Hännän jahtaaminen

elämässä. Rutiineja, treeniä ja ulkoilua.

Terve, normaali pentu aloitti ongelmakäyttäytymisen aikuisuuden kynnyksellä hännän takaa-ajamisella tarhassa. Ajattelin tämän olevan virikeympäristöstä tai virikkeiden puutteesta johtuvaa stressiä ja pyrin kieltämään toiminnan aina sitä nähdessäni sekä suuntaamaan aktiivisuuden muuhun, sallittuun toimintaan. Hännän takaa-ajo ja varsinkin sen pureminen vaihtui pian pienen ympyrän, pihan istutusten, puiden tai vaikka huonekalujen kiertämiseen. Tämän toiminnan sain katkeamaan vain maahan -käskyllä tai hyvin rauhoittavilla singnaaleilla, rauhallisella puheella ja hitain silityksin. Tutkitutin myös koiran korvat jotta saimme poissuljettua korvatulehduksen mahdollisena pyörimisen aiheuttajana.

Pikku hiljaa, aivan kuin varkain mukaan tuli hyvin voimakas vieraiden ihmisten pelko joka vaikeutti huomattavasti koiran kouluttamista kentällä. Kouluttajan tai muiden koirakoiden kentällä olo sai koiran tolaltaan, hyvin alkanyt narupallokoulutus - saaliisvietin kautta nopea tottelevaisuus ja heti palkka, muuttui koiralle epämielluisaksi kentällä olemiseksi. Se ei enää padonnut pallon kanssa vaan sylki sen suustaan vieraan lähestyessä ja pyrki pakenemaan kentältä autolle jossa se koki olevansa turvassa. Jälkipellolla koira sentään pystyi työskentelemään rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ja vain silloin jos olimme siellä koiran kanssa kahden.

Pelkotilat lisääntyivät, koira alkoi oireilla edellä kuvatulla lailla (vapina, pakokauhu) myös portaissa, hiljaisissa rappukäytävissä, lenkillä ihmisten ilmoilla tai paikkojen läheisyydessä joissa on paljon ihmisiä, ääniä tai liikettä.

Koira söi useita clomicalm kuureja, kokeilin sille serene um-valmistetta, d.a.p. haihdutinta ja nyt viimeisimpänä "homeopaattista" valerie- ja vuohenjuuriuutetta tabletteina. Lääkityksen ohelle lisäsin poisvahvistamisen ja käyttäytymisterapian ja näillä eväillä pääsin askeleen parempaan suuntaan. Mutta sitten tuli taas takapakkia.

Juoksun jälkeen pakko-oireinen pyöriminen palasi ja käytös muuttui mielestäni muutenkin hektisempään suuntaan, koira kiihtyi silmittömästi kun annoin sille ruokaa, lähdimme ulos, kun koira näki minun touhuavan toisten koiriemme kanssa, otin sitä autosta ulos kentällä tms. Kiihtyminen alkoi pienenä piippauksena ja rauhattomana liikehdintänä muuttuen hetken päästä suoraksi kiljumiseksi ja pahimmassa tapauksessa alle virtsaamiseksi kun koitin erittäin rauhallisesti käskeä koiraa odottamaan ja rauhoittumaan. Mukaan tuli myös paikkojen repiminen.

Tilanne paheni ja eläinlääkäri suositteli lämpimästi koiran lopettamista eläinsuojelullisiin syihin vedoten. Hän sanoi että koiraa voisi parhaiten auttaa eutanasialla jolloin koiran ei tarvitsisi enää kärsiä edellä mainituista oireista eikä myöskään itsensä syömisestä auheutuvasta kivusta.

Eläinlääkäri Helena Koskentalo kirjoittaa kirjassaan Pelkopurija ja huomionhakija mm. seuraavaa; Voidaan sanoa yksinkertaisesti, että perityt käyttäytymismallit ja fysiologiset ominaisuudet sekä peritty kyky oppia ja sopeutua ympäristön kanssa säätelevät koiran käyttäytymistä. Tämä lyhyt määritelmä kätkee kuitenkin sisäänsä suuren joukon erilaisia sisäisiä (oppiminen, perimä, ikä, tunnetilat, sukupuoli, stressi, motivaatio, terveydentila) ja ulkoisia tekijöitä, ihminen, lajitoverit ja ympäristö.

