??
Olin kirjallisten töideni päätteeksi sammuttamassa tietokonetta niin ajattelin tässä, että hmmm, kun ei ole tullut paljon kirjoiteltua palstalle viime päivinä, jos ennen koneen sammuttamista laittaisi jotain, syntyisikö jotain? Tällä tavalla runot usein syntyy, juuri kun olen lähdössä palstalta tai tietokoneelta, ajattelen että jospa vielä, pysähdyn hetkeksi ja -
- -
Tarvitseeko sinun aina rikkoa ikkuna
päästäksesi läpi?
Etkö uskalla luottaa
hiljaiseen katseeseen, ja vaikka en avaisi
ovea, en heltyisi
aika tekisi kuitenkin työtä
meissä
Luuletko että nyt
syöksyessäsi huoneisiini väkivalloin
kohtaamme toisemme?
Kun menneiden päivien kauniit ja kiihkeät muistot
hetkeksi saavat vallan
ja runnomme toisiamme sängyn pohjalla
vapisevin huulin ja tuskasta vääntynein kasvoin
kyynelvanat poskilla
kuin pienet parahtelevat eläimet
Ei, sinä jäit ikkunan tuolle puolen
ja tälle puolen minä jäin
Ja aika
tuo omaa vauhtiaan etenevä valopiste
janalla jonka alkua tai loppua
emme kykene näkemään
Yhä kovemmin käsin meitä rusikoi
jäisen muurin kasvaessa välillämme
ikkunan paksuuntuessa
sumun ympäröidessä jäsenemme
Olemme toisillemme vieraat
Koska emme uskaltaneet luottaa
hiljaisiin katseisiin
emmekä antaneet ajalle mahdollisuutta
tehdä kaunista ja parantavaa työtä
silloin kun vielä oli aika
Onko tämä liian alakuloinen runo,
ja oh mistähän tämäkin mahtoi syntyä
Huokaus sentään - !
Onneksi uskon ettei mikään ikkuna
ole liian samea
ja vaikka olisitte erehtyneet
tuhat kertaa
Luota tänään
Anna aikaa, anna mahdollisuus
sielullesi parantua
itseytyä, kasvaa erilleen
Että erillisyydessä
syntyisi taas tervettä yhteyttä,
katseiden kosketuspinta
Hersyvä laulu
Nyt turskahti muutamassa minuutissa siis kummallinen, en voi kuin raapia päätä; tämä ei tosiaankaan kuvaa omaa tämänhetkistä olotilaa ja kuitenkin, en voi sitä kokonaan fiktioksikaan sanoa. Jotain tutun oloista runon tunnelmassa on, jollain tapaa läpi käytyä, joskus. Poikkeuksellisesti muuten kirjoitin tään paperille. Jäljensin paperilta ruudulle, nyt sitten - hyvää yötä.
S W E E T times H O N E Y
:-)
'
'
'
'
'
vilkutuksin
- parta
Olin kirjallisten töideni päätteeksi sammuttamassa tietokonetta niin ajattelin tässä, että hmmm, kun ei ole tullut paljon kirjoiteltua palstalle viime päivinä, jos ennen koneen sammuttamista laittaisi jotain, syntyisikö jotain? Tällä tavalla runot usein syntyy, juuri kun olen lähdössä palstalta tai tietokoneelta, ajattelen että jospa vielä, pysähdyn hetkeksi ja -
- -
Tarvitseeko sinun aina rikkoa ikkuna
päästäksesi läpi?
Etkö uskalla luottaa
hiljaiseen katseeseen, ja vaikka en avaisi
ovea, en heltyisi
aika tekisi kuitenkin työtä
meissä
Luuletko että nyt
syöksyessäsi huoneisiini väkivalloin
kohtaamme toisemme?
