Lappeenrannassa oikea asenne huumeita kohtaan

Willimies kirjoitti:

Puhumalla paras - sanomalla selvä
Lappeenrannan kaupungin

Huumestrategia 2000
....................

TOIMEKSIANTO

26.10.1998 tehdyn valtuustoaloitteen johdosta Sosiaali- ja terveysvirastossa asetettiin joulukuussa 1998 työryhmä laatimaan ehdotus Lappeenrannan kaupungin huumausainestrategiaksi. Työn tuli valmistua 31.5.1999. Työryhmälle myönnettiin jatkoaikaa 31.8.1999 asti, jolloin työryhmän ehdotus luovutettiin kaupunginhallitukselle ja lähetettiin lausuntokierrokselle.

Ehdotuksesta saatiin 17 lausuntoa eri toimijatahoilta sekä lisäksi erikseen pyydettynä kannanotto Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopaiselta. Työryhmän edustajat osallistuivat marraskuun alussa Suomen Akatemian ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin järjestämään valtakunnalliseen "Huumeriippuvuuden hoito Suomessa" konsensuskokoukseen. Kokouksen konsensuslausumaa on hyödynnetty Lappeenrannan strategian tarkistamisessa. Sairaanhoitopiirin kanssa on sovittu menettelytapaohjeiden tekemisestä huumeiden käyttäjien hoidon järjestämiseen.

Työryhmän puheenjohtajana oli toimialajohtaja Juha Metso Sosiaali- ja terveysvirastosta ja jäseninä projektisihteeri Erja Hallahuhta Ehkäpä-projektista, ylilääkäri Antti Henttonen Etelä-Karjalan keskussairaalan psykiatrian tulosyksiköstä, rikoskomisario Jouko Jääskeläinen Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitokselta, raittiussihteeri Liisa Kiukas Raittiustoimistosta, valvonnan apulaisjohtaja Jouko Lahti Lappeenrannan piiritullikamarilta, sosiaaliterapeutti Maritta Soininen A-klinikalta sekä ehkäisevän terveydenhuollon ylilääkäri Outi Strid Terveyskeskuksesta. Työryhmän sihteerinä toimi päihdehuollon johtaja Markku Aumakallio.

Työryhmä asetti tavoitteeksi yksinkertaisen, lyhyen ja selkeäkielisen strategian, jonka lähtökohtina ovat ennalta ehkäisy, lapset ja nuoret, vastuullinen vanhemmuus, välitön puuttuminen ja puhuminen, selkeiden toimintamallien tekeminen ja huumeiden vastainen Lappeenranta-julistus. Työskentelyn kuluessa valmistelutyöryhmä sai 39:ltä lappeenrantalaiselta viranomaiselta ja vapaaehtoisjärjestöltä Lappeenrannan huumeongelman tilannearvion ja kehittämisajatuksia.

Työryhmän käsityksen mukaan huumeet ovat Lappeenrannassa ja sen lähialueilla kasvava ongelma. Suomessa ja myös Lappeenrannassa eniten käytettyjä huumeita ovat kannabis ja amfetamiini. Erityisenä uhkana ja haasteena pidettiin Venäjän avautumisen mukanaan tuomia ongelmia: puhtaan heroiinin tarjonnan lisääntymistä sekä huumeiden käyttöön liittyen HIV- ja muun tartuntatautitilanteen pahenemista.

Suurin huumeiden käytön terveyshaitta on huumeriippuvuuden syntyminen. Huumeiden kysynnän ja tarjonnan vähentäminen ja estäminen sekä huumeista johtuvien haittojen ehkäisy- ja vähentämistyö ovat tärkeitä Lappeenranta-yhteisön viihtyvyyden ja turvallisuuden sekä sen yksittäisten asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Realistisena huumestrategisena tavoitteena työryhmä piti huumeongelman rajoittamista mahdollisimman vähäiseksi.

Lappeenrannassa 31.12.1999

Juha Metso
Erja Hallahuhta Antti Henttonen
Jouko Jääskeläinen Liisa Kiukas
Jouko Lahti Maritta Soininen
Outi Strid Markku Aumakallio



1. LAPPEENRANTA-JULISTUS

Lappeenrannan kaupungin huumausainepolitiikan peruslinjaukset

Lappeenranta toteuttaa Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista huumausainepolitiikkaa, jonka tehtävänä on huumeiden kysynnän ja tarjonnan rajaaminen ja estäminen, huumeista johtuvien haittojen ehkäisy ja vähentäminen sekä riittävän hoidon järjestäminen.

Huumeiden vastaisen työn ja huumeongelmaisten tukemisen perusajatus on koko Lappeenrannan ja sen asukkaiden etu. Toiminnan tavoitteena on kaupungin viihtyisyyden ja turvallisuuden sekä asukkaiden kaikinpuolisen hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen. Ohjelman hyvä toteutuminen onnistuu mahdollisimman monen kuntalaisen aktiivisen osallistumisen avulla.

Huumausainepolitiikkansa mukaisesti Lappeenrannan kaupunki ja sen asukkaat:

- Eivät hyväksy missään muodossa huumeiden valmistusta, salakuljetusta, välitystä, hallussapitoa tai käyttöä, vaan puuttuvat niihin välittömästi ns. nollatoleranssin periaatteella.
- Pitävät huumeongelmaa osana päihdeongelmaa ja työskentelevät kokonaisvaltaisesti terveen elämän puolesta.
- Arvostavat ja tukevat kodin, vanhempien, perheen ja lähiyhteisöjen merkitystä ja työtä lasten kasvun turvaamisessa ja koulun osuutta nuorten asennekasvatuksessa ja päihdeperiaatteiden muodostumisessa.
- Estävät kaupunkikuvassa näkyvän päihde- ja huumekulttuurin muodostumisen mm. selkeillä järjestyssäännöillä ja toimintaohjeilla ja niiden tehokkaalla valvonnalla sekä rikkeisiin ja erilaisiin huumeilmiöihin puuttumisella yhteistyössä poliisin kanssa.
- Huolehtivat päihteiden käytölle vastakkaisten vaihtoehtotoimintojen, palvelujen ja elämysten järjestämisestä ja tarjoamisesta erityisesti nuorille.
- Tukevat kaikin keinoin poliisin, tullin ja muiden viranomaisten huumeiden vastaista työtä ja edistävät yhteistyöverkostojen syntymistä.
- Velvoittavat oman palveluverkostonsa:

- tekemään kirjallisia toimintamalleja, joilla edistetään varhaista huumeiden kokeilukäyttöön ja huumeongelmiin puuttumista,
- luomaan työkäytäntöjä, joilla ehkäistään syrjäytymistä, infektiotautien leviämistä ja helpotetaan huumeriippuvaisten hoitoon hakeutumista,
- järjestämään jatkuvaa koulutusta ja materiaalituotantoa huumekysymyksistä erityisesti nuorten parissa työskenteleville ja huumeita käyttäviä työssään kohtaaville,
- järjestämään huumeita kokeilleille tai käyttäville ja heidän läheisilleen riittävät neuvonta-, tuki- sekä eritasoiset hoitopalvelut, joko kaupungin omana toimintana tai ostopalveluina sekä
- edistämään kaupungin omien palveluyksiköiden ja lähitoimijoiden huumeiden ja päihteiden käytön ehkäisyyn ja hoitoon liittyvien tutkimusten, kokeilutoimintojen ja työtapojen kehittämistä ja käyttöönottamista.



2. HUUMAUSAINETILANTEEN KUVAUS

2.1. Suomalainen huumausainepolitiikka

Huumeiksi luokitellaan huumaavia teknisiä liuottimia ja eräitä pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia aineita kuten opioideja, barbituraatteja ja bentsodiatsepiineja sekä varsinaisia huumausaineita, jotka erikseen mainitaan huumausaineasetuksessa. Huumausaineisiin kuuluvat laittomat huumeet kuten kannabistuotteet, LSD, kokaiini, amfetamiini sekä huumausaineiksi luettavat lääkeaineet ja -valmisteet, joita ovat esimerkiksi opioidit ja euforisoivat analgeenit kuten morfiini, kodeiini, metadoni, oksikoni, fentanyyli jne. Alkoholia ja huumeita kutsutaan päihteiksi.

Suomen virallinen huumausainepolitiikka on Valtioneuvoston joulukuussa 1998 hyväksymän periaatepäätöksen mukaan:

- rajoittavaa ja rikoksia torjuvaa,
- valmistusta, maahantuontia, välitystä ja käyttöä estävää,
- haittoja ja kustannuksia vähentävää,
- ennalta ehkäisyä ja varhaista puuttumista korostavaa,
- tartuntatautiepidemioita ehkäisevää,
- valvonta- ja tutkintakeinoja kehittävää,
- hoidollisia palveluja parantavaa,
- hoitoon hakeutumista helpottavaa ja
- kansainväliseen yhteistyöhön perustuvaa

toimintaa, jonka tavoitteena on huumausaineiden käytön ja levittämisen ehkäiseminen siten, että niiden käytöstä ja torjunnasta aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat ja kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

Kansallisen huumausainepolitiikan perustana ovat huumausainelaki (1289/93) ja huhtikuussa 1997 valmistunut Kansallinen huumausainestrategia (Huumausainepoliittisen toimikunnan mietintö, pj. K.J.Lång) sekä lähtökohtina yleiset yhteiskunta- sekä sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset ja kansainväliset sopimukset. Kansallisen huumestrategian keskeiset periaatekannanotot ovat seuraavat:

- Huumausainepolitiikan tavoitteena huumeiden käytön ehkäiseminen.
- Hyvinvointipalvelujen kehittäminen syrjäytymisen torjumiseksi.
- Kodin, koulun, työelämän ja aikuisten yhteisen vastuun luominen.
- Ehkäisyyn tähtäävällä valistuksella keskeinen asema.
- Mahdollisimman varhainen puuttuminen huumeongelmiin.
- Tehokas huumeiden käyttäjien hoito.
- Infektiotautien ja epidemioiden torjuminen erityisesti suonensisäisesti huumeita käyttävien kohdalla.
- Tehokas katutason valvonta.
- Törkeän huumerikollisuuden torjunta.
- Huumeiden kotimaisen valmistuksen ehkäiseminen.
- Laittoman huumausaineliikenteen torjunnan tehostaminen.
- Huumeiden käyttöön liittyvien rikosseuraamuksien soveltaminen käyttäjien hoitoon hakeutumista tukevasti.



