Kertokaa kokemuksianne niin hyviä kuin huonoja alatie synnytyksestä.
Ensimmäiseni syntyi keisarinleikkauksella joka sekin nyt jälkeen päin ajateltuna oli ihan kauheeta,olin vaan niin shokissa suurimman osan ajasta että vasta kotiin päästyäni aloin todella tuntemaan kipua.
Nyt olen raskaana 35vko ja minua on alkanut pelottaa molemmat synnytystavat,tuntuu ettei minusta ole siihen ja siksi haluankin kuulla realistisia tarinoita niin tiedän mihin varautua etc...
Pelottaa vaan kamalasti,ensimmäisen kanssa en ajatellutkaan koko asiaa ja siksi oli ehkä helpompi suhtautua kipuun kun en tiennyt mitä odottaa ja kaikki tapahtui niin yllättäen...
On inhottavaa pelätä asiaa jolle ei itse mahda mitään sillä vauvahan tulee ulos keinolla millä hyvänsä loppujen lopuksi.En osaa kuvailla tätä pelkoa muutenkuin että tekisin ihan mitä vaan että en joutuisi synnyttämään.
Keisarinleikkaus meni hyvin mutta kun olen yksin 2lapsen kanssa niin koen että on "järkevämpåää" ja helpompaa että lapsi syntyy alateitse ihan toimpumisen kannalta koska minu(4v) lastani normaalisti kotiin päästyäni.
-PELOTTAA
Ensimmäiseni syntyi keisarinleikkauksella joka sekin nyt jälkeen päin ajateltuna oli ihan kauheeta,olin vaan niin shokissa suurimman osan ajasta että vasta kotiin päästyäni aloin todella tuntemaan kipua.
Nyt olen raskaana 35vko ja minua on alkanut pelottaa molemmat synnytystavat,tuntuu ettei minusta ole siihen ja siksi haluankin kuulla realistisia tarinoita niin tiedän mihin varautua etc...
Pelottaa vaan kamalasti,ensimmäisen kanssa en ajatellutkaan koko asiaa ja siksi oli ehkä helpompi suhtautua kipuun kun en tiennyt mitä odottaa ja kaikki tapahtui niin yllättäen...
On inhottavaa pelätä asiaa jolle ei itse mahda mitään sillä vauvahan tulee ulos keinolla millä hyvänsä loppujen lopuksi.En osaa kuvailla tätä pelkoa muutenkuin että tekisin ihan mitä vaan että en joutuisi synnyttämään.
Keisarinleikkaus meni hyvin mutta kun olen yksin 2lapsen kanssa niin koen että on "järkevämpåää" ja helpompaa että lapsi syntyy alateitse ihan toimpumisen kannalta koska minu(4v) lastani normaalisti kotiin päästyäni.
-PELOTTAA
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainoa mikä jäi nyppimään, oli ilkeä kätilö. mutta hänestäkin valitin jälkeen päin, joten sai ansaitsemaansa palautetta.
eli: lapsivesi meni kotona klo 13. oltiin sairaalassa klo 14. supistukset alkoi voimistua joskus klo 17. synnytyssaliin mentiin klo 18. ponnistusvaihe alkoi klo 00 ja lapsi syntyi puoli tuntia myöhemmin. repesin ihan pikkuisen, episiotomiaa ei tarvinnut tehdä, muutama tikki laitettiin. tikkausta en edes tuntenut.
kun sairaalasta päästiin, oli jo semmoinen olo kuin ei olisi synnyttänytkään. imetys lähti sujumaan heti, lapsi sai syntymäpainon takaisin 3 päivää vanhana.
ei tullut virtsanpidätysongelmia eikä muutakaan ikävää. ehkä pieni jomotus pari viikkoa.
jälkivuoto kesti kuukauden, ei kovin runsasta missään vaiheessa. seksielämä alkoi 5 viikkoa synnytyksestä, vai olikohan 6? kumminkin, se sujui heti ihan hyvin, ei kipuja tai löysyyttä tms.
jumppasin kyllä ahkerasti jo sairaalassa. niin ja ostin tarkoitusta varten geishapallot kun jälkivuoto loppui. niitä jaksoin käyttää n 3kk.
jotkut vaikeamman synnytyksen kokeneet/ hitaammin parantuneet sanoo että on kohtalon oikkua päästä näin helpolla. kai se lihasten joustavuus on osittain geeneissäkin, mulla myös äidillä ja siskolla kaikki synnytykset olleet helppoja.
on lapselle ja sinullekkin parempi alakautta.toivut jo muutaman tunnin synnytyksen jälkeen kävely kuntoon.pääset jos ei tule ongelmia kotiin jopa seuraavana päivänä,halutessaaan voit olla pitenpäänkin.synnytyksessä on kaikki puudutteet ilo kaasut mahdollista saada jokainen tuntee kipua eri tavalla.itse en menisi mistään hinnasta leikkuuseen koska siinä toipummnen pitkä.normaalisynnytyksen jälkeen saat heti lapsen vierellesi ja voit kävellä suihkuun heti.suosittelen normaalia tapaa,kivutta ei kukaan synnytä mutta positiivisellä asenteella jokainen supistus vie lähemmäksi määrän päätä.ja pääset itse ponnistamaan se on sellainen voima josta en edes tiennyt ennenkuin synnyttäessäni. 3 lasta synnyttänyt normaalisti alakautta.