Pakko-oireista joka meillä ilmeni hännän takaa-ajona hän kirjoittaa seuraavaa
- esiintyy eniten roduilla, joilla on voimakas saalistus -, taistelu- tai toimintavietti
- ilmenee tuntikausia kestävänä hännänajona, näkymättömien kärpästen pyydystämisenä, varjojen jahtaamisena tai muuna asiayhteyteen liittymättömänä käyttäytymisenä
- ajan myötä pakko-oireinen käyttäytyminen saattaa laueta yhä herkemmin, joskus jopa ilman mitään näennäistä ärsykettä
- jos koiran pakko-oireinen toiminta estetään, se voi hakeutua toiseen huoneeseen jatkamaan toimintaansa

Perimmäinen syy poikkeavaan käytökseen saattaa löytyä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöistä joihin me kokeilimmekin joskin tuloksetta tuota mainitsemaani clomicalm-valmistetta. Samalla tutkimme myös koiran kilpirauhas- ja verensokeriarvot.

Myös stressi laukaisee häiriökäyttäytymisen.

Stressi on luonnon oma mekanismi, jolla on oma tärkeä tehtävänsä. Se on tapahtumasarja joka käynnistyy kun yksilö tarvitsee nopeasti ylimääräistä lihasvoimaa esim. pakenemista, puolustusta tai hyökkäämistä varten. Rotukohtaisia eroja löytyy. Monet metsästys- ja paimenrodut ovat stressiherkempiä kuin koirat keskimäärin koska niiden työtehtävät vaativat suurta reaktioherkkyyttä ja tarvittaessa räjähtävää voimaa.

Hiukan fysiologiaa

Lisämunuaiset erittävät kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia, joita usein kutsutaan stressihormoneiksi. Koiran havaitessa jotain jännittävää tai pelottavaa aivojen sisäosat välittävät viestin lisämunuaisille, jotka vapauttavat ko stressihormoneita. Verenkiertoon joutuessaan stressihormonit aiheuttavat sydämen sykkeen voimistumisen. Samalla rasvavarastoista irtoaa vereen rasvaa. Maksa vapauttaa verensokeria ja keuhkot lisäävät tehoaan pumpaten lisähappea vereen. Verenkierto ohjaa nopeasti ravinteikkaan veren lihaksiin, jolloin ruumiinvoima lisääntyy.

Stressikoneiston käynnistäminen on elimistölle kova voimanponnistus. Sen vuoksi useat muut "vähäpätöisemmät" toiminnat kuten oppimiskyky hetkellisesti lakkaavat. Voimakkaan stressin alaista koiraa on turha yrittää saada reagoimaan käskyihin, houkutuksiin tai pakotteisiin. Se ei kuule eikä ymmärrä sillä hetkellä mitään muuta kuin stressin aiheuttajan, ärsykkeen.

Jatkuva stressi rasittaa elimistöä erityisen paljon ja voi aiheuttaa vakavia sairauksiakin. On esitetty ajatuksia, että monet nykykoirille tutuista sairauksista ja ongelmista, kuten allergiaksi luokitellut iho-ongelmat, lisääntymishäiriöt ja jopa kasvaimet voisivat olla pitkäaikaisen stressin aiheuttamia. Kun tiedämme kuinka kovasti koko elimistö joutuu rasitukselle stressitilanteessa on se helppo ymmärtää.

Mikä aiheuttaa koiralle stressiä?

