Se makasi rannalla, irtojään seassa
oli niin samankaltainen ja värinen kuin jäätynyt vesi,
että kuljit sen ohi jo kertaalleen.
Jokin värähti sinussa kuitenkin,
kuin pieni kissankello olisi kutsunut sinua nimeltä.
Ja sinä käänsit katseesi kohti.
Siinä, puoliksi isoimman jääkimpaleen alla
lojui rantahietikolle tuulen mereltä mukanaan tuomana
minun sydämeni,
lähes jäinen jo sekin.
Sinä nostit sen suuriin kämmeniisi,
laitoit povitaskuusi jossa sen oli lämmin olla.
Kannoit kotiin,
keitit teetä.
Katsoit silmiin ja pyysit kertomaan
kaiken kaikista avomerellä viettämistäni vuosista
jokaisesta myrskystä
kipeistä talvista.
Mitä voi lähes jäinen sydän muuta tehdä
kuin punastua ja alkaa tarinansa
lämmön virratessa hiljalleen
sinusta minuun.
oli niin samankaltainen ja värinen kuin jäätynyt vesi,
että kuljit sen ohi jo kertaalleen.
Jokin värähti sinussa kuitenkin,
kuin pieni kissankello olisi kutsunut sinua nimeltä.
Ja sinä käänsit katseesi kohti.
Siinä, puoliksi isoimman jääkimpaleen alla
lojui rantahietikolle tuulen mereltä mukanaan tuomana
minun sydämeni,
lähes jäinen jo sekin.
Sinä nostit sen suuriin kämmeniisi,
laitoit povitaskuusi jossa sen oli lämmin olla.
Kannoit kotiin,
keitit teetä.
Katsoit silmiin ja pyysit kertomaan
kaiken kaikista avomerellä viettämistäni vuosista
jokaisesta myrskystä
kipeistä talvista.
Mitä voi lähes jäinen sydän muuta tehdä
kuin punastua ja alkaa tarinansa
lämmön virratessa hiljalleen
sinusta minuun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä teit sen jälleen, käsittämättömän kosketta-
van runon paleltuneesta sydämestä ja siitä, kuin-
ka Hän tuli ja pelasti sen.
Loppusäe kruunaa runosi, kiitos lukuelämyksestä.
Kiitos :)
Se on mukavaa jos joku kokee jotenkin samaistuvansa sanoihin...
Lindan perässä löysin tämän aarteen täältä. Aivan ihanaa tunnelmaa, ihanasti kerrottuna. Kiitokset haltioituneelta ja kateelliselta lukijalta : )
kiitos itsellesi, lukemisesta ja sanoistasi :)