Cipralexia söin ensin 5mg ja nyt olen syönyt 1,5 viikkoa 10mg.
Pulssi saattaa alkaa yhtäkkiä tykyttämään jotain 80-100 ja ylävartaloa "polttelee", lisäksi saattaa puutua jalat ja kädet ja pelkään todella paljon sydän- ja aivoinfarktia tai jotain vastaavaa.
Taustaa:
34v. Mies.
Ensimmäisellä kerralla sain joskus 1,5 kk sitten kohtauksen, jossa kädet olivat kuin sähköistettyjä ja luulin että taju menee. Olin varma, että saan jonkun aivohalvauksen, mutta pahin meni ohi ja sain soitettua kyydin viemään sairaalaan.
Sairaalassa ekg normaali ja happea liikaa veressä. Sanoivat, että sain happimyrkytyskohtauksen hyperventiloinnin seurauksena. Selässä oli myös fasettilukko ja kiropraktikko epäili sitä hyperventiloinnin syyksi.
Uusi sitten muutaman päivän päästä paniikki ja hyperventilointi. Ambulanssihoitaja pyysi hengittelemään pussiin ja mittasi, että aivan liikaa happea veressä sekä kohtauksen aikana verenpaine korkealla 160/83, lääkärissä sitten normaalissa olossa oli 138/84. Ambulanssihoitaja sanoi, että yläpaine reagoi helposti kohtauksen aikana.
EKG otettu sitten sen jälkeen ja 8 päivää siitä vielä uudestaan ja molemmilla kerroilla muuten ok, mutta ST-nousuja. Lääkäri sanoi, että niitä on sekä akuutissa sydänkohtauksessa, että vahvoilla suht. nuorilla sydämillä (olen 34v.) ja etten olisi siinä mikäli kyseessä olisi sydänkohtaus.
Verikokeissa ei ole löytynyt maksasta, eikä kilpirauhasesta mitään, tulehdusarvot ok, kolesteroli ok, sokeriarvot ok. Tosin kaikki nuo on mitattu ilmeisesti vain kerran.
Niskat on vähän väliä jumissa kun ei tahdo saada jännitystä laskemaan, kun pelottaa että mistä on kyse.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että paniikkihäiriö, mutta itsellä hiipii kuitenkin mieleen aina, että mitä kaikkea vaihtoehtoja ei ole suljettu pois.
Minulla ei ole julkisen paikan pelkoa, mutta kuolemanpelko on ensimmäisen kohtauksen jälkeen tullut päällimmäiseksi.
Mutta siis kaipaisin kommenttia, että onko muilla ollut paniikkikohtauksiin liittyen pulssin voimakasta nousua, verenpaineen nousua ja noita puutumisia ja "polttavia aaltoja"?
Pulssi saattaa alkaa yhtäkkiä tykyttämään jotain 80-100 ja ylävartaloa "polttelee", lisäksi saattaa puutua jalat ja kädet ja pelkään todella paljon sydän- ja aivoinfarktia tai jotain vastaavaa.
Taustaa:
34v. Mies.
Ensimmäisellä kerralla sain joskus 1,5 kk sitten kohtauksen, jossa kädet olivat kuin sähköistettyjä ja luulin että taju menee. Olin varma, että saan jonkun aivohalvauksen, mutta pahin meni ohi ja sain soitettua kyydin viemään sairaalaan.
Sairaalassa ekg normaali ja happea liikaa veressä. Sanoivat, että sain happimyrkytyskohtauksen hyperventiloinnin seurauksena. Selässä oli myös fasettilukko ja kiropraktikko epäili sitä hyperventiloinnin syyksi.
Uusi sitten muutaman päivän päästä paniikki ja hyperventilointi. Ambulanssihoitaja pyysi hengittelemään pussiin ja mittasi, että aivan liikaa happea veressä sekä kohtauksen aikana verenpaine korkealla 160/83, lääkärissä sitten normaalissa olossa oli 138/84. Ambulanssihoitaja sanoi, että yläpaine reagoi helposti kohtauksen aikana.
