16-vuotias maatiaiskissani tuli tänä aamuna kotiin haavoittuneena, verta vuotavana, nilkuttavana ja järkyttyneenä. Olen aivan poissa tolaltani. Kissan tila näyttää vaan pahenevan ja pelkään jo pahinta. Surullisinta tässä on, että olen osannut odottaa että rakas kissani kuolisi vanhuuteen vielä jonakin päivänä, mutta että jokin kamala elukka on hyökännyt kimppuun ja raapinut mahaan haavan! Asun maaseudulla, joten täällä on kaikenlaisia petoeläimiä, mutta minä epäilen toista kissaa tai petolintua, koska selästä oli irronnut karvatuppoja sen näköisesti, kuin selkää olisi raavittu.
Tällä hetkellä kissa makaa sängyn alla eikä suostu liikahtamaan mihinkään suuntaan. Hengittää vain tiheästi. Verenvuoto onneksi lakkasi päivällä, joten haava ei voi olla kovin paha, mutta tulehduksen riski on, enkä tiedä kestääkö noin vanha kissa tällaista...
En siis tiedä pitäisikö minun yrittää olla vahva ja toivoa että kaikki käy parhain päin, vai valmistautua menetykseen. Mahdollisuudet ovat ehkä 50/50 tässä vaiheessa.
En sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä kuinka kissaa ei saisi pitää vapaana. Tiedän valinnan riskit ja nyt kissa saa siitä kärsiä. Mutta minä en tätä valintaa aikoinaan tehnyt.
Ja jos joku kauhistelee miksei kissaa ole viety eläinlääkäriin - siitä voitte syyttää isääni joka ei moiseen "rahantuhlaukseen" suostu. :'(
Tällä hetkellä kissa makaa sängyn alla eikä suostu liikahtamaan mihinkään suuntaan. Hengittää vain tiheästi. Verenvuoto onneksi lakkasi päivällä, joten haava ei voi olla kovin paha, mutta tulehduksen riski on, enkä tiedä kestääkö noin vanha kissa tällaista...
En siis tiedä pitäisikö minun yrittää olla vahva ja toivoa että kaikki käy parhain päin, vai valmistautua menetykseen. Mahdollisuudet ovat ehkä 50/50 tässä vaiheessa.
En sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä kuinka kissaa ei saisi pitää vapaana. Tiedän valinnan riskit ja nyt kissa saa siitä kärsiä. Mutta minä en tätä valintaa aikoinaan tehnyt.
Ja jos joku kauhistelee miksei kissaa ole viety eläinlääkäriin - siitä voitte syyttää isääni joka ei moiseen "rahantuhlaukseen" suostu. :'(
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ota kissa lempeästi, mutta varmasti kiinni ja puhdista haavat kirvelemättömällä desinfiointiaineella, esim. Betadine. Tee kissalle esim. laatikkoon tai kuljetusboxiin lämmin pesä - shokissa lämpö on tärkeää. Ja sano sille isällesi, että syyllistyy eläinsuojelurikokseen, kun ei suostu kissan eläinlääkäriä maksamaan.
syyllistyy eläinsuojelurikokseen se, joka kissan on vapaaksi ulos päästänyt...
ilmoittaa eläinsuojeluvalvojalle, koska tuo on selkeä elänsuojelurikos!
Koetahan ottaa ohjat omiin käsiisi ja näytä olevasi vastuullinen ja kykenevä nuori ja toimita kissa omin voimin tai esim. sukulaisen kanssa eläinlääkäriin.
voit pyytää myös apua eläinsuojeluyhdistykselta.
Ei se kissa suremalla ja ihmettelemällä parane.
Sinuna kiidättäisin kissan kipinkopin pieneläinklinikalle!
