en tiedä mihin tämä kuulu mutta kysyn nyt täältä....
Eli voiko vanhemmat sanoa että haluaan että lapsi huostaanotetaan ilman "vakavaa" syytä?
Vanhempani ovat hyvinansaitsevia, rakastavia vanhempia, käyvät töissä, ei ole alkoholi/mielenterveysongelmia, lapsilla ei puutetta mistään,eikä väkivaltaa. Vanhempani sanovat vaan että eivät enään jaksa minua. Sairastan syömishäiriötä. (ei muita ongelmia)välillä ahmin välillä paastoan.
Olen ollut sen takia sairaalahoidossa mutta ei auttanut.
He sanovat että eivät jaksa.kunesim. syö välipala tai syön liikaa tai en siivoa huonettani minua uhkataan huostaanotolla...
Kuultaisiinko siinä tapauksessa minua jos en halua vai voivatko vanhempani sanoa että kun minä syön huonosti niin minut huostaanotetaan? Miettivät tätä vakavasti...
Vähän epäselvä voi olla teksti mutta auttakaa epätoivoista...en halua huostaanottoa sillä kotona on hyvä olla...
p.s olen 15-vuotias ja minulla on pikkusisko
Eli voiko vanhemmat sanoa että haluaan että lapsi huostaanotetaan ilman "vakavaa" syytä?
Vanhempani ovat hyvinansaitsevia, rakastavia vanhempia, käyvät töissä, ei ole alkoholi/mielenterveysongelmia, lapsilla ei puutetta mistään,eikä väkivaltaa. Vanhempani sanovat vaan että eivät enään jaksa minua. Sairastan syömishäiriötä. (ei muita ongelmia)välillä ahmin välillä paastoan.
Olen ollut sen takia sairaalahoidossa mutta ei auttanut.
He sanovat että eivät jaksa.kunesim. syö välipala tai syön liikaa tai en siivoa huonettani minua uhkataan huostaanotolla...
Kuultaisiinko siinä tapauksessa minua jos en halua vai voivatko vanhempani sanoa että kun minä syön huonosti niin minut huostaanotetaan? Miettivät tätä vakavasti...
Vähän epäselvä voi olla teksti mutta auttakaa epätoivoista...en halua huostaanottoa sillä kotona on hyvä olla...
p.s olen 15-vuotias ja minulla on pikkusisko
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vanhemat voivat pyytää huostaanottoa ja kyllä näin varsin usein toimitaankin kaltaisissasi tapauksissa. Syömishäiriö on ihan riittävän vakava syy.
Vanhempasi ovat pelosta ja huolesta väsyneitä. Syömishäiriösi seuraaminen voi olla raastavaa ja siksi he käyttäytyvät noin. He toivovat huostaanotolla uhkailun auttavan viimeisenä keinona syömishäiriöösi. Vanhempasi eivät ole sinua vastaan, vaan haluavat kaikin keinoin pelastaa sinut.
Minkä näet suurimpana syynä sille, ettei saiaalajakso auttanut sinua? Puuttuiko motivaatio parantumiseen?
haluan parantua ja toisaalta en.
Ruokailutapani ovat vääristyneet ja pidän niistä enkä halua niitä muuttaa vaan jos olen ahdistunut haluan muilta apua...jostain syystä normaali syöminen ei montaa päivää onnistu olen niin pänkki että haluan syödä omalla tavallani eikä mitkään sairaalat siihen auta...
En varmaan ollut tarpeeksi motivoitunut hoitoon vaikki niin annoin muiden ymmärtää...
johtuu /jatkuu pelkästään itsepäisyytesi takia.
Terapioiden ja hoitojen perille meno kyllä vaikeutuu, jos hannaa kovasti vastaan.
Syy siihen miks et halua parantua, on jossain sun sisällä ja se on se sama syy miksi ylipäätään sairastuit.
Etkö uskalla olla rehellinen itsellesi ja kohdata sisäistä peikkoasi, että pääsisit siitä eroon?
Et varmaan koskaan tule paranemaan, ennen kun syy sairastumiseen on selvitetty perin pohjin. Siihen tarvitaan sinua ja sun rehellisyyttä edes itseäsi kohtaan.
Asioita ei voi ratkaista, ennenkuin ongelman on myöntänyt.
taustalla syömishäiriöösi?
Oletko käynyt, tai käytkö edelleen terapiassa?
Saatko yleensä mitään apua ja miten itse näet tilanteesi?