2.2. Huumeiden käytön laajuus

Huumeiden käytön esiintyvyydestä ja huumeiden aiheuttamien haittojen määrästä ei ole saatavilla tarkkaa tieota. Arviot perustuvat useiden eri tietolähteiden samanaikaiseen tarkasteluun ja tutkimuksiin perustuviin olettamuksiin. Esitetyt luvut ovat todennäköisesti aliarvioita. (Huumeriippuvuuden hoito Suomessa - konsensuslausuma 3.11.1999). Kaikki huumausaineilmiötä kuvaavat mittarit Suomessa (mm. aineiden käyttö, sairastavuus, rikollisuus, hoitopalveluiden käyttö ja kuolleisuus) ovat olleet nousussa koko 1990-luvun ajan.

Kansainvälinen huumausainekauppa on suurten ja vahvojen rikollisjärjestöjen hallinnassa. Laittomien huumausaineiden tuotanto on kasvanut ja huumeiden väärinkäyttö levinnyt lähes kaikkiin maailman maihin. Huumekaupan vuosivaihdoksi arvioidaan YK:n laskelmien mukaan 2 100 - 2 800 miljardia markkaa eli noin 10 % maailmankaupan arvosta.

Tilastokeskuksen Stakesin toimeksiannosta syksyllä 1998 tekemän tutkimuksen mukaan 15 - 69 vuotiaista suomalaisista miehistä 12.1 % ja naisista 7.6 % oli kokeillut tai käyttänyt kannabista. Vastaavat luvut vuonna 1992 olivat 6.2 ja 3.8 %. 18-70 vuotiaisiin kohdistettujen kyselyjen mukaan joskus kannabista käyttäneitä on ollut vuosina 1993-95 Tanskassa 30.1 %, Ruotsissa 11.4 %, Norjassa 8.3 % ja Suomessa 7.3 %. (Kari Poikolainen, Duodecim, 20/98).

Viimeisimmässä vuoden 1996 varusmiestutkimuksessa 19.9 % ilmoitti joskus kokeilleensa huumausaineita. Määrä oli yli kaksinkertaistunut vuodesta 1987 (Suomen lääkärilehti 22-23/97). Toukokuussa 1999 julkaistun tutkimuksen mukaan kovien huumeiden käyttäjiä oli pääkaupunkiseudulla vuonna 1997 noin 4 000 - 8 000 (0.7 - 1.3 % 15 - 55 vuotiaista) ja koko maassa 10 - 15 000 eli 0.3 - 0.5 % 15-55 vuotiaasta väestöstä (Stakes: Aiheita 19/1999).

Lappeenrannassa olisi tämän arvion mukaan 120 - 180 kovien huumeiden käyttäjää. Lappeenrannassa 1998 tehdyssä toisessa Kouluterveystutkimuksessa (Stakes, Matti Rimpelä ym.) yhteensä 25 nuorta ikäryhmästä 14-17 vuotiaat, ilmoitti käyttäneensä kovia huumeita useammin kuin kerran ja heistä vajaa puolet useammin kuin viisi kertaa.

Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen tekemä arvio suonensisäisesti huumeita käyttävien määrästä keväällä 1999 oli 300. (Rikoskomisario Jouko Jääskeläinen 5.5.1999)

Kouluterveystutkimusten mukaan vuonna 1996 Helsingissä vajaa 30 % nuorista ilmoitti kokeilleensa kannabista joskus elämänsä aikana. Lappeenrannassa vuonna 1995 vastaava luku oli 13 % ja vuoden 1998 tutkimuksessa 14 %. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä Lappeenrannassa oli v.1998 3 %:lla pojista ja 7 %:lla tytöistä.

Lappeenrannan A-klinikalta haki apua vuonna 1998 yhteensä 69 huumeiden tai lääkkeiden sekakäyttäjää ja vuoden 1999 ensimmäisellä puoliskolla 53 ja 30.11.1999 mennessä 84 eri henkilöä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan on arvioitu, että puolet huumeiden käyttäjistä on hoitohalukkaita ja toisaalta, että puolet käyttäjistä jää vaille asianmukaista hoitoa. A-klinikan hoitotilastojen valossa Lappeenrannassakin käyttäjät ovat suurelta osin hoitopalvelujen ulkopuolella tai kuten muualla Suomessa - tilapäisten terveyskeskus- yms. kontaktien varassa.





Lappeenrannan A-klinikan varsinaisten asiakkaiden käyttämät päihteet v.1999. N= 655)

Lappeenrannan A-klinikan asiakkaista joka 6. - 7. (15 %) on käyttänyt muitakin päihteitä kuin alkoholia. Huumeongelman yleinen muoto Suomessa on huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttö. Sekakäyttäjien huumeriippuvuuteen ei näytä Lappeenrannassakaan liittyvän selkeää aineiden suosituimmuusjärjestystä, vaan aineiden saatavuus tuntuu määräävän mitä käytetään.



Lappeenrannan A-klinikalle v.1999 hakeutuneiden ns. sekakäyttäjien käyttämät päihdeaineet (N= 92)

Vuonna 1999 A-klinikalle hakeutuneiden ns. sekakäyttäjien eniten käyttämät päihteet, alkoholin ohella, olivat kannabis ja amfetamiini. Näitä aineita oli sekakäyttäjistä käyttänyt hoitoontuloaan edeltävän kuukauden aikana yli puolet. Heroiinia käyttäneitä tästä joukosta oli kuusi.



2.3. Huumeiden terveyshaitat

Hoitoilmoitusrekisteri HILMOn mukaan hoitojaksoja, joissa huumesairaus oli pää- tai sivusai- rautena oli Suomen sairaaloissa vuonna 1997 yhteensä 7276, joista 22 % liittyi suoraan huumausaineisiin ja loput pääasiassa lääke- ja ns. sekakäyttöön. Vastaava luku vuonna 1990 oli 5703.

Ennakkotiedon mukaan vuonna 1999 Suomessa kuoli välillisesti tai välittömästi huumausaineiden käytön takia 140 ihmistä. Vuonna 1998 kuolemia oli 112. Heroiinikuolemia oli yli 40 (v. 1998 - 27), kun niitä 1990-luvun alussa oli vuositasolla vain 2-3.

Suomessa vuoden 1997 loppuun mennessä todetuista HIV-tapauksista 28 (3%) oli tarttunut suonensisäisten huumeiden käytön vuoksi. Vuonna 1997 Suomessa raportoitiin 586 (Lappeenrannassa 31/1998) B-hepatiitti- ja kaikkiaan 1891 (72/1998) C-hepatiittitapausta.

Kannabis eroaa farmakologisilta ominaisuuksiltaan, päihdevaikutuksiltaan ja haitoiltaan muista huumausaineista. Sen haitallisia vaikutuksia terveyteen on tarkoitushakuisesti joko vähätelty tai liioiteltu. Kannabiksen merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat psykomotorisen toimintakyvyn ja muistin heikkeneminen, hengitysteiden sairaudet, riippuvuus ja psykoottisten oireiden paheneminen (Pekka Heinälä, Duodecim, 20/1998).

Koska huumeet kulkeutuvat istukan läpi sikiöön, on huumeita käyttävien naisten raskauden ehkäisy ja mahdollisen raskauden aikainen hoito tärkeää. Huumeiden vaikutukset riippuvat käytetystä aineesta ja määrästä, mm. amfetamiinialtistuksen on todettu aiheuttavan sydänvikaisuutta, pienipäisyyttä ja älyllistä kehitysvammaisuutta ja opioidien henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä sekä oppimisvaikeuksia. Kannabiksen käytön haittavaikutukset ovat ilmeisimmin samantyyppisiä kuin tupakan. Ekstaasin tai LSD:n aiheuttamista raskaus- tai sikiökomplikaatioista ei ole merkittäviä tutkimustuloksia, joten mahdolliset haitat paljastunevat ennen pitkää (Erja Halmesmäki ja Anneli Kari, Duodecim, 20/1998).

2.4. Huumausainerikollisuus

Huumausaine- ja huumeiden käyttöön liittyvä (huumelähtöinen) muu rikollisuus on kasvanut 1990-luvulla vuosittain. Tilastokeskuksen päihderikollisuutta koskevien tietojen mukaan vuonna 1997 huumausainerikoksista epäiltyjen henkilöiden määrä oli yhteensä 7 015, kun se vuonna 1991 oli 1 969. Vastaavasti huumausainetuomion päärikoksena sai vuonna 1997 yhteensä 3 081 ja vuonna 1991 1 004 henkilöä. Huumerikos päärikoksena vankiloissa istuvien vankien osuus kasvoi samana aikana 2.9 %:sta 13.5 %:iin.

Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen alueella huumerikoksia rekisteröitiin vuonna vuonna 1991 yhteensä 62 ja vuonna 1998 jo 308 rikosta. Huumausainerikosten määrä Lappeenrannassa, suhteessa asukaslukuun, oli vuonna 1998 koko Etelä-Suomen lääniin verrattuna lähes kaksinkertainen (35/19 rikosta/10 000 as.).

Seuraavassa on esitetty Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen alueella rekisteröityjen huumausainerikosten lukumääräinen kehitys 1990-luvulla.







Huumausainerikosten lukumäärä Lappeenrannan kihlakunnan alueella v. 1991-1999.

Huumausaineet on Suomeen salakuljetettu aikaisemmin pääasiassa Hollannista ja Tanskasta. Vuosikymmenen puolivälissä salakuljetus Baltian maista lisääntyi ja viime vuosina myös Venäjältä tulevat huumemäärät ovat olleet kasvussa. Rajakaupunkina Lappeenrannalle Venäjältä tuleva salakuljetus ja myös siellä pahentunut huumetilanne asettavat erityisiä haasteita. Erityisen vakavaa ja huomion arvoista on Pietarissa ja Leningradin alueella tapahtunut puhtaan heroiinin tarjonnan voimakas kasvu ja hintaromahdus, joka voimistaa aineen levittämispaineita myös Suomen suuntaan. (Teela Pakkasvirta, Huumeet Pietarissa ja Leningradin alueella, tilanne keväällä 1998, Stakes, Aiheita 9/1999)

Lappeenrannan piiritullikamarin mukaan huumausaineiden salakuljetus on jatkuvasti muuttunut ammattimaisemmaksi, organisoituneemmaksi ja samalla vaikeammin paljastettavaksi. Tullin vuonna 1998 tekemistä huumetakavarikoista yli 2/3 tehtiin Eteläisen tullipiirin (sis. mm. Helsinki) alueella ja takavarikkoon otettiin 84 % koko maassa takavarikoiduista huumeista.

Kuitenkin mm. takavarikoidusta kannabiksesta (53.6 kg/1998) 40 % (21.9 kg) saatiin Lapin tullipiiristä ja lähes kaikki heroiini (705 g) itäisen tullipiirin alueelta ja siellä suurelta osin Vaalimaan raja-asemalta. Arvioiden mukaan takavarikoitujen huumeiden osuus maahan tulevista huumeista on vain 5 - 10 %.

Huumausaineiden salakuljetuksesta syytteeseen asetettiin koko maassa vuonna 1998 335 henkilöä, heistä 22 itäisessä tullipiirissä ja kaikkiaan 91 ulkomaalaisia. Vastaavat luvut viisi vuotta aikaisemmin olivat: syytettyjä 163 ja ulkomaalaisia 41. Huumausaineiden salakuljetuksia paljastui eniten posti- ja matkustajaliikenteessä (Jouko Lahti).



2.5. Huumehoitojärjestelmä

Huumeiden käytttäjien hoito perustuu Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon yleiseen periaatteeseen antaa kansalaisille yhdenvertaisesti näiden tarvitsemat palvelut. Päihdehuoltolaki (41/1986) velvoittaa kunnat järjestämään tarpeenmukaiset päihdepalvelut kuntalaisille joko yleisinä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluina tai tarvittaessa päihdehuollon erityispalveluina.

Huumeiden käyttäjille tarkoitettu hoitojärjestelmä voidaan karkeasti jakaa seuraavasti:

VAPAAEHTOIS- JA OMA-APUTOIMINNAT
PERUSPALVELUT
PÄIHDEHUOLLON ERITYISPALVELUT

VAATIVAN TASON ERITYISPALVELUT

Huumeiden käyttäjien hoitojärjestelmän tasot



Päihdehuoltotyötä tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa esimerkiksi yleisessä sosiaalityössä, lastensuojelussa, kasvatus- ja perhe-neuvoloissa, kotipalvelussa, neuvolatoiminnassa, koulu-, opiskelija- ja työterveydenhuollossa, terveyskeskusten vastaanotoilla sekä mielenterveyskeskuksissa. Perustasolla on päävastuu käyttäjien kohtaamisessa, hoitokontaktin luomisessa ja säilyttämisessä sekä erityispalveluihin ohjaamisessa. Päihteiden käyttöön liittyvien sairauksien, myrkytystilojen ja vammojen hoito kuuluu perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon alueelle.

Päihdehuollon erityispalveluihin luetaan polikliiniset avohoitopalvelut (A-klinikat ja Nuorisoasemat), välimuotoiset palvelut (asumispalvelut ja päiväkeskukset), tilapäis- ja ensihoitoyksiköt (ensisuojat ja selviämisasemat) sekä laitospalvelut (katkaisuhoitoasemat ja kuntoutumisyksiköt). Huumeongelmiin erikoistuneita yksiköitä Suomessa on noin kymmenen. Alaikäisten huumeiden käyttäjien hoito tapahtuu osana lastensuojelua.

Vaativan erityistason palveluita ovat yliopisto- ja keskussairaaloiden psykiatrian klinikat, erityiset huumeyksiköt ja Järvenpään sosiaalisairaala. Vaativan erityistason palveluissa tehdään ns. vaativan hoidon tarpeen arviointia ja tutkimusta sekä toteutetaan mm. opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitoa.

Huumeiden käyttäjien hoidon yhtenä vaikeutena on käyttäjien, erityisesti nuorten hoidon tarpeen ja motivaation puute tai vaihtelevuus. Ongelmakäyttäjille onkin pyritty luomaan joustavia hoitoontulomahdollisuuksia.

Yksi käyttäjien tuloksellisen hoidon este on sen vaatimien resurssien puute etenkin pienissä kunnissa. Useimpien huumeiden käyttäjien hoitoon erikoistuneiden hoitopaikkojen hoitoajat ovat pitkiä (1/2- 1 1/2 vuotta). Keskimääräinen hoitomaksu on tällä hetkellä n. 650 mk/vrk. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on luoda huumeiden ongelmakäyttäjien hoitoon samanlainen kuntien keskinäinen tasausjärjestelmä kuin erikoissairaanhoidossa.

Huumeiden käytön haittavaikutukset lisäävät myös lähiyhteisön turvattomuutta. Myönteisillä hoitotuloksilla on suuri merkitys mm. huume- ja muuhun rikostilanteeseen. Huumeuran jatkumisen on arvioitu tulevan yhteiskunnalle huomattavasti hoitopalvelujen järjestämistä kalliimmaksi.





2.6. Huumeongelmaisten hoito Lappeenrannassa

Lappeenrannassa toimi A-klinikan yhteydessä kahden päätoimisen työntekijän voimin nuorille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu Nuorisoasema vuosina 1972 - 1992. Aseman alkuperäinen toiminta-ajatus oli huumeita käyttävien nuorten auttaminen ja heidän vanhempiensa neuvonta ja tukeminen. Alle 25-vuotiaiden asiakkaiden määrä A-klinikalla väheni Nuorisoaseman lopettamisen jälkeen lähes kolmannekseen ja kohosi vasta vuonna 1997 aikaisemmalle tasolle (n. 60-70 nuorta/vuosi).

Huumeita käyttävien hoidon järjestämiseksi aloitettiin 1990-luvun puolivälissä Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan kuntien välinen yhteistyö. Tämän tuloksena mm. järjestettiin Rauhan sairaalaan vieroitushoitomahdollisuus. Hoitojärjestely on osoittautunut toimivaksi. Erityistä nuorille käyttäjille tarkoitettua avo- tai laitoshoitoyksikköä ei Etelä-Karjalassa ole. Päihdehuollon Pajarilan kuntoutumisyksikössä huumeiden käyttäjien hoidon järjestäminen on ollut vaikeaa.

Ulkopuolisia laitoskuntoutusjaksoja nuorille on järjestetty Kiskon huumeklinikalla, Mikkeli-yhteisössä, Sutela-kodissa ja Koivulehto r.y.:n hoitoyhteisössä, Järvenpään sosiaalisairaalassa ja Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa sekä joitakin jaksoja kristillisissä hoitokodeissa. Alle 18-vuotiaita on voitu hoitaa Kymen A-klinikan Stopparissa Haminassa.

Ulkopuolisessa laitoskuntoutuksessa on huumeiden käytön takia vuosina 1994-98 ollut 25 lappeenrantalaista yhteensä 1 963 hoitopäivää. Hoitoajat ovat vaihdelleet muutamasta viikosta kahteen vuoteen. Suunnitellun hoidon keskeytti yhdeksän (9), viisi (5) on kuollut ja yhdeksän (9) on ollut hoidon jälkeen käyttämättä huumeita.

Kuolleista yksi on tapettu, yksi tehnyt itsemurhan ja kolme kuollut päihteiden käytön seurauksena. Laitoshoidossa olleiden ikäjakautuma on ollut seuraava: Alle 20 v. 6, 21 - 25 v. 8, 26 - 30 v. 7 ja yli 30 v. 4 henkilöä.

Lähivuosina tarve huumeiden käyttäjien kuntoutushoidoille tulee kasvamaan niin Lappeenrannassa kuin lähikunnissa ja edellyttämään siihen varautumista sekä kuntien omissa että erikoissairaanhoidonkin palveluissa. Kuntoutushoitojen keskimääräinen kuukausikustannus on tällä hetkellä n. 20 000 mk/ asiakas.







