Olen ollut herkkä lapsi tai tullut sellaiseksi. Perheessä oli äidin ahdistava ja pakkosyöttävä uskonto. Vietiin pienestä lapsesta alkaen pelottaviin uskonkokouksiin (mm. Niilo Ylivainion kokoukset) ja raamattutunneille, joissa saarnattiin maailmanloppua ja ilmestyskirjaa. Lisäksi äiti usein luki iltaisin ääneen aikuisten kirjoja meille lapsille siis ihan kamalia kirjoja. Siinä vaiheessa, kun oli jo omaa tahtoa eikä olisi halunnut lähteä kokouksin niin väkisin sinne kannettiin.
Lopputulos: paniikkihäiriö, paha masennus, ahdistusoireet, vaikeat psykosomaattiset oireet ja nämä muutakin muillakin perheen lapsilla.
Mitä tällaisella asialle voi nyt enää aikuisena tehdä. Miten pääsee eroon pimeistä möröistä, joita sisin ja alitajunta on pullollaan ?
Terepiassa ollut lääkkeitä syövä nainen.
Lopputulos: paniikkihäiriö, paha masennus, ahdistusoireet, vaikeat psykosomaattiset oireet ja nämä muutakin muillakin perheen lapsilla.
Mitä tällaisella asialle voi nyt enää aikuisena tehdä. Miten pääsee eroon pimeistä möröistä, joita sisin ja alitajunta on pullollaan ?
Terepiassa ollut lääkkeitä syövä nainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun äitini on kasvanut uskovaisessa perheessä->seuraus paniikkihäiriö! En koe uskonnon olevan ihmiselle hyväksi. Päinvastoin! Lisää kiihkoa, pelkoa. Uskon varjolla tehdään paljon pahaa! Olenkin omille lapsille tehnyt niin että luen vain iltarukouksen, en mitään muuta uskonasioita opeta. Vaan opetan luottamaan itseensä. Tekemään hyviä tekoja lähimmäisille. Olemaan luotettava ystävä. Auttaa muita ihmisiä...Tämä on minusta on paljon tärkeämpää, kuin julistaa uskontoa. Tee joka päivä hyvä teko. Koen enemmän että uskonveljet ovat saatania! Siis pyri pääsemään uskosta pois!
Hei.
Kuulostaa kauhealta.
Vaikeiden asioiden/kokemusten käsittely tietenkin avuksi- mutta kuinka käsitellä...
En osaa minä muuta tähän asiaan sanoa kuin...
Onko siinä muutakin kuin ne kauhukuvat jotka ahdistaa?
Koetko että se pakkosyöttö olisi totta ja sinä kelvoton kun et halua sitä syödä?
Sinulla on oikeus päättää mitä totuuksia elämääsi otat, mihin uskot ja hylätä asiat joita et koe oikeaksi.
Tottakai on elämässä asioita ja totuuksia joita voi paeta kun ne tuntuvat pahoilta vaikka ne täytyisi kohdata, mutta uskonnosta- toisten ihmisten luomasta oikeaoppisuudesta eroon haluaminen ei sitä ole.
Usko itseesi. Kyllä sinä itseäsi kuuntelemalla tiedät jos jotain väärin teet.
Anteeksi jos kirjoituksestani oli enemmän harmia kuin hyötyä. En osaa tulla tilanteeseesi muuta kuin omien kokemusteni kautta.
Hei ja voin mie oikeastikin hieman auttaa, tuli mieleen et on olemassa EMDR(Eye Movement Desensitization and Reprocessing) hoitotapa jota käytetään psyykkisten traumojen hoitamisessa - ja se on tullut käyttöön myös muunlaisten asioiden käsittelyssä.
Täs lappusessa mikä miulla on, lukee : "Menetelmän käyttö liittyneenä asianmukaiseen hoitosuunnitelmaan voi merkittävästi nopeuttaa toipumista tuoreesta yksittäisestä traumaattisesta tapahtumasta, nopeuttaa myös ratkaisemattomien menneiden tapahtumien läpityöskentelyä sekä helpottaa asiakkaan uskomusten, tunteiden ja käyttäytymisen yhdistymistä kokonaisuudeksi."
Sain tän hoitomuodon esittelyn miun terapeutilta, ei olla vielä aloitettu hoitoa.
Kysy terapeutiltasi onko tämä hänelle tuttu tai tietäisikö hän kenen luo sinut voisi tässä ohjata.
Eteenpäin! Voimia ja uskoa parempaan, eheämpään tulevaan!
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
lääkkeeksi sinulle suosittelisin tutustumista ortodoksiseen kirkkoon, se parantaa minua, vaikken kuulukaan seurakuntaan, silti uskallan suositella. Olen menettänyt lapsuuden kirkkaan sinisilmäisen uskoni käväisemällä taannoin eräässä karismaattisessa hengellisessä ja kiristävässä tilaisuudessa. Ortodoksisessa yhteydessä olen kokenut jotain järkkymätöntä, objektiivista ja ikuista, silti henkilökohtaista ja kaunista, syyllistämätöntä ja ehdotonta kosketusta.