- Sukupuolihormonit; urosten testosteroni sekä narttujen estrogeeni, aiheuttavat monille koirille jatkuvia stressioireita. Koira ikään kuin käy jatkuvasti ylikierroksilla. Tyypillisintä hyvin maskuliinisille, "hyvän sukupuolileiman" omaaville uroksille sekä valeraskauksista kärsiville nartuille.
- Tyroksiinin, eli kilpirauhashormonin, liian alhainen pitoisuus aiheuttaa usein lisääntynyttä sukupuoliviettiä sekä voimakkaita stressioireita. Koira voi myös lihoa ja sen turkinlaatu muuttuu. Käytöksessä voi ilmetä suuriakin muutoksia. Eläinlääkäri voi selvittää tyroksiinipitoisuuden verikokeella.
- Ristiriitatilanteet koiran ympäristössä, suhteessa omistajiin tai lajikumppaneihin on yksi tavallisimpia stressin aiheuttajia. Tähän liittyy myös epävarmuus omasta asemasta lauman sisällä. Useamman koiran perheessä koirat saattavat oireilla tappelemalla keskenään. Tällaisessa tapauksessa syytä ei kannata etsiä ainoastaan "riitapukarista", vaan tutkia huolella koko lauman käyttäytymistä ja arvojärjestystä, niin koirien keskinäistä kuin suhteessa omistajiin.
- Johtajuusongelmat. Yllättävän moni koira on onnistunut nappaamaan itselleen laumanjohtajalle kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia omistajan huomaamatta. Useimmat koirat eivät (yleensä) ota avukseen aggressiivista käytöstä hakiessaan paikkaansa. Jos koira ei koskaan "kokeile" omistajaansa, luulee omistaja tyytyväisenä olevansa parivaljakon "pomo". Moni koira käyttää kuitenkin lempeän itsevaltiaan taktiikkaa: se vaatii rapsutuksia ja huomiota tökkimällä tassullaan ja kuonollaan, se menee mielellään telkkarin eteen seisomaan tai jopa haukkumaan, se vetää hihnassa ja "määrää" siten tahdin ja suunnan, se juoksee ensimmäisenä vastaanottamaan vieraat, se odottaa malttamattomana – ehkä haukahdellen – ruokaansa eikä mielellään käskystä istu ja odota, sen on vaikea ottaa katsekontaktia, se "unohtaa" totella käskyjä jne. Laumanjohtajuus on koiralle kuitenkin hyvin stressaavaa, se ei voi ymmärtää miksi omistaja käyttäytyy ristiriitaisesti; välillä antaen kaiken periksi, välillä kovistellen "kovapäistä" koiraansa. Omistajan tulee ansaita laumanjohtajuus johdonmukaisella, luonnollisella käytöksellä.
- Pakottaminen, väkivaltainen käytös ja liian suuret vaatimukset.
- Uhka ja aggressio.
- Jännitys, ilo, innostuminen. Voi olla myös koiralle toistuva, tuttu tilanne, esim. koira oppii että aina kun auto hidastuu metsätiellä se tietää että kohta päästään vapaaksi.
- Liiallinen liikunta ilman aivotyötä - mutta myös liian vähäinen liikunta.
- Riehakkaat ja usein toistuvat leikit, kuten pallon heittely, painiminen, vetoleikit, muiden koirien (varsinkin laumaan kuulumattomien) kanssa telmiminen.
- Puutteet perustarpeissa (tarpeeksi tilaa, seuraa, tekemistä, valoa, ruokaa, vettä, lämpöä jne.)
- Kipu ja sairaudet.

Mistä sitten tietää onko koira stressaantunut?

Monet stressioireet ovat sellaisia, joihin olemme jo niin tottuneita että pidämme niitä normaalina käytöksenä. Itse asiassa tietyt stressioireet ovat joillakin roduilla niin tavallisia, että niitä pidetään asiaan kuuluvina. Totuus on, että koira on koira rodusta riippumatta ja käyttäytyy sen mukaan. Herkkyys altistua stressille ja tapa reagoida siihen on puolestaan voimakkaasti rotukohtaista. Siinä missä esim. setterin stressi ilmenee ylivilkkautena ja yksinolon vaikeutena voi (lievästi yleistäen) papillon merkkailla ja räksyttää vieraille, saksanpaimenkoira muuttua aggressiiviseksi, belgi araksi ja herkkähaukkuiseksi jne.

Tarkkailtava on mm. seuraavia stressin oireita:
- Fyysisiä oireita ovat: suhteeton suhtautuminen ruokaan (ahneus / kieltäytyminen), karvapeitteen huono kunto (karvanlähtö, hilseily, kutina), korvien raapiminen ja ravistelu, tassujen pureskelu, itsensä nuoleminen ja / tai rapsuttelu, oksentelu, kuolaaminen, löysä vatsa tai ummetus (helpottuu toisinaan ruokamerkkiä vaihtamalla, jolloin kyseessä voi olla yliherkkyys tietyille ruoka-, väri- tai säilöntäaineille. Allergiat puhkeavat usein helposti stressaantuvilla koirilla)
- Reaktioherkkyys (ovikello), paukkuarkuus, ilotulitusten ja ukkosen pelko
- Eroahdistus, eli koira yksinollessaan haukkuu / ulvoo / tuhoaa kotia / merkkailee virtsalla / ulostaa sisälle.
- Ulkoilessa "unohtaa" omistajansa, käskyt kaikuvat kuuroille korville, vetää taluttimessa, urokset myös voimakkaasti kiinnostuneita hajuista ja merkkailevat usein
- Vaikea saada pysymään aloillaan, pitkät paikallaistumiset tai –makuut hankalia, ei jaksa seisoa näyttelykehässä
- Huono keskittymiskyky
- Aggresiivinen tai ylenmääräisen riehakas käytös vieraita koiria kohtaan
- Sijaistoiminnot ja rauhoittavien signaalien käyttö
- Harvinaisemmissa, vaikeimmissa tapauksissa myös pakko-oireet, kuten varjojen tai valotäplien metsästäminen, voimakkaat pelkotilat,

Kuinka stressiä voi lievittää ja ennaltaehkäistä?