Huume-, lääke- ja sekariippuvuuden hoito Lappeenrannassa

Kaikille huume-, lääke- ja/tai sekariippuvuuden vuoksi Lappeenrannassa hoitoon hakeutuneille tehdään yksilöllisen palveluohjauksen (1. Asiakkaiden valikointi: mahdollisimman moni tarvitsija ja mahdollisimman harva ei-tarvitsija, 2. Palvelujen arviointi, 3. Palvelujen suunnittelu ja järjestäminen: panosten tehokkuus ja tuotosten tuloksellisuus, 4. Palvelutavoitteiden seuranta sekä 5. Palvelujen muuttaminen tarvittaessa) mukainen hoidon tarpeen tutkimus ja arviointi sekä hoitosuunnitelma.

Kaikki hoitoon hakeutuneet huumeiden käyttäjät eivät tarvitse kovan luokan kustannuksia vaativaa laitosvieroitusta ja -kuntoutusta. Kansainvälisten kokemusten mukaan mm. päihdehuollon palvelujen ja myös perushoitotason palvelujen tehtäväkuvaa voidaan hyvin tuloksin monipuolistaa mm. siirtämällä vakiintumassa olevia hoitomuotoja erityistasolta peruspalvelujen piiriin.



2.6. Lappeenrantalainen tilannearvio

Nykytilanteen arviointia

Eri viranomaisia ja järjestöjä pyydettiin maaliskuussa 1999 esittämään arvio huumeongelman tämän hetkisestä tilanteesta Lappeenrannassa ja listaamaan asiaan liittyvät tärkeimmät kehittämistarpeet. Kyselylomakkeita lähetettiin 71 kappaletta ja vastauksia palautui 39. Muutamat tahot vastasivat kyselyyn yhteisesti, joten vastausprosentti oli noin 60%, mikä kertoo asian kokemisesta tärkeänä ja ajankohtaisena. Vastauksissa tuotiin selkeästi esille työ-, toimiala- ja järjestökohtaisia lappeenrantalaisen huumekysymyksen vahvuuksia, heikkouksia, uhkatekijöitä ja mahdollisuuksia sekä konkreettisia että suuntaa antavia ehdotuksia, mitä tulisi tehdä.

Vahvuuksina todettiin mm. yleinen tietoisuus huumeongelman laajuudesta ja yhteistyön sekä verkostoitumisen lisääntyminen eri viranomaisten välillä. Heikkouksina nähtiin huumeiden käytön vaikea tunnistettavuus ja huoli siitä, ettei ajoissa ehditä asioihin puuttua, negatiiviset asenteet ja pessimismi, resurssipula ja selkeiden toimintamallien puuttuminen käytännön tilanteissa sekä hoitojärjestelmän kehittymättömyys ja puutteellisuus vastaamaan huumeongelman todellisia tarpeita.

Uhkatekijöinä mainittiin mm. Lappeenrannan sijainti itärajalla, jonka kautta huumeita on alkanut kulkeutua paikkakunnalle yhä enenevässä määrin, nuorten myönteinen suhtautuminen huumeisiin ja viranomaistahojen tietotaidon puute ja ajantasalla pysymättömyys, hoitoresurssien puutteellisuus ja tarttuvien tautien lisääntyminen. Yhteistyön ja verkostojen tiivistäminen ja kehittäminen nähtiin yhtenä hyvin tärkeänä mahdollisuutena yhteisten linjausten ja toimintaperiaatteiden ja -mallien aikaan saamiseksi.

Esitettyjä kehittämisasioita

Kyselyn vastauksissa esitetyissä kehittämisasioissa ja -toimenpiteissä selkeimmäksi ja konkreettisimmaksi ehdotukseksi nousi huumeklinikan perustaminen (19 ehdotusta). Tämä on ollut esillä julkisessa keskustelussa, mikä on saattanut vaikuttaa ehdotuksiin. Lisäksi ehdotettiin hoito-/kuntoutusosaston aikaansaamista nuorille (3), A-klinikan resurssien ja somatiikan tietotaidon ja konkreettisten hoitomahdollisuuksien vahvistamista (4).

Lappeenrantaan kaivattiin keskitettyä asiantuntemuksen keskusta, jota voitaisiin käyttää tutkimus-, arviointi-, hoito- ja konsultaatiopaikkana sekä tietokeskuksena. Lisäksi kenttätyöhön ehdotettiin enemmän ammatillisia resursseja sekä kuntoutuville vaihtoehtoisia, kuntoutusta tukevia toimintoja.

Toiseksi tärkeimpänä tuotiin esille ennaltaehkäisyn tarpeellisuus ja koordinointi (13). Kohdennettua tietoa vanhemmille ja nuorille sekä eri viranomaistahoille ja järjestöille kaivattiin esim. kortteleittain lisäämällä kollektiivista vastuuta. Ohjattujen vapaa-ajan toimintojen sekä harrastus mahdollisuuksien turvaaminen nähtiin myös tärkeänä.

Kolmanneksi tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousi eri viranomaistahojen koulutustarpeet (11). Toisaalta toivottiin hyvin laaja-alaisesti koulutusta, missä ongelman varhainen tunnistaminen, kohtaaminen, ongelmaan puuttuminen ja hoitoonohjaus olisivat keskeisinä teemoina. Toisaalta huumeongelmaisten parissa työskenteleville toivottiin erityiskoulutusta vaadittavan tietotaidon ylläpitämiseksi.

Yhteinen koko kaupunkia koskeva huumepolitiikka/-strategia selkeine pelisääntöineen ja toimintamalleineen (10), selkeä nuorten hoitoonohjausmalli (5) sekä lisääntyvä, ideoiva ja konkreettinen viranomaisten yhteistyö/verkostoituminen (5) nähtiin useammassa vastauksessa tarpeellisina.

Lisäksi toivottiin resurssien turvaamista eri tyyppisiin kokeiluihin ja kehittämisprojekteihin. Yhteistyötä järjestöjen kanssa tulisi tehostaa ennaltaehkäisevän toiminnan ja tukipalvelujen (tukihenkilö, puhelinpäivystys, vertaisryhmätoiminta) kehittämiseksi. Liikuntaseurojen (esim. Saipa) ja liike-elämän mukaan ottamista huumeiden vastaiseen toimintaan myös ehdotettiin.



Tilanne- ja kehittämisarvio





Lappeenrantalaistoimijoiden tilannearvio keväällä 1999

3. LAPPEENRANNAN HUUMETYÖN RAKENNE

Lappeenrannan huumausainepolitiikan peruslinjaukset sisältävän Lappeenranta-julistuksen mukaisesti huumetyö liitetään mukaan kaikkia päihteitä koskevaan ehkäisy-, rajoittamis- ja hoitotyöhön. Huumausaineissa on, lääketieteellinen käyttö poislukien, aina kysymys lainvastaisesta toiminnasta. Huumeiden käyttöön sisältyy erityisen suuret yhteiskunnalliset ja yksilölliset sosiaaliset riskit sekä terveydelliset haitat. Tämän johdosta Lappeenrannassa halutaan huumetyölle luoda myös omat erityiset toimintamallit.

Suomessa päihdetyön lähtökohtina ovat ensisijaisesti yleiset sosiaali- ja terveyspoliittiset toimet ja tavoitteet. Päihteiden ja myös huumeiden kysynnän sekä tarjonnan ehkäisyyn ja rajoittamiseen tähtäävä työ on laaja-alaista toimintaa valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Työ käsittää yksityisten kansalaisten, järjestöjen ja viranomaisten toiminnan. Lisäksi huumekysymys on suuressa määrin yleismaailmallinen.

3.1. Kysyntää rajoittava huumetyö

Huumeiden kysynnän rajoittamiseen tähtäävän ehkäisevän huumetyön päämääränä on toisaalta estää käytön ja ongelmien syntyminen ja toisaalta vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja. Ehkäisevään työhön sisältyvät koko väestöön, riskiryhmiin ja käyttäjiin kohdistuvat toimet.

Seuraavassa kuvassa on havainnollisesti esitetty huumeiden kysynnän ja käytön ehkäisytyön toimijatatasot ja vaikutustusalueiden suuruus.



Huumeiden kysynnän ja käytön ehkäisytyön toimijatasot




Tärkeimpinä vaikuttajina lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisyssä ovat vanhemmat, perhe sekä toveri- ja harrastuspiiri. Viranomaistoimijoita paikallisessa ehkäisevässä työssä ovat kunnan yleinen sosiaali- ja terveydenhuolto, vapaa-aika- ja nuorisotoimi, koululaitos, poliisitoimi sekä näiden lisäksi kunnassa toimivat järjestöt. Päihdehuolto vastaa päihteiden/ huumeiden käyttäjien erityistason hoitotoiminnasta.