Kun menneiden päivien kauniit ja kiihkeät muistot
hetkeksi saavat vallan
ja runnomme toisiamme sängyn pohjalla
vapisevin huulin ja tuskasta vääntynein kasvoin
kyynelvanat poskilla
kuin pienet parahtelevat eläimet
Ei, sinä jäit ikkunan tuolle puolen
ja tälle puolen minä jäin
Ja aika
tuo omaa vauhtiaan etenevä valopiste
janalla jonka alkua tai loppua
emme kykene näkemään
Yhä kovemmin käsin meitä rusikoi
jäisen muurin kasvaessa välillämme
ikkunan paksuuntuessa
sumun ympäröidessä jäsenemme
Olemme toisillemme vieraat
Koska emme uskaltaneet luottaa
hiljaisiin katseisiin
emmekä antaneet ajalle mahdollisuutta
tehdä kaunista ja parantavaa työtä
silloin kun vielä oli aika
Onko tämä liian alakuloinen runo,
ja oh mistähän tämäkin mahtoi syntyä
Huokaus sentään - !
Onneksi uskon ettei mikään ikkuna
ole liian samea
ja vaikka olisitte erehtyneet
tuhat kertaa
Luota tänään
Anna aikaa, anna mahdollisuus
sielullesi parantua
itseytyä, kasvaa erilleen
Että erillisyydessä
syntyisi taas tervettä yhteyttä,
katseiden kosketuspinta
Hersyvä laulu
Nyt turskahti muutamassa minuutissa siis kummallinen, en voi kuin raapia päätä; tämä ei tosiaankaan kuvaa omaa tämänhetkistä olotilaa ja kuitenkin, en voi sitä kokonaan fiktioksikaan sanoa. Jotain tutun oloista runon tunnelmassa on, jollain tapaa läpi käytyä, joskus. Poikkeuksellisesti muuten kirjoitin tään paperille. Jäljensin paperilta ruudulle, nyt sitten - hyvää yötä.
S W E E T times H O N E Y
:-)
'
'
'
'
'
vilkutuksin
- parta
Vastaukset 7
Vanhimmat
herätessäni sulkemaan konetta löysin täältä mukavaa luettavaa : )
luottamuksesta ja ajankulusta olet saanut ajattelua herättävän runon aikaan : )
:) niin justiinsa, sammuksiin vaan koneet. Täytyisi kuule minunkin sammuttaa.
Huhuu, oletkos siellä?
Niin tai näin mutta turhamaisuuttani korjailen.. tässä vielä, siispä
"Ei, sinä jäit ikkunan tuolle puolen
ja tälle puolen minä jäin"
voidaan helposti ymmärtää väärin? Tarkoitin tietysti ETTÄ JUURI SILLOIN kun ei uskalleta olla erillään, juuri SILLOIN kun ikkunan läpi sännätään, kun kiihkeästi pitäydytään toisessa kuin kouristuen, silloin juuri OLLAAN kaukana ja irrallaan.
Varsinainen idea silti välittyy... Jos nyt sitten, no, ainakin itse koen että se on runon varsinainen idea niin kuin sanotkin, luottamuksesta ja ajankulusta, että kun uskalletaan päästää irti, antaa tilaa, juuri silloin voi erillisyydessään ja itsensä kohtaamisessa kasvaa kohtaamaan myös toisen terveemmältä pohjalta, kokea yhteyden
Tarvitseeko sinun aina rikkoa ikkuna
päästäksesi läpi?
Etkö uskalla vain koputtaa,
luottaa hiljaiseen katseeseen, ja vaikka en avaisi
ovea, en heltyisi
aika tekisi kuitenkin työtä
meissä
Luuletko että nyt
syöksyessäsi huoneisiini väkivalloin
kohtaamme toisemme
Kun menneiden päivien kauniit ja kiihkeät muistot
hetkeksi saavat vallan
ja runnomme toisiamme sängyn pohjalla
vapisevin huulin ja vääntynein kasvoin
kyynelvanat poskilla
kuin pienet parahtelevat eläimet
Ei, silloin juuri
sinä jäät ikkunan tuolle puolen
tälle puolen minä jään
Ja aika
tuo omaa vauhtiaan etenevä valopiste
janalla jonka alkua tai loppua
emme kykene näkemään
Yhä kovemmin käsin meitä rusikoi
jäisen muurin kasvaessa välissämme
ikkunan paksuuntuessa
sumun ympäröidessä jäsenemme
Olemme toisillemme vieraat
Koska emme uskaltaneet luottaa
hiljaisiin katseisiin
emmekä antaneet ajalle mahdollisuutta
tehdä kaunista ja parantavaa työtä
kun vielä oli aika
Onko tämä liian alakuloinen runo?
Ja oh mistähän tämäkin mahtoi syntyä
Huokaus sentään
Onneksi uskon ettei mikään ikkuna
ole liian samea
ja vaikka olisitte erehtyneet
tuhat kertaa
Luotathan tänään
Anna aikaa, anna mahdollisuus
sielullesi parantua
itseytyä, kasvaa erilleen
Että erillisyydessä
syntyisi taas tervettä yhteyttä,
katseiden kosketuspinta
Hersyvä laulu
pitää osata olla yksin, että voi olla kaksin.
Nyt vain tekaisit niin hienon jatkon, että taitaa omani jäädä laittamatta tänne : )
hyvää yötä : )
Näinhän se lienee...
> taitaa omani jäädä laittamatta tänne <
Hei, missäs se viipyy! Laita ny...
Runossasi oli tuttua tunnetta kirjoitettuna niin, että sitä oli helppo lähestyä. Ja pakko pysähtyä miettimään, jotta osaa oikeaan muistilokeroon sen laittaa.
Vuosi lähenee loppuaan.
Niin, runosta vielä.. Varmaan siinä on jotain melkeinpä kaikille tuttua.. Erillisyys ja yhteys ainakin on sellainen, teema, että joudutaan sitä pohtimaan ihmisinä, montakin kertaa.
Pienellä säätämisellä päädyin runon lopulliseen muotoon:
- -
TARVITSEEKO SINUN AINA RIKKOA IKKUNA
Tarvitseeko sinun aina rikkoa ikkuna
päästäksesi läpi?
Etkö uskalla luottaa
hiljaiseen katseeseen, ja vaikka en avaisi
ovea, en heltyisi
aika tekisi kuitenkin työtä
meissä
Luuletko että nyt
syöksyessäsi huoneisiini väkivalloin
kohtaamme toisemme
Kun menneiden päivien kauniit ja kiihkeät muistot
hetkeksi saavat vallan
ja runnomme toisiamme sängyn pohjalla
vapisevin huulin ja vääntynein kasvoin
kyynelvanat poskilla
kuin pienet parahtelevat
eläimet
Ei, silloin juuri
sinä jäät ikkunan tuolle puolen
tälle puolen minä jään
Ja aika,
tuo omaa vauhtiaan etenevä valopiste
janalla jonka alkua tai loppua
emme kykene näkemään
Yhä kovemmin meitä rusikoi
jäisten muurien kasvaessa välillämme
ikkunan paksuuntuessa
sumun ympäröidessä jäsenemme
Ja olemme toisillemme vieraat
Koska emme uskaltaneet luottaa
hiljaisiin katseisiin
emmekä antaneet ajalle mahdollisuutta
tehdä kaunista ja parantavaa työtä
kun vielä oli aika
Onko tämä liian alakuloinen runo?
Ja oh mistähän tämäkin mahtoi syntyä
Huokaus sentään
Onneksi uskon ettei mikään ikkuna
ole liian samea
ja vaikka olisitte erehtyneet
tuhat kertaa
Luotathan tänään
Anna aikaa, anna mahdollisuus
sielullesi parantua
itseytyä, kasvaa erilleen
että erillisyydessä
syntyisi tervettä yhteyttä,
katseiden kosketuspinta
Hersyvä laulu
- -
Oikein Hyvää Vuotta 2008 sinulle Liu!
""Koska emme uskaltaneet luottaa
hiljaisiin katseisiin
emmekä antaneet ajalle mahdollisuutta
tehdä kaunista ja parantavaa työtä
kun vielä oli aika"
Tuohon säkeeseen saakka oli kuin sydänverta,
sen jälkeen tuntui, että siirryttiin järjen mantereelle takaisin, eri maailmaan, oman sydämen ja kivun ulkopuolelle, kokijasta ymmärtäjän asemaan.
Hyvää Uutta Vuotta!
_Usva_
Alku oli todella koskettava, ja tosiaan, noita teemoja on omassakin elämässäni käyty läpi. Tunsin piston sydämessäni, monta ikkunaa olen rikkonut. Sitä vastaan taistelen nykyään. Olen todellakin yksin, että oppisin olemaan yhdessä.