Ei ole tavoiteltavaa poistaa stressiä kokonaan. Pieni määrä stressiä on tilanteesta riippuen toivottavaa ja parantaa luonnollisella tavalla koiran suorituskykyä. Jatkuvasta pienestä stressistä on koiralle enemmän haittaa kuin harvoin toistuvasta, vaikka hiukan voimakkaammastakin stressitilanteesta (esim. koe, matkustaminen, näyttelyt).

Tutkimusten mukaan jo emon kohdussa kasvavat sikiöt altistuvat stressihormonin vaikutuksille, mikäli emä on stressaantunut. Jo syntyneet pennut sananmukaisesti imevät äidinmaidostaan stressiä lisäävät hormonit. Toki pentuihin vaikuttaa myös emän oma käytös. Tällaisen alun saaneet pennut voivat tulevaisuudessa olla ns. stressiherkkiä koiria, jotka helposti ylireagoivat lieviinkin ärsykkeisiin. Ennaltaehkäisyssä kasvattajan osuus on siis hyvin tärkeä.

Useiden koirien stressitaso kasvaa pitkän ajan kuluessa ja ongelmat kasaantuvat omistajan huomaamatta. Tavallista on, että omistaja kyllästyy koiran käytökseen ja pitää koiraa "tyhmänä", tottelemattomana ja "uppiniskaisena". Kun omistajan pinna kiristyy tulee helposti käytettyä voimakkaitakin otteita ja pakkokeinoja "kun muu ei auta". Omistajan aggressiivinen käytös stressaa koiraa entistä enemmän ja noidankehä on valmis; tilanne tulehtuu ja muuttuu vain vaikeammaksi. Tällöin ulkopuolinen apu on usein tarpeen.

Stressin ennaltaehkäisy ja lievitys on oikeastaan helppoa. Ensin on tärkeintä löytää syy stressiin ja puuttua siihen. Koiran elämää rauhoitetaan, mutta sille tarjotaan silti sopivaa työtä ja liikuntaa. Tekemisen ja uusien asioiden oppimisen täytyy olla palkitsevaa, motivoivaa ja sitä kautta koiran tervettä itsetuntoa kohottavaa. Laumajärjestystä tarkistetaan. Koiran terveydentila tutkitaan, koira ei välttämättä ole varsinaisesti sairas, vaan sillä voi olla esim. luuston kasvuhäiriöistä johtuvia kipuja tai vain lihasjännitystä. Uroksilla kastrointi voi rauhoittaa tilannetta huomattavasti, narttujen sterilointi ei välttämättä tuota samaa vaikutusta (paitsi valeraskaustapauksissa). Stressinsietokyvyn lisäämiseen on myös erilaisia harjoitusohjelmia. Vaikeissa tapauksissa eläinlääkärit voivat määrätä erityisesti eroahdistuksen, mutta myös muihin stressioireiden, lievittämiseen tarkoitettua lääkettä. Jotkut ovat löytäneet helpotusta luontaislääketieteen ja homeopatian puolelta. Suurin apu on kuitenkin omistajan itsensä käytöksen muuttamisella ja sillä että omistaja opettelee ymmärtämään ja lukemaan koiraansa.

Kaiken tämän edellä luetun sisäistin sairaan koiran kanssa eläessäni ja vaikka kaikkeni tein, stressiä en pystynyt koiraltani poistamaan ja sen oloa helpottamaan. Noidankehä oli valmis. Niin kuin edeltä luit syitä näihin pyörimisiin on lukuisia, itse en pystynyt edes lääketieteen avulla selvittämään mistä tämä häiriökäyttäytyminen meillä johtui. Tunsin itseni välillä niin riittämättömäksi ja kyvyttömäksi, enkä enää loppuvaiheessa luottanut omaan arviointikykyyni lainkaan.

tarinamme kirjoitti:

Terve, normaali pentu aloitti ongelmakäyttäytymisen aikuisuuden kynnyksellä hännän takaa-ajamisella tarhassa. Ajattelin tämän olevan virikeympäristöstä tai virikkeiden puutteesta johtuvaa stressiä ja pyrin kieltämään toiminnan aina sitä nähdessäni sekä suuntaamaan aktiivisuuden muuhun, sallittuun toimintaan. Hännän takaa-ajo ja varsinkin sen pureminen vaihtui pian pienen ympyrän, pihan istutusten, puiden tai vaikka huonekalujen kiertämiseen. Tämän toiminnan sain katkeamaan vain maahan -käskyllä tai hyvin rauhoittavilla singnaaleilla, rauhallisella puheella ja hitain silityksin. Tutkitutin myös koiran korvat jotta saimme poissuljettua korvatulehduksen mahdollisena pyörimisen aiheuttajana.

