Eli tuntisiko joku nämä rodut niin hyvin (tai vaikka vain toisen niistä), että osaisi kertoa niiden luonteista ja vilkaudesta ja parasta olisi jos joku osaisi verrata näitä keskenään. Pyreneittenpaimenkoiralla tarkoitan lyhytkarvaista, muttei pitkäkarvaisella ja lyhytkarvaisella niin suuria eroja taida olla? Jostain kyllä luin, että lyhytkarvainen olisi avoimempi ja rauhallisempi kuin pitkäkarvainen, mutta en tiedä pitääkö tämä paikkansa?
Pyreneittenpaimenkoira vai Kooikerhondje
Nelli :)
14810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Molemmaat vaatii paljon liikuntaa ja aktivointia.
Koikkeri on aika riistaviettinen joka täytyy huomioida irtipidossa.
Koikkeri ei ole myöskään aivan yhtä innokas tottelemaan.
Kilttejä ovat molemmat.
Kiitos tiedoista Elisama! yksi kohta jäi kyllä mietityttämään kun kirjoitit "Koikkeri ei ole myöskään aivan yhtä innokas tottelemaan." niin tarkoititko, että koikkeri on vaikeampi motivoida/kouluttaa? Tuota riistaviettiä olen itsekin paljon miettinyt ja kysellyt ja tällä hetkellä se vaikuttaakin koikkerin ainoalta miinuspuolelta, kun kokemusta on vain paimenkoirista... :/
Moi.
Itselläni on pitkäkarvainen pyrriuros, jonka kanssa harrastan agilityä ja tokoa. Aivan ihana otus, vaikkei tokokisat ole menneetkään ihan putkeen. Vika on oma jännittämiseni, johon koira reagoi. Koirani on avoin ja rakastaa ihmisiä, lapsista vanhuksiin. Tämän sisko taas on hyvin varautunut ihmisiä kohtaan. Eli saman pentueen yksilöt voivat olla todella erilaisia luonteeltaan.
Se kumpi rotu on parempi on mahdotonta vastata. Molemmat kivoja rotuja harrastuskaverina ja kisakumppanina. Agilitykoirina kumpikin rotu hyvä.
Molemmat rodut oppivaisia. Molempia näen kisoissa ja treeneissä.
Koira kuitenkin on aina yksilö ja erot yksilöiden kesken voivat olla suuriakin.
Esim. omani on paimenrotuinen, joka ei paimenna, mutta jolla on vahva saalisvietti ja ajaa takaa mielellään kaikkea liikkuvaa linnuista autoihin.
Toinen pyrri taas jahtaa mitään.
..näistäkin tiedoista! Olivatko erot yhtä suuret jo pentuna? Sosiaalistitko todella paljon pentua? Aika jännä juttu toi saalistusvietti jos pyrriuroksesi jahtaa kaikkea... toisaalta sitten sitä varmaan lelutkin kiinnostaa eli motivointi agissa on helpompaa? Millainen koirasi oli pentuna? Oliko se silloin innokas lähtemään kaiken perään?
erittäin "itsenäinen", ja kutakuinkin rohkea. Se kulki mukana heti kun se oli asettunut taloksi, kun vanhemman koiran kanssa kävin treeneissä. Eli paljon sai kokemuksia kodin ulkopuolelta jo pentuna.
Toki se pöhköili ja suhtautui outoihin asioihin pentumaisen epäluuloisesti, mutta pyrriksi se on ollut aina avoin ja rohkea koira. Toki löytyy siitä ihan pyrrimäistäkin käytöstä, jos se kokee jonkin tilanteen mielestään epämiellyttäväksi.
Tuo saalisvietti ja autoille rähjääminen alkoi noin puolivuotiaana aivan yllättäen. Siihen asti lähinnä pelkäsi ohi ajavia autoja. Asumme maalla ja autoja kulkee pihan ohi harvakseltaan, samoin lenkillä ollessa muutma auto. Kaikille rähähtää ja lähtisi perään. Kaikkea on kokeiltu, palkkaamisesta vesisuihkuun ja kolinapurkkiin tuloksetta.
