Olen pari vuotta potenut keskivaikeaa masennusta, joka oman tulkintani mukaan on aina välillä lipsahtanut vaikeankin masennuksen puolelle. Muitakin vastoinkäymisiä on elämässä ollut. Nuoresta iästäni huolimatta olen suht katkera, mutta olen sitä ihan mielelläni, katkeran ja kyynisen elämänasenteen ylläpitäminen on välillä ihan hauskaa puuhaa...
Mutta asiaan. Olin repiä ihokkaani silkasta raivosta, kun luin joululomalla eräästä vanhasta naistenlehdestä jutun ympäristöministerimme P. Lehtomäen elämän "rankkuudesta". Lehtomäki lehden ilmestymisen aikaan pelkäsi paluuta työelämään (siis tuohon erittäin hyvin palkattuun ministerin pestiin), sillä hänellä on tuore ihana perhe ja rakastava aviomies, elämä niin kertakaikkisen mallillaan että. Siis täytyykö superonnellisten ihmisten valittaa normaalin elämän normaaleista asioista tuolla tavoin!!? Käytännössähän tämä onnekas ministerimme (kuten monet muut hänen tapaansa) valittaa siitä, miten hyvin asiat hänellä ovat. En voi ymmärtää. Tämä on tietysti näkökulmakysymys, mutta itse hänen asemassaan (ja monen muun hänen kaltaisensa asemassa) olisin vain äärettömän tyytyväinen ja iloinen siitä mitä minulla on. Mielestäni tavallaan niin monin tavoin onnekkailla ja siunatuilla ihmisillä ei ole oikeutta valittaa. Näin vain koen, sorry.
Arvelen kuuluvani vähemmistöön näine voimakkaine näkemyksineni, mutta olisi kuitenkin ihan mielenkiintoista tietää, moniko tällä palstalla ajattelee kanssani samoin.
Mutta asiaan. Olin repiä ihokkaani silkasta raivosta, kun luin joululomalla eräästä vanhasta naistenlehdestä jutun ympäristöministerimme P. Lehtomäen elämän "rankkuudesta". Lehtomäki lehden ilmestymisen aikaan pelkäsi paluuta työelämään (siis tuohon erittäin hyvin palkattuun ministerin pestiin), sillä hänellä on tuore ihana perhe ja rakastava aviomies, elämä niin kertakaikkisen mallillaan että. Siis täytyykö superonnellisten ihmisten valittaa normaalin elämän normaaleista asioista tuolla tavoin!!? Käytännössähän tämä onnekas ministerimme (kuten monet muut hänen tapaansa) valittaa siitä, miten hyvin asiat hänellä ovat. En voi ymmärtää. Tämä on tietysti näkökulmakysymys, mutta itse hänen asemassaan (ja monen muun hänen kaltaisensa asemassa) olisin vain äärettömän tyytyväinen ja iloinen siitä mitä minulla on. Mielestäni tavallaan niin monin tavoin onnekkailla ja siunatuilla ihmisillä ei ole oikeutta valittaa. Näin vain koen, sorry.
Arvelen kuuluvani vähemmistöön näine voimakkaine näkemyksineni, mutta olisi kuitenkin ihan mielenkiintoista tietää, moniko tällä palstalla ajattelee kanssani samoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moni IHMINEN on todella sairas paljosta rahasta (Roope Ankat).
Olin aikanaan pienessä kyläkaupassa töissä. Siellä tunsi kaikki asiakkaat. Kaikkein vrakkaimmat valittivat eniten ?
Tellervo Koivisto kirjoitti kirjan ? henkilökohtaisista ongelmistaan. > en ole lukenut, mutta kuullut siitä paljon.
Eikähän siinä jonkillaisesta masennuksista kirjoiteta.
Jolla on paljon rahaa, alkavat totaalisesti plätä, jos joku ryöstää, käyttä hänen rahojaan euron edestä VÄÄRIN. Jos kaupassa veloitetaan kymmenen senttiä liikaa. Eivät malta ostella edes itselle tärkeitä asioita> kunnollisia.