Pikku hiljaa, aivan kuin varkain mukaan tuli hyvin voimakas vieraiden ihmisten pelko joka vaikeutti huomattavasti koiran kouluttamista kentällä. Kouluttajan tai muiden koirakoiden kentällä olo sai koiran tolaltaan, hyvin alkanyt narupallokoulutus - saaliisvietin kautta nopea tottelevaisuus ja heti palkka, muuttui koiralle epämielluisaksi kentällä olemiseksi. Se ei enää padonnut pallon kanssa vaan sylki sen suustaan vieraan lähestyessä ja pyrki pakenemaan kentältä autolle jossa se koki olevansa turvassa. Jälkipellolla koira sentään pystyi työskentelemään rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ja vain silloin jos olimme siellä koiran kanssa kahden.

Pelkotilat lisääntyivät, koira alkoi oireilla edellä kuvatulla lailla (vapina, pakokauhu) myös portaissa, hiljaisissa rappukäytävissä, lenkillä ihmisten ilmoilla tai paikkojen läheisyydessä joissa on paljon ihmisiä, ääniä tai liikettä.

Koira söi useita clomicalm kuureja, kokeilin sille serene um-valmistetta, d.a.p. haihdutinta ja nyt viimeisimpänä "homeopaattista" valerie- ja vuohenjuuriuutetta tabletteina. Lääkityksen ohelle lisäsin poisvahvistamisen ja käyttäytymisterapian ja näillä eväillä pääsin askeleen parempaan suuntaan. Mutta sitten tuli taas takapakkia.

Juoksun jälkeen pakko-oireinen pyöriminen palasi ja käytös muuttui mielestäni muutenkin hektisempään suuntaan, koira kiihtyi silmittömästi kun annoin sille ruokaa, lähdimme ulos, kun koira näki minun touhuavan toisten koiriemme kanssa, otin sitä autosta ulos kentällä tms. Kiihtyminen alkoi pienenä piippauksena ja rauhattomana liikehdintänä muuttuen hetken päästä suoraksi kiljumiseksi ja pahimmassa tapauksessa alle virtsaamiseksi kun koitin erittäin rauhallisesti käskeä koiraa odottamaan ja rauhoittumaan. Mukaan tuli myös paikkojen repiminen.

Tilanne paheni ja eläinlääkäri suositteli lämpimästi koiran lopettamista eläinsuojelullisiin syihin vedoten. Hän sanoi että koiraa voisi parhaiten auttaa eutanasialla jolloin koiran ei tarvitsisi enää kärsiä edellä mainituista oireista eikä myöskään itsensä syömisestä auheutuvasta kivusta.

Eläinlääkäri Helena Koskentalo kirjoittaa kirjassaan Pelkopurija ja huomionhakija mm. seuraavaa; Voidaan sanoa yksinkertaisesti, että perityt käyttäytymismallit ja fysiologiset ominaisuudet sekä peritty kyky oppia ja sopeutua ympäristön kanssa säätelevät koiran käyttäytymistä. Tämä lyhyt määritelmä kätkee kuitenkin sisäänsä suuren joukon erilaisia sisäisiä (oppiminen, perimä, ikä, tunnetilat, sukupuoli, stressi, motivaatio, terveydentila) ja ulkoisia tekijöitä, ihminen, lajitoverit ja ympäristö.

Pakko-oireista joka meillä ilmeni hännän takaa-ajona hän kirjoittaa seuraavaa
- esiintyy eniten roduilla, joilla on voimakas saalistus -, taistelu- tai toimintavietti
- ilmenee tuntikausia kestävänä hännänajona, näkymättömien kärpästen pyydystämisenä, varjojen jahtaamisena tai muuna asiayhteyteen liittymättömänä käyttäytymisenä
- ajan myötä pakko-oireinen käyttäytyminen saattaa laueta yhä herkemmin, joskus jopa ilman mitään näennäistä ärsykettä
- jos koiran pakko-oireinen toiminta estetään, se voi hakeutua toiseen huoneeseen jatkamaan toimintaansa

Perimmäinen syy poikkeavaan käytökseen saattaa löytyä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöistä joihin me kokeilimmekin joskin tuloksetta tuota mainitsemaani clomicalm-valmistetta. Samalla tutkimme myös koiran kilpirauhas- ja verensokeriarvot.