Jos ei suurempia paloja kissastasi puutu, niin pidä kotona. Ihan samalla tavalla voit sen hoitaa kuin lääkärissäkin, eivät nekään ihmeitä tee. Puhdista haavat ja tarkkaile löytyykö jotain ylimääräistä haavan sisältä. Sido puhtaalla harsolla ja osta apteekista eläimille tarkoitettua voidetta, joka sisältää antibioottia. ei ole kallista. Lämmin rauhallinen peti ja paljon nestettä. Siteen vaihto useasti, koska kissa repii ja nuolee sitä. Jos menee hirveän huonoksi niin sitten lääkäriin. Vanha kissa, paljon ei pysty tekemään, ei välttämättä edes enää kestä antibioottikuureja sun muita.
vammoihin ei mitkään antibioottivoiteet tehoa..Puremahaavoihinkin tarvitaan useimmiten sisäinen antibioottikuuri.Kaikenlaisilla rasvoilla ja siteillä hauduttaminen vain pahentaa asiaa..
Aloittajalle:Ota se isäsi puhutteluun ja tee selväksi että hän syyllistyy eläinsuojelurikokseen jos jättää kissan viemättä eläinlääkäriin.Tee itse asialle jotain ja soita sille eläinlääkärille tai paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle.Jos vaikka heidän puuttumisensa asiaan saisi isäsi järkiinsä.
auttavat hyvin, jos haava ei ole paha. Itselläni 10-vuotias kissa, joka saapui kotiin pahan tappelun jälkeen. Kaikki paikat auki ja jalkaa klinkkasi. Hyvin parani ilman lääkäriä, vaikka kyllä soitin ja he kertoivat että antibioottia annetaan, jolloin ei kuitenkaan varmuutta auttaako se. Siksi kotihoito joskus parempi.
Aikoinaan kun olin lapsi, mulla oli iso kollikissa, jonka repi ilmeisesti kettu tai koira.
Hänellä oli jalka poikki, häntä tyvestä poikki, kainalosta iso pala pois. Korva riekaleina.
Tuli kotiin melkein, mistä äiti huomasi kissan tien päässä ja haki sylissään kotiin.
Isä oli silloin poissa kotoa, työssä kauempana, jos olisi kotona ollut, luultavasti olisi lopettanut kissan kärsimykset.
Äiti ja minä hoitelimme häntä monta päivää, emme uskoneet paranemiseen, mutta kuinka ollakaan, kissa alkoi toipua hiljaksiin, oli jo selvästi parempi, kun isä kotiutui työmatkaltaan runsaan viikon kuluttua.
Hän eli vielä monta vuotta, vaikka jalka jäi suoraksi, häntä vähän omituisen mallinen, mutta muuten kunnossa.
Yritän tällä tarinalla kertoa sinulle, kuinka sitkeitä kissat ovat, vanhemmatkin, jos ei tärkeitä sisäelimiä ole vioittunut. Kerroit ettei haava vatsassa ole syvä.
Ymmärrän sen, ettei sinun ole helppo olla isääsi vastaan, ilmeisesti olet vielä kovin nuori. Isäsi on väärässä, mutta et sinä sille mitään voi.
Toivotan koko sydämestäni sinulle ja kissallesi onnea paranemiseen.
Nuo kotivinkit tulivat ainakin todella tarpeeseen, joten kiitos niistä! Voin kertoa että kissa on jo paljon paremmassa kunnossa kuin silloin kun kirjoitin tuon viestin. Haavaa puhdistimme eilen antiseptisellä haavanpuhdistusaineella, ja tutkimme onko haava paha, eikä se onneksi näyttänyt kovin pahalta. Kissa oli kuitenkin kai nuollut sitä, koska kuivunutta verta ei juuri ollut. Ja nuoleminen on hyvä, eikö? Luin meinaan kirjasta että kissan omassa syljessä on luonnon antiseptisiä aineita.
Kissa on myös juonut vettä ja vähän maitoa ja jopa syönyt hieman, joten alan pikkuhiljaa olla toiveikas. Tila on parantunut huomattavasti, nyt kissa jo reagoi nimeensä ja kehrää.
