Toimiiko

Työpaikallani ei haissut home. Sairastelin, enkä tiennyt miksi. Tt-lääkäri kuunteli keuhkot noin 6 kk ensimmäisen käynnin jälkeen, olin saanut jo verta anemiaan, todettu 5 vatsahaavaa, oireita oli vaikka muille jakaa, mutta lääkäri istui pöydän vieressä ja muikisteli ystävällisesti ja osaa ottavasti voivotellen, keuhkojen kuuntelun jälkeen sain astmadiagnoosin... Myöhemmin kävi ilmi, että kaikkea mahdollista tietoa oli salattu ja vähätelty.

Haistoin työhuoneessani jotakin, mutta se ei haissut homeeelle siten kun homeen hajun tunnistin. Haju oli outo, makea, äitelä, ummehtunut. Miehenikään ei tunnistanut hajua homeeksi, vaan sanoi työhuoneessani jonkun haisevan oudolta mutta minkä, hän ei osannut arvuutella. Kosteusmittauksia teki työkaveri. Käveli kosteusmittari kädessään huoneessani ja mittasi, että työhuone on täysin turvallinen, ei kosteutta, ei ongelmaa.

Mikään ei ole helppoa, yksinkertaista, ongelmatonta, eikä nuo nimet pysy salassa pitkään ja sen jälkeen olet maalitauluna. On aika harvinaista, että työpaikka on yhtenäinen ja auttaa toisiaan, kuten meillä. Mutta en ollut ensimmäinen sairastunut, ammattitauteja oli jo ennen ja heillä oli ollutkin sitten sairaan vaikeaa.

On toisaalta typerää kirjoittaa, "työpaikalla haisee home", koska se antaa jo otsikossa vääristyneen käsityksen, home ei välttämättä haise, tai olet sairastunut etkä alkuvaiheessa haista mitään, olet joko tottunut hajuun tai nenäsi on niin tukossa ettet haista yhtään mitään.

Kyllähän se pitäisi mennä niin, että asiaan puututaan jo paljon ennen kuin ongelmia on. Ja sitten, jos näin ei ole tapahtunut, niin puututaan heti kun asia tajutaan. Mutta peittelyyn saa varautua, vähättelyyn ... ihan joka mutkassa olet syyllinen, heikko, muut eivät ole sairastuneet, miten sitten sinä? Näin siis ne päättäjät.

Nyt kun olen sairastunut siten, etten kestä työpaikkaani minuutteja pidempää ja oireet tulevat heti tosi voimakkaasti päälle, heille on tärkeintä etten näytä naamaani, enkä varsinkaan tule puhumaan työpaikallani. Yksi entisistä vähättelijöistä kertoi, että luuli jo minun kuolevan, kun näytin niin sairaalta ja hän oli pelännyt että kuukahdan hänen työhuoneeseensa... ikävää se nyt olisi ollut.

Nyt en enää koskaan mene työpaikalleni, teen etätöitä, mutta terve en ole, pärjäilen kyllä. Minun onneni on työ mitä teen, muutoin olisikin enemmän kuin pulassa.

Kuinka helpolta se kuulostaakin... Reilut kymmenen vuotta jo salattu homeongelmaa. Se on tabu, josta ei saa puhua. Työsuojeluvaltuutetut ovat työnantajan narussa, joten valittaminen ei auta. Yhteishenkeä asian suhteen ei ole ollut koskaan. Jopa asian eteenpäinvieminenkin epäonnistui työsuojelupiirin kanssa, sillä se nimettömänä pysyminen ei toiminut. Työsuojelutarkastaja puhui samaa kieltä kuin työnantaja eli asia ei edennyt, joten epäilen heidän halukuuttansa johonkin pakkokeinoon...

monissa työpaikoissa. Muista, että täällä kirjoittelevat enimmäkseen ilmeisesti vain ne, joiden kohdalla se ei ole toiminut ja tilanne on mennyt liian pitkälle.

Eikös, jos työntekijä kertoo pomolle epäilevänsä terveysvaaraa työpaikallaan, niin sen pomon pitäisi jotain tehdäkin asian eteen? Voiko työpaikalla pidettävät sisäilmaan liittyvät palaverit olla ns. salaisia, ettei niihin varsinaiset työntekijät pääse?