pahoittelen heti alkuun kireää kirjoitustani.
mutta oikeasti ottaa päähän ihmiset jotka kuvittelevat ja miettivät milloin mitäkin sairautta mahdollisesti potevansa ja oikein tonkimalla tonkivat oireita itselleen ja tekevät diagnooseja itselleen. Olisi onnellinen kun ei ole mitään diagnooseja ja oikeasti mitään sairauksia. miksi ihmeessä ei osata arvostaa terveyttä ja elämää!!!! mä voin laittaa tulemaan täältä yhden sairasloman ja sairauden vaikka heti seuraavalle joka kaipaa sairauksia ja hoitoa!!! mut vaihdossa otan sitten terveyden ja elämän!!!!!!
mutta oikeasti ottaa päähän ihmiset jotka kuvittelevat ja miettivät milloin mitäkin sairautta mahdollisesti potevansa ja oikein tonkimalla tonkivat oireita itselleen ja tekevät diagnooseja itselleen. Olisi onnellinen kun ei ole mitään diagnooseja ja oikeasti mitään sairauksia. miksi ihmeessä ei osata arvostaa terveyttä ja elämää!!!! mä voin laittaa tulemaan täältä yhden sairasloman ja sairauden vaikka heti seuraavalle joka kaipaa sairauksia ja hoitoa!!! mut vaihdossa otan sitten terveyden ja elämän!!!!!!
Vastaukset 35
Vanhimmat
olen kanssasi.
Antaisin pois heti yhden sairauden
jos voisin. Ottaa niin päähän noi
turhat tuskailijat, ja ei niillä
sitten mitään olekkaan.
Anoppini on hyvä vertaistuki sairastelija,
kun yskin tms. hän heti samaistuu ja
laittaa tuplaten paremmaksi.
Onneksi ei ole vielä sentään Epiin
sairastunut.
Kysyn teiltä toisesta aiheesta;
Mun netti on Soneralta ja takkuillut
jo monta päivää peräkkäin.
Aukeaa miloin tykkää ja erittäin
hidasta touhua. Harvoin käyn nyt täällä,
kun jämähtelee kone kesken ja
ponnahdusikkunoita aukeaa vaikka ne
poistin. Lapsilukko ei toimi kuten pitäisi.
Jne....
Mitä pitäisi tehdä ????
netti takkuilla kun linjat on kuumina ihmisten lomien takia ;)
no ei nyt ..mulla on parilla kaverilla ollut samoja ongelmia soneran kanssa .soneralleko soittaa asiasta sieltä käsketään soittaa tekniseen tukeen jossa saa odotella tunteja jonossa tai sitten sieltä ei vastaa ketään. taitaa soneralla olla jokin pahasti vikana kun monen netti takkuilee ??
ovatko vieroitusoireet pahoja kun ei pääse kunnolla nettiin ? ;) mä varmaan jo tossa vaiheessa pomppisin kattoon jos meidän netti ei toimisi, heh!
mietin voinko vaihtaa esim.Velhoon ?
Kait täytyy ensin tarkistaa toimiiko
se täällä päin. Ensi viikolla
selvittelen näitä ja mihinkään en
soita, kun jonotus ajat on 50min.
Soneralle.
H..... on irti jos täällä ei muu toimi
kuin Sonera ja meidän on PAKKO päästä
joka päivä koneelle, eikä vain huvin
vuoksi.
Väkisin siis ollaan riippuvaisia =)
Näin alkuun kysyisin, että mikä se niissä muissa on, joka sinua niin kovasti ärsyttää? Oletko kenties katkera?
Oma äitini opetti aikoinaan, että jos jokin jossain ihmisessä sinua ärsyttää (nyt ei tietenkään puhuta juuri sinua kohtaan tahallaan tehdyistä asioista), niin käänny omaan itseesi päin miettimään syitä ärsytyksellesi. Onko niin, että et ole sinut oman sairautesi kanssa?
Sairauksia tähän maailmaan mahtuu paljon. Olivat ne sitten todellisia tai "vain" pään sisällä olevia, niin kantajilleen ne ovat varmasti kaikki yhtä tosia.