Tuosta eläinlääkäri-asiasta olen samaa mieltä kanssanne - eläinrääkkäystähän se on. Isäni ei pidä eläimiä juuri missään arvossa, kissaakaan hän ei alunperin halunnut, uhkasi viedä pois. Isäni on sydämetön mitä tulee eläimiin ja en voi ymmärtää sitä, koska olen itse eläinrakas. Jos kissan tila huononee nykyisestä, alan kyllä todella vaatia eläinlääkäriin menoa, maksan vaikka itse koko potin hemmetti sentään! En aio antaa periksi tässä vaiheessa.
Tällä hetkellä annamme kissan levätä rauhassa omissa oloissaan, ja välillä käyn pitämässä potilaalle hieman seuraa, ettei se tuntisi oloaan hylätyksi. Toivokaamme parasta!
Joku mietti ikääni, olen kissaani melkein pari vuotta vanhempi, en vielä 18-vuotias. Se on siis ollut lemmikkini melkein koko elämäni ajan, siksi siitä onkin tullut niin rakas.
Tietosi kissan suun eritteiden parantavasta voimasta on väärä. Asia on päinvastoin, helposti tulehtuu, jos eläin pääsee itse "hoitamaan" haavaa.
Olisi hyvä jos kissalle saisi kaulurin päähän estämään omahoitoa.
http://www.felina.fi/artikkelit/muut_artikkelit/artikkeli_2.html
http://www.animalhealth.orion.fi/seuraelaimet/alasivu.shtml/a03?24330
Toipilaalle voisi olla hyvä hakea apteekista ainakin nutriplussaa ja nutriSAL plussaa
http://www.elainlaakarisi.fi/nutriplusgeeli-p-322.html
http://www.elainlaakarisi.fi/koirat-ruoansulatuskanavan-häiriöt-mahassa-nipistää-kurisee-c-70_72.html
Ehkäpä tuollainen haavasumutekin voisi olla hyvä.
http://www.elainlaakarisi.fi/koirat-haavan-hoito-c-70_75.html
Nestettä kannattaa antaa ruiskulla, koska kissa kuivuu helposti.
Isälle voisit koettaa puhua asiasta esimerkiksi niin, että jos sinä olet tärkeä, annat viedä kissan lääkärin, koska se on sinulle todella tärkeää. Ja ei kai isäsikään halua rikollinen olla, vaikka ei itse kissasta välitäkään, hoitamattajättäminen kun on eläinsuojelurikos.
Vanhalle kissalle esimerkiksi tuollaiset tapaturmat on aina vakavampia, kuin nuorelle, voimissaan oleville.
Toivottavasti kaikki järjestyy ja kissa toipuu.
Kiitos, kun kerroit väliaikatietoja. Toivottavasti kuullaan kisusi voinnista vielä jatkossakin.
jotka jännitämme täällä puolestasi ja pidämme peukkuja, että kissasi vielä paranee. Viime viestisi perusteella kuullosti hyvältä.
Olet varmaan saanut jo tehtyä kissallesi hyvän lämpimän ja vedottoman makuupaikan ja antanut sille paljon hellyyttä.
Voisit vielä katsoa, että sille ei nouse kova kuume. Kissan lämmön saa otettua sen pyllystä, varmaan tiedätkin. Jos lämpö nousee selvästi yli 38,5:n, voisit soittaa eläinlääkäriin, voisiko hän määrätä antibioottia kissaa näkemättä soittamalla apteekkiin. (Sitä yhtä ja samaa antibioottia he yleensä määräävät ja kissallasi ei ilmeisesti ole ilmennyt allergiaa antibiooteille.) Kerro, että sinulla ei ole varaa lääkärissäkäyntiin ja isäsi ei auta.
Isäsi on kyllä sydämetön. Hänen pitäisi ymmärtää, että tuo, miten välinpitämättömästi hän suhtautuu kissaasi sattuu sinuun syvälle.
