Poikani ex-vaimo on vieraillut luonani aika ajoin heidän eronsa jälkeen. Yleensä hän on viihtynyt lastenlasteni kanssa meillä täyden työpäivän ja ajoitus on sovitettu vapaalleni kun kerran olen osaeläkkeellä. Ruokatoiveet on pyritty täyttämään. Lapset ovat myös joskus yökylässä kun äiti tarvii hoitoa.
Nyt vierailtiin Tapaninpäivänä, jotta saadaan tämä joululahjoitus hoidettua samalla. Sain kiertotietä toiveita lasten lahjoista, jotka olen yrittänyt toteuttaa. Ja tulivathan he viimeinkin.
Oli kiirettä takasin miniän sukulaisiin, koska isommalla oli jääneet leikit serkun kanssa kesken. Ostamastani lasten pelistä totesi miniä, että meillonnoita jo viis eikäme tota oteta mukaan. Muista paketeista todttiin, ettäku Mikko ei edes tykkää autoista, ni eikaisen tarvi innostua. Nuorempi riehui ja heitteli tavaroita. Onneksi jätski ja jälkiruoka kelpasi.
Kun tulee miniälle uusi onni ja raskaus, sen jälkeen ei tarvita ex anoppia eikä sen lahjoja :(
Nyt vierailtiin Tapaninpäivänä, jotta saadaan tämä joululahjoitus hoidettua samalla. Sain kiertotietä toiveita lasten lahjoista, jotka olen yrittänyt toteuttaa. Ja tulivathan he viimeinkin.
Oli kiirettä takasin miniän sukulaisiin, koska isommalla oli jääneet leikit serkun kanssa kesken. Ostamastani lasten pelistä totesi miniä, että meillonnoita jo viis eikäme tota oteta mukaan. Muista paketeista todttiin, ettäku Mikko ei edes tykkää autoista, ni eikaisen tarvi innostua. Nuorempi riehui ja heitteli tavaroita. Onneksi jätski ja jälkiruoka kelpasi.
Kun tulee miniälle uusi onni ja raskaus, sen jälkeen ei tarvita ex anoppia eikä sen lahjoja :(
Vastaukset 29
Vanhimmat
"Lapset ovat myös joskus yökylässä kun äiti tarvii hoitoa. "
Siis mitä hoitoa äiti tarvitsee? Herra paratkoon, onko hänellä seksisuhde jonkun toisen miehen kuin sinun poikasi kanssa. Se mokoma....!
Ehkä tuon asenteesi entistä miniääsi kohtaan vaistoaa muutkin kuin palstaa lukevat.
repäisit??? Etkö pysty ajattelemaan mitään muuta?
Mulle ainakin tuli mieleen ylä- eikä alapään hoidon tarve. Siitä taitaa olla suurempi puute, ainakin näistä keskusteluista päätellen.
Juuri noin minäkin ajattelen.
Ihan kirkkain silmin.Jo ne pystyy jos mihin.
Nyt olen eromummo,tuntuu kuin lapset olisivat kuolleet.
Kyllä ne erot vaan voi eroittaa myös lapset lopullisesti mummeista-ja isästäänkin.-Se siitä
tulee omaan pesään paskantamisesta.
"Nyt olen eromummo,tuntuu kuin lapset olisivat kuolleet. Kyllä ne erot vaan voi eroittaa myös lapset lopullisesti mummeista-ja isästäänkin."
Juuri jossain aiheessa kerroit, että olitte lasten isän kanssa heidän joulujuhlissaan. Ja että hoidat lapsia vieläkin. Ja kiristät miniääsi jollain paperilapulla, jollet muuten saisi lapsia nähdä. Eli etköhän nyt käy vähän ylidramaattiseksi. Kuolleet lapset ja eronneiden lapset ovat hiukan eri asia.
No just joo. Mitä yläpäähoitoa annetaan yön yli kestävinä terapioina. Paska anoppi, ei ole ansainnut tavata lapsen lapsiaan. Miksiköhän lapset ei käy isänsä kanssa?
