Kissa perkele otti ja nousi pöydälle ja loihe lausumaan:
Islam periaatteessa ja sellaisena kuin vaikkapa rakas kiistakumppanini Submitter sen näkee on tavallaab hyvinkn hyvä uskonto. Jos nyt hyväksytään ainakin omaan maailmankatsomukseeni sopimaton sukupuolten välinen ero ja sharia lain kokolailla jenkkiläistäkin kovemmat tuomiot.
Kuitenkin käytännön islam sellaisena kuin sen näemme joka päivä mediassa edustaa väkivaltaa ja sortoa. Kun (tostan itseäni) 9/11 lentokoneet lensivät päin World Trade Centeriä se tehtiin nimenomaan allahin/islamin nimissä. Ei siis minkään poliittisen aatteen kuten vaikkapa kansallissosialisim, sosiaalidemokratia, kommunismi taikka vaikka vihreä aate. Ei vaan nimen omaan islamin nimiin.
Nyt kun sanotaan se ja se terroriteko ei ole islamia, niin herää kysymys että missä kulkee politiikan ja islamin ero? Käsittääkseni islam on uskonto mutta myöskin yhteiskunnallinen ja poliittinen oppirakennelma.
Islam lienee ainoa uskonto joka vielä tänä päivänä vuonna 2007 sitoo politiikan ja uskonnon yhteen.
Tarkoitan sitä, että islamilaisessa yhteiskunnassa lait ja asetukset ovat määriteltyjä uskonnon eikä suinkaan yhteiskunnan tarpeiden mukaan.
Vähn sama asia kuin että jos länsimaissa kansan valitsemien poliitikkojen sijaan edelleen valtaa pitäisivät papit ja piispat.
Pitäisiköhän islamilaisen maailman perustaa oma Vatikaanin tapainen valtio? Valtio jonka päämiehenä toimisi joku Mustafa Kara, Khodr Chebab taikka mullah Krekar. Hän saisi sieltä sitten sanella ohjeitaan muulle maailmalle ja muu maailma, kaikella kunnioituksella toki, viittaisi papan höpinöille kintaalla.
Islam periaatteessa ja sellaisena kuin vaikkapa rakas kiistakumppanini Submitter sen näkee on tavallaab hyvinkn hyvä uskonto. Jos nyt hyväksytään ainakin omaan maailmankatsomukseeni sopimaton sukupuolten välinen ero ja sharia lain kokolailla jenkkiläistäkin kovemmat tuomiot.
Kuitenkin käytännön islam sellaisena kuin sen näemme joka päivä mediassa edustaa väkivaltaa ja sortoa. Kun (tostan itseäni) 9/11 lentokoneet lensivät päin World Trade Centeriä se tehtiin nimenomaan allahin/islamin nimissä. Ei siis minkään poliittisen aatteen kuten vaikkapa kansallissosialisim, sosiaalidemokratia, kommunismi taikka vaikka vihreä aate. Ei vaan nimen omaan islamin nimiin.
Nyt kun sanotaan se ja se terroriteko ei ole islamia, niin herää kysymys että missä kulkee politiikan ja islamin ero? Käsittääkseni islam on uskonto mutta myöskin yhteiskunnallinen ja poliittinen oppirakennelma.
Islam lienee ainoa uskonto joka vielä tänä päivänä vuonna 2007 sitoo politiikan ja uskonnon yhteen.
Tarkoitan sitä, että islamilaisessa yhteiskunnassa lait ja asetukset ovat määriteltyjä uskonnon eikä suinkaan yhteiskunnan tarpeiden mukaan.
Vähn sama asia kuin että jos länsimaissa kansan valitsemien poliitikkojen sijaan edelleen valtaa pitäisivät papit ja piispat.
Pitäisiköhän islamilaisen maailman perustaa oma Vatikaanin tapainen valtio? Valtio jonka päämiehenä toimisi joku Mustafa Kara, Khodr Chebab taikka mullah Krekar. Hän saisi sieltä sitten sanella ohjeitaan muulle maailmalle ja muu maailma, kaikella kunnioituksella toki, viittaisi papan höpinöille kintaalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...monestakin syystä.
Ensinnäkin islamissa on useita suuntauksia, jotka eivät helposti taipuisi yhteisen uskonnollisen johdon alaisuuteen. Eivät sen kummemmin, kuin vaikkapa protestantit ja ortodoksit eivät taipuisi Vatikaanissa asuvan Paavin alaisuuteen.
Toiseksi islam (so. sen useimmat suuntaukset) ei tunnusta varsinaista pappeutta. Roomalaiskatolisten paavi on pappi ja kaiken lisäksi virallisesti erehtymätön puhuessaan ex chatedra uskonasioista. Sellainen johtaja olisi mahdottomuus muslimimaailmassa.
Kolmanneksi muslimit jakautuvat useisiin kulttuureihin ja lukuisiin kansoihin, joiden välit eivät suinkaan ole kitkattomat (sanoakseni asian varovasti). Arabikansat eivät ole keskenään kansallisesti eivätkä kulttuurisesti yhtenäisiä. Arabien ja turkkilaisten, arabien ja iraanien, iraanien ja turkkilaisten jne. välillä ei vallitse mikään lämmin veljeys, vaan päinvastoin paljonkin kulttuurisia ja kansallisia vastakkaisasetteluita ja ennakkoluuloja. Kurdit puolestaan haluaisivat oman valtion, mitä sen paremnmin Irak, Iran kuin Turkkikaan ei haluaisi heille myöntää. Indonesia on kulttuurisesti hyvin erilainen kuin vaikkapa Saudi-Arabia ja Iran kulttuurisesti hyvin erilainen kuin vaikkapa Egypti, Turkki ja Indonesia. Ja niin edelleen.
Mitä käytännön islamiin tulee, suurin osa muslimeista on tavallisia mölliäisiä kuten muutkin, jotka hoitelevat lähinnä omia ja perheensä asioita. Uskonto antaa heille elämään sisältöä ja rytmittää sitä, mutta eivät he sen suhteen normaalisti pahemmin kiihkoile. Media tuo esille äärimmäistapauksia, joita toki riittää. Tietenkin ne äärimmäisainekset tekevät tekojaan uskonnon nimissä, mutta sellainen ei ole lainkaan vierasta minkään muunkaan suuren uskontokunnan ääriaineksille. Ei esimerkiksi myöskään hindujen, kristittyjen, juutalaisten eikä sikhien parissa.