Olen kolmekymppinen nainen.
Yksinäisyys on minulle aiheuttanut arkuutta ja tunteiden osittaista latistumista. Elämä on tuntunut ajoittain hyvin raskaalta. Ärtymys ja vihaisuus on ollut jokapäiväinen tunne. Muutama vuosi sitten tapasin miehen, jonka kanssa olen seurustellut tiiviisti. Olemme tavanneet tai soitelleet joka päivä. Seurustelu on tuonut minussa uusia hyviä puolia esiin. Olen nauttinut elämästä todella. Olen ollut iloinen, onnellinen ja vihantunteet ovat olleet poissa. Olen ollut rohkeampi, energisempi ja itsevarmempi.
Nyt sitten selvisi, että miesystäväni on pettänyt minua monta kertaa. Olen ollut hänelle vain korvike siihen asti kunnes hän löytää elämänsä rakkauden. Olen aivan musertunut. Tiedän toki, ettei hän ansaitse minua, mutta nyt olen alkanut pelkäämään etten jaksa elää taas yksin. En jaksa yksinäisyyden tuomaa raskauden ja väsymyksen tunnetta. Ei ole enää mitä odottaa. Seurustelusuhteen loppumisesta pitäisi päästä yli, mutta miten se on mahdollista yksin.
Kertokaa omia kokemuksianne. Miten jaksatte psyykata itseänne elämään.
Yksinäisyys on minulle aiheuttanut arkuutta ja tunteiden osittaista latistumista. Elämä on tuntunut ajoittain hyvin raskaalta. Ärtymys ja vihaisuus on ollut jokapäiväinen tunne. Muutama vuosi sitten tapasin miehen, jonka kanssa olen seurustellut tiiviisti. Olemme tavanneet tai soitelleet joka päivä. Seurustelu on tuonut minussa uusia hyviä puolia esiin. Olen nauttinut elämästä todella. Olen ollut iloinen, onnellinen ja vihantunteet ovat olleet poissa. Olen ollut rohkeampi, energisempi ja itsevarmempi.
Nyt sitten selvisi, että miesystäväni on pettänyt minua monta kertaa. Olen ollut hänelle vain korvike siihen asti kunnes hän löytää elämänsä rakkauden. Olen aivan musertunut. Tiedän toki, ettei hän ansaitse minua, mutta nyt olen alkanut pelkäämään etten jaksa elää taas yksin. En jaksa yksinäisyyden tuomaa raskauden ja väsymyksen tunnetta. Ei ole enää mitä odottaa. Seurustelusuhteen loppumisesta pitäisi päästä yli, mutta miten se on mahdollista yksin.
Kertokaa omia kokemuksianne. Miten jaksatte psyykata itseänne elämään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämä on varsin arvokasta jo itsessään: Nähdä ja kokea uusia asioita, pieniäkin, odottaa muutosta, saavuttaa sen, kasvaa ihmisenä...
Missään nimessä elämästä ei pidä luopua, vaikka miltä tuntuisi. Surra sen sijaan saa aina.
Tämä sinun tilanteesi on samalla ikävä että toivoa antava. Muutoksen paikka on nyt edessä, löytää uusi ja paljon parempi miesystävä. Se satuttaa ihmistä, mutta samalla se pistää asioita muuttumaan. Mietipä, jos sinulle ei olisi koskaan selvinnyt, että tuo mies on mitä on. Tilanne olisi silloin selvästi pahempi. Tuollaiset tyypit kuitenkin onneksi paljastuvat ennemmin tai myöhemmin.. Nyt kun tiedät missä mennään, voit parantaa tilannettasi.
Älä missään nimessä jää itsesääliin rypemään äläkä myöskään anna kenenkään surkutella itseäsi. Sinulla on mahdollisuuksia edessäsi paljon, vaikkei siltä tässä petetyksi tulemisen tunnekuohussa juuri tuntuisikaan! Ole lempeä itsellesi sekä mieti kaikkia niitä hienoja puolia, joita sinussa onkaan. Et ole kuka tahansa nainen, vaan Sinä olet Sinä. Ainutlaatuinen yksilösi. Sinussa on sellaista, mitä kenessäkään toisessa ei ole. On monia miehiä tuolla jossakin, jotka ihastuisivat ikihyviksi kaltaiseesi naiseen.
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Naisena varmasti löydät uutta ja laadukkaampaa seuraa nopeasti kunhan vain et jätä aloitetta miehen harteille. Toivottavasti et ole itse ujo. Rohkeasti vain juttelemaan kun näet mukavan yksinäisen miehen ulkona. Voin vannoa, että harvoja ei seura kiinnosta.
Moi,
asiassa on hyviäkin puolia. Ensinnäkin olet löytänyt itsestäsi mukavia juttuja tämän seurustelun aikana. Eivät nämä puolet sinussa mihinkään katoa, ne ovat sinussa. Luota siihen.
Toisekseen voit olla myös siitä tyytyväinen siitä, että sait tietää totuuden kumppanisi asioista. Nyt sinulla on mahdollisuus löytää sopivampi ihminen (tai ihmisiä) elämääsi. Usein tällaisissa tilanteissa on ainekset käänteelle parempaan elämään.
Itsellänikin on samanlainen kokemus. Seurustelu pelasti minut yksinäisyydeltä. Koko vuoden kun sitä kesti olin onnellinen, iloinen ja tyytyväinen. Sitten se loppui. Osaksi siitä syystä ettei minulla ollut paljon muuta sosiaalsita elämää suhteen ulkopuolella. Tyttöystävällä taas kavereita riitti niin että sillä ei riittänyt aikaa edes tavata kaikkia. Hän ei pitänyt siitä että olin noulaifferi. Nyt suhteen päätyttyä olen taas yksin. Ja nyt se tuntuu vieläkin rankemmalta. Odotan uutta pelastusta. Pelkään tosin että sellasita ei enää tapahdu. Olen asettanut riman niin korkealle. Hänen olisi hyväksyttävä yksinäisyyteni, mielummin oltava yksinäinen itsekin. Tämän lisäksi vielä kaikki "normaalit" vaatimukset, älya päässä, suhtkoht hyvännäköinen jnep.
Hei,
luin viestisi ja kaikki tuntui jotenkin tutulta. Onhan nyt uusi vuosi kohta ovella ja istun yksin tietokoneen äärellä. Minulla ei ole elämässäni juuri muuta kuin murheita ja kuitenkin koitan joka päivä nousta ylös ja jaksaa. Haluaisin sanoa sinulle, että et ole ainoa jolla on surua ja epäonnistumisia. Olen yrittänyt hakea apua kirjoittamalla päiväkirjaa, mutta joskus tuntuu kuin se olisi vain karmeaa luettavaa jos joku sen joskus lukee. Tänään minulle tuli hyvä mieli siitä kun näin kaupassa vanhan ystävän ja hän sanoi minulle, että en ole muuttunut ollenkaan viimeväkemästä. (aikaa 12 vuotta). Parampaa uutta vuotta sinulle toivotellen. Surullinen ja yksinäinen.
Se mies on peto.
ja onnellista vuoden jatkoa