No ehkä osaat olla paskantamatta poikasi seuraavaan pesään, jos se reppana kenellekkään enää koskaan kelpaa.
tyhmiä, vai esitättekö vain? Äiti tarvitsee tietysti hoitoa(-apua) LAPSILLEEN.
Elää aina suhteessa?-Yksinoleminenkin voi olla hauskaa uskottomuushiostuksen jälkeen.
jatko sujuu ex-miniän kanssa on hyvin paljolti myös sinusta ja asennoitumisestasi kiinni.
Jos olet valmis hyväksymään hänelle uuden onnen, etkä tee siitä ongelmaa, niin varmaan ainakin lapset vierailevat teillä kuten tähänkin asti.
Mulla oli myös aikanaan ex-anoppi, mutta mikään ei välillämme muuttunut, vaikka itse löysin uuden onnen.
Minun entiset appivanhempani ottiva uuden mieheni vastaan, kuin olisi ollut heidän vävypoikansa.
Kun sain sitten lapsen uuden mieheni kanssa, niin ex-anoppi tuli niin onnellisena katsomaan laitokselle pieni mekko mukanaan, kun oli niin ihanaa, kun tuli tyttö "sukuun".
Tyttäreni otettiin heillä vastaan kuin oma lapsenlapsi konsanaan. Joillakin kun on iso sydän, niin sinne mahtuu ja mahtuu kaikki, eikä riitaa synny. Monesti on meistä itsestä kiinni, miten asiat sujuu. Tsemppiä ja suurta sydäntä sulle jatkossakin.
Niin kovasti se ero sattui.Joskus erot ovat puolelta tai toiselta sellaista erohivutusta,että
siihen väsyvät niin mummit kuin muutkin osapuolet.
Miniäni meinasi porskutella ystävätyylillä,kun ensin petti vuosia poikaani,mutta en voinut jatkaa entisellä tyylillä-kaiken sen jälkeen,mitä hän teki pojalleni-pelaamalla kaksilla korteilla.
kukaan viitsi epärehellistä peliä pelata, tai olla sellaisen kohteena.
Kuitenkin pitää aina muistaa, että lapsenlapset ovat vanhempiensa tekemisiin täysin syyttömiä, joten heidän takiaan kannattaa säilyttää edes viileän kohteliaat välit. Kun miniä on poistunut näköpiiristä, niin voi sitten nauttia täysillä lapsenlapsistaan, eikä tarvi edes ajatella kuka heidän äitinsä on. Taspaamisten onnistumiseksi on niitä jonkinlaisia välejä pakko ylläpitää.
Minä kun olen huomannut,että minua nöyryytetään
sillä,että juuri minun on asia esitettävä,että miniä voi sitten nenä koholla päättää,antaako suostumuksensa vai ei?
Koen tämän jatkuvana hiostamisena -ja siksi olen nyt "virkavapaalla ",elikkä matkustan yksin
lomailemaan.-Ei ne välit tule koskaan entisenlaiseksi,se on puppua se.
..tai ei näe lapsukaisia neljännesvuoteen. Meillä ainakin tämä miniä, siis poikani ex päättää miten mennään. Ovat minun ainoat lapsenlapset, joita olisi ihana tavata.
Mutta tapaaminen jos se sovitaan, mun tarvitsisi vaihtaa osaeläkepäivä sopivaksi, mikä ei käy ihan helposti. He saapuvat aamupäivällä ja ovat koko päivän. En pääse kauppaan enkä hoitamaan mitään asioita. Kaupungille on kumminkin matkaa jonkin verran. Lasten kanssa ei saa käydä asioilla, kun he eivät ole tottuneet. Jos miniä on paikalla, hän helskyttää puikkoja ja kutoo sukkia ja huutaa sohvalta kieltoja. Jos mä kiellän sitten huutaa kaikki.
