Semmoista kyselisin, että mitä kautta täällä ihmiset ovat hakeutuneet hoitoon? Itse asun Helsingissä ja varasin just ajan oman terveysaseman omalääkärilleni kun ei heillä ole varsinaista psykologia/psykiatria... Onko se ihan tavallinen käytäntö, että mennään ensin juttelemaan ihan yleislääkärin kautta - ohjaako hän siitä jollekin psykologille vai miten se toimii...? Jännittää, en osaa ehkä puhua asioistani mutta en haluis olla rikki koko loppuelämääni...
hoitoon hakeutuminen
_ötökkä_
6383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ai niin ja voinko mä kieltäytyä lääkkeistä jos mulle yritetään sellaisia laittaa? Mä en halua mitään kemikaaleja piilottamaan ongelmiani, kun haluaisin vaan puhumalla saada ne hoidettua ja pääni järjestykseen... Kuinka helposti niitä ylipäätään yritetään ihmisille kirjoittaa? Mua pelottaa ajatus et jotkut lääkkeet sais mut näennäisesti kuntoon mutta sit en voisi enää elää onnellisesti ilman niitä. Tai enhän tosin ole elänyt onnellisesti vielä toistaiseksikaan.
Ei kukaan sinulle väkisin lääkkeitä yritä tuputtaa. Yleinen käytäntö on se, että ensin keskustellaan lääkärin kanssa ja hän ohjaa tarvittaessa eteenpäin psykologille/psykiatrille. Siellä sitten arviointikerralla keskustellaan lääkehoidon tarpeesta ja halusta. Jos et halua sitä, niin se on täysin oma valintasi. Ei kukaan niitä tuputa, jos olet sitä mieltä ettet niitä halua.
Lääkehoitoa ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Lääkkeitä syödään vielä pitkän aikaa sen jälkeen, kun itse sairaus on saatu taltutettua, jotta aivot pysyvät muutoksessa mukana. Sitten lääkkeitä vähennetään pikku hiljaa, jotta totut siihen. Mielialalääkkeisiin syntyy harvoin
moi! joo ensin vaan yleislääkärille kertomaan asiasta, joka sitten ohjaa jatkoon jos näette psykologilla käynnin tarpeellisena. itse menin myös ensin ihan terkkarille täällä helsingissä ja siitä eteenpäin psykologille.
ja niistä lääkkeistä, kyllähän se yleislääkärikin voi sulle tietysti reseptin halutessaan kirjoittaa, mutta ei pakottaa menemään apteekkiin ja ostamaan niitä. mutta niinkuin itsekin jo tiedät, pelkät lääkkeet harvoin ketään täysin parantaa.
tsemppiä matkaan!!
Ymmärrän, että haluat välttää lääkkeitä mainitsemistasi syistä. Itse olen pyrkinyt aina välttämään lääkkeitä (ns. normaalisairauksissa) viimeiseen asti. Mutta masennukseen olen ottanut minulle määrättyjä lääkkeitä, enkä ole katunut.
Kukaan ei todellakaan voi pakottaa sinua syömään lääkkeitä. Sinun on kuitenkin hyvä tietää, että Kela ei tietääkseni maksa masennuksesta sairauspäivärahaa, ellei ole lääkityksellä. Näin olen kuullut, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei tästä asiasta ole, kun syön niitä lääkkeitä. Lääkkeiden syöntini näkyi myös Kelan tiedostoissa, kun kävin pyytämässä sieltä kopiota eräästä päätöksestä.
Niin... Hyviä pointteja kaikki ylläolevat. Mutta eihän Kela maksa mitään sairauspäivärahaa, mikäli en ole sairaslomalla - enkä aio olla. Viime masennuskausi vuosia sitten johti siihen, että lopetin opiskelun kesken ja elelin työttömänä. Ja uskon vahvasti, että se vain lisäsi masennusta. Nyt olen koulussa (aloitin opinnot kokonaan uudestaan) ja töissä, enkä aio kumpaakaan lopettaa. Muuten jään kotiin nukkumaan enkä ikinä selviä tästä.
Hyvä, ettet ole niin sairas, että sinulla on halua ja kykyä opiskella. Vakavasti masentuneena se olisi käytännöllisesti katsoen mahdotonta, samoin kuin työssä käyminenkin.
Monet luulevat, että työttömänä oleminen on sellaista iloista laiskottelua, mutta masennusta sairastaneena olen myös omalta kohdaltani täysin varma siitä, että jos joutuisin masennusta sairastaessani työttömäksi, niin masennukseni pahenisi huomattavasti.
Toivottavasti löydät hyvää keskusteluapua ja löydät niin opiskelun- kuin elämänilonkin :) Sinulla on hyvä tsemppihenki päällä, joten ei muuta kuin menoksi!