♥
jouluyöt valvoin täysikuuta katsellen
läheisyydellisestä elämästä haaveillen
kohtalon julmia leikkejä ihmetellen
nyt sitten nukun pesässäni kuin nallekarhu
talviuntaan keräten voimia tulevaan
♥
jouluyöt valvoin täysikuuta katsellen
läheisyydellisestä elämästä haaveillen
kohtalon julmia leikkejä ihmetellen
nyt sitten nukun pesässäni kuin nallekarhu
talviuntaan keräten voimia tulevaan
♥
Vastaukset 17
Vanhimmat
Useissa runoissasi huokuu, sellainen
kiva lapsenomaisuus,
se on herkkyyttä..
ajattele miten onnellisia tosiaan
karhut ovat, kun nukkuvat
pimeimmät räntäsateetkin ;)
positiivista palautetta on aina mukava saada : )
lapsenomaisuus on tarkoituksella tehtyä yrittäen lähennellä naturalismia. Nämä runot ovat ajattelurunoja. Itse pidän enemmän niistä runoistani, joiden sisältö kumpuaa sydämestä.
Mukavaa lauantainjatkoa : )
En ole onija vaan karjalassa kasvanut olga :)
Niin, on erillaisia mielemme mukaisia runoja
sydän onkin tosi mielenkiintoinen juttu
ja ajattele, miten petollinen se voi olla
jopa itsellemme..
Olen pahoillani nimisotkusta. Ajattelin jo toista runoa vastausta kirjoittaessani (joka ei kyllä ole hyvä puolustus). Minulla on rehellinen sydän ja sillä kirjoitin tuon seuraavan runoni.
Karjala on ihanaa aluetta kauniine ja vaihtelevine luontoineen ja sydämellisine ihmisineen.
ei haittaa, ymmärsin että erehdys
ja nimimerkkejä meillä kaikilla :)
olethan kuullut sanonnan:
"hyvä omatunto paras päänalunen"
viisautta tuossa kyllä.
Karjalan kunnailla kaunista ja käkikin kukkuu..
tere tulgua da olgua kui kois..
muutkin asiat valvottavat ihan tarpeeksi, se nyt vielä puuttuisi, että omatunto sitä valvotusta lisäisi.
Ai kun mieleni tekisi sutaista tähän pari Karjalaa ylistävää juttusta vielä, mutta riittänee kommentti : arvaa missä mun juuret on ; )
Mie arvaan hmm.. oiskohan juuresi sotkamon kylältä?
tai tuupovaarasta? rajan pinnasta kuitennii..
susirajalta ko?
Isäni oli luovutetusta Karjalasta ja äiti on Lappeenrannan tyttösii. Itse olen valitettavasti joutunut lapsuuden viettämään tehtaan varjossa Kymenlaaksossa.
Melkein sieltäpäin :)
Arvaappas missä miun juuret
vaikka karjalassa kasvanut olenkin?
juuret ovat siellä missä sydän haluaa olla. Syntymäpaikasta riippumatta. Minun sydämeni haluaisi olla yhdessä lmmittävässä kainalossa, joten oikeasti nyt juuri on juureton olo, niinkuin ei kuuluisi mihinkään. Ehkä se johtuu useista muutoista elämänvarrella, jolloin on huomannut, että koti on siellä missä rakkaat ihmiset ovat.
Vaikea arvata, missä sinun juuresi ovat, niin sujuvasti karjalaakin haastoit. Miun kyllä viittaisi Kymenlaaksoon, joten veikkaan sitä : )
Olen myös irrotautunut syntymäpaikastani
aikoja sitten ja sydämeni on Taivaan Kodissa :)
Paljon olen myös muuttanut ja siksi
ymmärrän, miten paljon rakkaammaksi
rakkaimmat ovat käyneet, eikä suinkaan
mikään paikkakunta.
Meidät on luotu yhteyteen ja myöskin
että mies ja nainen voisivat yhdessä
olla yhtä,kuitenkin erillisinä persoonina. Ja moni yksinäinen
kaipaa, sisimmässä on syvä suru
jos vierellä ei ole ketään.
Mutta aina on toivon sanoma ja monesti
se vain on niin, että saat sen mistä luovut.
Kymenlaakso on kyllä ihan outoa seutua mulle.
Olen Lapissa syntynyt, karjalassa kasvanut
ja nyt asun isäni synnyinseudulla
Satakunnassa :)
olet nähnyt elämäsi varrella : )
Taivaan Kotia en olisi uskaltanut veikata täällä runopalstalla. Onnellinen olet, kun parhaimmassa paikassa juuresi ovat, voit luottavaisin mielin suhtautua tulevaisuuteen. Voisinpa itsestäni sanoa samaa...
Paikka siellä on myös valmiina - kotomaassa
laps kerran, kun kohtaa täällä Herran
nimi kirjaan kirjoitettu on, ja turvapaikka
ikuinen, loppumaton :)
...tuli jouluyönä katseltua, en sentään ulvonut kuuta, heh...
Mietein silloin runoa, muttei suostunut pulppuamaan. Sinun runo on hyvä, talvinen jouluinen ja kuitenkin lämpöinen. Tykkäsin!
katselivat yksin tai kaksin, se jotenkin lohdutti. Täysikuuruno kävi minullakin silloin mielessä, mutta totesin olevani siihen aivan liian väsynyt. Aiemmin en ole noteerannut koko kuuta, mutta taannoin erään minulle rakkaan henkilön mainitessa asiasta sp-viestissä, olen alkanut senkin perään höperehtimään.
Lämpöä tavoittelin runossani, kiva kuulla että se välittyi lukijalle asti : )
ja kuuta saa yössä katsella joskus yksin ja joskus rakkaan kanssa.Runosi on todella ihana ja siks kiitos!
että tähdet ja kuu ovat myös sinun runoissasi hyvin näkyvillä. Sinä esität ne kuitenkin kauniimmin ja niinkuin Murukulta mainitsi ovat sinun runosi ääneen lausuttuna vielä parempia, kuin kirjoitettuina. Minulla taitaa olla päinvastoin.
Kiitos lämmittävästä kommentistasi : )