Huumeiden kysynnän rajoittamistyölle on hyväksytty kansalliset periaatteet ja toimenpideohjelma (vuosille 1997-2001), joka sisältää mm. seuraavia toimenpiteitä huumausaineiden ja lääkeaineiden päihdekäytön rajoittamiseksi:

- Valistuksen sisältöä kehitetään monipuolisesti eri ryhmien tarpeisiin samalla kun sen laatua ja vaikuttavuutta arvioidaan.
- Julkishallinnossa toimivien ammatti- ja täydennyskoulutukseen liitetään huumekysymystä käsitteleviä jaksoja ja materiaalia.
- Perustetaan ja tuetaan paikallisia hankkeita, jotka edistävät nuorten ongelmiin varhain puuttumista.
- Oppilashuollon yhteydessä otetaan käyttöön vanhempien ja huoltajien tukeen perustuvia menetelmiä lasten varhaisen päihteiden käytön toteamiseksi ja ehkäisemiseksi.
- Kuntien valmiuksia vastata huumehoidosta parannetaan selvittämällä mahdollisuuksia luoda kuntien keskinäinen kustannusten tasausjärjestelmä (vrt. erikoissairaanhoito),
- Polikliinista hoitoa tarjotaan isommissa asutuskeskuksissa myös virka-ajan ulkopuolella.
- Korvaava lääkehoito järjestetään vastaamaan tarvetta ja se kytketään psykososiaaliseen kuntoutukseen.
- Otetaan käyttöön toimintamalleja, jotka ehkäisevät tartuntatautien leviämistä ja helpottavat käyttäjien kiinnittymistä palvelujärjestelmään.
- Laajennetaan syrjäytyneitä koskevaa päivätoimintaa, asumispalveluja, tukihenkilötoimintaa ja hygieniaan liittyviä tukipalveluja.
- Selvitetään tahdosta riippumattoman hoidon käytäntöjä.
- Toteutetaan kokeilu poliisin toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden käyttäjien tilanteen arvioimiseksi, asiantuntija-avun antamiseksi ja hoitoon ohjaamiseksi.
- Vahvistetaan ja tuetaan vankiloiden huume- ja päihdeohjelmia.



3.2. Tarjontaa rajoittava huumetyö

Huumeiden tarjonnan rajoittamiseen tähtäävän kontrollitoiminnan päämääränä on toisaalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja toisaalta Suomen pitäminen kansainvälisen huumausainekaupan kannalta mahdollisimman merkityksettömänä ja riskialttiina alueena. Huumausainekontrollin keskeisiä viranomaistoimijoita Suomessa ovat poliisi, tulli, rajavartiolaitos, lääkelaitos sekä oikeusviranomaiset.

Kansallisessa huumestrategiassa on ehdotettu mm. seuraavia toimenpiteitä tarjonnan rajoittamistyön kehittämiseksi:

- Uusien valvonta- ja rikostorjuntamenetelmien käyttöönottaminen.
- Todistajien ja yhteistyöhenkilöiden suojelua erityisesti kansainvälisessä järjestäytyneen huumausainerikollisuuden torjunnassa.
- Tullilaitoksen henkilöresurssien kohdentamista erityisesti huumausainevalvontaan, rikostiedusteluun ja tutkintaan sekä teknisen tarkastus- ja tarkkailuvälineistön hankkimista.
- Julkisten huumeiden kauppa- ja käyttöpaikkojen muodostumisen estämistä katutason valvontaa tehostamalla.

Seuraavassa kuvassa on esitetty huumeiden tarjonnan ehkäisytyön/ kontrollipolitiikan keskeiset toimijat ja periaatteet.

VALTION VIRALLINEN
HUUMAUSAINEPOLITIIKKA
LAPPEENRANTA-JULISTUS
Lappeenrannan kaupungin huumausainepolitiikka

HUUMAUSAINEKONTROLLI
Oikeuslaitos, poliisi, tulli ja rajavartiolaitos
KOULUTOIMI
SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT
NUORISOTYÖ
JÄRJESTÖTOIMINTA
LAAJA-ALAINEN YHTEISTYÖ
Kuntalaiset/viranomaiset


Huumeiden ehkäisytyön tarjonnan toimijat ja periaatteet



3.3. Lappeenrannan huumetyön toimijat ja tasot





Lappeenrannan huumetyön toimijat ja tasot

4. LAPPEENRANNAN HUUMETYÖN TOIMINTAMALLIT

Lappeenrannan huumestrategia sisältää yleisten yhteiskuntapoliittisten toimien merkityksen korostamisen lisäksi ajatuksen kattavasta toimintamallijärjestelmästä huumetyön eri alueilla ja tasoilla. Toimintamallien tekeminen onnistuu parhaiten toimija- ja kohderyhmälähtöisesti. Mallien keskeisiksi lähtökohdiksi esitetään alle 18-vuotiaiden kohdalla vastuullisen vanhemmuuden, lasten suojelemisen, nuorten kasvun turvaamisen, ennalta ehkäisyn sekä varhaisen puuttumisen eli ns. nollatoleranssin periaatteita.

Nollatoleranssin käsitteellä tarkoitetaan yleensä erilaisten ongelmien (esimerkiksi rikollisuus, vandalismi, addiktiot) ehkäisemistä puuttumalla asiaan heti kun konkreettisia rikkeitä tai merkkejä asiasta esiintyy.

4.1. Koko väestöön kohdistuvat toimintamallit

Kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikkö, Raittiustoimisto ylläpitää mm. päihdealan materiaali- ja tietopalvelua ja järjestää tiedotus-, valistus- ja koulutustoimintaa kuntalaisille, viranomaisille, yrityksille ja yhteisöille. Raittiussihteerin viran tehtäviin on sisällytetty toimiminen Lappeenrannan kaupunkiorganisaation huumeyhdyshenkilönä. A-klinikalla toimii huume- ja nuorten päihdetyöhön erikoistunut sosiaaliterapeutti. Kaupunginvaltuuston päätösten mukaan A-klinikalle palkataan vuonna 2000 huumetyöhön erikoistuva sairaanhoitaja sosiaaliterapeutin työpariksi.

Aikuisväestön osalta terveyspalvelujen ja erityisesti työterveyshuollon merkitys on tärkeä varhaisen puuttumisen tasolla. Alkoholikysymykseen kehiteltyjä tutkimus-, havaitsemis- ja väliintulomenetelmiä voidaan helposti soveltaa myös epäiltäessä huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttöä.

Huumausainepoliittisen toimikunnan mietinnössä todetaan, että yleisillä yhteiskunnallisilla arvoilla ja rakenteilla sekä sosiaali- ja terveyspoliittisilla toimilla on todennäköisesti suurempi merkitys huume- ja muiden päihdeongelmien ennaltaehkäisyssä kuin yksinomaan päihteisiin ja niiden käyttöön liittyvillä toimilla. Huumeongelmien ehkäisemisen onnistuminen liittyy kysymykseen, miten voidaan vahvistaa ihmisiä eri elämänsä vaiheissa.

Lappeenranta-julistuksen mukaan ehkäisytyö on linjassa kokonaisvaltaisen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistoiminnan kanssa. Tämän mukaisesti ennen erityisiä huumeiden vastaisia toimia tai niiden rinnalla toteutetaan yhteiskuntapoliittisesti hyviksi ja vaikuttaviksi todetut ratkaisut.



4.1.1. Varhaislapsuus

Lapsiperheet ja lasten vanhemmat huomioidaan kaikessa kaupungin palvelutoiminnassa erityisryhmänä, jota vahvistetaan kasvatustehtävässään. Tavoitteena on lasten ja nuorten suojeleminen päihteiden käytön haitoilta. Itsetuntoinen, sosiaalinen, harrastava ja tasapainoinen nuori pystyy helpommin myös välttämään huumeiden kokeilemisen.

Huumeet ovat todellisuutta lasten ja nuorten elinympäristössä ja käyttömyönteistä asennoitumista tuodaan esiin eri tahoilta. Tavallisesti päihteiden kokeilu alkaa nuoruusiässä (12-22 v.). Kokeilun kynnystä alentaa, jos vallitseva nuorisokulttuuri hyväksyy aineiden käytön.

Tupakan, alkoholin ja kannabiksen kokeilu tai käyttö ei suoraan ennusta, että nuoresta tulisi ns. kovien aineiden käyttäjä tai päihderiippuvainen. Toisaalta tiedetään, että vain pieni ryhmä nuoria aloittaa suoraan kovien aineiden käytön ilman, että he ensin olisivat käyttäneet tupakkaa, alkoholia tai kannabista. Vanhempien huolenpito ja vastuunkanto lapsesta on toistaiseksi ainoa myös tieteellisesti todettu huumeilta suojaava tekijä. Huumekokeilujen käytön ehkäisyssä tärkeää on kasvatus ja erityisesti arvo- ja asennekasvatus.

Neuvolatoiminnassa, päivähoidossa/päiväkodeissa, kasvatus- ja perheneuvolassa, lastensuojelulaitoksissa ja muissa lasten ja varhaisnuorten palveluyksiköissä, järjestöissä ja yhteisöissä laaditaan toimintamalli (oman yksikön/kerhon/ryhmän huume- ja päihdestrategia) linjaamaan mm. seuraavia asioita:
-huumeiden ja muiden päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmatilanteiden selvittäminen omassa yksikössä
- lasten ja nuorten huumeiden ja muiden päihteiden käytön tunnistaminen, siihen puuttuminen, käytön selvittely, asiallisen tiedon ja neuvonnan antaminen, hoidon tarpeen arviointi, hoidon järjestäminen tai hoitoon ohjaaminen,
- huumeita tai muita päihteitä käyttävän odottavan äidin/perheen neuvonta ja tarpeellinen hoito,
- lasten vanhempien huume-/päihdeongelman tunnistaminen ja kohtaaminen,
- päihdeperheen lasten huomioiminen,
- päihdeperheiden selviytymisedellytysten parantaminen lasten hoidossa ja kasvatuksessa,
- asiakkaiden tai heidän läheistensä omaehtoisen toimintakykyä ja turvallisuutta lisäävän toiminnan käynnistäminen sekä
- yksikön oman ulkopuolisen päihdeasioiden asiantuntija- ja viranomaisyhteistyöverkoston sopiminen ja nimeäminen.