Yritä siis keskittyä oman sairautesi hyväksymiseen sen sijaan, että kuluttaisit energiaasi miettimällä ketkä ovat "oikeutettuja" sairastamaan ja ketkä eivät.
T: Eräs, jonka vaikeahoitoinen epi on vaatinut vuosien sopeutumistyön.
Kuinka voi tietää, onko toisen sairaus tekemällä tehtyä vai todellista? Lisäksi tekemällä tehtykin on todellista.
Katkeruus ei pitkälle pötkitä!
t. Toinen vaikeahoitoinen epiläinen
en ole sinut diagnoosieni kanssa. Ottaa päähän koko roska. Raivostuttaa joka pilleri ja resepti sekä jokaisen lääkärin naamataulu!
Joka kerta kun pitää mennä lääkäriin alkaa vihastuttaa jo edellisiltana. Voin kertoa että lääkärikäynnit on sitten aika myrkyn nielemistä.
Tekisi mieleni haistattaa pitkät lääkäreille jne. Työtään ne lääkärit tekevät tiedän, mutta silti raivostun ajatuksestakin joka liittyy lääkäreihini ja siellä kulkemiseen.
En tilannut tällasta elämää. Eikä moni muukaan joka on sairastunut, mutta eihän sitä kysytä kun se tulee kohdalle.
siksi ihmettelenkin ihmisiä jotka tonkimalla tonkivat sairauksia itselleen, nauttisivat siitä kun on terveiden kirjoissa. voin kertoa itse en miettinyt mitään sairauksia vaan sanoin että olen aivan terve ja kunnossa alusta asti. Mutta lääkärit tulivat hieman eri tulokseen.
mutta onko suuttumus kiellettyä??? pyydän anteeksi jos se on kiellettyä, mutta suututtaa siltikin. Eikä sitä voi haudata itseensä. olkoon sitten katkeruutta tai mitä nimeä itsekukin haluaa käyttää, mutta suututtaa silti todella paljon. Olen pahoillani mikäli täällä ei saa sellaisia tuntemuksia purkaa. pitäisi varmaan vain olla kyynelsilmissä tai masentuneena hirttosilmukka kaulassa??? Mutta sitä en tee.
tavoitteeni on päästä takaisin niin normaaliin elämään kuin vain voin. eikä siihen kuulu mitään mikä muistuttaisi mistään sairaudesta! enkä ala itkemään enkä miettimään hirttosilmukoita! Enkä todellakaan miettimään oireita, sairautta, sairauksia tms, kiitos vain mutta ei kiitos!! kun/jos sairaus sitten lyö uudelleen päin kasvoja kunnolla, mietin sitten mitä teen.
mikäli tällaisia ei saa palstalle kirjoittaa on valvojien parasta poistaa koko ketju. Pyydän anteeksi jos kirjoitukseni on loukannut tai loukkaa.
ns. tonkiminen tuntuu olevan yllättävän yleistä jos käy lukemassa vaikkapa tuota neuro- tai MS-palstaa mutta tällä epi-palstalla ei mielestäni ole ollut "voisko olla"-kysymyksiä kuin nimeksi. Täällähän melkein kaikki on epilepsiaa sairastavia, ei epäilijöitä. Oliko tarkoituksesi ehkä kohdentaa suuttumuksesi vain yleisesti
kysyit: Oliko tarkoituksesi ehkä kohdentaa suuttumuksesi vain yleisesti
Suuttumus ei missään nimessä ole kiellettyä, mutta ihanko tosissaan sitä lieventää sinun sairauteesi täysin syyttömien haukkuminen?
Ikävää, että joudut kokemaan mainitsemiasi asioita, mutta et tosiaankaan ole ainoa. Ihan samanlaista lääkärirumbaa esimerkiksi minun elämänikin on. Mutta se on minun elämääni. Jonkun toisen "elohiiriongelmat" saattavat minusta tuntua vähäisiltä, mutta sille kyseiselle henkilölle ne ovat suurimmat mitä on. Ei hän ole elänyt minun tai sinun arkea. Samoin kuin me emme ole eläneet jonkun toisen arkea, jolla asiat ovat vielä huonommin. Kenenkään toisen ongelmien vähätteleminen ei muuta sinun tilannettasi miksikään. Se on se asia, joka sinun kannattaisi oman itsesikin takia tiedostaa.