Jos asutte maalla, niin kissan lisäksi raatelija on voinut olla supikoira, kettu tai jopa ilves (josta kissan on tosin vaikeampi selvitä). Meillä on mökillä supikoiria ja ketunpesäkin lähellä. Lähistöllä on myös nähty ilveksiä. Turvallisuuden vuoksi olemme rakentaneet kissoille tarhan. Tarhaan tosin pitää vielä lisätä katto, koska ilves voisi päästä hyppäämään tarhaan.
Kuvia tarhastamme voit nähdä sivuilta:
www.freewebs.com/kissoista
Olet hyvä nuori ihminen! Toivon parasta!
Onneksi minulla on teille hyviä uutisia, kissani vointi on parantunut pikkuhiljaa päivä päivältä, ja se alkaa olla jo oma itsensä. Se on virkeä, juo ja syö normaalisti, ja on jopa leikkinyt (vaikka vanhus on... :)) hieman. Uskon siis että se tulee vielä toipumaan. Se on nukkunut hyvin paljon, mutta toisaalta myös piristynyt.
Makuupaikan järjestimme siten että laitoimme pahvilaatikon rauhalliseen paikkaan ja pohjalle sanomalehtiä. Kylläkään se ei siellä niinkään viihtynyt, vaan on nyttemmin enemmän liikuttuaan nukkunut milloin saunan pahvilaatikossa (en tiedä miksei tarkoitettu kelpaa...), sohvalla, yläkerrassa, vanhempieni sängyssä ja joskus mennyt myös sängyn alle, varmaankin siksi että siellä on viileää. Ulkokissa kun on, ja joutui olemaan monta yötä ja päivää sisällä.
Saattaa olla että kissallani oli myös kuumetta, koska korvat tuntuivat normaalia lämpimimmiltä ja nenä oli kuiva. Kissa oli kuitenkin virkeä, joten en usko että kuume oli kovin korkea (olisi tietysti kannattanut mitata, mutta en minä törppö sitä tajunnut...). Nyt nenä on jo kuitenkin kostea, kun tänä aamuna kokeilin.
Eläinlääkäriin meno on kuitenkin yhä voimassa, jos näyttää siltä että kissan toipuminen yhtäkkiä pysähtyy tjv. Sanoin äidillenikin jo siitä, että haluan kissan vietävän eläinlääkäriin jos tila huononee. Mutta nyt alkaa näyttää siltä että vanha kissa-muori on sitkeämpää tekoa kun luulimmekaan, ja se on tietysti suuri helpotus. :)
Entiedä oliko peto toinen kissa, kettu, supikoira, ilves vai petolintu, mutta onneksi vammat eivät olleet hengenvaarallisia. Nyt kissa on antanut näyttää mahaansa, ja etutassujen takana on ehkä suurinpiirtein 20 sentin kolikon kokoinen rupi. Onneksi se on sellaisessa paikassa, että kissa ei helposti yllä raapimaan sitä. Jos alkaa, täytyy hommata kauluri... Pintahaava se taisi kuitenkin olla, koska verenvuotokin lakkasi niin nopeasti, eikä sitä tullut aivan solkenaan, vaan tiputellen.
Kiitän vielä kaikkia kiinnostuneita ja neuvoja antaneita, hädän hetkellä niistä oli suuresti apua. Jatkossa yritämme välttää kissan päästämistä aamutuimaan/yöllä ulos, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Toivon todella ettei pahantekijä ollut naapurimme suht nuori kissa, jota ei ole välttämättä vielä leikattu, kollikissa kyseessä.
Mutta jos jotain kerrottavaa vielä tulee, kirjoitan tänne. Epäilen kuitenkin, koska kaikki on kääntynyt niin hyvään suuntaan, onneksi. :)
Unohdin laittaa tuohon viestiin, että kissamme ei siis ole mikään "navettakissa", yötä päivää ulkona siis, kuten joku saattaa saada väärän kuvan. Ulkokissalla tarkoitan sitä että asumme harvaanasutulla seudulla, vähän liikennettä, vähän naapureita, joten kissa käy säännöllisesti ulkona. Kylläkin nyt vanhana viihtyy enemmän sisällä, ulkona käy ainoastaan asioillaan. Kesäisin se viihtyy ulkona hieman enemmänkin.