Kyllä näitätarinoita löytyy, jos vähänkin katselee ympärillään olevia REPPANOITA.
tarkoitin ministerin kohdalla onnellista parisuhdetta, ihania lapsia, terveyttä sekä hänen mielestään unelmatyöpaikkaa (joka kaiken lisäksi on vielä hyvin palkattukin). Jos edellä mainituilla hyvyyksillä on elämää siunattu, ja silti valittaa (ja vieläpä niiden takia!), niin kuinka paljon esim. minun sitten kuuluisi valittaa, kun kaikki tuo puuttuu ja vielä lisäksi on kaikkea muuta pahaa? Tätä tarkoitin.
Tellervo Koivisto sairastui masennukseen, joten häntä en pidä samalla tavoin onnekkaana kuin P.Lehtomäkeä, ja siksi Koivisto "saa" minun puolestani valittaa.
Näinhän se menee. Kun ei "rojaalisilla" rouvilla ja herroilla mene kaikki nappiin, niin kerätään täydellisenhakuiseen elämään säälipisteitä vaivojen kautta.
Minä en ole vielä keksinyt suomenkielistä vastinetta sille vihalle, säälille ja ylenkatsomiselle näitä räkänokkia kohtaan.
Maailmassa täytyy pitää pää kovana.
Minua vituttaa kuunnella perus tuulareiden ja ylemmän luokan päivittelyjä pienvaivoista kun itse alle kolmessa kymmenessä vuodessa kokenut lähes kymmenen eri ihmisen vaivat ja onnettomuudet. Homma menee kuitenkin näin että enpä ole jäänyt itkemään vaan jokainen tilanne mikä ei tapa tekee minut vahvemmaksi.
joidenkin ihmisten jatkuva valittaminen on kummallinen asia. Töissä ja harrastuksissa olen huomannut, että eniten valittavat keskiluokkaiset perheenäidit - he, joilla luulisi asioiden olevan parhaiten. Heillä on perhe, yleensä arkeen osallistuva mies, terveet lapset ja toimeentulon suhteen ei ole jatkuvaa huolta.
Hassuinta on, että naiset valittavat jo ennen äitiyttä ja raskautta lapsiperheen äidin elämää ja sen raskautta.
Tuntuu, että perheenperustamisen taustalla on usein valittamisoption hankkiminen: sitten ollaan niin kunnon kansalaista, että valittamisesta voi ottaa elämäntavan :).
Ei kai sitä kukaan jaksa olla iloinen 24/7. Itse kullekin tulee huonoja päiviä ja tulee valitettua suht turhasta. Mutta se, että valittaa jostain, ei automaattisesti tarkoita, että se olisi elämän suurin ongelma. Vai täytyykö se aina erikseen mainita, että joo, tää nyt ei ole se isoin juttu? Mun mielestä taas sellaset kyyniset ihmiset, jotka näkevät kaikista asioista vain negatiiviset puolet, ovat ikäviä. Yksikin tutun tuttu, jota tapaan suht harvoin (onneksi) valittaa joka asiasta. Mun mielestä se on ärsyttävää.
Täytyy myös muistaa, että lehdethän aina liioittelevat noita otsikkoja. Tuskimpa Lehtomäki itse on sanonut että hänellä on rankka vuosi, mutta tuollainen otsikko verbaaliset liioittelut tekstissä antavat lisäpotkua artikkeliin tuloksena se, että lehti ehkä myy paremmin. Mieti vaikka jotain seiskaa, luuletko, että sen jutut ovat siinä mittakaavassa totta? Ei kannata vetää johtopäätöksiä liian helposti.
Tässä kohtaa voisi myös miettiä, onko meillä, hyvinvointivaltiossa asuvilla ihmisillä, sitten oikeus valittaa. Joku pakolainen, joka on nähnyt sotaa, tappamista, raiskauksia ja nälänhätää, voisi olla ihmeissään, kun hyvinvointivaltion ihmiset valittavat masennustaan. Samalla tavalla hän voisi "repiä ihokkaansa silkasta raivosta", kun näkee vaikka tänkin palstan. Meillä on asiat hyvin heihin verrattuna ja paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa itse elämäämme.