Kovinpa huonosti otat itseesi kohdistuvaa kritiikkiä vastaan siihen nähden miten kärkkäästi olet arvostelemassa muita. Mieti miten kivalta joltain toisesta tuntuu lukea sinun tunteenpurkauksiasi. Joku saattaisi pahimmassa tapauksessa pelästyä, ettei hänen sairausepäilynsä olisikaan oikeutettuja ja aikainen diagnoosi voisi jäädä tekemättä.
Toivottavasti löydät pian tasapainon ssairautesi kanssa. Terapia saattaisi auttaa.
Kaikkea hyvää sinulle!
miten niin heikosti kritiikiä vastaan? en ole kieltänyt sanaakaan siitä mitä kirjoitit, kirjoituksesi osui naulan kantaan, samoin tämäkin kirjoituksesi on totta.
sanoin tuossa aiemmin että ottaa päähän paljon koko elämä ja se mitä sairaus on aiheuttanut ja rikkonut jo nyt. siitähän lähinnä puhun!! ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Enkä väitä todellakaan olevani ainoa. ihmettelen vain eikö siitä "päästä ottaa " vaiheesta voi/saa kirjoittaa? se on varmasti monelle niin tuttu. johonkin on purettava, enkä todellakaan tiedä mihin purkaisi, etsisikö metsän ja huutaisi sinne :(.
enkä ole haukkunut ketään??? ihmettellyt vain. mikäli kirjoituksen lukee tarkoin näkee myös että pyydän anteeksi jos olen loukannut jotain.
kyllä tiedän että toiselle se että kaupassa ei ole oikeanlaista leipää on kova pala kun toiselle se että saa ehkä jotain murua vatsaansa kerran viikossa on jo paljon ja kolmannelle se että saa elää vaikka vain tippaletkun varassa on jo suurta elämää. kaikki on suhteellista todellakin.
kaipaankin välissä sellaista elämää että voisi kirota jotain leipäpussin puuttumista - eikä sitä ettei ole ruokaa viikkoon! tämä on siis puhdas vertauskuva.
tiedostan kyllä hyvinkin - elämässä on nähty ja joskus olen miettinyt että kun voisi ottaa toiselta pois sen mitä se joutuu kantamaan. mutta kenenkään toisen elämää ei voi elää.
kaikkea hyvää myös sinulle :)
uh, et sitten millään suostu näkemään minun pointtiani. Rautalangasta vääntäen vielä kerran.
Jos et kerran halua käyttää sanaa haukkua, niin korvataan se sitten toivomallasi "ihmettelyllä". No minun pointtini on se että sinun "ihmettelysi" saattaa loukata jotain herkässä vaiheessa olevaa henkilöä. Tai ketä tahansa henkilöä, oli herkässä vaiheessa tai ei. Siksi sinun minun mielestäni täytyisi mennä mieluummin vaikka sinne metsään purkamaan oma paha olosi pois, eikä kaataa sitä muiden niskaan haukkumalla tilanteeseesi millään tavalla liittymättömiä ihmisiä.
Ja haukkumistahan se nimenomaan on, jos useita huutomerkkejä tms käyttäen arvostelet nimimerkin turvin toisten sairausepäilytaipumuksia.
Tuskin tämäkään viestini vaikutti mielipiteeseesi, mutta tulipa nyt jankattua.
Niin joo, se jäi vielä sanomatta, että jos et ymmärrä mitä tarkoitan huonolla kritiikinsietokyvyllä niin tässäpä tämä itsesääliä tihkuva lainaus tekstissäsi johon viittasin:
"mutta onko suuttumus kiellettyä??? pyydän anteeksi jos se on kiellettyä, mutta suututtaa siltikin. Eikä sitä voi haudata itseensä. olkoon sitten katkeruutta tai mitä nimeä itsekukin haluaa käyttää, mutta suututtaa silti todella paljon. Olen pahoillani mikäli täällä ei saa sellaisia tuntemuksia purkaa. pitäisi varmaan vain olla kyynelsilmissä tai masentuneena hirttosilmukka kaulassa??? Mutta sitä en tee."
