustuin siis viime keväällä ihanaan poikaan ja nyt olemme seurustelleet jo pian 7kk.
En kertonut hänelle että mikä vaivasi ja hän otti sitten asian puheeksi kun pelkäsi että petän häntä tai jtn.. olimme tällöin jo seurustelleet 3kk. kerroin hänelle asiasta ja siitä että minulla on erittäin vakava sitoutumiskammo. Sain usein ns kohtauksia kuten säkin eli pahoinvointia, ahdistusta erittäin paljon niin etten pahimmassa tilanteessa pystynyt edes liikkumaan tärisin vain. Poika sai siis tietää asiasta ja oli erittäin ymmärtäväinen, hän rupesi tukemaan ja kyseli että miksi en ollut kertonut aikaisemmin..
Nyt olemme olleet siis tämän pojan kanssa yhdessä kohta 7kk ja hyvin menee. Musta on tullut vaan erityisen mustasukkainen :DD mutta ahdistukset, ns kohtaukset ovat vähentyneet niin että ennen sain niitä joka päivä hänen kanssaan, nyt ehkä hyvällä säkällä kerran parissa kuukaudessa.
Ideana on nyt tässä että kerrot pojalle ja jos hän on sun arvonen hän tukee ja lohduttaa. Tajuaa päästää irti silloin kun kohtaus tulee (tämä ainakin auttoi mua) ja loppuen lopuks oot päässy yli ja voit jatkaa elämääs suht. normaaliin tapaan.. :)
Tiedän miltä tuntuu.. Jaksamista :)
Sinuna kertoisin. Kyllä hän varmaan ymmärtää jos alkaa ahdistamaan, eikä tuossa ole mitään häpeämistä. Itse reagoisin siihen niin että tahtoisin tietää kuka sinut yritti raiskata ja saattaisin mennä vähän jututtamaan, en
tietenkään jos tyttöystävä kieltäisi.
yrittäisin tehdä hänen olostaan turvallisemman.
Kerro siitä silloin kun siltä tuntuu tai ahdistuskohtausten yhteydessä. Poika luultavasti syyttää itseään jos ei saa tietää oikeaa syytä..
No varmasti ihmettelisin jos tyttöystäväni näyttäisi pelkäävän minua ja välillä "lähtisi karkuun" minua. Tuollainen laskis aika helposti myös itsetuntoo... Mutta jos tyttöystävä kertoisi minulle, ettei se johdu minusta vaan jostain aiemmasta pahasta kokemuksesta, ymmärtäisin ja asia ois todellakin kunnossa. Parempi vaan että kerrot poikaystävlles. Se on parempi niin.