Myös stressi laukaisee häiriökäyttäytymisen.

Stressi on luonnon oma mekanismi, jolla on oma tärkeä tehtävänsä. Se on tapahtumasarja joka käynnistyy kun yksilö tarvitsee nopeasti ylimääräistä lihasvoimaa esim. pakenemista, puolustusta tai hyökkäämistä varten. Rotukohtaisia eroja löytyy. Monet metsästys- ja paimenrodut ovat stressiherkempiä kuin koirat keskimäärin koska niiden työtehtävät vaativat suurta reaktioherkkyyttä ja tarvittaessa räjähtävää voimaa.

Hiukan fysiologiaa

Lisämunuaiset erittävät kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia, joita usein kutsutaan stressihormoneiksi. Koiran havaitessa jotain jännittävää tai pelottavaa aivojen sisäosat välittävät viestin lisämunuaisille, jotka vapauttavat ko stressihormoneita. Verenkiertoon joutuessaan stressihormonit aiheuttavat sydämen sykkeen voimistumisen. Samalla rasvavarastoista irtoaa vereen rasvaa. Maksa vapauttaa verensokeria ja keuhkot lisäävät tehoaan pumpaten lisähappea vereen. Verenkierto ohjaa nopeasti ravinteikkaan veren lihaksiin, jolloin ruumiinvoima lisääntyy.

Stressikoneiston käynnistäminen on elimistölle kova voimanponnistus. Sen vuoksi useat muut "vähäpätöisemmät" toiminnat kuten oppimiskyky hetkellisesti lakkaavat. Voimakkaan stressin alaista koiraa on turha yrittää saada reagoimaan käskyihin, houkutuksiin tai pakotteisiin. Se ei kuule eikä ymmärrä sillä hetkellä mitään muuta kuin stressin aiheuttajan, ärsykkeen.

Jatkuva stressi rasittaa elimistöä erityisen paljon ja voi aiheuttaa vakavia sairauksiakin. On esitetty ajatuksia, että monet nykykoirille tutuista sairauksista ja ongelmista, kuten allergiaksi luokitellut iho-ongelmat, lisääntymishäiriöt ja jopa kasvaimet voisivat olla pitkäaikaisen stressin aiheuttamia. Kun tiedämme kuinka kovasti koko elimistö joutuu rasitukselle stressitilanteessa on se helppo ymmärtää.

Mikä aiheuttaa koiralle stressiä?