Nyt kun on uus mies miniällä, on kaikki huonosti. Poikani ei tapaa riittävästi eikä maksa tarpeeksi ja maksuja pitäis nostaa. Poika sanoi maksavansa sopimuksen mukaaan. Eikä poika ymmärrä lasten tarpeita, mutta en kyllä minäkääm.
Ei totisesti helskyttele puikkoja!
Ainakaan muuta kuin sitä yhtä puikkoa-uuden rakkaan kanssa!
Meilläkin miniä porhalsi uimahalliin katsomaan osaako toimia oikein "hänen lastensa kanssa"?
Ihan niinkuin ne todella olisivat joitakin koeputkilapsia!
Vielä siinä saa uusi ukkokin tuta,missä kaappi seisoo!
..ensin valitat, ettet nää lapsia neljännesvuoteen ja kun he viimein tulevat, pitäisi sun päästä JUURI sinä päivänä asioita hoitamaan ym. ym.
Kehtaavat olla vielä koko päivän!!!
Etkö nyt jumankauta voi hoitaa asioita valmiiksi kun kauan kaivatut lapset tulevat?
Eikä miniällä tietenkään saisi olla uutta miestä..mitäs jos poikasi rakastuu?? Onko se yhtä kauheeta?
Ärsyttää tuollaiset valittajat, aina pahaa sanottavaa, vaikka TÄRKEIN ASIA PITÄISI OLLA LASTEN NÄKEMINEN.
Vai mitä?
Ps. olen anoppi itsekin ja tekisin MITÄ VAAN, että saisin tavata lapsenlapsia.
Siis jos heidän vanhempansa eroaisivat, syystä tai toisesta.
Ja turha väittää, että hyvä nyt on puhua kun eivät ole eronneet, mulle ne lapset nyt vaan OVAT niin rakkaita.
Aikuisten asiat ovat erikseen, lapset ovat AINA lapsenlapsia.
Mutta pitäkää te vaan vihaa, se näyttää menevän kaiken ohi.
Tosiaankin helppo sanoa kuinka minä osaisin ottaa asiat hienosti...
Olen itse eronnut lasten ollessa 2-ja 3-v.
Anoppini ei halunnut nähdä lapsia enää ollenkaan "kun oli niin monta lastenlasta jo ennestään", isää ei liioin kiinnostanut.
Äitini tapasi, mutta välimatka oli todella pitkä.
Ja ennen kun sanotte mitään, minä en pettänyt miestäni vaan hän minua, myös väkivalta ilmestyi kuvioihin.
Anoppi ei siis voi mua syyttää mistään. Eikä kyllä syyttänytkään.
Olen myös itse erolapsi, meitä ei kukaan elossa oleva isovanhempi hyvännyt.
Että eiköhän noista eroista ole jonkinlaista kokemusta, ikävä kyllä.
Sanon edelleen, etä tekisin mitä vaan että saisin lapsenlapsia tavata, olosuhteista huolimatta.
En edes näe vaihtoehtona hylkäämistä tjm typerää hölmöilyä.
voisin täysin ymmärtää tilanteesi, mutta sanoisin näin, että olen huomannut, että meissllä isovanhemmilla myös itsellä on taipumusta liialliseen herkkyyteen, kun on omat lapsenlapset kysymyksessä. Siis eräänlaiseen varovaisuuteen miniän suhteen, vaikkei ehkä mitään todellista syytä olisikaan. Itse ainakin vähän varon, etten vain liikaa tuppaisi itseäni heidän elämäänsä.
Minä kyllä rohkeesti soitan ja pyydän lapsia luokseni, milloin päiväkylään ja milloin yöksi.
Nuorempi lapsenlapseni olisi tulossa joka yö mumille,kun mumi rakastaa ja laulaa tuu, tuu, tupakkarulla ja paijaa päätä.
Se on lapsesta näköjään niin ihanaa. Mun miniä on vain mielissään, kun otan lapset meille välillä.
Hän itse tarjoaa lapsia lähinnä silloin, kun hänellä on jotain tärkeää, tai vähemmän tärkeää menoa.