4.1.2. Koulut

Huumestrategian peruslinjausten mukaisesti koulun merkitys lasten ja nuorten asennekasvatuksessa ja päihdeperiaatteiden muodostumisessa nähdään kodin ohella keskeisenä. Koko kouluajan jatkuva kodin ja koulun välinen yhteistyö ilman erityisiä hallintotoimia nähdään merkityksellisenä tekijänä nuoren terveen itsetunnon ja toimivan omantunnon muodostumisessa.

Huumeiden kokeilua ja säännöllistä käyttöä esiintyy enemmän sellaisilla nuorilla, joilla on mm.: tupakointia, humalajuomista, heikko koulumenestys/-kiinnostus, huonompi terveydentila, epäsäännöllinen elämänrytmi, vähän harrastuksia, rikkonainen perhetausta ja keskustelemattomuutta kotona (Stakes: Kouluterveystutkimukset, Matti Rimpelä ym.).

Huumeiden vastaista työtä on kouluissa toteutettu kehittämällä opetussuunnitelmia, oppilashuoltoa ja verkostoyhteistyötä sekä viime aikoina myös laatimalla koulukohtaisia kokonaisvaltaisia päihdeongelmiin puuttumisen malleja.

Mallien tavoitteena on turvata kaikille päihteetön koulu- ja kasvuympäristö sekä säilyttää huumeita ja muita päihteitä kokeilleet ja käyttäneet lapset ja nuoret kouluyhteisön jäseninä.

Koulukohtaisesti laaditaan oman koulun päihdestrategia:
- päihdeopetuksesta terveyskasvatuksen osana,
- päihdeasioiden pelisäännöistä,
- koulun sisäinen työn- ja vastuunjaosta (opettajat, muu henkilöstö, oppilaat, virasto, kouluterveydenhuolto, oppilashuolto),
- yhteistyöstä vanhempien kanssa,
- toimintaohjeista ja menettelytavoista ongelmatilanteissa,
- ohjelma koulun jälkeisestä ohjatusta vaihtoehtoisesta harrastustoiminnasta sekä
- koulun omasta päihdeasioiden viranomais- ja asiantuntijayhteistyöstä.


4.1.3. Nuorisotyö

Nuorisotyö on jo itsessään myös ehkäisevää huumetyötä. Nuorisotyö liittyy laaja-alaisesti nuorten koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan, harrastuksiin ja elämisen edellytyksien ja merkitysten luomiseen yleensä.

Nuorisotyötä tekevät kaupungin nuorisotoimen ohella muut viranomaiset, seurakunnat, järjestöt, yhdistykset ja urheilu- ja liikuntaseurat sekä epävirallisemmat ryhmät ja myös yksityiset ihmiset.

Virallisemman nuorisotyön laajana ja vakiintuneena yhteistyöelimenä Lappeenrannassa on NYT-ryhmä, Nuorisoasiain yhteistyöryhmä, joka on toiminut aktiivisesti myös huumekysymyksissä. Ryhmän roolia erityisesti ehkäisevän huumetyön vaikuttajana kannattaa korostaa.

Nuorisopalveluissa laaditaan toimintamalli:
- nuorten päihde- ja erityisesti huumeasioiden kuulemisesta, kohtaamisesta, tunnistamisesta, välittömästä puuttumisesta, tiedon ja neuvonnan tarjoamisesta sekä
- huume- ja päihdeasioiden viranomais- ja asiantuntijayhteistyöstä




4.1.4. Tiedotustoiminta

Julkisista ja laajoista valtakunnallisista ja alueellisista tiedotuskampanjoista on herännyt keskustelu niiden hyödystä ja mahdollisista haitoista. On epäilty, että huumekysymyksellä kampanjointi voi yhtä hyvin herättää kiinnostusta aineiden kokeiluun kuin ehkäistä niitä. Tämä on osaltaan johtanut uusimpaan tekniikkaan perustuvien ehkäisevän tiedotuksen menetelmien kehittämiseen mm. Internetissä sekä pienempimuotoisten, helposti kohdennettavien ja usein elämyksellisiä aineksia sisältävien ohjelmien tuottamiseen.

Tiedotustoiminnan tuloksellisuudesta virinnyt keskustelu velvoittaa ehkäisevän huumetyön toimijat yhteisesti ja kriittisesti arvioimaan eri tiedotusmenetelmien käyttämistä, mutta ei vähennä tiedon jakamisen velvollisuutta eikä sen vastaanottamisen ja saamisen oikeutta.

Helsingin kaupungin huumausainestrategiassa (1997) todetaan mm., että kansalaisilla on oikeus riippumattomaan ja paikkansa pitävään tietoon omien valintojensa seurauksista sekä apuun ja neuvontaan terveytensä ja sosiaalisen hyvinvointinsa ylläpitämiseksi. Tiedon saaminen on välttämätön, vaikkei riittävä edellytys huumeista kieltäytymiselle sekä huumeiden käytön lopettamiselle. Päihteiden haittavaikutuksia koskeva tieto sekä terveitä elintapoja korostava kulttuuri-ilmasto toimivat yhdessä taustatekijöinä ihmisten päihteidenkäyttöä ja elämäntapoja koskevissa valintatilanteissa.

Lappeenrantaan laaditaan yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa toimintamalli:
- hyvän lappeenrantalaisen ehkäisevän päihde- ja huumetiedotuksen periaatteista, kriteereistä, menetelmistä sekä suunnittelu- ja toteuttamistavoista ja yhteistyötahoista.




4.2. Riskiryhmiin kohdistuvat toimintamallit

4.2.1. Välitön puuttuminen

Välittömän puuttumisen periaatteella tarkoitetaan väliintuloa heti havaittaessa/epäiltäessä huumeiden kokeilua tai käyttöä. Puhumalla paras - sanomalla selvä toimintalinjaa tulisi toteuttaa kodeissa, järjestöissä ja yhteiskunnan palveluissa.

Väliintulossa olennaista on antaa aikaa ja välittämistä, kohdata nuori aidosti ja todellisesti. Väliintulon tavoitteena on ohjata huumeita kokeillutta/ käyttänyttä irrottautumaan huumesidoksista, antaa asiallista tietoa huumeista ja niiden vaaroista ja käytön rangaistavuudesta, avustaa löytämään vaihtoehtoisia toiminta- ja elämisen malleja sekä selvittämään mahdollisten tuki- tai hoitopalvelujen tarve. Alaikäisten kohdalla vanhemmat ovat aina prosessissa mukana.

Keskeisessä asemassa ensivaiheen väliintuloissa ovat kodit ja nuorten vanhemmat, joita tulee rohkaista ja neuvoa ottamaan asia nuoren kanssa puheeksi. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa vanhemmille on tarjottava mahdollisuuksia keskustella siitä huolesta, pelosta, syyllisyydestä sekä avun mahdollisuuksista, jotka liittyvät nuoren todettuun tai epäiltyyn huumeiden kokeiluun ja käyttöön.

Väliintulovelvollisuus lapsen tai nuoren käyttäessä päihteitä on jokaisella aikuisella: kouluissa, kerhoissa, palvelupisteissä. Välinpitämättömyys on heitteille jättöä ja kasvualusta myöhemmille päihdeongelmille. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lastensuojelun kohteena oleviin lapsiin ja nuoriin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä (sosiaalitoimistot, lääkärien vastaanotot ym.) laaditaan toimintamallit:
- huumeita käyttävien, erityisesti nuorten tunnistamisesta ja kohtaamisesta sekä asiallisen tiedon tarjoamisesta ja tarpeenmukaisen avun ja neuvonnan antamisesta sekä mahdollisen hoidon järjestämisestä tai hoitoon ohjaamisesta,
- huumeita kokeilleiden/käyttävien nuorten vanhempien neuvonnasta ja auttamisesta sekä
- toimipisteiden omasta asiantuntija- ja viranomaisyhteistyöverkostosta.




4.2.2. Poliisi

Kansallisessa huumetyön toimintaohjelmassa on esitetty kokeilua poliisin toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden nuorten käyttäjien kohtaamiseksi, Hallinnonalojen välisen yhteistyön tehostamista ja sektorirajat ylittävää toimintaa tarvitaan. Näissä yhteyksissä poliisin toiminnan kytkeminen entistä tiiviimmin ehkäisevään huumetyöhön on luonnollinen asian, koska poliisi useimmissa tapauksissa ensimmäiseksi kohtaa huumeita käyttävän nuoren.

Lappeenrannassa poliisin toimintaperiaatteena on ollut aineita käyttävän nuoren ohjaaminen asianmukaiseen neuvonta- ja hoitopisteeseen.

Myönteisiä kokemuksia Lappeenrannassa on saatu poliisin toiminnasta eräissä kouluissa ilmenneiden huumetapausten tutkinnasta. Huumeiden käytön rangaistavuuden tiedostamista tehokkaammalta puuttumiselta on vaikuttanut poliisin määrätietoinen esitutkinta. Se on selkeästi osoittanut huumeita kokeilleille/käyttäneille nuorille ja myös heidän lähipiirilleen ettei yhteiskunta hyväksy huumausaineita.

Lappeenrantaan laaditaan yhteistyössä poliisin ja sosiaali- ja terveystoimen kanssa toimintamalli kokeilusta poliisin toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden, huumeita kokeilleiden/käyttävien nuorten elämäntilanteen, päihdehistorian, huumeiden käytön laajuuden sekä mahdollisen neuvonnan ja hoidon tarpeen selvittämisestä.