Haluatko yleensä parantua?
ja myöhemmin tuli ahminta mukaan...Minä käyn psykologilla ja joskus psykiatrin kanssa perhekeskusteluja...käyn myös lastenlääkärillä ja ravitsemusterapeutilla sekä kerran viikossa terveydenhoitajan punnituksessa sekä myös koulukuraattorilla...
Nämä eivät auta vaan se on oma ajatus joka pitää muuttaa ja ei halua...toki nämä asiat ahdistusta lievittää..
Mielestääni tilantteni ei ole mitenkään kaaoottinen...Syömistapani vaan vähän oudot...
anoreksia sai alkunsa noin vuosi sitten varmaan kovasta urheilusta ja pänttäämisestä...
En tiedä olenko masentunut vai olenko vain liian itsepäinen tai jotain...haluan oman tahtoni läpi varsinkin syömisessä...
eli olet jo sen verran iso, että voit hakea itsekin itsellesi apua.
Mene kouluterveydenhoitajan tykö tai opiskelijasäätiön terv. hoitajan tykö.
Tilanteellasi ei ole leikkimistä, puhun nyt kokemuksesta.
Itse menin tuollaisen tilanteen takia niin huonoon kuntoon, että jouduin tk:n vuodeosastolle tiputukseen.
Ja olen nähnyt nuoria sairaaloissa, jotka eivät syö sitten millään, eivät millään houkutukseillakaan.
Hoitajat vain katsovat kärsineen näköisenä, kun nuoren tukka tulee kiilottomaksi. Laihtuminen. Psyykkiset ongelmat, poissaoleva katse.
Pelasta itsesi, mene hoitoon, mene vaikka hetkeksi laitoshoitoon, nuoriso-osastolle.
Siellä ei ole yhtään hassumpaa. Anna auttaa itseäsi. Jos vanhemmat eivät voi enää mitään.
Älä jää paikallesi, sillä lihakset voivat alkaa surkastua, hermoradat mennä pilalle ja voi tulla muutakin ongelmaa. Lapsettomuuskin vielä, jos saat elämäsi kuntoon ja kun aika kuluu eteenpäin, löydät myös hoitamattoman ongelman edestäsi. Joten älä kiusaa enää vanhempiasi epätoivolla, vaan hae itsekin apua. Ole viisas nuori, ei sinun tarvitse mihinkään huostassaoloon itseäsi ajatella, mutta siitä näet että vanhempasi ovat jo kanssasi voimattomia.
Ja he rakastavat sinua, haluavat sinut terveeksi. Auta itseäsi ja heitä. Kerro alan asiantuntijalle kuinka epätoivoinen tilanne on.
Saat apua ja sitä et kadu. Kyllä sieltä sitten ottavat yhteyttä vanhempiisi ja anna heille lupa olla tietoisia kaikista asioista, se rauhoittaa heitä, anna heidän olla ajantasalla.
On ihanaa olla terve, kuules, näin minä nyt tykkään asioistani, myös minä!
Huostaanottohan tähän tapaukseen ei ole mikään ratkaisu varsinaiseen ongelmaan mistä aloittaja puhui.
Vai mitä mieltä olette? Miten lapsi saadaan syömään huostaanotettuna jos hän ei syö kotonaankaan?
varmaan sijoitettaisiin laitokseen, missä voitais
ulkopuolisen henkilökunnan voimin tarkkailla syömisiä, sekä mahdollisesti saada myös tarvitsemaansa terapiaa ja mahdollisesti myös vertaistukea.
On olemassa laitoksia, joissa tällaisia tapauksia hoidetaan, mutta sinne pääsee kyllä ihan kotoa, ilman huost.ottoakin. Ei siis ole mitenkään välttämätön toimenpide.
että sairaukseni ei ole enään anoreksia vaan ahmiminen... En ole laiha vaan normaali itseasiassa vähän pyöreä...joskus syön vähän josta seuraa ahminta... en vaan osaa ajatellam miten muuten voisin syödä sillä pidän tästä tavasta...
En usko että huostaanotto parantaa itseäni yhtään sen enempää kuin kotona olo...vanhemmat vaan väsyneitä minuun kun en syö normaalisti ja pitää kokoajan vahtia milloin syön liikaa ja milloin liian vähän...
haluavat päästä eroon ja toivovat, että joku muu voisi vahtia sinua välillä, koska ovat itse jo niin väsyneitä. Heillä on hirvittävä huoli sinusta ja se tekee kaiken vielä vaikeammaksi. Vieraat ihmiset ei ole samalla tavalla tunteineen mukana, joten heille on sun seuraamisesi paljon helpompaa.
Kuitenkin voisit päästä johonkin laitokseen ilman huost.ottoakin, missä olisit valvonnassa ja ohjauksessa ja vanhempasi saisivat vähän levähtää.
Ehdota heille, että hakisitte paikkaa sulle sellaseen laitokseen. Jos itse vapaaehtoisesti menet, niin sieltä on myös helpompi päästä pois, kun siltä tuntuu.
Nuorisopsykiatrit ainakin tietää niistä paikoista mihin voisit mennä, et kysy sieltä.
syömishäiriöisille osasto,jossa nuoria hoidetaan.
Kannattaisi sieltä kysellä.
vanhemmat ei tee niin tyhmästi,että antavat huostanottaa sut.mäkun olen joutunut taistelemaan,ettei mun 15v,tyttöä huostaanotettas,silti hänet huostaanotettiin,ja hän tälläkin hetkellä karkausreissulla,koska ei henkisesti kestä lastenkodissa,säännöllisiä ruoka aikoja,kun ei saa liikkua milloin haluaa,jne...asia menee kyllä vielä oikeuteen,kun sossut ja perheneuvola sössinyt tytön hoidon,ja muutenkin tukitoimet,mutta ei taida auttaa..tyttöni sairastui epätyypilliseen syömishäiriöön 2v.sitten,hoito siirrettiin perheneuvolaan,jonka lääkäri ei edes usko,että tytöllä syömishäiriö,ja tytön tilanne vaan pahetunut.rakastui hulttio jätkään ircin kautta,kun ei ollut kavereita,kun ne jäi sairastuttua,siitä alkoi karkailu ja laitoskierteet.ujosta tytöstä laitoksen myötä muuttui käytöshäiriöinen masentunut nuori,jolla epätavallinen syömishäiriö,ja kiitos lastenkotisijoituksen,tuli käytöshäiriö!!sekä bulimia!johon tyttö joutui aluksi avohuollon tukitoimena 3kk,kun karkasi uudestaan ihastumansa pojan luo,pojalla alkoholin käyttöä,ja rikoksia.yritti tappaa itsensä,hypätä parvekkelta,ettei joudu lastenkotiin takas,kun ekan karkausreissun jälk.oli siellä 2 viikkoa,ja pelkäs joutuvansa takas,kun mokasi uudestaan,niin 5 päivää oli sairaalas,ja sittenpä hänet sinne lastenkotiin laitettiin...tytölläni laitos kammo,koska kun sairastui syömishäiriöön,osastolla huonekaveri yritti 2 kertaa itsemurhaa,samoin ekan kerran,kun joutui lastenkotiin...
lastenkodissa samaistui ongelmanuoriin,ei saanut terapiaa,eikä lääkitystä,lukuisista pyynnöistä huolimatta,kirjotin jopa lastenkodin johtajalle,muttakun sossut uskoi perheneuvolalääkäri elinaa,joka vähätteli tytön ongelmia.perheneuvolassa käynnit muka riitti,vaikka tyttöni sanoi,ettei hän siedä elinaa,eikä mitään hyötyä käydä siellä..seurasi,että alkoi tytöllä viiltelyt käsiin,syömättömyys muuttui bulimiaksi,kun piti syödä,ahdistukset ja unettomuus,ja karkailut ja juomakierteet karkureissuilla ahdistukseen.poika johon tyttöni ihastunut,auttaa aina karkaamaan,ja hommaa juomista.pojalla muitakin tyttöjä kiikarissa,mutta tyttöni silti niin kiinni hänessä,vaikka asian tietää.
koekotiutettiin kaks kertaa,mutta mokas,koska henkinen ahdistus oli jo niin paha,ja sairalloisen ihastunut tähän poikaan,joten hän halusi nähdä salaa poikaa,ja porukka sai houkuteltua juomaan...
nyt tytöllä vain lastenkodin ongelmanuoret,ja tämä ongelma 18v.ihastus,ja vielä hulttiommat pojan täysikäiset kaverit kavereina,ja laitos yhdisti näihin lisää.sai lastenkodista pyörän käyttöön,että 12km suunta meni kouluun,ei lastenkodissakaan uskottu syömishäiriötä,kun tyttöni piilotti ongelmat,ja eipä hoitajat vaivautuneet ottamaan selville,vaik asiasta sanoin...koulussa tuli poissaoloja,minulle ei kerrottu,ja asiaan ei puututtu,ilmotettiin vaan sossuille.annettiin kaverilomia,vaikka kavereina oli enää vaan tämä poika,sen kaverit ja lastenkodin nuoret.
laitos ei paranna nuorta,päin vastoin.ne,joilla alttiutta vaikutteille,niistä tulee ongelmanuoria,ongelmanuorten tilanne pysyy samana,tai pahenee,näin ainakin tyttäreni ja hänen laitoskavereiden käyny,kolmessa jo ollut.huostaanotettuna monet karkureissuilla,kun siihen saa mahdollisuuden.alkoholi viimeistään tulee kuvioihin,ja jopa voi tulla huumeet,karkureissuilla.itse en voi enää puuttua tyttäreni hoitoon,sossu itse ilmoitti,vaikka minä ainoa sukulaisten kanssa,joka yrittänyt hakea tytölle apua.syytän kuulemma turhaan perheneuvola lääkäriä ja muita,vaikka taivaan tosi,että kaikki sai alkunsa juuri hänen hoidosta,ja hän edelleen vastaa tyttöni muka "hoidosta",näkee kerran kuussa,jutellen niitä näitä,toivoton olo,kun tiedän,että tyttöni karkausreissut tulee jatkumaan.ei saa tätä menoa koulun 9 lk:n päästötodistusta!hän haluaisi kotia,mutta ei pääse.hän ei luota lastenkodin hoitajiin,eikä ne usko tyttöä.joutuu perhekotiin kun löytyy,mutta karkaa,kun mahdollista.kotia en voi ottaa,kun sossut ei anna,ja sitten saan syytteen jos otan,omavaltaisesta huostaanotosta.kait niistä parempi tytön jatkuvasti olla hatkassa..sossut kyllä voivat tehdä tytölleni mitä haluavat,joten toivon todella,että vanhempasi tajuavat pitää sinut kaukana sossuista!!laitoksessa nuorten sanastoon kuuluu sana "hatka",karkaaminen,ja itse nyt huomannut,kuinka yleistä nuorten karkaamiset ovat.heitä jatkuvasti laitoksesta karkuteillä.keskenään puhuvat,mistä mitenkin karataan,ongelmistansa,jne..lastenkodissa nuori tuntee olevansa muita huonompi,sen hoitajat antavat heti ymmärtää,ja turha valittaa,kun ei kukaan suojele sossulta,joka uskoo hoitajia,ja täytyy myöntää,että itsestäni lastenkoti ja varsinkin huostaanotto on vapauden riisto.sua ei suojele enää ketään.sun on alistuttava siihen mitä sossu ja hoitajat sanoo,tai karattava.mä säälin todella huostaanotettuja lapsia ja nuoria,jotka lastekodissa ja perhekodeissa.tää kaikki alkoi viime toukokuussa,ja ja vaikka pelkkä syömishäiriö koettelee perhettä tosi rajuti,niin tää sossujen kaa pelaaminen on yhtä helvettiä.en toivo edes pahimmalle vihamiehellekkään!
Vanhemmat voivat sanoa mitä vaan, mutta sosiaaliviranomainen ja sosiaalilautakunta ovat ne, jotka päättävät huostaanottosta. Huostaanottoon pitää olla vakavat syyt. Syyksi ei kelpaa huoneen siivoomattumuus :-)
Kyllä vanhempasi ajattelevat sinun parastasi joka tapauksessa ja ovat todellisuudessa vain huolissaan sinusta. Eli tuskin ovat edes vakavasti ajatelleet huostaanottoa. Uhkailu sillä on varmaan opittu omilta vanhemmilta.
Mihinkään sijaisperheeseen sinua ei missään tapauksessa sijoitettaisi.
Terveyden perusteella sinut voidaan laittaa hoitoon vasten tahtoasi, mutta se on terveydenhuollon eikä sosiaalitoimen asia.
Huostaanotto tulisi eteen vain siinä tilanteessa että vanhempasi ilmoittavat että eivät sinua kotona enää pidä ja terveydenhuollon mukaan ei täyty pakkohoidon kriteerit. Tällöin lastensuojelun on järjestettävä sinulle paikka, sillä he eivät voi jättää alaikäistä ilman paikkaa jossa asua.
Sinua tietysti kuultaisiin asiassa, mutta eipä silloin ole paljon vaihtoehtoja jos vanhempasi oikeasti laittaisivat sinut pihalle.
Yritä vanhempiesi kanssa sopia pelisäännöt yhteiseen elämiseen, jotka myös kirjaatte ylös ja kaikki sitoutuvat niihin.