Hienoa, että kisusi on toipumassa.
Kyllähän kissat maalla ulkona ovat. Maalla asuvan sisareni kissat ovat aina olleet ulkona. Yksi kissoista saattaa kesäisin olla viikonkin retkillään. Kyllä maalaiskissat osaavat yleensä puolensa pitää.
Sisarenikin asuinalueella on kettuja, supia ja ilveksiä. Mutta kissat osaavat varoa niitä. Kissat ovat eläneet normaalin elämän ja kuolleet vanhuuteen paitsi yksi, joka sai sydänvian.
Tappeluja tietysti vapaana olevien kissojen välillä syntyy aina silloin tällöin. Mutta se kuuluu niiden elämään. Kissat elävät varmasti maalla vapaana onnellisemman elämän kuin ahtaisiin kaupunkiasuntoihin tungettuna.
Olet saanut palautetta kissan ulkonapidosta. Palaute lienee kaupunkilaisilta kissanomistajilta, jotka ovat vieraantuneet luonnosta jo ilmeisesti täysin.
Kiitos, kun ilmoitit. Osaan kuvitella, millaisia kauhun- ja surun hetkiä olet kokenut. Onneksi tämä tarina kääntyi onnelliseen suuntaan.
Meidän tyttökissa oli viime kesänä tappelussa tarhassa, verkon läpi! Pihalta kuului aivan hirveä meteli ja minulta sydän melkein pysähtyi, kun ehdin jo ajatella, että tarhaan on päässyt ilves ja minun rakkaimpiani viedään. (En ole osannut rakentaa kattoa sinne ja mies ei ole viitsinyt... keväällä hommaan maksullisen miehen tekemään sen, että kissamme saavat olla siellä yötäpäivää.)
Kun ehdimme paikalle, tyttökissamme mourusi vihaisena metsään katsellen. Tarhan verkossa oli mustia ja valkoisia karvoja tukkoina ja samoin Tyttösemme päällä. Näytti siltä, että Tyttöselle ei ollut käynyt kuinkaan, mutta mahdollinen kosija oli saanut tassua. Tyttönen on tosi sähäkkä, joten kyllä siinä on tassuja ollut ilmassa. Myöhemmin näimme nätin mustavalkoisen kollin mökin alla, siinä siis ilmeinen tappelupukari. Ehdimme jo pelästyä, että supikoira.
Luin viestiä vanhasta loukkaantuneesta kisusta, yritin etsiä teksteistä jotain lohtua, kun oma rakas kisuni 17-vuotta joutui ilmeisesti tänä aamuna auton puskurin tönäsemäksi, kun tulin lenkiltä kisu kyhjötti tienvarressa verissään joten oli jätetty noin vain. Kissani on hyvin harvoin yksin ulkona joten tilaisuus teki vahingon. Päivystävä eläinlääkäri otti kisuni heti aamu seitsemän vastaan, tutki, antoi antibiootit, kipupiikin ja kipulääkkeet kotiin myös. Sanoi, että aivotärähdys, töytäisy oli ollut kova mutta mitään ei murtunut eikä jäsenissä mitään, mutta minua itkettää ja itkettää kun kisuun sattuu se vain on näin. Tunnen syyllisyyttä kun kisu pääsi yksin ulos. olen yrittänyt sille järkätä oikein hyviä nukkumapaikkoja mutta hän muuttaa paikkaa m,uutaman tunnin välein.
Onko muilla tällaisia kokemuksia ja miten kisut on selvinneet
Mun mielestä kissa pitäis viedä eläin lääkäriin kissahan vain kärsii!