Mikä sitten on asia, josta saa valittaa? Se, mitä sä arvostat, voi olla jollekulle itsestäänselvyys. Joku toinen taas voi kaivata kipeästi jotain sellasta, jota sä itse pidät itsestään selvänä. Onko olemassa jonkunlainen yleismaailmallinen mitta-asteikko asioista, joista saa valittaa ja kuinka paljon? Työ, oma kulta, ruoka, vapaus? Riippuu ihmisestä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei kannata vähätellä muita ihmisiä, vaikka itse kaipaisitkin huomiota.
Ensinnäkään Seiska ei ole sama kuin Me naiset- tai Anna-lehti... Käsittääkseni nämä naisten ns. laatulehdet antavat jutut otsikoineen AINA haastateltavien oikoluettaviksi ennen lehden painoon menoa.
"Joku pakolainen, joka on nähnyt sotaa, tappamista, raiskauksia ja nälänhätää, voisi olla ihmeissään, kun hyvinvointivaltion ihmiset valittavat masennustaan. Samalla tavalla hän voisi repiä ihokkaansa..."
Siis tästähän ei ollutkaan kysymys. On aivan eri asia valittaa pakolaisuudesta TAI masennuksesta (joka kuitenkin on sairaus, oli masentunut sitten vaikka hyvinvointivaltion asukki...) kuin siitä, että on saanut onnellisen avioliiton, terveet lapset, terveyden, unelmatyöpaikan jne. Se on sitten vain raakaa matematiikkaa, että miten ajan jakaminen näiden ihanuuksien kesken onnistuu, en usko ettei ministeri aiemmin tiennyt, kuinka monta tuntia vuorokaudessa on... Mielestäni on ihan vammasta surkutella tuollaista "ongelmaa". Se on sama kuin jos taivaalta alkaisi sataa mannaa ja joku valittaisi sitä, ettei ehdi ja kykene saamaan joka ainutta murusta säkkiinsä... HALOO, taivaalta kuitenkin sataa mannaa eikä esim. paskaa!!!
Sitä tarkoitin. Olen kuitenkin iloinen puolestasi, että pystyt näkemään maailman noin seesteisesti.
Joo, no oikeastaan vastasinkin enimmäkseen muille ennen mua ketjuun kirjoittaneille. Onhan se totta, että jotkut ihmiset saisivat vähän miettiä, ennen kuin valittavat. Ja onhan tuo suurta liioittelua, että on muka rankka vuosi suht pienestä asiasta. Kuulosti tosiaan siltä, että hän melkein valitti onnellisuudestaan. Mutta toisaalta, ihmisillä on omat mittapuunsa ongelmilleen. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien saattaa olla helvetillistä käydä ruokakaupassa. Ruokakaupassa käyminen voi heille olla todellinen ongelma, vaikka se muista saattaa kuulostaa todella naurettavalta ja idioottimaiselta.
Tarkoitin myös sanoa, että ongelmien takana saattaa piillä muutakin, kuin se mitä sanotaan julki. Itse olen esimerkiksi huono puhumaan ja nykyisen väsymykseeni syytä kysyttäessä olen vain sanonut epämääräisesti että opiskelu stressaa, joka voi jonkun korvissa kuulostaa tyhjän valittamiselta, stressaahan se opiskelu varmasti muitakin opiskelijoita. Eipä muut sen suhteen helpommalla pääse, kuin minäkään. Oikeasti kysymys on kuitenkin siitä, että vanha masennus (johon liittyi käsittelemättömiä tunteita esim. väkivallasta ja eristäymisestä ym.) puhkesi uudelleen opiskelustressin myötä. Eli opiskelustressi on syy, muttei tosiaankaan se pääasia vaan pikemminkin jäävuoren huippu. No, nää on monimutkasia asioita, ehkä koitan nyt vaan rentoutua ja nauttia uudesta vuodesta. Hyvää Uuttavuotta 2008 muillekin!!!
Toi taivaan manna -juttu oli hauska vertaus XD Tajuan mitä tarkoitat sillä.