Katseesi välittävät viestejä
katsomattakin tunnen ne selässäni
mutta minun pitäisi olla minä
kokonainen
voidakseni vastata ja antautua niille.
Yhä kauenpana olen Sinusta
eikä armahda ajan ratas
se kuluttaa ja kuluttaa
viilentää ihon
ja ennen niin lempeät hymyt.
Sinun tapasi puhua rakkaudesta
oli aina niin erilaista.
Mutta miksi
nyt kavahdan omien käsieni kylmyyttä
ja turtumusta kosketuksiisi ?
Kohtaamme hyväilyjen katveissa
mutta tunnetko Sinä saman
pilvistä laskeutuvia
keveitä suudelmia huulilla ja poskillasi ?
katsomattakin tunnen ne selässäni
mutta minun pitäisi olla minä
kokonainen
voidakseni vastata ja antautua niille.
Yhä kauenpana olen Sinusta
eikä armahda ajan ratas
se kuluttaa ja kuluttaa
viilentää ihon
ja ennen niin lempeät hymyt.
Sinun tapasi puhua rakkaudesta
oli aina niin erilaista.
Mutta miksi
nyt kavahdan omien käsieni kylmyyttä
ja turtumusta kosketuksiisi ?
Kohtaamme hyväilyjen katveissa
mutta tunnetko Sinä saman
pilvistä laskeutuvia
keveitä suudelmia huulilla ja poskillasi ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet tunteiden tutkija
Olet viestien tuntija
Tulkki
KIITOS
sitähän tämä runoni melko pitkälti on, jos ei nyt
aivan sanasta sanaan/suoraan siitä.
Lämmin kiitokseni Peres sanoistasi - Sinullehan
se kuuluu.
"hyväilyjen katveissa" ja kokonainen minä. Mistä sinä oikein löydät sanoja kuvaamaan tuollaisia tunteita.
Kiitos lukuhetkestä Linda : )
Hmmm, jostakin niitä sanoja vaan tipahtelee tai
sitten on joku harmaa mielikuva jostain luetusta
oikean runoilijan runosta, josta sitten väännän
oman muunnokseni - mistä milloinkin.
Ja eiköhän tuo " kokonainnen minä " ole melkoisen
tuttu sanonta tai vastaavasti se, etten ole ehyt.
Kiitoshan kuuluu aina kommentoijalle, Sinulle.
Jotain muuttui
minussa tai sinussa
tai meissä molemmissa
en ole enää kokonainen
en pysty enää siihen
mihin ennen
Olen taistellut
vieraantumista vastaan
Haluaisin koskettaa
en kuitenkaan uskalla
Ovat käteni kylmät
sisin on turta
Taas Lindalinda...siis ihan mahtava runo Sinulta...kiitos
tiesin, minä tiesin tuon, enkä yksinkertaisesti
pysty ohittamaan sitä pelkällä kommenttiin
vastaamalla. Tekstisi innoittaa minut aina
uuteen runoon, joten;
Kaikki se
mikä minussa on ennen ollut
on kadonnut
ja se on tehnyt minusta
tunteineni vajavaisen.
Olen joutunut käymään sotaa
ja sielun taistelua Sinua vastaan
pelännyt päivää ja yötä
enkä tiedä
tuleeko minusta enää kokonaista.
Kosketuksen lämmin muisto
ja uniin pakeneminen
ovat niitä aiheita
joilla jaksan huomiseen.
Kiitos Kaaru ehdottomasti itsellesi. Tiedät,
kuinka olen rakastunut noihin vastarunoihisi ja
otan ne talteen aina.
...rattaat pyörivät ja joskus erottavat ihmisiä toisistaan. Mutta muista, että toisaalta taas joka hetki ihmiset myös lähestyvät toisiaan...
Sinun runosi on mahtavaa luettavaa. Jään tuijottamaan yksittäisiä lauseita ja menen ajatuksissani kauas menneisyyteen...kiitos linda!
tuon sanomasi.
Taitaa olla jo toinen kerta, jolloin runoni sii-
vittämänä kuljet ajatuksissasi menneisyyteen. Eh-
käpä otan siitä pikkuruisen hyvänolon tunteen.
Toki tärkeintä unohtamatta, kiitos.
Sitä tutumpi mitä paremmin tulee toimeen keskenään.
Tunteet kuolee kylmyyteen
kun ei pääse läheisyyteen.
Tulee mieleeni jotenkin iskelmän sanat
" minä olen muistanut Sinut hyvin, paljon parem-
min, kuin ketään muuta. Kaipuuta polttavaa olen
tuntenut kylmin illoin ... jne
Sinun runopätkäsi, niin totta kuin vain voi.
Kiitos uskolliselle Unellein.