- Sukupuolihormonit; urosten testosteroni sekä narttujen estrogeeni, aiheuttavat monille koirille jatkuvia stressioireita. Koira ikään kuin käy jatkuvasti ylikierroksilla. Tyypillisintä hyvin maskuliinisille, "hyvän sukupuolileiman" omaaville uroksille sekä valeraskauksista kärsiville nartuille.
- Tyroksiinin, eli kilpirauhashormonin, liian alhainen pitoisuus aiheuttaa usein lisääntynyttä sukupuoliviettiä sekä voimakkaita stressioireita. Koira voi myös lihoa ja sen turkinlaatu muuttuu. Käytöksessä voi ilmetä suuriakin muutoksia. Eläinlääkäri voi selvittää tyroksiinipitoisuuden verikokeella.
- Ristiriitatilanteet koiran ympäristössä, suhteessa omistajiin tai lajikumppaneihin on yksi tavallisimpia stressin aiheuttajia. Tähän liittyy myös epävarmuus omasta asemasta lauman sisällä. Useamman koiran perheessä koirat saattavat oireilla tappelemalla keskenään. Tällaisessa tapauksessa syytä ei kannata etsiä ainoastaan "riitapukarista", vaan tutkia huolella koko lauman käyttäytymistä ja arvojärjestystä, niin koirien keskinäistä kuin suhteessa omistajiin.
- Johtajuusongelmat. Yllättävän moni koira on onnistunut nappaamaan itselleen laumanjohtajalle kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia omistajan huomaamatta. Useimmat koirat eivät (yleensä) ota avukseen aggressiivista käytöstä hakiessaan paikkaansa. Jos koira ei koskaan "kokeile" omistajaansa, luulee omistaja tyytyväisenä olevansa parivaljakon "pomo". Moni koira käyttää kuitenkin lempeän itsevaltiaan taktiikkaa: se vaatii rapsutuksia ja huomiota tökkimällä tassullaan ja kuonollaan, se menee mielellään telkkarin eteen seisomaan tai jopa haukkumaan, se vetää hihnassa ja "määrää" siten tahdin ja suunnan, se juoksee ensimmäisenä vastaanottamaan vieraat, se odottaa malttamattomana – ehkä haukahdellen – ruokaansa eikä mielellään käskystä istu ja odota, sen on vaikea ottaa katsekontaktia, se "unohtaa" totella käskyjä jne. Laumanjohtajuus on koiralle kuitenkin hyvin stressaavaa, se ei voi ymmärtää miksi omistaja käyttäytyy ristiriitaisesti; välillä antaen kaiken periksi, välillä kovistellen "kovapäistä" koiraansa. Omistajan tulee ansaita laumanjohtajuus johdonmukaisella, luonnollisella käytöksellä.
- Pakottaminen, väkivaltainen käytös ja liian suuret vaatimukset.
- Uhka ja aggressio.
- Jännitys, ilo, innostuminen. Voi olla myös koiralle toistuva, tuttu tilanne, esim. koira oppii että aina kun auto hidastuu metsätiellä se tietää että kohta päästään vapaaksi.
- Liiallinen liikunta ilman aivotyötä - mutta myös liian vähäinen liikunta.
- Riehakkaat ja usein toistuvat leikit, kuten pallon heittely, painiminen, vetoleikit, muiden koirien (varsinkin laumaan kuulumattomien) kanssa telmiminen.
- Puutteet perustarpeissa (tarpeeksi tilaa, seuraa, tekemistä, valoa, ruokaa, vettä, lämpöä jne.)
- Kipu ja sairaudet.

Mistä sitten tietää onko koira stressaantunut?

Monet stressioireet ovat sellaisia, joihin olemme jo niin tottuneita että pidämme niitä normaalina käytöksenä. Itse asiassa tietyt stressioireet ovat joillakin roduilla niin tavallisia, että niitä pidetään asiaan kuuluvina. Totuus on, että koira on koira rodusta riippumatta ja käyttäytyy sen mukaan. Herkkyys altistua stressille ja tapa reagoida siihen on puolestaan voimakkaasti rotukohtaista. Siinä missä esim. setterin stressi ilmenee ylivilkkautena ja yksinolon vaikeutena voi (lievästi yleistäen) papillon merkkailla ja räksyttää vieraille, saksanpaimenkoira muuttua aggressiiviseksi, belgi araksi ja herkkähaukkuiseksi jne.

Tarkkailtava on mm. seuraavia stressin oireita:
- Fyysisiä oireita ovat: suhteeton suhtautuminen ruokaan (ahneus / kieltäytyminen), karvapeitteen huono kunto (karvanlähtö, hilseily, kutina), korvien raapiminen ja ravistelu, tassujen pureskelu, itsensä nuoleminen ja / tai rapsuttelu, oksentelu, kuolaaminen, löysä vatsa tai ummetus (helpottuu toisinaan ruokamerkkiä vaihtamalla, jolloin kyseessä voi olla yliherkkyys tietyille ruoka-, väri- tai säilöntäaineille. Allergiat puhkeavat usein helposti stressaantuvilla koirilla)
- Reaktioherkkyys (ovikello), paukkuarkuus, ilotulitusten ja ukkosen pelko
- Eroahdistus, eli koira yksinollessaan haukkuu / ulvoo / tuhoaa kotia / merkkailee virtsalla / ulostaa sisälle.
- Ulkoilessa "unohtaa" omistajansa, käskyt kaikuvat kuuroille korville, vetää taluttimessa, urokset myös voimakkaasti kiinnostuneita hajuista ja merkkailevat usein
- Vaikea saada pysymään aloillaan, pitkät paikallaistumiset tai –makuut hankalia, ei jaksa seisoa näyttelykehässä
- Huono keskittymiskyky
- Aggresiivinen tai ylenmääräisen riehakas käytös vieraita koiria kohtaan
- Sijaistoiminnot ja rauhoittavien signaalien käyttö
- Harvinaisemmissa, vaikeimmissa tapauksissa myös pakko-oireet, kuten varjojen tai valotäplien metsästäminen, voimakkaat pelkotilat,

Kuinka stressiä voi lievittää ja ennaltaehkäistä?