Olen myös sanonut, että otan mielelläni, jos haluaa mennä vaikka rauhassa shoppailemaan, tai vanhemmat yhdessä ulos.
Mun miniä myös ymmärtää, että mulla on omakin elämä ja hyvin varovasti ja kohteliaasti aina tiedustelee, et sopiiko.
mulla. Olen kyllä niin hyvissä väleissä miniän kanssa, joka onneksi siis on nykyinen miniä, eikä ex, että luulen ettei hänkään haluaisi välejä laittaa poikki, tuli mitä tuli.
En varmaan näin jälkeenpäin ajatellen ollut kovin ihana miniä ex-anopille. Ei ollut yks eikä kaks kertaa, kun hän hoiti lasta, että pääsin riiustelemaan, ihan ulkomaita myöten, mutta ei mulle koskaan valittanut. Hän olikin tosi hyvä anoppi.
Minä taas varmistin jo ennen naimisiin menoa uuden miehen kanssa sen , että välit ex-appivanhempiin säilyy entisen laisina. Sanoin miehelleni, että aion vastaisuudessakin olla tekemisissä ex-appivanhempien kanssa kuten tähänkin asti ja siitä ei edes neuvotella. Sanoin, että en tullut toimeen mieheni kanssa ja hänestä erosin, mutta hänen vanhempansa ja sisaruksensa eivät ole mulle koskaan mitään pahaa tehneet, joten mulla ei ole mitään syytä erota heistä.
Mieheni hyväksyi sen ja kaikki on mennyt hienosti.
Nyt on jo kaikki appivanhempani kuolleet, mutta esim.
tänä jouluna oli ex-mieheni meillä joulupukkina , koska pojan perhe tuli meille ja lisäksi vielä exän sisko ja veli olivat myös katsomassa lasten riemua, kun pukki tuli. Istuivat sitten vielä koko porukka iltaa joukossamme, kuin sukulaiset konsanaan. Ei kellään ollut mitään valittamista ja luulen, että onnellisimmat olivat lapsenlapset ja poikani, kun oltiin kaikki yhdessä.
Olen päässyt yli inhosta ja vihastani exääni kohtaan, joten hän on vain kuin joku vanha tuttu. Ei liikauta suuntaan eikä toiseen. Mieheni tietää sen ja hänkin on ihan kaveria exäni kanssa.
Ollakseen hyvä anoppi!
Valitettavasti minuun sattui hirveästi,kun miniä
toi aina lapset minulle hoitoon-kovasti pybtättynä ja -luihistellen.Omatuntohan se kuitenkin vähän kolkutteli...
Nyt kun hänellä on uusi "raju rakastaja" yhtey-
temme eivät enää pelaa-ja poikanikin kanssa vä-
lit ovat viilenneet ihan olemattomiksi.
Mikä avuksi?-Kun puolin tai toisin loukataan,entiselleen eivät välit enää tule.
on loukattu ja loukannut, ei ole tilanne helppo.
Kuitenkin kannattaa miettiä, että pitääkö ihan kaikesta loukkantuakaan. Olemme noiden miniöidemme kanssa välillä ehkä ihan yliherkkiä.
Sama päinvastoin. Se paha jailkeä anoppi-myytti on niin vahvassa, että kukaan ei usko, että ihan hyviäkin anoppeja ja miniöitä on olemassa.
Sanoisin, että itselle ja kaikille on parasta, jos vain pystyy nielemään ylpeytensä ja antamaan anteeksi, kenties ihan pyytämään ja sopimaan. Siitä tulee itselle hyvä mieli. Mitä emme tekisi lastenlastemme vuoksi.
Pikku riidatkin kun suhteuttaa johonkin isompaan, niin ei ne enää niin kauheilta ja maata mullistavilta tunnukkaan. Kun ajattelee, että joku teistä esim.sairastuisi vakavasti, tai ihan mehtyisi, niin olkaamme vain onnellsia, että olemme olemassa ja ne miniät on olemassa ja kaikki terveinä, se on paljon tärkeempää, kuin et kuka sanoi ja mitä sanoi tai teki.