EKG otettu sitten sen jälkeen ja 8 päivää siitä vielä uudestaan ja molemmilla kerroilla muuten ok, mutta ST-nousuja. Lääkäri sanoi, että niitä on sekä akuutissa sydänkohtauksessa, että vahvoilla suht. nuorilla sydämillä (olen 34v.) ja etten olisi siinä mikäli kyseessä olisi sydänkohtaus.
Verikokeissa ei ole löytynyt maksasta, eikä kilpirauhasesta mitään, tulehdusarvot ok, kolesteroli ok, sokeriarvot ok. Tosin kaikki nuo on mitattu ilmeisesti vain kerran.
Niskat on vähän väliä jumissa kun ei tahdo saada jännitystä laskemaan, kun pelottaa että mistä on kyse.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että paniikkihäiriö, mutta itsellä hiipii kuitenkin mieleen aina, että mitä kaikkea vaihtoehtoja ei ole suljettu pois.
Minulla ei ole julkisen paikan pelkoa, mutta kuolemanpelko on ensimmäisen kohtauksen jälkeen tullut päällimmäiseksi.
Mutta siis kaipaisin kommenttia, että onko muilla ollut paniikkikohtauksiin liittyen pulssin voimakasta nousua, verenpaineen nousua ja noita puutumisia ja "polttavia aaltoja"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
on ollut mulla. Magneetti kuvauksissa ei löytynyt mitään ja sen jälkeen on ollut aika rauhallinen olo. Syön vielä kuitenkin lääkkeitä kunnes voin toivottavasti asteittain vähentämään niitä. Kun hyperventiloit niin vedä pari kertaa tyliin "puuh" niin se pitäs auttaa mahdollisesti.
Kiitoksia vastauksesta. Ikävää, että sullakin samoja oireita, mutta toisaalta helpottaa omaa oloa kuulla että voi olla tällaiset oireet.
Alussa tosiaan hyperventiloin selvästi (näin jälkikäteen ajatellen). Viimeisimmän 3-4 kohtauksen aikana en kuitenkaan ole mielestäni selvästi ylenmäärin hyperventiloinut. Voiko olla silti niin, että hengitän kuitenkin edelleen huomaamattani paniikkitilanteessa liikaa, vai voiko paniikkikohtaus itsessään aiheuttaa nuo oireet?
itse, mutta minulla se meni juuri niin ekoilla kerroilla niska jäykkyys. Tuo niska tuli kuntoon 3 päivässä kun laitoin siihen Voltaren 3 kertaa päivässä ja saunassa venyttelin varovasti.
sulla ollut ihan samantyyppisiä oireita kun mulla tosin suön cippralexia 30mg päivä oota rauhasssa oot syönyt aika lieviä annoksia ja vähän aikaa tsemppiä nämä on semmosia asioita että ei se elimistö heti reagoi.
Kiitoksia vastauksesta. Ikävä kuulla myös sun kohdalla, että on noita oireita, mutta helpottaa omaa oloa kun tietää että on mahdollista tällaiset oireet.
Alussa oli tosiaan tiheämpään ns. "pahoja kohtauksia." Lievät tykyttelyt ei enää haittaa. Puutuminen kuitenkin saa aina ajattelemaan sydän ym. -oireita. Tänään oli "paha kohtaus", mutta edellisestä on jo 2 viikkoa ja toivottavasti seuraavaan yli 2 viikkoa.
Tänään (Tiistai) oli taas kohtaus.
Edellinen kohtaus oli perjantaina. Sitä edellisestä oli jo 2 viikkoa, eli ei mennyt toivomaani yli 2 viikkoa tällä kertaa.
Taas alkoi yks kaks (yksin kotona ollessa) pulssi lyömään "voimakkaasti" ja sitten nopeammin. Seuraavaksi "poltteli" ylävartaloa ja pisteli jalkoja sekä käsiä. Verenkierto menee tosiaan raajoissa heikoille ja se saa aina pelkäämään eniten, että onko nyt menoa.