Ei ole tavoiteltavaa poistaa stressiä kokonaan. Pieni määrä stressiä on tilanteesta riippuen toivottavaa ja parantaa luonnollisella tavalla koiran suorituskykyä. Jatkuvasta pienestä stressistä on koiralle enemmän haittaa kuin harvoin toistuvasta, vaikka hiukan voimakkaammastakin stressitilanteesta (esim. koe, matkustaminen, näyttelyt).

Tutkimusten mukaan jo emon kohdussa kasvavat sikiöt altistuvat stressihormonin vaikutuksille, mikäli emä on stressaantunut. Jo syntyneet pennut sananmukaisesti imevät äidinmaidostaan stressiä lisäävät hormonit. Toki pentuihin vaikuttaa myös emän oma käytös. Tällaisen alun saaneet pennut voivat tulevaisuudessa olla ns. stressiherkkiä koiria, jotka helposti ylireagoivat lieviinkin ärsykkeisiin. Ennaltaehkäisyssä kasvattajan osuus on siis hyvin tärkeä.

Useiden koirien stressitaso kasvaa pitkän ajan kuluessa ja ongelmat kasaantuvat omistajan huomaamatta. Tavallista on, että omistaja kyllästyy koiran käytökseen ja pitää koiraa "tyhmänä", tottelemattomana ja "uppiniskaisena". Kun omistajan pinna kiristyy tulee helposti käytettyä voimakkaitakin otteita ja pakkokeinoja "kun muu ei auta". Omistajan aggressiivinen käytös stressaa koiraa entistä enemmän ja noidankehä on valmis; tilanne tulehtuu ja muuttuu vain vaikeammaksi. Tällöin ulkopuolinen apu on usein tarpeen.

Stressin ennaltaehkäisy ja lievitys on oikeastaan helppoa. Ensin on tärkeintä löytää syy stressiin ja puuttua siihen. Koiran elämää rauhoitetaan, mutta sille tarjotaan silti sopivaa työtä ja liikuntaa. Tekemisen ja uusien asioiden oppimisen täytyy olla palkitsevaa, motivoivaa ja sitä kautta koiran tervettä itsetuntoa kohottavaa. Laumajärjestystä tarkistetaan. Koiran terveydentila tutkitaan, koira ei välttämättä ole varsinaisesti sairas, vaan sillä voi olla esim. luuston kasvuhäiriöistä johtuvia kipuja tai vain lihasjännitystä. Uroksilla kastrointi voi rauhoittaa tilannetta huomattavasti, narttujen sterilointi ei välttämättä tuota samaa vaikutusta (paitsi valeraskaustapauksissa). Stressinsietokyvyn lisäämiseen on myös erilaisia harjoitusohjelmia. Vaikeissa tapauksissa eläinlääkärit voivat määrätä erityisesti eroahdistuksen, mutta myös muihin stressioireiden, lievittämiseen tarkoitettua lääkettä. Jotkut ovat löytäneet helpotusta luontaislääketieteen ja homeopatian puolelta. Suurin apu on kuitenkin omistajan itsensä käytöksen muuttamisella ja sillä että omistaja opettelee ymmärtämään ja lukemaan koiraansa.

Kaiken tämän edellä luetun sisäistin sairaan koiran kanssa eläessäni ja vaikka kaikkeni tein, stressiä en pystynyt koiraltani poistamaan ja sen oloa helpottamaan. Noidankehä oli valmis. Niin kuin edeltä luit syitä näihin pyörimisiin on lukuisia, itse en pystynyt edes lääketieteen avulla selvittämään mistä tämä häiriökäyttäytyminen meillä johtui. Tunsin itseni välillä niin riittämättömäksi ja kyvyttömäksi, enkä enää loppuvaiheessa luottanut omaan arviointikykyyni lainkaan.

Epäilenpä, että sairaudesta on kysymys. Heikko hermorakenne. Kyllä normaalin koiran (lue: normaalilla hermorakenteella varustetun) tulee kestää koulutusta, yksinoloa ja muuta päivittäistä toimintaa normaalia ja normaalista poikkeavaa.

Mielestäni ei noissa tilanteissa kannata liikaa miettiä onko omistajan toiminta ajanut koiran tekemään esim. hännän ajoa.

Pentuna sitä voi ilmetä, mutta jos jatkuu aikuisiällä, niin epänormaalia se on, jos se haittaa muuta toimintaa.

Epäilenpä, että on myös perinnöllistä.

Teepuuöljy on aiheuttanut monille koirille ja kissoille myrkytysoireita, joten en kyllä laittaisi teepuuöljyä mihinkään koiran iholle.