Ei se kovin asiallistakaan tekstiä ole..
Oma sopeutuminen vie suurimman osan ajasta. Siltikään mielestäni ei voi arvostella toisten ihmisten sairauksia: sairaus on jokaiselle täysin subjektiivinen asia. Jo joku jollakin palstalla pelkää sairastavansa jotakin, hän sitä todellakin tekee, nimittäin vähintäänkin luulosairautta. Mielestäni on irvailua tulla foorumille omine ajatuksinesi. Kas sinä kun et muiden sairauksista päätä, etkä myöskään ole maailman napa.
Yhtälailla minuakin ärsyttää jatkuvasti juosta jollakin lääärillä; en silti syytä muita tekosairaudesta. Sairasta sekin touhu on.
Kiitos Telle!
Juuri noin minäkin sen näen. Olipa taitavasti sanottu! :)
Elohiiret voi pahimmillaan olla jatkuva ja aika invalidisoiva oire. Itselläni ne on haitanneet vuosien ajan sosiaalista elämää ja aika ajoin estäneet kokonaan nukkumasta. Muutenkin esim. sohvalla rentoutumisesta voi vain haaveilla, jalat rupeaa elämään välittömästi kun istuu alas.
Iso ongelma tässä kaikessa on ihmiset ja etenkin lääkärit, jotka ei suhtaudu vaivaan tosissaan. Vuosienkin jälkeen häpeän edelleen vaivaani ja en kehtaa kenellekään siitä puhua.
Elohiirten nostattama ALS-pelko johtunee siitä, että tuota oiretta ei niin selvästi liitetä mihinkään muuhun sairauteen. Ja ihminen kun on taipuvainen pelkäämään aina pahinta.
kirjoitus johon viittaat on minusta itsestäni. Ja mitäs pahaa siinä oli? enpä tiedä miten olet tulkinnut ja millä äänen sävyllä lukenut mutta ehkä ei kannattaisi ottaa henk koht, kun kirjoituksessa ei ole mitään pahana otettavaa.
et selkeästi ymmärrä yhtään mistä puhun ja mitä tarkoitan. "kuvittelet istuvasi vastapäätä pöytää vaikka istun ihan samalla puolella ". eli uskot näkeväsi minut edessäsi vaikka et näe koska olen vieressä enkä siellä edessä.
Miten tämä nyt minuun tai minun henkilökohtaisesti ottamiseeni kääntyi? Eihän tässä minusta olla puhuttu, joten miten ihmeessä voisin mitään itseeni ottaa?
Anna nyt jo olla.
kastiin: en ymmärrä AP-kirjoittjan argumentointia laisinkaan. Ikään kuin hänen sairautensa hälventäisi ja ylittäisi kaikkien muiden vastaavat. Ihan turhaa itkemitä toisten ihmisten kustannuksella: luulo- ja tekosairaus ovat todellisia sairauksia siinä mielessä, että oireiden kokija tuntee oireet aidoiksi.
Onko tässä maailmassa muita sairaita kuin AP-kirjoittaja? Kyllä on, ja itsesääli ei auta mitään!
t. Monet kyneleet itkenyt, mutta ei itsesääliin vaipunut, eikä toisten vaikeuksia vähättelevä
en ole sairauksia itkenyt, ei ole aikaa. pitää elää kun saa elää. enkä ole koskaan vähätellyt muiden vaikeuksia. itse asiassa pienet asiat on suuria, sekin on suurta kun saa vaikka kaurapuuron syödäkseen kerran päivässä. ei sellaisia normaalisti kukaan arvosta eikä pidä minään.
taidankin olla ainoa sitten joka tuntenut vihaa elämää kohtaan menetettyään paljon. Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan. enkä kyllä haaskaa päivääkään "olen sairas" leiman alla niin kauan kuin pystyn elämään ennen kuin pala palalta ylitän sen rajan.
jos tietäisi ettei esim kävele vuoden päästä, varmasti kävelisi ja juoksisi kun vielä voi, mutta kyllä tieto siitä että siihen ei enää pystyisi pistäisi välissä vihaiseksi.
olet kyllä ristiriitainen. Ei sanailuissasi ole kyllä mitään järkeä; aloitit nimenomaan vähättelemällä muiden vaivoja ja pyörimällä itsesäälissä. Ja nyt sitten julistat, että et ole vähätellyt! Huh, huh! Nimenomaan vaikuttaa siltä, että olet jäänyt tuleen makaamaan. Yritypäs nyt päättää kantasi.