Kaupungissa liikkuessa ei autoista piittaa.
Pentuna tuo oli riiviö, niinkuin kai kaikki pennut. Nopea oppimaan ja innokas tekemään, kun vain palkka oli herralle mieleen. Tuo on ollut aina helppo motivoida namilla tai lelulla ahne kun on ja taistelutahtoa ja saalisviettiä löytyy.
Pyrri on pyrri kisoissakin. Aina voi varautua kaikkeen kun pyrristä on kyse. Agissä toimii kuin ajatus, tokossakin, vaikka harvemmin. Jälki ja haku myös harrastuksina koiralle mieleen.
Pyrri on koira jonka kanssa saa nauraa ja huumoria täytyy olla, jotta sen kanssa jaksaa. =)
Wau kiitti kun viitit vastailla! :D mut viitsisitkö vielä selittää millaista on "pyrrimäinen käytös" ja kun kirjoitit,e ttä oli pentuna riiviö niin tuhosiko se siis paljon vai karkaili vai... ja onko pyrrisi kuinka leikkisä? Kuinka paljon lenkität sitä paivittäin/tarjoat aivojumppaa?
Huh, pyrri kuullostaa kyllä AIKAS HURMAAVALTA paketilta :D
Pyrri on varustettu korvista hännänpäähän ranskalaisella tempperamentilla!
Aina eloisa ja täynnä energiaa, äärettömän vilkas, iloinen ja aina valmis toimimaan.
Pyrri on utelias ja samalla epäluuloinen (ei pidä sekoittaa arkuuteen), se voi olla hyvinkin rohkea, mutta suhtautua varauksella kaikkeen epätavalliseen.
Pyrri on valpas ja aktiivinen, se reagoi kaikkeen pieneenkin ympärillä tapahtuvaan.
Nuorelle alle 2v pyrrille joutuu antamaan paljon anteeksi; villiä tempperamenttia on välillä vaikea pidätellä! =) Poimin tähän erään kasvattajan tekemästä luonnekuvauksesta pätkiä, jotka kuvaavat omaa koiraani.
Tuskin tuo pentuna poikkesi paljon muista pennuista. Roikkui housunpunteissa, kun yritti pukea päälle, pölli sukat käsistä, treeneissä hauskutti ihmisiä roikkumalla hampaineen takapuolessani ym... vapaana ollessaan mennä touhusi omiaan ja jätti korvat kotiin, eikä välittänyt vaikka menin piiloon, se oli aika omapäinen. Siinä sai käyttää kaikki mahdolliset ja mahdottamt konstit, että sai sen tulemaan luo. Kiinni antoi kyllä ottaa, kun vain sai sen tulemaan.
Tuhoja ei tehnyt ihan kamalasti. Mitä nyt silppus muutaman kukan, järsi sohvaa ja pari kenkää. Tuo käytös alkoi noin 5kk ja loppui kun hommasin dap:n.
Leikkisä... KYLLÄ! Aina valmis leikkiin. Yksi vinkuva pehmopallo on ylitse muiden. Rakastaa ylipäätään leluja. Tuota lempparia käytän treenipalkkana ja sen eteen se "kiipeää vaikka takaperin puuhun" ;)
Pojan kanssa lenkkeillään aamulla ennen töihinlähtöä n. 1/2 tuntia, töiden jälkeen n. tunnin metsälenkki, josta juoksee suurimman osan vapaana, illalla vielä 1/2-1h riippuen onko oltu treeneissä. Agilityä teenataan noin 2kertaa viikossa varsinkin kesällä. Tokoa kerran viikossa kentällä ja sitten kotosalla pieniä temppuja päivittäin muutaman minuutin. Kotona tuo on rauhallinen, lepäilee ja tarkkailee puuhiamme.
Ensi kesänä mennään kokeilemaan verijälkeä, tuo kun käyttää nenäänsä lenkkeillessä jatkuvasti ja ihmisjälkeä jäljestää hyvin. Tosin jälkitreenejä ei olla otettu aikoihin, kun aika ei tahdo riittää kaikkeen.
Pyrri on kaikkinensa aika monitoimipakkaus, jolla on naurava naama ja pilkettä silmäkulmassa. Sen kanssa ei ole koskaan tylsää.
Pitää kuitenkin muistaa, että koirien luonteesta vain osa on perittyä ja osa opittua; me teemme koiristamme sellaisia kuin ne ovat.
Huh.. tulihan taas tekstiä, mutta tuostahan riittäisi puhumista vaikka kuinka. Kiva kun olet kinnostunut kuulemaan pyrristä. Se kun ei vielä ole kauhean yleinen rotu.
Kiitos ihan hirveästi kun viitit kirjottaa noin paljon! :D Kuten kirjoitit pyrri ei ole vielä kauhean yleinen rotu joten tiedon hankkiminen on vähän hankalaa... Onneksi osaan saksaa joten olen pystynyt lukemaan myös joitain saksankielisiä sivuja jne. mutta ihana kuulla myös omistajien kommentteja!
Huoh, kyllä se niiin ihanalta kuullostaa! (ja näyttää!)
kenneleiden kohdalta kasvattajia ja mukavia juttuja pyrreistä. Kannattaa käydä katselemassa. Kiva kun olet jaksanut lukea näitä juttuja.
Ihanaa on kun pyrriporukka kokoontui viime syksynä erikoisnäyttelyn yhteydessä runsain joukoin myös tokokisojen ja historian ensimmäisten pyrrien agi.mestaruuskisojen tiimoilta. Kyllä sai kuulla paljon tarinoita näistä hulvattoman hauskoista koiruuksista. Tänä keväänä on Nokialla pyrreille oma agilitypäivä, jonne menemme innolla mukaan. Sen tietää jo etukäteen, että hauskaa tulee, siellä missä on pyrrejä on myös odotettavissa hauskoja huumorilla höystettyjä omistajia, sillä nämä koirat vaativat hieman "hullun" omistajan. ;)
no hulluutta täältä ainakin kyllä löytyisi ;D Kiitti vinkeist täytyy käydä lukemassa! Jonkun kennelin sivuilta luinkin joskus hyvän jutun millainen pyrri on kotioloissa millainen harrastuskoira jne. täytyy kattoo jos vaik löytyis joku kennel suht läheltä nii pääsis taas näkee niit livenäki :D
on mieleen. Tultiin tossa iltasella agi.treeneistä. Poika söi iltasafkan ja on nyt niin tyytyväisenä nukkumatin mailla. Oli taas vauhtia ja meininkiä. Ollaan molemmat väsyneitä mutta niin onnellisia. Koiruus suorastaan rakastaa agilityä, kuin myös emäntänsä, kun kaikkien vaikeuksien jälkeen homma sujuu tänäpäivänä kivasti. Omiin töppösiin kun vielä saa lisää vauhtia niin hyvä tulee.
Toivotaan, että löydät kivan koiran itsellesi oli rotu mikä tahansa. Meillä ei kyllä rotuvalintaa ole kaduttu kertaakaan, vaikka helpompiakin koiria on olemassa. Elämässä täytyy olla vähän haastetta, edes yhden pyrrin verran. =)
Kyllä tuo kuullostaa ihanalta (ainakin tässä vaiheessa ;D) tuo "menoa ja meininkiä" agissa, kun tämänhetkisen lappalaisen kanssa saa miettiä, että "mites sitä tänää motivois,että sais pari laukka-askeltakin tuonne radalle..." Että siis kyllä olisi hakusessa PIKKUSEN vilkkaampi rotu :D
jep, toivotaan, että se rotu löytyy ja sitten vielä sopiva yksilö. Onhan niitä juu helppojakin rotuja, mutta jotenkin mua on aina viehättänyt jonkun koirarodun "alkukantaisuus" (esim.näiden lappalaisten) tai tieto siitä, että tällaisena sitä on käytetty tällaisiin tehtäviin jo näin ja näin kauan, eikä sen ulkomuoto ole ollut niin kauhean suuren jalostustyön takana. Ja juuri sen näköiset rodut miellyttääkin silmää eniten :) muuten ei kyllä ulkomuotoon ole kriteerejä kunhan luonne on sopiva ja karvaa ja kokoa on sen verran, että on helppo matkustaa koiran kanssa ja kuitenkin koira tarkenee ja jaksaa vaellusretket lapissa yms. ja tietenki, että koiran kanssa voi harrastaa ainakin sitä agilityä, josta siis minäkin aivan mielettömästi pidän :D, ja koirasta riippuen sitten tokoa(joka siis myös polttelee) tai jotain muuta hauskaa. Ihana muuten lukea tuokin, että treenin päälle osaa sitten myös rauhottua ja mennä nukkumaan, ettei nyt ihan 24/7 täyttä hösellystä. (vai? :D)
ja meininkiä, mutta osaa myös kotona rauhoittua. Pahimman pentuajan jälkeen oppinut rutiinit kotona ja myös sen, ettei sisällä riehuta. Töiden jälkeen kun tullaan lenkiltä saatan joskus ottaa sohvalla torkut ja tuo kyllä nukkuu silloin myös. Ja iltaisin kun katson telkkaa tai istun koneella, tuo yleensä torkkuu vieressä. Ei kitise, eikä sählää. =)
Mutta, kun actionia tarvitaan, sitä LÖYTYY...
Luonnekuvauksessakin sanotaan, että on aina valmis toimimaan ja se pitää paikkansa. Ahneena rotuna on myös todella helppo motivoida namilla.
Pidän muuten itsekkin ns. alkukantaisista roduista ja pyrri onkin ranskassa vielä puhtaasti työkoirana paimentaen suuria lammaslaumoja. Sielä vuoristossa se asustelee lampaiden kanssa ja pennutkin syntyvät usein lammassuojiin. Joten sitä säänkestävyttäkin löytyy.
Rotu onkin kuin luotu vaellusretkille mukaan. Liikkuu erittäin ketterästi maastossa ja tuo rakastaa kiipeillä kallioilla ja kivien päällä. Hih.. kai verenperintönä vuorilla paimentavilta sukulaisiltaan. Alkukantaisuudesta kertoo myös pyrrin tapa ns. pedata nukkumapaikkansa. Eli tuokin poika sisällä ja ulkona "petaa" ensin jakäy sitten maate. Rodun ulkomuotojalostuskaan ei ole mennyt äärimmäisyyksiin ainakaan vielä. Ainakin rodun kotimaassa arvostetaan vielä hyviä työomonaisuuksia ulkonäköä enemmän. Pyrrithän ovat rotuna aika kirjavaa sakkia. Koossa, väreissä, turkeissa, luonteissa löytyy huikeita eroja. Siksi onkin hauska nähdä erkkareissa näitä, kun ovat todella eri näköisiä keskenään.
Saattaa olla, että meillekkin, jossain vaiheessa tulee toinenkin pyrri, kunhan tuo meidän belkkarivanhus (16.v) on joukoista pois.
Hauskaa viikonloppua.
samoin! Voih, kyllä pyrri tuntuu jokaisen "tieto-iskun" jälkeen aina vain ihanemmalta. :D Juuri tuo rauhoittuminen on kuitenkin tärkeää jos ajattelee muidenkin koirien hermoja ;D Mä en oo tiennytkään että tuo petaaminen johtuu alkukantaisuudesta. Mä oon aina vaa katellu et "joo toi lappalainen varmaa haluis pehmeemmän pedin kun aina se sitä möyhentää" heh hyvä minä!