Tää Irinan biisi on soinut päässä siitä asti kun juttelimme... ei nyt ihan koko ajan mutta kuitenkin aina välillä.
"Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
Kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset
Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä tää juttu puukottaa selkään
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen
Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuudenrippeisiin
jne----"
"Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
Kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset
Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä tää juttu puukottaa selkään
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen
Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuudenrippeisiin
jne----"
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä kysyn oisko helpompaa
kulkee niinkuin sokeena ja olla kuin ei huomaiskaan
asioitten suhteita ja niiden ristiriitoja
ja kaikkee mikä tuskaa lisää kuitenkin
kun jälleen pöytäs puhdistat ja alkuun siirrät nappulat
helpompaa on kelluu vaan ja antaa virran kuljettaa
antaa sen tuudittaa ja nukahtaa ei taistella vastaan
tuskallisen suhteellista totuus on ei lopullista
veden lailla muotoutuu uomaan josta sen täytyy mahtuu
mä en puhu roskaa vaikka en anna sydäntäin ostaa
"Elämässäni on tavoitteita ja tarkoitus.
Luovuuteni löytää minulle oikeat keinot niiden toteuttamiseen."
kuuntelin tuota biisiä, mulla on se jollain levyllä, jota kuuntelin autossa syksymmällä...en kuuntele enää, se sattuu. Osuvat sanat, kun ei tiedä onko kuvitellut kaiken, eikä tiedä mitä toinen miettii. Ja nyt tuli melkein itku kun äin to sanat. Tämä puukotti selkään, siis itse puukotin itseäni. Ei ollut mitään. En tiennyt sitä silloin, kun kuuntelin, olin sekaisin kai.