Meidän esikoisemme syntyi 24.11-07.
Synnytys käynnistyi lapsivesien menolla hieman kolmen jälkeen yöllä, sairaalaan tultiin reilu tunti sen jälkeen.
Siinä vaiheessa olin jo 5 cm auki, ja saliin lähdettiin kuudelta aamulla, auki jo 7 cm siinä vaiheessa.
Salissa kätilöt esittäytyivät ja kyselivät minkä kivunlievityksen haluan, mitä odotin synnytyksestä, miten olin valmistautunut jne.
Ilokaasulla mentiin siihen asti kunnes anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin. Mulle se oli ehkä kauhein osuus koko synnytyksessä; piti olla aivan liikkumatta vaikka supistukset tuntuivat kuin räjähtäisin!! Mutta heti kun epiduraali alkoi vaikuttaa (n. 1/2h), olo oli aivan mahtava. Sain jopa pari tuntia nukuttua ja kerättyä voimia tulevaa koitosta varten.
Ponnistusvaihe alkoi 12.00, kätilöt neuvoivat koko ajan miten mun tulee toimia ja olivat aivan mahtavan kannustavia!
Itse synnytyksen pahin vaihe oli saada meidän tytön pää pihalle, siihen kipuun kun ei auta mitkään lääkkeet. Mutta sen kesti kun ajatteli että sen jälkeen kaikki hoituu nopsaan ja sitten se onkin jo ohi =) Tyttömme syntyi 12.34, ja istukka tuli muistaakseni yhden aikoihin. Sitä en edes enää huomannut, olin niin haltioissani kun tyttömme tuhisi rinnallani.
Kaiken kaikkiaan, synntys oli helppo ja kipu ei ollut läheskään niin paha kuin mitä olin kuvitellut.
siinä kait mun näkemys.varmasti on niitä tosi rankkoja alatiesynnytyksiä myös,minkä jälkeen toipuu vaikeammin,en tiedä.mutta ei ainakaan tarvi hirveesti omaan haavaan keskittyä muutaman päivän jälkeen kun laps(et) tarvitsee äitiä tosiaan.
Mulla esikoinen syntyi sektiolla jalkatarjonnan takia ja nyt pari kuukautta sit syntyi toinen lapsi alatiesynnytyksellä. Molemmissa synnytyksissä on puolensa. Mun mielestä kuitenkin sektiohaava oli helpompi sietää, kuin välilihan leikkaushaava, joka mulle tehtiin. Molemmista synnytyksistä mulle on kuitenkin jäänyt hyvä mieli. Oli ihanaa saada vauva heti rinnalle synnytyksen jälkeen, kun sektiossa sitä ei saanu. Istuminen oli mulla kyl tuskaa jonkun kuukauden. Nyt on jo helpottanut. Mut mä en sektion jälkeen kotona syönyt enää kipulääkkeitä yhtään, kun taas alatiesynnytyksen jälkeen niitä piti popsia vähän väliä.
Tosiaan alatiesynnytyksen jälkeen on hyvä, kun voi hoitaa aiempia lapsiaan normaalisti. Alatiesynnytyksessä mulla kesti ponnistus pari tuntia, kun en heti tajunnut sitä, miten pitää ponnistaa ja jännitin vaan jaloilla koko ajan. Mut sit ku sen tajusin, ni jo alko tapahtumaan.
"Mut mä en sektion jälkeen kotona syönyt enää kipulääkkeitä yhtään, kun taas alatiesynnytyksen jälkeen niitä piti popsia vähän väliä. "
Söitkö kipulääkkeitä haavakipuihin vai jälkisupistuksiin? Jälkisupistuksethan ovat uudelleensynnyttäjällä yleensä kivuliaammat kuin uudelleensynnyttäjällä. Ja nehän johtuvat siitä kun kohtu pienenee, joten niitä tulee yhtälailla sektion ja alatiesynnytyksen jälkeen.
"Mut mä en sektion jälkeen kotona syönyt enää kipulääkkeitä yhtään, kun taas alatiesynnytyksen jälkeen niitä piti popsia vähän väliä. "
Söitkö kipulääkkeitä haavakipuihin vai jälkisupistuksiin? Jälkisupistuksethan ovat uudelleensynnyttäjällä yleensä kivuliaammat kuin uudelleensynnyttäjällä. Ja nehän johtuvat siitä kun kohtu pienenee, joten niitä tulee yhtälailla sektion ja alatiesynnytyksen jälkeen.
Joo siis söin kipulääkkeitä just niihin haavakipuihin, kun mun alapää oli tosi kipee synnytyksen jälkeen, eikä istumaan voinut pariin viikkoon kunnolla. Vieläkin on jotain oireiluja alapäässä. Otin niitä myös välillä jälkisupistuksiin. Sektion jälkeen mulle ei tullut jälkisupistuksia ollenkaan.