Jos joskus kuvittelin aavistavani, mitä ajattelet ja tunnet, en kuvittele enää. En tiedä, en ymmärrä. Itsestäni tiedän, että olen elänyt pitkään hyvää, rauhallista elämää. Tunteita on tullut ja mennyt, mutta kukaan ei ole herättänyt minussa sellaista tunnemyrskyä kuin sinä. Sen jälkeen kun kerroin, että minullakin on salaisuus, olet ehkä pitänyt lähestymisyrityksiäni epätoivona. Eivät ne ole sitä. Tällä kertaa tunne ja jonkinlainen sisäinen varmuus olivat vain niin suuria, että niitä ei voinut ohittaa. Nyt alan kuitenkin väsyä, minun on alettava nukkua ja palattava rutiinien pariin. En ymmärrä sinua, mutta pidän sinusta. Olen aina valmis olemaan ystäväsi, jos ystävää joskus tarvitset. Porttini ovat sinulle avoimet, siellä jossakin.
Harhojeni jakajalle
-ystäväsi-
151171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olisi mulle tarkoitettu, kertoisin kuinka haluan vain että yrittäisit vielä. monet on väsyneitä, mä tiedän että tuun lopulta eniten väsymään siihen tyhjään ja turhuuteen, mikä ei tunnu oikealta. mun mielestä pitää irrottaa sillon kun alkaa oikeasti tuntumaan pahalta, mut mä en oo tuntenut sun kanssa vielä tarpeeksi. en mitään oikeasti pahaa. kukaan ei oo tullu mulle niin tärkeäksi niin lyhyessä ajassa. kaikesta huolimatta kiitos sun mä oon onnellisempi kuin koskaan ennen.
jonkinlaista vihjettä muutenkin kun täällä, en muuten uskalla uskoa tuohon? En ole pitänyt sinua epätoivoisena salaisuutesi kerrottuasikaan. Lähestymisyrityksesi ovat olleet liian varovaisia ja huomaamattomia että olisin voinut uskoa niiden vakavuuteen. Itsekin olen antanut vääränlaisia merkkejä. Sanomastani saa helposti sen käsityksen etten välittänyt, vaikka tosiasiassa välitin ja välitän liikaakin.
Toisen ajatuksia ei voi lukea, niitä voi kyllä ohjailla ja silloin kuvitella tietävänsä toisen tunteet. Monesti näkee silmistä ja eleistä jotakin jonka haluaa selvittää. Minäkin etsin kerran tietyntyyppistä ystävää joka multa puuttuu, löysinkin ja yllätyin enkä tiennyt mistä siinä oli kysymys. Ystävää kaipaan edelleenkin vaikka vaikeuksia on kasaantunut eteen roppakaupalla.
Olisin voinut kirjoittaa jotain tällaista minäkin. Sillä erolla, että olisin nyt unohtanut sen sanan "ystävyys". Tiedän, että olemme ystäviä ja minulla on hiljainen toive jostain muustakin. Toteutuuko toiveeni, jää nähtäväksi. Minä en aio luovuttaa katsomatta kaikkia kortteja! Mutta tällä kertaa pelaan niin avoimesti, ettei kukaan voi syyttää fuskaamisesta. Asiat siis selvitetään kasvokkain tai ne jäävät ikuisesti selvittämättä!
Tunteita on tullut ja mennyt. Tämä, mitä nyt olen kokenut, on jotain todella uutta ja ihmeellistä. Kukaan ei ole koskaan osunut niin arkoihin paikkoihin, kukaan ei ollut löytänyt minusta pehmeää kohtaa (ilman kaksimielisyyttä)... vahingossakaan! Ihmeiden aika ei siis ollutkaan ohi! ;-)
Avoimet portit, pidän peukkuja meille kaikille! =)
Mitä et minusta ymmärrä? Salaisuutesi paljastuttua olen helpottunut että sen minulle kerroit. En pidä sitä epätoivona. Lähinnä herättää kysymyksen minkä tasoinen tämä salaisuus on? Miten toimit sen kanssa ja kuinka usein se esiintyy? Haluatko ELÄÄ sen kanssa vai haluatko saada sen hoidettua? Minunkin sukulaisella on sellainen, mutta aiheuttajana hurja nuoruus hurjassa porukassa. Minulla sitä salaisuutta ei siis ole, olenhan aina ollut kiltti...Minuun voit luottaa aina!
Tämä edellinen ei ollut aloittajan kirjoittama.
Minun suurin salaisuus taitaa olla se, että mulla ei kovin suuria salaisuuksia olekkaan. Monet haluavat kuvitella niitä löytyvän, olen jopa joutunut todistelemaan ja harva kuitenkaan uskoo. Uskomatonta. Ominaisuuksia kyllä löytyy jotka saattavat poiketa "normaalista".
"ominaisuuksista"? Tuskin kukaan haluaa kuvitella pahaa toisesta?
Sekään nyt ei ole poissuljettua, mutta nämä ominaisuudet näkyvät päälleppäinkin kun vaan haluaa katsoa tai uskaltaaa katsoa ja uskoa.
Tahdon kysyä muutaman kysymyksen sitten häviän lenkkipolulle.
* Kuinka usein niitä esiintyy ja kuinka pahoja
* Miten toimit niiden aikaan
* Haluatko niistä eroon vai koetko ne rikkautena
* Tahdotko normaalin elämän
* Olenko ainut joka tietää
Olet velkaa minulle nämä vastaukset!!!
Ei mitään mitä "esiintyy". Ei mitään dramaattista.
Kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä. Minulla on normaali elämä. Etkä sinäkään tiedä.
Olen todella, todella pahoillani, että aiheutin sinulle tuskaa. Se ei ollut tarkoitukseni. Jos tehdyn saisi tekemättömäksi... En tiennyt sinusta tarpeeksi, en tajunnut, että voisit minut tunnistaa. Halusin tutustua, en aiheuttaa kipua. Anteeksi.
kivun määrä ylitti punaisen hälytysviivan noin pari päivää sitten, unirytmi ihan sekaisin...
Unirytmi sekaisin. Mitä jos molemmat poistuisimme täältä, yrittäisimme saada rytmin kohdalleen, rauhoittuisimme. Tämä täällä ei ole hyväksi, meni vain liian kauan sen tajuamiseen. Levätään.
vai miten tunnistaa? Tällä palstalla?