Kuvailkaa mulle

kuvailemiasi menkkamaisia supistuksia 2 viikon ajan ennen kuin esikoinen syntyi rv 38 6. Niitä tuli joka aamuyö ja ne kesti tunnin, pari ja loppui sitten. Toisina öinä jouduin nousemaan ja kävelin pitkin asuntoa tai notkuin sohvan selkänojalle. Sitten ne aina loppui.

Sitten eräänä aamuyönä ne ei loppuneetkaan. Makailin sohvalla ja kirjasin ylös ja ne tuli 5-10min välein. Mies kun heräsi aamulla töihin lähtemään niin käski mennä nukkumaan "onhan ne ennenkin ohi menneet". Menin sängylle, mutta ei ne mitään loppuneet. Miehen lähetin kuitenkin töihin.

Soitin kätilölle ja hän sanoi, että sitten kun en pysty enää kunnolla puhumaankaan niin ne on kunnollisia. Edelleen ihmettelin asiaa ja lopulta soitin äidilleni, jolla on kahdeksan lasta. Hän ihmetteli tätä kätilön kommenttia ja sanoi, että kyllä sinä siellä kotona sitten saat olla jos jotain puhekyvyn menettämistä jäät odottamaan. Soitin siis jälleen kätilölle ja kun supparit tuli kerran 5min välein niin lähdettiin kymmenen maissa sairaalaan. Matkaakin kuitenkin 54km.

Poika syntyi 19:08 samana päivänä ja puhekyky ei kadonnut. :)))

Itselläni alhainen kipukynnys, mutta synnytyssuppareiden kanssa olen pärjännyt kuitenkin. Tosin olen kyllä saanut epiduraalinkin sitten, että pahin on ehkä jäänyt kokemattakin.

Kolmosta odottelen nyt itse.

Mulla ekassa raskaudessa kärsin niistä kipeistä supistuksista (ihan samoja kuin lopulta synnytyksessä) lähes koko odotusajan ja silloin synnytys lähti käyntiin just tuollaisella menkkamaisella jomotuksella, joka lähti vetämään selänkin puolelle. Tokassa raskaudessa saattoi yhtäkkiä tulla ihan sikakipeä suppari (vaikka istuessa, en tehnyt yht mitään), niin ettei pystynyt kivulta ollenkaan hengittämään ja tähtiä vaan näkyi silmissä. En pystynyt myöskään miehelle huutamaan toiseen huoneeseen, koska en vaan siltä äkkinäiseltä kivulta pystynyt puhumaankaan.

Mun supistukset on tuntuneet eri kohdissa, milloin vain vatsassa ja/tai selässä, milloin koko lantion alueella ja reisissä (vaikken ole ollut siis tällöin synnyttämässä..). Vatsa aina ihan kivikova ja kipu tuntunut välillä melkein sietämättömältä kestää ihan ekasta supparista alkaen. Näin siis, vaikka mullakin on korkea kipukynnys.. Se kai riippuu siitäkin, kuinka nopeasti homma lähtee käyntiin. Olen kuullut, että nopea synnytys tuntuis tuskallisemmalta kuin pitempään kestävä, koska se kipu lyö päälle niin nopeasti etteu kroppa ehdi tuottaa tarpeeksi adrenaliinia.. Mene ja tiedä!?

En mä edes uudelleen synnyttäjänä muistanut, kuinka kauheilta ne supistukset oikeasti tuntuu ennen kuin se synnytyshomma taas alkoi.. Ekaa lastaan synnyttävä kaverini taas kertoi, kuinka ei ollut huomannut koko suppareita ennen kuin kätilö käyristä sanoi, että etkö huomaa, sullahan on kova supistus päällä;). Onneksi oli jo sisällä sairaalassa!

Yksilöitä siis ollaan:)!

annaetaisiin tiheään tahtiin reisille ja alavatsalle. Kuvailematon kipu.

Mulla oli sellasta viiltävää ja pistävää, ei voinut istua eikä maata, etukumara-noja asento ainoa missä pysty olemaan. Pikku hiljaa koko ajan koveni ja piteni aina yksi supistus. Aika kokonaisvaltanen kipu, tuntui vatsalla, alaselässä ja reisissä. Ei sitä oikein osaa sanoin kuvailla, se pitää kokea itse! =)