4.2.3. Rikoksiin syyllistyneet

Huumausaineiden lisääntynyt tarjonta ja käyttö vaikuttavat omaisuusrikosten kasvuun. Etelä-Suomen läänissä tuli omaisuusrikoksia tietoon vuonna 1998 noin 3300 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Automurrot lisääntyivät 7 %, ajoneuvojen luvattomat käyttöönotot 16 % ja myymälävarkaudet 10 %.

Lappeenrannassa ajoneuvoihin kohdistuneet murrot lisääntyivät keskivertoa enemmän. Varkauksien ja näpistyksien määrä lisääntyi vuonna 1998 14 % ja moottoriajoneuvojen luvattomat käyttöönotot 42 %. Ahkerimmat tekijät murtautuivat yhden yön aikana liki 30:een autoon.

Tekijöillä on poliisin mukaan lähes poikkeuksetta huumetausta. Ajoneuvomurroilla aiheutettiin Lappeenrannassa vuonna 1998 2,4 miljoonan markan ja pelkästään maastopyörävarkauksilla 1,2 miljoonan markan vahingot. (Jouko Jääskeläinen, Poliisilaitos)

Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisen Sosiaalihuollon verkostoituvat erityispalvelut projektin Lappeenrannan alueen kuntien neuvottelussa joulukuussa 1998 huumeita käyttävien nuorten tekemien rikosten määrän kasvu käynnisti laajan yhteistyöhankkeen valmistelun. Tarkoituksena on kunnan eri viranomaisten, poliisin sekä syyttäjä- ja oikeuslaitosten yhteisvoimin kehittää toimia, joilla nuorten rikos- ja huumekierteeseen voitaisiin heti puuttua. Hankkeen valmistelutyöryhmä on tehnyt toimenpide-ehdotuksen Lappeenrannan kaupungille huumelähtöisiin rikoksiin syyllistyneiden nuorten uusintarikollisuuden ehkäisyprojektin (Sori-projekti) käynnistämisestä vuonna 2000.

Eri viranomaisten yhteistyöllä kehitetään toimia, joiden tavoitteena on nuorten huumeiden käytön ja uusintarikollisuuden vähentäminen ja nuorten terveen elämänhallinnan ja -tarkoituksen synnyttäminen. Toimilla tuetaan huumestrategian tavoitetta viihtyisästä ja turvallisesta kaupungista.




4.2.4. Matalan kynnyksen palvelut

Matalan kynnyksen palveluilla tarkoitetaan helposti saavutettavia, usein ympäri vuorokautisesti toimivia palveluita, joiden tarkoituksena on tavoittaa hoitojärjestelmän ulkopuolelle jääneet ja usein myös syrjäytyneet huumeiden käyttäjät. Matalan kynnyksen periaatetta voidaan toteuttaa esimerkiksi terveyskeskusten päivystysvastaanotoilla.

Välittömän puuttumisen ja väliintulon menetelmiä on kehitelty ja kokeiltu Lappeenrannassa erilaisissa ns. matalan kynnyksen projekteissa ja järjestötoiminnoissa. Kaupungin nuorisotoimen kerhotyö lähtee samalta pohjalta ja seurakuntien erityisnuorisotyö lisäksi etsivän työn periaatteista kohtaamaan myös huumeita käyttäviä nuoria.

Lappeenrannan Nuortenpalvelu r.y.:n päivystystoimintaa kohdistetaan yleensä nuorten vapaa-ajan viettoon ja siihen liittyvään päihteiden käyttöön. Kontaktipaikka Luukku on avoinna nuorille. Irti Huumeista r.y.:n puhelinpäivystys toimii iltaisin.

Merkittävä osa matalan kynnyksen toiminnasta on kaupungin eri alueilla toimivilla sosiaalitoimistojen ohjaajilla, joiden työ paljolti perustuu läsnä- ja tavoitettavana oloon juuri nuorten omilla asuinalueilla ja kokoontumispaikoissa. He ovat olleet, poliisin ohella, aktiivisimpia käyttäjien hoitoon ohjaajia.

Päivätoimintakeskukset, vapaaehtoispisteet, lähiötuvat, talokerhot yms., yleensä vapaan kansalaistoiminnan tuloksena syntyneet toimintamuodot ovat osoittautuneet tuloksellisiksi vaihtoehdoiksi päihteiden käytölle ja syrjäytymiskehityksen jatkumiselle



4.2.5. Infektiotautien ehkäisy

Valtioneuvoston huumausainepoliittisen periaatepäätöksen mukaan "toteutettujen kokeilujen ja selvitysten perusteella edelleen kehitetään ja otetaan käyttöön sellaisia toimintamalleja, jotka ehkäisevät tartuntatautien leviämistä ja tehostavat ongelmakäyttäjien kiinnittymistä palvelujärjestelmään. Palveluja laajennetaan siten, että niitä on saatavilla tarvetta vastaava määrä."

Ruiskuhuumeiden käyttöön liittyvä injektiovälineiden yhteiskäyttö on mahdollistanut mm. HI-viruksen ja maksatulehdusten nopean leviämisen, kun tartunnan saaneen veri kulkeutuu toisen piikittäjän elimistöön. Suomessa HIV-ongelma on ollut maailman pienimpiä, mutta riskit sen nopeaksikin leviämiseksi suuret.

Erityisen uhkan kaakkoiseen Suomeen tuo Venäjän nopeasti pahentunut ja huumeiden käyttöön liittyvä HIV- ja tartuntatautitilanne. Valmiudet idästä tulevan HIV:in, seksitautien ja tuberkuloosin uhkan torjumiseksi tulevat vaatimaan erityistoimia lähialueyhteistyössä sosiaali- ja terveysviranomaisilta. (Ylilääkäri Antti Holopainen)

Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan 75 % huumeiden käyttäjistä oli lainannut ruiskuja ja neuloja toisilleen. Kokemusten mukaan HIV-tartuntojen leviämistä voidaan hidastaa tehokkaasti mm. puhtaiden injektiovälineiden saannin turvaamisella. Tutkimusten mukaan tämä ei lisää huumeiden käyttöä (Sosiaali- ja terveysministeriön kirje 16.3.1999: Huumeiden käyttäjien injektiovälineet ja heidän neuvontansa).

Lappeenrannassa kaikki apteekit myyvät, useimmat ilman määrärajoitusta, injektiovälineitä myös huumeiden käyttäjiksi epäilemilleen henkilöille. Kahdessa apteekissa on lisäksi järjestetty käytettyjen ruiskujen ja neulojen talteenotto. Injektiovälineiden hinnat ovat varsin alhaiset: ruisku ja neula maksavat 1-4 mk/kpl apteekista, valmistajasta ja pakkauksesta riippuen.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehdyn apteekkikyselyn mukaan Lappeenrannassa on ruiskuja ja neuloja ostavia asiakkaita yhdeksänneksi eniten Suomen kaupungeista. Vuonna 1997 oli 16 ostotapahtumaa viikon aikana, v. 1998 45 ja 1999 35 ostotapahtumaa viikon aikana. Tämä tarkoittanee, että Lappeenrannasta löytyy vähintään arvioitu 120 - 180 kovien huumeiden käyttäjien joukko, jotka ilmeisesti käyttävät kovia huumeita suonensisäisesti ja melko säännöllisesti. (Ylilääkäri Antti Holopainen)

Suomessa ruiskujen vaihtotoimintaa on kokeiltu ja harjoitettu monilla suuremmilla paikkakunnilla. Helsingissä ja Tampereella toimivat neuvontapisteet suorittavat neuvontaa, hoitoonohjausta, ruiskujen vaihtoa ja hepatiittirokotuksia. Lappeenrannassa hepatiittirokotteen saa terveyskeskuksesta omalta lääkäriltä tai A-klinikalta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on toteuttamassa tutkimusta eri tavoista organisoida ruiskujen ja neulojen jakelu, neuvonta ja hoitoonohjaus.

Tartuntatautilain perusteella kunnan velvollisuutena on järjestää alueellaan tartuntatautien vastustamistyö osana kansanterveystyötä. Tartuntatautien estämiseksi ministeriön mukaan tulee huolehtia mm. puhtaiden neulojen ja ruiskujen saatavuudesta ja käytettyjen keräämisestä sopimalla yhteistyöstä ja työnjaosta apteekkien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden kesken. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä tulee huolehtia käyttäjien terveysneuvonnasta ja hoitoonohjauksesta.

Terveyskeskuksessa laaditaan toimintamalli huumeiden käyttöön ja käyttäjiin liittyvien tartuntatautien ehkäisytoimenpiteistä ja mahdollisesta henkilökunnan lisäkoulutuksesta yhteistyössä mm. apteekkien ja hoitopaikkojen kanssa.




4.3. Hoitopalvelut

4.3.1. Päihdehuollon erityispalvelut

Päihdehuoltolain (17.1.1986/41) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lappeenrannassa päihdehuollon erityispalvelut (ehkäisevä työ, avohoito, asumispalvelut ja kuntouttava laitoshoito) on järjestetty Sosiaali- ja terveystoimen sosiaalipalveluiden vastuualueelle. Omia palveluja täydennetään mm. laitoskuntoutuksen ostopalveluilla.

Nuorten ja yleensä huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä neuvonta-, ohjaus- ja hoitopalveluiden järjestämisestä Lappeenrannassa on vastannut A-klinikalla työskentelevä sosiaaliterapeutti ja osa-aikainen lääkäri (6h/vk). Vuonna 2000 A-klinikalle perustetaan huumetyöhön erikoistuvan sairaanhoitajan virka.

Sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosyksikkö on huolehtinut huumeiden käyttäjien vieroitushoidosta ja vastaa myös erikoissairaanhoidolle määrätyistä mahdollisista korvaus-, ylläpito- ja narkoosihoidoista.

Mahdolliset tutkimuslähetteet ja maksusitoumukset Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Huumeklinikalle annetaan sairaanhoitopiiristä. Kaikkien muiden hoitopaikkojen lähete- ja maksukäytännöt kuuluvat peruskuntien vastuulle. Ongelmia on aiheutunut mm. vieroitushoidon jälkeisen kuntoutuksen järjestymisestä. Lappeenrannassa kaupunginvaltuuston päätöksellä lisätään nuorten huumeiden käyttäjien kuntoutushoitojen ostoon suunnattuja määrärahoja vuonna 2000 noin yhtä hoitovuotta vastaavalla summalla.

Lappeenrannan ja sen talousalueen kuntien tilanteessa päihdehuollon erityispalveluita vahvistetaan somaattisella ja psykiatrisella erityisosaamisella ja henkilöstön koulutuksella.




Huumeiden käyttäjien pitkäaikaisen kuntoutuksen integroimista erikoissairaanhoidon tehtäväkenttään Etelä-Karjalassa selvitetään yhtenä ratkaisuna kuntien lähete- ja maksuongelmiin. Opiaattiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitojen järjestäminen sekä päivystysaikaiset palvelut sovitaan yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa.


Huumeiden käyttäjien hoidon järjestämisen ja kehittämisen yhteistyötahoja ovat ensisijaisesti erikoissairaanhoito, terveyskeskus, päihdehuollon erityispalvelut, mielenterveyspalvelut sekä päihdealan järjestöt.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan yli puolella hoitoon hakeutuneista huumeiden käyttäjistä on psyykkisiä ongelmia - mikä liittää hoitojärjestelmät kiinteästi psykiatrian hoitojärjestelyihin. Työryhmän käsityksen mukaan huumeongelma ei saa estää tarpeellisen psykiatrisen hoidon järjestämistä.



4.3.2. Huumeriippuvuus

Huumeriippuvuuden ja huumeiden käyttäjien hoidon arvioinnin ja suunnittelun perustana käytetään tautiluokituksen (ICD-10) mukaista kriteeristöä. Päihderiippuvuus määritetään mielenterveyden häiriöksi, jonka tunnusmerkkeinä on kolmen tai useamman seuraavan tunnusmerkin esiintyminen ainakin kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden jakson aikana:

1. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää päihdettä,

2. heikentynyt kyky hallita päihteen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista,

3. vieroitusoireet päihteen käytön päättyessä tai vähentyessä,

4. sietokyvyn lisääntyminen,

5. käytön muodostuminen elämän keskipisteeksi ja

6. käytön jatkuminen kiistattomista haitoista huolimatta.



Psyykkisen ja fyysisen riippuvuuden raja on osittain liukuva. Psyykkisesti riippuvainen henkilö käyttää ainetta pakonomaisesti ja hallitsemattomasti. Hän kokee aineen välttämättömäksi hyvinvoinnilleen ja haluaa tuntea sen vaikutuksia. Tähän liittyy usein myös riippuvuutta niihin sosiaalisiin yhteyksiin, joissa aineita käytetään. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö on tottunut aineeseen niin, että aineen puute aiheuttaa vieroitusoireita, joiden luonne ja kesto vaihtelevat aineittain. Vieroitusoireet ovat huumeen vaikutukselle vastakkaisia.

Huumeiden käyttö saa aikaan farmakologisesti ja toiminnallisesti aivojen "mielihyväradan" aktivoitumisen. Huumeista riippuvainen henkilö etsii ja löytää sen aineen, jonka kautta hän saa vaikkapa hetkellistä tyydytystä psyykkisiin tarpeisiinsa. Huumeiden käytölle altistavana voi olla masennustilat sekä ahdistuneisuus -, tarkkaavaisuus- tai yliaktiivisuushäiriö tai antisosiaalinen persoonallisuus.

Perintö- ja ympäristötekijät yhdessä selittävät taipumuksen riippuvuuteen. Riippuvuuden oletetaan kehittyvän mielihyvämekanismeissa tapahtuvien biologisten muutosten kautta. Huumeen akuutin käytön jälkeiset aivojen neurokemialliset muutokset ovat palautuvia, mutta jatkuva käyttö voi aiheuttaa pysyvämpiä rakenteellisia keskushermostomuutoksia. (Huumeriippuvuuden hoito Suomessa, konsensuslausuma 3.11.1999)

4.3.3. Yleiset sosiaali- ja terveyspalvelut

Perusterveydenhuollon yksiköiden toimintaan kuuluu myös huumeiden käyttäjien terveydestä, käytön havaitsemisesta ja siihen puuttumisesta, tiedottamisesta ja terveyskasvatuksesta, laboratorioseurannasta sekä tarvittaessa erityishoitoon motivoimisesta ja ohjaamisesta huolehtiminen.

Sosiaalipalveluiden tehtävänä on huumeiden käyttäjien kohdalla lasten suojeleminen, sosiaalisen selviytymisen tukeminen, neuvonta ja tiedottaminen, omaistuki sekä hoitoonohjauksen järjestelyt.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin luodaan selkeät toimintamallit huumekysymyksessä sekä lääkäreille, hoitajille ja sosiaalityöntekijöille korkeatasoinen paikallinen tai alueellinen erityiskoulutus lisäämään valmiuksia kohdata ja hoitaa huumeongelmaa.



4.3.4. Itseapuryhmät ja vapaaehtoistoiminta

NA-ryhmätoiminnan (Nimettömät Narkomaanit) käynnistyminen Lappeenrannassa on tärkeää vertaisavun ja -tuen saamiseksi huumekierteestä poispyrkiville.

Irti Huumeista ry on Lappeenrannassa huumeongelmaan toimintansa kohdistava vapaaehtoisjärjestö, jolla on puhelinpäivystys-, läheisryhmä- ja tukihenkilötoimintaa. Lappeenrannan Nuortenpalvelulla on huolto- ja puhelinpäivystystoimintaa. Kummallakin järjestöllä on yhteyksiä huumeiden käyttäjiin.

Vapaaehtoisjärjestöjen tehtäviä ehkäisyn ja huumetyön kentässä ovat mm.:

- kontaktien luominen huumeiden käyttäjiin ja huumemaailman kulttuurituntemus,

- toimiminen sillanrakentajina huumeiden käyttäjien ja virallisen palvelu- ja hoitojärjestelmän välillä,

- tiedottaminen, kouluttaminen ja vaikutustoiminta,

- läheis- ja tukihenkilötoiminnan järjestäminen sekä

- erityishoitoon ohjaaminen.

Lappeenrannan kaupunki arvostaa vapaaehtoisjärjestöjen työtä ja tukee mahdollisuuksien mukaan niitä toimintaedellytysten luomisessa mm.: viranomaisverkostonsa ohjaus-, neuvonta- ja koulutuspalveluilla sekä toimitilajärjestelyillä.

Vapaaehtoisjärjestöjen toivotaan tekevän omat toimintamallinsa osuudestaan huumetyössä.




4.3.5. Erityisryhmien huumehoito

Odottavat äidit/perheet

Noin kolmasosa narkomaaneista on naisia ja heistä suurin osa hedelmällisessä iässä olevia. Säännölliseen huumeiden käyttöön liittyy välinpitämättömyys itsestään huolehtimisesta ja siksi ei-toivotut raskaudet ovat käyttäjillä keskimääräistä yleisempiä (Erja Halmesmäki, Duodecim 6/1989) .

Huumeita käyttäviä naisia tulee kannustaa huolehtimaan raskauden ehkäisystä hyvin ja antaa tietoa huumeiden haittavaikutuksista sikiölle. Raskautta ei tule suositella huumeiden käytön aikana. Lasta odottavan huumeongelmaisen odotusajan laitoshoitoon tulee olla valmiudet.

Raskaana olevan huumeiden käyttäjän hoito vaatii erityisiä toimia terveydenhuollon henkilöstöltä. Erityisen tuen, huolenpidon ja hoidon lisäksi tulee kannustaa huumeettomuuteen ja selvittää käytettävissä olevat vieroitus- ja kuntoutushoitomahdollisuudet. Yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa tulee sopia seurannan ja hoidon tarjoamisesta myös synnytyksen jälkeen.

Huumeperheiden lapset

Huumeita käyttävien vanhempien lapset tarvitsevat erityistä seurantaa jo varhaisessa vaiheessa mahdollisten tukitoimien kohdistamiseksi perheeseen sekä lapsen tarvitseman hoidon ja kuntoutuksen turvaamiseksi ja järjestämiseksi.

Huumenuorten vanhemmat

Huumeiden käyttäjien läheisille järjestetään läheisryhmätoimintaa Irti Huumeista ry:n toimesta. Myös avo- ja laitoshoidossa korostetaan perhekeskeisiä lähestymistapoja ja läheisten ihmisten mukaan saamista ja liittämistä kuntoutustapahtumaan.

Huumeita käyttävien nuorten vanhemmat tarvitsevat myös ammatillisesti hoidettuja neuvonta- ja tukipalveluita, joita sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt voivat järjestää.

Vapautuvat vangit

Vankiloiden päihde- ja huumeongelmiin etsitään uusia keinoja mm. yhteis

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä