Avovaimon tapainen nainen (18v) halusi raskaaksi, suostuin. Olen itse nyt 20v ja menossa tammikuussa armeijaan. Lapsen laskettu aika on 15.8.08. Miten nuori äiti pärjää käytännössä yksin ainakin sen 6kk? Rahasta se tuskin on kiinni, itselläni on sen verran säästöjä. Hän on vielä koulussa, tosin valmistuu keväällä.
Okei, vaikein aika on varmasti syntymän jälkeen. Haluaisin vielä mennä opiskelemaan jottei tarvitsisi enää niin huonopalkkaisia hommia tehdä. Vähän kyllä pelottaa ettei onnistu ainakaan pariin vuoteen...
Miten muilla vanhemmilla yliopistotason tai ammattikorkean opiskelut on sujunut pienen lapsen kanssa? Ei varmaan tuilla pelkästään pärjää joten töitäkin on tehtävä? Miten jaksaa painaa päivät koulussa, illat töissä ja yöllä huutavan lapsen kanssa? Olisi todella helpottavaa jos joku kertoisi omia kokemuksiaan vastaavasta tilanteesta.
Okei, vaikein aika on varmasti syntymän jälkeen. Haluaisin vielä mennä opiskelemaan jottei tarvitsisi enää niin huonopalkkaisia hommia tehdä. Vähän kyllä pelottaa ettei onnistu ainakaan pariin vuoteen...
Miten muilla vanhemmilla yliopistotason tai ammattikorkean opiskelut on sujunut pienen lapsen kanssa? Ei varmaan tuilla pelkästään pärjää joten töitäkin on tehtävä? Miten jaksaa painaa päivät koulussa, illat töissä ja yöllä huutavan lapsen kanssa? Olisi todella helpottavaa jos joku kertoisi omia kokemuksiaan vastaavasta tilanteesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin, kaikki vauvat eivät huuda yöllä. Ja jos vauva huutaa joka yö, on syytä hakeutua hänen kanssaan lääkäriin, jotta huudon syy selviäisi ja huudot loppuisivat.
Tuilla ei herroiksi elellä, mutta ei niillä nälkäänkään kuole.
kyllä niillä tuilla pärjää
Meillä on pian 2 ja 4 vuotta täyttävät lapset. Opiskelemme kummatkin, minä yliopistossa ja mies opistotasolla. Olin pitkään kotona ja silloin mies kävi koulun ohella töissä. Nyt syksyllä aloitin opinnot uudestaan (toista odottaessani olin puoli vuotta koulussa) ja mies lopetti työt, jotta meillä olisi iltaisin aikaa opiskella. Nyt ollaan eletty opintotuilla ja -lainoilla. Kyllä se koville ottaa, ja välillä ollaan saatu sossusta ja vanhemmilta tukea, mutta periaatteessa pärjätään.
Raha ei niinkään ole se ongelma, vaan ajankäyttö. Miten selität 1- ja 3-vuotiaille, että äiti on kyllä kotona, muttei käytettävissä, koska lukee? Eiväthän ne pienet sitä tajua, vaan huutavat oven takana :-/ Eli jos iltaisin haluaa opiskella, on lähdettävä muualle tai opittava kovettamaan itsensä ja sulkemaan korvansa. Samoin on opittava kestämään sitä, että ei ehdi pitämään kotia siinä kunnossa, kuin ennen. Vaatimustasoa on pystyttävä laskemaan. Paskansietokyky kasvaa siis :-DD
Nämä ensimmäiset kuukaudet olivat kyllä tosi vaikeita, koska lapset ovat niin tottuneita siihen, että olen kotona ja aina heidän kanssaan. Opintoihinkin oli hiukan vaikea päästä taas kiinni pitkän ajan jälkeen. Mutta pääsin kuin pääsinkin kaikista kursseista läpi, joten eiköhän tämä tästä :-)
Tsemppiä vain teille! Älkää missään nimessä luopuko suunnitelmistanne!
Minä olen opiskellut ensin 1 vuotiaan, sitten 1v:n ja 2,5v:n kanssa ja vielä 1v, 3v, ja 4,5v:n kanssa. Kokemuksesta sanon, että ajankäyttö on järjestelykysymys. Yliopistossa opiskellessa voi suunnitella lukujärjestyksensä siten, että kerkee tehdä pääsääntöisesti kaikki opiskelujutut sinä aikana kun lapset ovat hoidossa. Jotain tenttiin lukemisia varmasti jokaisella jää illoiksi. Kun kuopus oli 1,5v, aloitin graduun liittyvän tutkimuksen palkallisena. Vaikka yliopistolla työskentely onkin aika rentoa, oli se kuitenkin sen verran sitovampaa kuin opiskelu, että voin sanoa, että ajankäytön organisointi oli helpompaa opiskeluaikana.
Niin, opintotukiahan ei lasketa tuloiksi lasten päivähoitomaksuja laskettaessa, joten kahden opiskelijan perhe saa kunnallisen päivähoidon (päiväkoti tai perhepäivähoito) ilmaiseksi, ja lapset saavat syödä siellä max 3 ateriaa (aamupala, lounas ja välipala) 5 päivänä viikossa.
Täällä kahden yliopisto-opiskelijan ja 2-vuotiaan neitosen perhe. Minä olen opiskellut nyt 1,5 v, aloitin siis, kun lapsi oli puolivuotias, mieheni aloitti tänä syksynä, joten opiskelut jatkuvat vielä muutaman vuoden. Toinen lapsi syntyy tulevana kesänä.
Esikoinen syntyi tammikuussa 06, kun miehelläni oli vielä puoli vuotta armeijaa jäljellä. Ja armeija-aikaa parempaa aikaa ei ollutkaan, taloudellisesti meni hyvin, kun kela maksoi kaiken ja antoi "taskurahaakin", ja minusta oli ihana hoidella vauvaa yksin ja tutustua uuteen tulokkaaseen. Ja olihan mies kotona viikonloput ja pienen isyysloman jne.
Opiskeluiden aikaan emme ole olleet töissä, mies tosin työskenteli kesän. Keväällä isovanhemmat olivat hoitamassa esikoista, jotta mieheni sai keskittyä pääsykokeisiin. Nyt kun molemmat opiskelemme, lapsi on päiväkodissa. Onneksi minun opiskeluihini kuuluu paljon läsnäoloa mutta vähän lukemista, joten illat saa usein pyhittää lapsille. Ja onhan meillä suhteellisen paljon lomia ja pitkiä viikonloppuja, jolloin voimme pitää kaikki vapaata..
Taloudellisesti opiskelu on tietysti tiukkaa, mutta lainoilla ja tuilla, sekä toisinaan isovanhempien avustuksella pärjää ihan hyvin.. Ja kyllä sitä jaksaa kun on jaksettava!:) Tsemppiä!