Juu, mäkin kävin tänään eka kertaa 7 kuukauteen parturissa.Se oli iso voitto!
Joo, ei noissa sanomisissa ole enää mitään järkeä.
Kirjoittaja laukoi ensin ilmoille terävän mielipiteensä, mutta kun sai kritiikkiä siihen hän muuttikin yhtäkkiä sanomisiaan ja aloitti tuon ihme jeesustelun kylvämällä fraaseja, joita "kuuluu sanoa". Tuskin tätä ketjua kannattaa enää jatkaa, tuskin sieltä enää mitään järkevää on odotettavissa.
Harmittaa vaan että ainakin yksi henkilö ehti loukkaantua kirjoituksista.
Sinä joka kirjoitit elohiiriongelmista: Voin vain kuvitella miten vaikeaa elämä on kuvailemassasi tilanteessa, kun lyhytkestoisetkin elohiiret ovat niin ikäviä. Kaikkea hyvää sinulle ja koita kestää!! Oikein hyvää uutta vuotta myös Tellelle!
ilmeisesti hieman teräväsanaisempi kun en jaksa toivotella Ap-kjoittajalle mitään muuta kuin parempaa vointia! Mutta oikein Hyvää Uutta Vuotta myös sinulle, ja kaikille muille palstalaisille! Nyt silmissä vilisee niin pahasti, että taitaa tulla mukaan kirjoitusvirhe poikinensa ;)
Ihmiset ovat erilaisia, toiset eivät piittaa tuon taivaallista vaikka olisi pää kainalossa ja toiset pelästyvät pientä vihlontaa. Toiset meistä purkavat pelkonsa puhumalla ja toiset teeskentelemällä ettei mitään ole edes tapahtunut.
Myönnän, ettei aina tule suhtauduttua kovin myötämielisesti lähimmäisten vaivoihin, todellisiin tai luuloiteltuihin. Mutta kuten Telle ansiokkaasti huomautti, mikä on suurta kellekin. Itse en pidä epilepsiaa maailmanloppuna, kamalampi sairaus mielestäni on diabetes. Mutta jollekulle toiselle epilepsia voi olla kaiken loppu.
Omassa työssäni, eläinlääkärinä, tulee aina silloin tällöin vastaan näitä ihmisiä, jotka luulevat, että annan diagnoosin omistajasta samalla kun hoitelen mansikin. Lääkäri mikä lääkäri, varsinkin vanhemmat emännät ja isännät tuntuvat ajattelevan. Kyllähän meistä vaivoja löytyy, jokaisesta, jos oikein kaivelemaan aletaan. Eri asia on sitten se, miten suuri numero niistä tehdään.
Ap:lle terveisiä, että elämä voisi olla oikeasti helpompaa, kunhan hyväksyisit sairautesi ja asettaisit sen oikeaan paikkaan elämässäsi. Eli takavasemmalle, helppoon paikkaan josta sitä voi pitää silmällä.
Itse olen ollut jo niin kauan epileptikko, että en oikeastaan osaisi elää ilman sitä. Enää en muista aikaa terveenä, enkä sitä osaa kaivata. Epilepsia on aivan epäilemättä ollut yhtenä osana muovaamassa minua siksi mikä tänään olen. Ties mihin sitä olisi päätynyt ilman säntillistä elämää ;)
mä ymmärrän mistä sä puhut. olen itsekkin käynyt läpi tuota vaihetta. en tiedä miten siitä pääsee pois, mutta ehkä se ajan kanssa hälvenee.