Miksi pitää ajatella, että miniä vain käyttää hyväkseen, kun haluu itse mennä ulos. Olkaamme onnellisia, että niin tekee ja saamme mahdollisuuden olla omien lapsenlastemme kanssa.
Pitää vaan sanoa ystävyydellä miniälle, että lapset ovat aina tervetulleita mummolaan. Usko, että jos niin menettelet, niin sinä siinä lopulta eniten voitat ja voit olla ylpeä suuresta empaattisuudestasi ja sinua kunnioitetaan upeana ihmisenä, jolle ei haluta tuottaa pahaa mieltä kukaan.
Ennen sanottiin,että vanhenpia ihmisiä on kunnioitettava,mutta se ei pidä enää paikkaansa.
Minä kyllä tein kaikkeni miniääni nähden,mutta
totuus vain oli se sananlasku:kun suden saareen soutaa,se tarttuu nilkkaan.
Taikka,että kiittämättömyys on maailman palkka.
Pitkäaikaisesti petettynä sydänala tuskin sulaa koskaan.-Ei näy tulevan aloitetta toiseltakaan puolelta.Silläkin aloitussektorilla minua on aina haluttu alistaa.-Antaa olla.Tyhjän saa pyytämättäkkin.
mutta saatko niitä lapsenlapsia tavata?
Ne ei kait sulle ole vain tyhjää?
Ymmärrän, että olet katkera, jos olet tullut pahasti petetyksi, mutta ajattelen nyt vain mistä jäät paitsi, jos et saa olla lapsenlastesi elämässä mukana ja mistä ne lapset jää paitsi. Lapset kuitenkin ovat täysin syyttömiä aikuisten riitoihin, vai mitä?
kuin vilaukselta jouluaattona.
Enkä mene kyselemään.-Tuntuu kuin en osaisi enää
nauttia mistään.-Jospa kevät tuo muutoksen muka-
naan.
jos niin haluat. Ajattele vain positiivisesti, niin yks kaks yllättäin huomaatkin, että alkaa tapahtua myös positiivisia asioita.
Se resepti muuten toimii, mutta tarkkana saa olla, ettei mitään negatiivista päästä väliin pilaamaan hyviä ajatuksia ja energioita.
Kaikkea hyvää sulle ja paljon parempaa kaikkea tälle alkaneelle vuodelle.
Usko, että tulossa on parempaa, niin se tapahtuu.
Ja lottovoiton,että pääsisin palmujen katveeseen!
Siellä ei kyllä ahdistaisi...
ei haluaisi ja lottovoittoa odottaisi.
Luultavasti mulle kävis niin, että viimeistään toisella lepoviikolla mulle tulis aivan kamala ikävä niitä mumin kullanmuruja ja lähettäisin heille matkarahat, että tulisivat perässä.
Jos eivät pääsisi yksin tai isänsä kanssa, niin maksaisin sitten myös heidän äitinsä matkan.
Se olis helppoa, kun ei olis rahasta kiinni. Hui hai vaikka yks ilkeä miniäkin pääsis vähän aurinkoon, jospa se siitä vaikka pehmenis.
Tää oli nyt tarkotettu siihen sun tilanteeseen. Mulla on niin kiva miniä, että ottaisin hänet heti mukaan, meillä olis hauskaa yhdessä, kuten aina. Hyvin samanlainen huumorintaju. Voimme kiusotella toista vaikka kuinka, eikä kumpikaan suutu.
Tosi paljon vitsaillaan ja nauretaan. Paljon kivempaa on miniän kanssa kuin oman pojan. Se on usein sellanen nipottaja ja tosikko, ni miniän kanssa yhdessä kiusataan ja laitetaan ojennukseen.
"Ennen sanottiin,että vanhenpia ihmisiä on kunnioitettava,mutta se ei pidä enää paikkaansa."
Nykyisin se ei ole enää mikään saavutus ja erinomaisuuden merkki, että onnistuu elämään vanhaksi.