Taas kaipailisin vakuutteluja, jos muilla on verenkiertohäiriöitä kohtauksien aikana.
Kun helpotti, niin menin ulos kävelemään.
Olen kävellyt aika paljon viime aikoina ja aina kun kävelen, niin olo on loistava?!?
Kuulostaa vähän Cipralexin sivuvaikutuksilta,
kannattaa suhtautua rauhallisesti niihin.
Itselläni ne helpottivat noin puolenvuoden päästä.
Syön 10 mg päivässä. Noin kuukauden päästä huo-
maat vaikutuksen paremmin, mielialasi kohenee
ja vaivat eivät ole koko ajan mielessä.
Erilaiset puutumiset, pistokset, päänsäryt
ja vatsavaivat kuuluvat asiaan. Itse sitten
päätät ovatko hyödyt haittoja suuremmat.
Kiitoksia vastauksesta.
Mulla oli jo ensimmäisten kohtausten aikana verenkiertohäiriöitä. EKG:ssä ollessa olo oli aina normaali, joten pelottaa että jos jotain vakavaa on ja se ei näkynyt niissä.
Eilen oli kohtauksia, joissa tosiaan joutuu menemään makuulle ja kestää jonkun aikaa että pulssi laskee edes alle 100 ja puutuminen/pistely vähenee.
Tälle aamulle on kans ollut pulssi korkealla... levossakin jotain 70-85, palelee ja välillä meinaa tulla paniikki kun huomaa, että verenkierto hetkeksikään heikkenee jaloista tai käsistä.
Varasin lääkärille ajan iltapäivälle, yritän päästä kunnolla kardiologin tutkimuksiin varan vuoksi.
Voiko ne puutumiset/verenkiertohäiriöt olla paniikkikohtauksessa tai cipralexin sivuvaikutuksissa todella voimakkaita?
kertomus, joka on antanut mulle voimaa jaksaa tän paniikkihäiriön kanssa. http://www.palasokeri.com/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=326
Jaksamista ja voimia meille kaikkille!
Cipralex puutumiset oli sellaisia että oli kuin
tiukat varsikengät jalassa vaikka ne olivat paljaat.
Käsissä tutui välillä kuin sormenpäistä ihan just
purskahtais veret pihalle. Välillä puoli päätä
oli puutunut ym. Muista ettei yksi vaiva jatku
yleensä viikkoa pitempään, vaihtelevat alinomaan.
Tsemppiä.
Kiitoksia viestistä. Olit oikeassa, tuo linkin kautta löytyvä juttu oli mukava lukea. Tuli uskoa paranemiseen ja se ensimmäinen kohtaus oli hyvin samantapainen kokemus kuin itselläkin.
Kävin lääkärillä eilen ja lääkäri sanoi, että ei kannata olla huolissaan viime päivien kohtauksista, että tämä on sellainen sairaus, että 2 askelta eteen ja 1 askel taakse. Aina välillä tulee lääkärin mukaan takapakkia, mutta paranemista kuitenkin enemmän.
Lisäksi lääkäri neuvoi miettimään hyvinä jaksoina, että mikä on ympäristössä tai tilanteissa erilaista kuin huonoina jaksoina.
Ensi viikolla pääsen vielä sydämen ultraan, jotta voidaan sulkea taas lisää vaihtoehtoja pois mielen rauhoittamiseksi.
Kiitoksia viestistä.
Mulla on tosiaan ollut ne puutumiset/pistelyt kohtauksen aikana ja ne on olleet aika voimakkaita.
Olen makoillut sitten selällään ja nostanut jalat ylös, jotta varmasti veri kiertäisi päässä ja taju ei mene (Ei ole mennyt kertaakaan, mutta varalta).
