Se, että jos lapsi on oikein toivottu ja haluttu ja sitten kun tärppää ja odotus on alkanut ja lapsi syntyy niin sitten mikään ei menekkään hyvin ja vauvasta ei tykkääkkään.. Kun tuntuu että ne jotka saavat "vahingossa" lapsen, eikä se olisi ollut niin toivottu, niin niillä sitten meneekin asiat nappiin ja vauvaa rakastaa hirveästi kun se syntyy ym ym.. Mutta siis että pelottaako muita että tapahtuisi tällainen päinvastainen juttu että kun toivoo lasta ni syntymän jälkeen asiat menee huonosti, mutta kun ei haluaisi lasta ja tulee raskaaksi niin sitten asiat meneekin hyvin?!!
Mua ainaki pelottaa!! ...tajuskohan kukaan edes mitä yritän selittää....
Mua ainaki pelottaa!! ...tajuskohan kukaan edes mitä yritän selittää....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ollaan mieheni kanssa oltu ilman ehkäisyä silloin ennen kun tulin raskaaksi ja ajatelutu että tärppää jos tärppää ja sitten yli vuosi siinä meni kun tulin raskaaksi.Sitähän me molemmat toivottiinkin :) Ja nyt kun olen raskaana ja viimeisilläni jo, niin pelkään että miten kaikki menee lapsen syntymän jälkeen...osaanko hoitaa vauvaa?Osaanko olla hälle kunnollinen vanhempi ja kaikkea vastaavaa...Niin ja se,että onko minulla ja miehelläni sitten enää ollenkaan ns.omaa aikaa...Kaikki tällainen mietityttää..
tarkoitat että tapahtuu päinvastoin...
Toki niin voin käydä mutta muistathan että synnytyksen jälkeinen masennus saattaa olla syynä:esim. Mahasi on muuttunut itkeväksi lapseksi, joka ei koskaan nuku vaikka sinua väsyttää..helppoa raskausaikaa tulee äkkiä ikävä ja silloin se vastuu lapsesta tulee konkreettiseksi. Olet sen jälkeen aina ÄITI.
Älä säikähdä jos olet alkuun masentunut, se on hyvin yleistä vaikka joku sanoisi että tämän on niiin ihanaa olla vauvan kanssa päivät kotona niin takana voi kuitenkin piillä surua,harmia,murhetta..asiasta ei helposti puhuta. Muista itse puhua, se helpottaa!
itse sain esikoiseni 18v. Olin hieman masentunut, yksinäinen ja vaikka olinkin onnellinen "vahingosta" niin voin rehellisesti sanoa että ensimmäisen kerran kaipasin rakkaudella vauvaa vasta hänen ollessaan puolivuotias ja hoidossa..silloin minusta vasta kasvoi hänen äitinsä.
Älä pelkää tunteitasi, puhu niistä ja nauti äitiydestäsi.
itselläni ihan samoja fiiliksiä. pelkään muun muassa justiinsa sitä, etten raskastakaan lasta tarpeeksi tai etten vaan aina jaksaisi sitä. ja jos kahdenkeskistä aikaa ei löydykään sitten miehen kanssa ollenkaan.. ja taidan tykätä sitä paitsi enemmän eläimistä kuin lapsista. :D mutta uskon, että nämä fiilikset kuuluu raskauteen (tai ainakin toivon niin). eiköhän me pärjätä :)
Kylläpäs tekstisi kuulosti tutulta,ihan kuin oisi omia ajatuksiani=) laskettu aika ois tosiaan kesäkuulla,pelottaa ihan hulluna..myös sekin on päällimäisenä mielessä että jos jostain syystä joutusin lapsen tulon jälkeen luopumaan minulle todella rakkaista ja tärkeistä koiristani.. Minä myös olen aina ollut enemmän eläinrakas,kuin lapsirakas..Täytyy toivoa että kaikki menee hyvin!