Hei!
Mulla on ollut 8 vuotta ahmimishäiriöitä karkkien suhteen eli ostan noin 400 grammaa karkkia ja syön ne kaikki hetkessä, jonka jälkeen on tosi paha olo ja ahdistus. Toisinaan menee viikko ilman, mutta aina, kun karkkia ostan niin ne menee ahmien. Nyt joulun alla konvehtirasia menee helposti 15 minuutissa. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ahmia ruokaakin, joten ongelma on kovasti pahenemaan päin kovasta yrityksestä huolimatta.
Ärsyttää, kun jotenkin ajattelen, että pystynhän syömään terveellisesti ja säännöllisesti niin miksi sitten aina repsahdan. Yleensä ne on sellasia hetkiä, kun turhaudun. Menen kioskille ja ostan kasan karkkia. Kotona niitä ei ikinä ole, kun syön aina kaikki. Milloin nuo turhautumiset ja syömiset tulee niin niinä hetkinä, kun tiedän, ettei minun tarvi lähteä minnekään kotoa niin ei haittaa vaikka on paha olla. Itsekään en voi ymmärtää ajatusmaailmaani.
Tiedän, että lääkärille pitäis mennä ja kai terapiaan, mutta jotenkin en halua. Haluan uskoa siihen, että voisin selvitä tästä itse, vaikka olen yrittänyt sitä usein ja tätä on tosiaan ollut jo nuoresta.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia ja niitä milloin menee paremmin ja onko jotain vinkkejä ja kaikkea.
Olen 23-vuotias, opiskelen yliopistossa loppusuoralla ja ihmissuhteet kunnossa, joten ongelma on aika lailla päänsisällä, uskosin. Olen urheillut paljon nuoresta asti, joten kropaltani olen urheilullinen vaikkakin viime aikoina on tullut hiukan "ylimäärästä". Toisinaan ihmettelen itsekin miten en olekaan lihavampi kun vedän ruokaa kuitenkin niin hirvittävästi ja karkkia toisinaan viikonkin verran joka ilta suklaalevyn ja muuta. Mutta sitten on myös aikoja, kun menee tosi hyvin.
No ehkä jos joku jaksaa lueskella ja kirjoitella omia kommenttejaan, niin olisi helpottavaa. Kun aikaisemmista teksteistä en löytänyt juuri yhteisyyksiä. Jotenkin tuntuu, että samanikäisten kommentit olisivat juuri niitä tärkeimpiä, koska ajatusmaailma on kuitenkin kovin eri kuin vuosia nuoremmilla.
BED-tarinaani
3
1426
Vastaukset
- tuossa 3 vuotta sitten,
oireilusi ei kuulosta varsinaiselta BED-syömishäiriöltä, sh:ltä toki. On toki oma asiasti yritätkö selviytyä yksin vai et, itse hain apua ja nyt terapialla lääkityksellä tilanne on suht hyvä.
- miivaa23
hei!
Millaisia oireita sinulla oli, kun diagnosoitiin BED. Itse vaan, kun olen lueskellut nuita selityksiä niin olen luokitellut sen bediksi tai ei se oikein muihinkaan sovi. Mikä sinusta siitä ei tee BED:iä? Kuinka pahaksi sinulla häiriö pääsi ennen kuin menit lääkäriin?
Kiitoksia jos jaksailet vastailla ja ellet ni hyvää jatkoa kuitenkin!
Sitä piti vielä lisätä, että joskus olen ravintopäiväkirjaa pitänyt, mutten ole kokenut saavani siitä hyötyä
- minä -84
Kun luin tota sun tarinaas, tuli melkei oma elämä mieleen. Itse olen "paininu" ongelman kanssa nuoresta pitäen.. Olen saman ikäinen kun sinä.
Itselläni ongelmat alkoivat tosiaan joskus 15 vuotiaana.
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet helpompia ja paino pysynyt suht samana, kunnes viime syksynä muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Vkl:t käyn kotipaikkakunnalla töissä, viikot opiskelen.Ennen muuttoa toiselle paikkakunnalle kävin vähintään kaksi kertaa viikossa jumpalla tai salilla. Nykyään harrastukset ovat jääneet kokonaan.. Viikonloppuisin käyn kyllä lenkillä, mutta ei ole sama asia kun jumpat. Illat mulla menee aika pitkälti televisiota katsellen ja aina jotain syöden...
Oon alkanu vihaamaan itseäni jo tän ongelman takia... Tai en ehkä vieläkään osaa myöntää tätä kokonaan ongelmana, vaan syy on itsessäni, syytän itseäni.
Ongelma on pahimpana, jos elämän tilanne muuttuu tai liiallinen stressikin pahentaa tätä.
Nyt tämän reilun puolen vuoden aikana en ole pahemmin käynyt juhlimassa, en kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla. (joka pahentaa entisestään tätä tilannetta, yksin jääminen). Tilanne on tällä hetkellä pahin moneen, moneen vuoteen.
Sitten, kun paino on kohdallaan, elämä hyvin, ongelma häviää....
Muuten se seuraa minua jatkuvasti..
En tiedä oliko tosta mitää apua, tai saitko mitään selvää...
Tosi iso ahdistus, itsensä syyllistäminen on mulla ollu arkea... Pitäisi osata syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Mulla vaa päivät menee yleensä niin etten aamupalaa syö, vasta koulussa syön lounaan ja sitte illalla alkaa syöminen... Syömisen suhteen myös rytmi sekaisin.
En tiedä, mistä sitä sais apua... en tahtois pyytää keneltäkään apua. En ole vanhemmilleni puhunut pahasta olostani, sanon vain, että muutto toiselle paikkakunnalle tuonut kiloja lisää.
Häpeän itseäni tällaisena!
Ehkä keskustelusta olisi jotain hyötyä, en tiedä..
Toivon, että sinä "pelastuisit" tuolta inhottavalta syömishäiriöltä.. itselläni alkaa voimat olemaan lopussa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2942553- 196980
- 55772
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti119682- 49572
Havaintoja ihmisen ulosteesta lenkkeilypoluilla
Oletteko havainneet ihmisen ulostetta taajamaa kiertävillä lenkkeilypoluilla?15516- 49503
Peräännytkö nainen vai mitä sanot
Jos sanon sulle että rakastan sua? Suututko oletko vihainen vai olisiko tunteet molemminpuolisia?52484- 55475
- 41463