Lääkäri sanoi, että paniikkikohtaus on ihan oikea reaktio aivan väärään aikaan. Yksi kaverini, jolla on ollut paniikkikohtauksia vuosia sitten sanoi, että verenkierto on niin fiksu, että se menee "elintärkeisiin osiin" ja sen vuoksi toissijaisten raajojen verenkierto heikkenee. Yritän pitää sen mielessä, jotta en panikoisi lisää kohtauksen aikana.
Lääkäri suositteli myös kävelemistä, koska se rentouttaa ja tarkkaavaisuus menee osittain itsestä pois siksi aikaa ja koska se laskee verenpainetta lenkin jälkeen, niin on sitten parempi olla.
Olen nyt sitten koittanut kävellä lähes joka päivä ja aina kävellessä olo on kieltämättä ollut loistava.
Jäitä hattuun ystävä! Aika paljon vaikuttaa paniikilta. Asiantuntija en todellakaan ole, mutta poikani 26 v. on kertonut vastaavanlaisia kokemuksia. Hällä on lääkitys ja diaknosoitu paniikkihäiriöksi. Sen vuoksi, että kaikki kohdaltasi tulisi kuntoon ja saisit mielenrauhan, kehoitan kääntymään asiantuntevan lääkärin puoleen.Ota yhteys yksityiseen psykiatriaa lukeneeseen lääkäriin. Se kannattaa. Maksaa kyllä, mutta terveys ei ole rahassa mitattavissa. Lykkyä tykö!
Kiitoksia vastauksesta.
Olen käynyt 3 eri lääkärillä ja he ovat diagnosoineet paniikkihäiriöksi, mutta olen sellainen "pahimpaan varautuja", niin pelkään aina pahinta ja sen vuoksi tehdään noita kokeita.
Kävin myös psykiatrilla ja hänkin sanoi, että aika klassiset paniikkihäiriöoireet.
Psykiatri tuli kuitenkin siihen tulokseen, että minun kohdallani kognitiivinen psykoterapia olisi hidas tie ja se ei sopisi minulle luonteeni huomioon ottaen. Minulle parempi olisi hänen mielestään keskustelu saman kokeneen kanssa joko vertaistukiryhmien kautta tai muulla tavalla.
Siksi kirjoittelinkin tänne alunperin ja hyviä vastauksia on tullut ja mieltä rauhoittaa kuulla samoista oireista :-)
Vanhimmalla pojallani (27 v.) oli aivan samankaltaisia oireita. Kuolemanpelko oli pahin, ennenkuin ymmärsimme mennä asiantuntijalle. Saimme ajan professorille, joka oli nimenomaan perehtynyt paniikkihäiriön hoitoon ja ennusteeseen tulevaisuudessa. Saimme täsmälääkkeen joka on toiminut todella hyvin. Poikani tekee diplomityötä yliopistossa ja kertoo voivansa paremmin ja pystyy keskittymään opintoihinsa ilman minkäänlaisia pelkoja. Lääkitys menee edelleen, aloittamisesta on kulunut puoli vuotta. Kontrollikäynti lääkärille on keväällä, jolloin voimme harkita lääkityksen vähentämistä/lopettamista. Voimia Sinulle.
Kiitoksia oikein paljon :-)
Vastausten lukeminen täältä ja lääkärien vakuuttelut ovat rauhoittaneet paljon :-)
Pääsin käymään sydämen ultrassa, koska minulla on kohtauksien yhteydessä voimakkaita verenkiertohäiriöitä jaloissa ja käsissä.
Ultran ja kardiologin mukaan voin huokaista siltä osin. Sydän rakenteellisesti täysin kunnossa :-)
Kolesteroli, veren sokeri ja EKG myös kunnossa :-)
Viimeksi ottamani takapakin jälkeen on nyt mennyt taas kahden kohtauksen välissä jo 1,5 viikkoa.
Cipralex ja muiden mahdollisuuksien poissulkemiset auttavat :-)
Olen myös huomannut, että liikunta auttaa. Aina kävellessä on ollut loistava olo ja sen jälkeen olo säilyy hyvänä ja rentona pitkään.