Kysely: Miten Sinun liittosi tulee kestämään?

tyttöystävä ohjasi seurustelua. Tahtoi kihloihin tahtoi asunnon (oman tietysti, eli asuntolainaa oli), ja viimein tahtoi naimisiinkin. Mun olisi pitänyt sanoa hänelle, että liian on kiire, mutta se jäi. Kait siihen toisen touhotukseen alistui jotenkin. Hyväksyi ja luotti siihen, ettei ero tule, koska hän niin oli kiinnostunut itsensä sitomaan.

Mutta avioliiton ensimmäisenä aamuna tokaisi vaimo, ei tää mitään muuttanutkaan. Kysyin häneltä, mitä piti muuttua, mutta hän ei osannut vastata.
Vuosi myöhemmin hän periaatteessa asui uuden poikaystävänsä luona, vaikka osoite oli edelleen luokseni. Aviomieskin vielä olin.
Kaksi vuotta vihkimisestä ja ero oli vireillä, molemmilla uudet kumppanit.
Olin itse vihittäessä 23 v. ja vaimo oli 21 v. Nuoria oltiin. Ymmärtämättömiä. Liian vähällä seurustelulla yhteen muutettiin. Omia mokia kaikki. Mutta ei sitä silloin tajunnut virheeksi, vaikka muut vähän varoittelivatkin liian nuoresta iästä. Lasta en sille horolle onneksi tehnyt, vaikka se sitäkin pyysi ja rukoili.
Avioliiton aikana muutuin minä. Aloin uskaltaa sanoa akalle mielipiteeni. Ja se oli pahasti. Hän otti vastaansanomattoman ukon ja kiusattuaan aikansa sai minut puolustamaan itseäni. Se muuttui avioliitossamme ja kun silmät aukesivat, tuli ero.
Liian helpolla mennään naimisiin (vääristä syistä, kuten minä, toisen halusta) ja vielä helpommalla erotaan.
Uskon, että aika normaali tarina tämä omani.

Toisiin suhteisiin vertaaminen ei koskaan ole mitenkään järkevää. Jokaisella on oma suhde uniikki. Toimiiko se suhde ei riipu siitä miten muiden suhteet ovat/eivät ole toimineet. Jos molemmat rakastavat toisiaan ja kunnioittavat toisiaan, miksi suhde ei voisi onnistua? Mutta jos toinen on pakosta suhteessa en usko sen kovin kauan kestävän.

että ikä on niinkään tässä kysymyksessä kuitenkaan se suurin ongelma. Mielestäni nykyajan nuoret eivät osaa tutustua toisiinsa kunnolla ennen kuin tekevät näinkin suuria suunnitelmia kuin omia häitä. Pari pitää tuntea ja yhteisiä kokemuksia elämän mutkista saisi olla jo muutamia. Tiedän monta paria, jotka eivät tapelleet ennen naimisiin menoa, mutta annas olla kuin ensimmäinen riita tuli...sanoisin, että tunne itsesi sekä kumppanisi!

Uskoisin, että meidän liitto tulee kestämään siksi, että olemme tunteneet monta vuotta (ensimmäiset kolmisen vuotta emme seurustelleet vaan oltiin ihan kavereita), molemmat ovat olleet pitkässä suhteessa aikaisemminkin ja nähneet ainakin sen mitä ei halua suhteelta. Kummallakaan ei myöskään ole enää mitään ihmeellisiä prinsessa ruusus-kuvitelmia siitä mitä arkinen yhdessäelo on. Lisäksi olemme kokeneet yhdessä sellaisia vastoinkäymisiä mitä monet parit eivät välttämättä ikinä koe ja nämä ovat lujittaneet meitä entistä enemmän yhteen.

Lisäksi, jos suhteemme jostain syystä radikaalisti huonontuisi, olisin valmis tekemään paljonkin sen eteen enkä vain "karkaamaan paikalta" seuraavan potentiaalisen seurustelukumppanin helmoihin.

Luulen että monilla eroavilla ei välttämättä ole kuvaa siitä miten väistämättä suhde ajan myötä lakkaa olemasta suurta intohimoa ja tunteen paloa ja muuttuu enemmän sellaiseksi kumppanuudeksi. Kun tunteet "laimenevat", kuvitellaan että jotain on pielessä ja lähdetään etsimään sitä rakastumisen huumaa muualta.

Me ollaan oltu kaks vuotta naimisissa. Olin 20v ja mieheni 21v naimisiin mennessä. Meidän avioliitto kestää siks, että se on pyhä. Jumala on sen siunannu! Tunnettiin hyvin ennen naimisiinmenoa, meillä on samanlaiset arvot ja me rakastetaan toisiamme (joka päivä enemmän ja enemmän). Uskon, että meidän avioliitto kestää, niin kauan kuin täällä maanpäällä tallaillaan!

Tilastokeskuksen mukaan avioliitoista purkautuu kylläkin vain n.25%, ei suinkaan 50%!! Tuo on tilastollinen harha,joka johtuu siitä että ei eronneita voi laskea suoraan saman vuoden avioituneiden määrästä,koska avioitumiset ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä.
Ja kukaanhan meistä ei voi tietää mitä elämä eteen tuo,pitää yrittää parhaansa vaan.

Paljonkohan avopareista päätyy erilleen? Tai seurustelevista? Miksi ryhtyä edes seurustelemaan jos on todennäköisempää erota kun pysyä yhdessä? Ainahan voit olla yksin.

Elämään suurempia kysymyksiä.

Oletko tullut ajatelleeksi että ainakin se toinen puolisko elää pareina elämänsä loppuun saakka? Esille nostamasi aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta halusin vaan kyseenalaistaa tekstisi negatiivisen latauksen.

Olet jälleen yksi tilastojen uhri! Tiesitkö, että on valheita, emävalheita ja.. TILASTOJA!! Tuo väittämä että puolet avioliitoista päätyy eroon perustuu tähän: Oletetaan että vuodessa solmitaan esim. 5000 avioliittoa, ja samana vuonna suomessa eroaa 2500 avioparia, puolet, eikö? MUTTA nämä 2500 paria eivät ole (ainakaan kaikki) sinä samana vuonna avioon menneitä vaan vanhempia pareja. Huomaatko jujun? Ne 5000 tänä vuonna solmittua avioliittoa voivat olla vaikka kaikki kasassa vaikka 2500 eroa olisikin tehty saman vuoden aikana. Tilastot eivät siis todellakaan anna oikeaa tietoa tästäkään asiasta. Ja epäilijöille kerrottakoon, että tämä ei ole mikään oma tulkintani vaan ihan asiasta ymmärtävien tahojen lausunto.

Miten liitto sitten kestää. Me ei olla sama asia kun kaikki muut. Jokaisella on onnen avaimet itsellään. Kaikki riippuu siitä miten niitä käyttää. Itse olen sitä mieltä että nykyisin erotaan liian helposti. Suhdetta ei jakset hoitaa tarpeeksi ja oma napa käy liian tärkeäksi. Asia on tietenkin eri jos liitossa on väkivaltaa tms. Silloin ero on tietenkin täysin ymmärrettävä. Muistakaa että myötä- ja vastoinkäymisissä.. ja ennen kaikkea vastoinkäymisissä:)

Olemme molemmat mieheni kanssa eronneet ja avioituneet uudelleen (olen 27, mies 31).
On tilastollinen mahdottomuus, että me eroamme.
Se ei olisi edes enää huonoa tuuria :)