ja sitten menee ohi. Ei tarvi kauheesti kärsiä.
3 vuotta
se kestää
91861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jollain kestää vähemmän ja jollain (kuten itsellänikin) kauemmin. tuplasti kauemmin, eikä vieläkään ole tunteet täysin kuolleet.
loppuelämän, joillakin pari kuukautta. saatat joutua kärvistelemäään vähän pitempään. vai kannattaisko olla SEN kanssa, josta tykkää noin?
joo kyllä itsellä vei ensimmäinen 6 vuotta, toinen kolmisen vuotta. Nykyinen on niin voimakas että kestänee noin 10 vuotta,
vähän niin pelottaa,
varsinkin kun vielä on nähtävä muutaman vuoden lähes päivittäin.
Unohtamisprosessi itsellä ALKAA oikeastaan vasta kun oikeasti on out of sight, out of mind. Laske siitä se kolme vuottasi ettenpäin.
Itellä kesti 7 vuotta, kun näin häntä päivittäin koulussa, ja sitten kun en enää voinut nähdä häntä, koska yhteiset koulut päättyivät, niin ihastus kesti vielä 6 vuotta. Onneksi sitten näin hänet yks kerta televisiossa. Oli muuttunut tosi ärsyttäväksi, sellaiseksi josta en voisi pitää.
Tuli surullinen olo, tuntu väärältä, miksi ihmisen kokemukset muokkaavat ihmistä niin paljon vuosien varrella, samalla myös ihastuskuva alkoi murtua. Mutta vieläkin haikee mieli, kun ajattelen häntä silloin aikoinaan...
Ja hän on ollut mun ainoa oikea ihastukseni. Ketään muuta kohtaan en ole tuntenut samanlaista tunnetta. Alkaa tuntumaan, etten enää koskaan törmää ihmiseen johon voisin ihastua yhtä voimakkaasti... En ole hänen jälkeen ihastunut edes puolittain kehenkään :-(
ja vaikka ois pois silmistä, ei ole välttämättä pois mielestä. Aikaa on kulunut enemmänkin kuin tuo, eikä ole mennyt ohi!
Mutta sen kanssa oppii elämään. Kärsimyksenkin. Aina ei ole tarkoitus saada sitä, mitä haluaisi.
kestänyt, mutta ohi se ei ole vielä menossa.
Välillä muistuu samalta syksyltä mieleen yksi puhelinsoitto, joka taisi jäädä arvoitukseksi. Tuskin sain selvää, mitä joku luurin toisessa päässä puhui. "En tunne ketään sen nimistä". En saanut nimestä mitään selvää, eikä tullut silloin kyllä mieleen, että .. niin, että kuka se olisi.
Hitsi, mitenköhän pitkälle mokaukseni ylettävät.. Tähän ei oikein voi vastata.
viikossa tai ainakin kuukaudessa.Niin olen ajatellut et aika tekee tehtävänsä.Mut sit on tää yks ihanuus jota ei edes vuodet saa mielestä.Kaipuun tuska käy päivä päivältä vaan pahemmaks.
6 vuoden kaipaus tähän menneessä eikä loppua näy...
he jotka sanoo että se menee ohi muutamassa viikossa/kuukaudessa ei ole ikinä ollut rakastuneita vaan ainoastaan ihastuneita, siinä on tosi suuri ero. Ihastunut olen minäkin ollut vaikka kuinka monta kerta ja kun ne suhteet on loppunut niin on jäänyt vähän aikaa haikea olo joka on enimmäkseen ollut harmia siitä ettei se onnistunutkaan ja se on eri tunne.
Sitä suurta rakkautta kun on kerran kokenut niin sitä ei kokee kun kerran elämässä valitettavasti, vaikka sitä kuinka hokee itselleen että joka suhde jonka sen jälkeen aloittaa niin on juuri se "suuri ja ainoa rakkaus". hetken päästä kumminkin huomaa että on vaan pettänyt itsensä, koska sen suuren rakkauden olet jo kokenut ja menettänyt jostain syystä.
itse voin elää ilman "korviketta" ellen voi saada hänet joka merkitsee enemmän kuin oma elämäni mun elämään.
mutta seuraava kestää, olen varma.