Kyllä vihasta ja suuttumuksesta voi kirjoittaa ja puhua. Sä tarvit "itku-huuto-terapiaa" mut vastassa pitäisi olla ihminen joka osaa kuunnella eikä ota henkilökohtaisesti mitään mitä sanot koska eihän se liity muihin, se on sinun sairautesi, sinun pahaolosi eikä sen purkammisen pitäisi loukata ketään, ethän sä sitä sillä tavoin ole tarkoittanut, mutta täällä se tulkitaan väärin. otetaan hyökkäyksenä eikä nähdä mitä tarkoitat.
Eikö kenelläkään olisi hyviä neuvoja ja kokemuksia miten päästä yli tuosta vaiheesta?
päästäni muista kirjoituksista =(
Ihmettelen miten henkilö joka kokee
sairautensa pahanolon ym. saa tälläisen vastaanoton täällä.
Missä on tuki ja ymmärrys ???
Tartutaan sanatarkasti jokaiseen
kirjoitukseen, kun toinen voi pahoin
ja
mun mielestä kuitenkin alkukirjoitus
on ihan ymmärrettävää vai olenko
ainoa Omronin kanssa joka ymmärtää
tätä aloittajaa ?
asian siten, että alkuperäisellä kirjoittajalla on paha mieli suhteessaan sairauteensa, epilepsiaan.
Sauvatar, olen samoilla linjoilla kanssasi, missä on vertaistuki ja ymmärrys?
Itselläni oli tosi vaikeaa sairastumiseni alkuaikoina. Kiukuttelin puolisolle ja ystäville, koin, että olen nyt tosi sairas ja minusta ei ole enää mihinkään, pelkäsin, että menetän työkykyni ja minut työnnetään eläkkeelle ja jään nököttämään johonkin sohvannurkkaan loppuiäkseni hyödyttömänä.
Ja olin tietysti vihainen. Miksi juuri minä, miksi ei joku muu? Kunnes sopeuduin ja ymmärsin ajatella, että miksi sen olisi pitänyt olla joku muu, miksi en yhtä hyvin minä.
Diagnoosistani on nyt neljä vuotta ja olen oppinut elämään elämääni tietyin rajoituksin. Ap kirjoittaja, et mainitse tarkemmin tilanteestasi. Kerro ihmeessä! Kyllä täällä ymmärrystäkin löytyy.
kiitos. poistun varmaan palstalta, kun ei täällä tunnuta ymmärtävän sanaakaan oikein mitä yritän sanoa. Luulin todella että joku olisi käynyt saman läpi. En mä vähättäle heitä joille on kamalaa se jos kaupasta ei löydy oikeaa leipää, sehän on heidän mittakaavassaan suurta. ihmettelen vain miksi ei osata olla tyytyväisiä että niin pieniä on elämän suurimmat murheet. olisi oikeasti ihanaa murehtia ja kirota sitä leivän puuttumista, kuin ajatella ja elää tätä elämää missä on. olen kateellinen sille normaalille elämälle missä pienet asiat on niitä kiroamisen aiheita ja kaipaan sellaiseen elämään "lomalle" tästä omastani.
aina pitäisi katsoa ja nähdä ne miten syvälle ihminen voi joutua ja miten paljon toiset näkee. sitten mitoittaa omat murheensa, onko ne niin suuria. Vaikka miten hirveältä tuntuisi, sanon jokainen päivä jollekkin ihmiselle miten paljon hyvää elämässäni on ja miten ihanaa on kun saa elää. eikä sen tarkoitus ole vähätellä ketään.
ikävä ettei täällä ymmärretä pahaa oloa. ikävä että olen niin paha ihminen puhuessani ahdistuksestani. on varmasti pahempaa kuin mitä minulla on. anteeksi että edes kirjoitin tänne.
ehkä kuvittelin puhumisen helpottavan etten päätyisi miettimään kuolemaa vaan pääsisin kohti elämää takaisin, kun elämä pudottaa päivä päivältä alaspäin.
Täällä sana on vapaa! Alunperin harmittelit ns. "luulosairaita". Se on todellinen sairaus itse sairastajalle, ja saattaa johtaa mielenterveyshäiriöihin.
Se tietenkään ei ole luulosairautta (josta alunperin puhuit), että ei löydä oikeata leipää kaupasta. Onko joku sellainen ihminen voivotellut kipujansa? Tai pelkojansa?
Tässä nyt olen saanut palautetta ymmärrättömyydestäni: kuitenkin olen sitä mieltä, että jos ei ymmärrä toisia, ei ymmärrä itseäänkään.
Toivottavasti löydät pian tasapainon!
Ja, Hyvää Uutta Vuotta!
etenkin alussa ja mulla vieläkin
vaikka olen jo kärsinyt Epistä 25v.
Antaisin sen heti pois jos voisin.
Kaikki mitä tulee mulle on juuri niin
pysyvää kuin olla voi ja nehän ei
mihinkään katoa.
Katkerako ? Miksi en saisi olla ?
En kuitenkaan elä kuten katkerat
ihmiset ja voivottele vaivojani sen
enempää kuin terveetkään.
Pidän melut sisälläni ja saatan
podiskella tuota miksi minä ?
Ehkä jätän jälkeeni jotain ?
Ehkä me edistämme tuota Neurologian
alaa, sekö on tarkoitus ?
Mä olen jo menettänyt työkykyni ja
nyt ollaan siirtämässä eläkkeelle.
Itkut olen itkenyt ja takuulla niitä
lisää tulee Epin takia.
Ei tämä herkkua ole ollut, mutta kyllä jokaisella on oikeus mielipiteensä
tänne laittaa ja hakea sitä ymmärrystä
ja tukea jota luulisi täältä saavan
niin kuin teillekkin on sitä vaikeina
aikona annettu.
puolesta.
Ymmärtäjiä kyllä löytyy sekä tukioita.
Miten ne sut koki noin " uhkana " ?
Parempaa Vuotta ja jatka kirjoituksiasi
joskus mäkin pidän taukoa kun oikein tökkii.
Täältähän minäkin (kohta 50v. gubbe) sitten itseni löysin ja vielä ilman epi -diagnoosia. Oireeni ovat kyllä selvästikin ao. sairauteen viittaavia, mutta sitä tohtorien painavaa sanaa vielä odotellaan vähän aikaa - kaikkia käyriä ei vielä ole ennätetty tulkita. Olen yrittänyt jo tottua ajatukseen, mutta aika näyttää kuinka äijälle (ja muulle kotiväelle, työhommille, ajokortille jne.. käy)? Ihan ekaksi kuitenkin toivon, ettei kukaan "epi-konkari" (siis tautia kauemmin jo sairastanut) vedä kiukuspäissään paarmaa sieraimeen tämän minun "ehkä-valituksen" vuoksi. Kuten hyvin tiedämme, meitä on moneen junaan!
Vai että oikein uhkana... Et voi olla tosissasi!!
Täällä ihmisillä tuntuu olevan ihan erilaiset moraaliarvot kuin palstan ulkopuolella keskivertoihmisellä. Mitä tahansa saa sanoa kunhan omaa pahaa olooan saa purettua.
No, olkaa mitä mieltä olette. Toivon vaan kovasti, että elohiirivertauksesta loukkaantuneen henkilön kaltaiset ihmiset eivät jatkossa eksy ketjua lukemaan.
Minä en ainakaan haluaisi omalle tunnolleni sitä, että omaa pahaa oloani purkaessani satutin muita.
Ja korjataanpas nyt vielä siis sekin käsitys, ettei meiltä tukea saa.
Alkuperäinen kirjoittaja olisi aivan vapaasti voinut purkaa palstalleen mieltään niistä asioista, jotka myöhemmin paljastuivat todellisiksi ahdistajiksi, kuten se, että HÄN kokee itsesääliä sairauden puhkeamisesta, eikä siis se, että muut tekevät jotain. Tai pinnallisemmalla tasolla se, että lääkärillä on veemäistä rampata.
Näistä asioista on jopa suotavaakin valittaa, mutta tällöin valituksesta on M I N U N mielestäni jätettävä asiaankuulumattomat ihmiset pois.
mieltä olen minäkin! Ei oma paha olo oikeuta toisten loukkaamiseen!
Tukea se on sekin, että yrittää saada toisen tajuamaan "tilansa" haukkumatta ja väheksymättä muita. Ja toistan nyt ties monennenko kerran: myös aloittajan väheksymä luulosairaus on todellinen, ja kantajalleen ahdistava sairaus.