Koirat näkevät aaveet

jeesus vaatien seitsemää sataa markkaa rahaa,jaa sen koira vapisi pelosta,tiiä sit oliko valveunta

Eli siis kyllä olemme tienneet :D

Lapsuuden kodissani meidän silloinen koira mm haukkui ja murisi tyhjälle...myös ystävälläni on kokemusta asiasta!! Eläimet vaan aistivat vähän enemmän kun me ihmiset...ollapa koiran aistit...heh :D tosin voisi siinä olla huonotkin puolensa :D

sinä sen tiiät? ootko kenties ite koira?

koskaan tietämään jää nähtäväksi.Pitäisi nähdä koira katsomassa
aavetta,jonka minäkin näen ja vieläkään ei voisi kuitenkaan olla
100%:nen siitä,että koira näkee sen aaveen ja jos se ei näe sitä,
niin näkisinkö minäkään oikeasti sitä aavetta,vai olisiko pienoinen
häiriö aivoja kiusaamassa ? Se että olettaa koiran reagoivan johonkin
mitä itse ei näe,ajatellen kyseessä olevan jokin aave voi olla aika
pielessä,koirahan voi reagoida sille outoon tuoksuun/ääneen kaukaakin
tulevaan,ihmisiin nähden nämä aistit kun ovat niin paljon
kehittyneemmät..

Tällaine dokkari tulisi tänään, aiheeseen liittyeb!? Sub TV

Totta vai tarua?
22.00


Eläinoraakkelit. Eläimet tuntuvat aavistavan luonnononnettomuudet ennalta. Miten ne tekevät sen? Tarkkailevatko ne ympäristöään tarkasti, vai ovatko lemmikkimme todellisia eläinmaailman oraakkeleja?

Amerikkalainen sarja.

Jos se vaan kuunteli ääniä tai ihmisen korvalle kuulemattomia ääniä, tarkka kuulo koiralla. Samalla silmät liikkuu ehkä?

olen huomannut...

Olen nähnyt kahden ison koiran irvistelevän, murisevan, haukkuvan, matelevan häntä koipien välissä peloissaan samanaikaisesti jollekkin "näkymättömälle". Kissoilla on sama taipumus.

meidän koira monesti haukkunut vaik ei ketään näkynyt. Sitten yhdessä paikassa, yhden tutun koirat haukkuivat jatkuvasti ja koiran omistaja piti niitä sekoina ja valokuvaan tarttui epämääräinen hahmo.....

Kyllä uskon, että koirat näkevät niitä.

Tuttua on, että koirat kissat näkevät olemattomia ja "sekoavat" ilman syytä. Edesmennyt koirani haukkui ja murisi "tyhjää" useamman kerran. Välillä itsekin pelästyi, että mille se koira oikein rähisee mutta käytökselle löytyi aina luonnollinen selitys, esim. musta jätesäkki tai vaatemytty.

olin jotain 14 v. kun meillä oli vanha cockerspanieli. se nukkui yleensä minun sänkyni jalkopäässä.
oli tunnettua että talossamme kummitteli. se oli koko kylän tiedossa.
eräänä iltana myöhään kun olin jo nukkumassa, koira jalkopäässä. niin meidän eteisen ovi keittiöön narahti, ja kuului aivan kun joku kävelisi lonksuvat saappaat jalassaan huoneen ovelle ja takaisin.
koira kävi istumaan, nosti korviaan ja katsoa tapitti ovelle niin kauan kun äänet kaikkosi.
menin eteisen poikki huoneistoon missä nukkui äitini isäpuoleni kanssa.
kysyin äidiltä oliko hän äsken käynyt meidän keittiössä. ei ollut. sanoin että kummitus kävi.
Isäpuoleni varsinkin uskoi aaveisiin, eikä äitinikään sanonut sitten mitään.

oli tavallista että ullakoltamme kuului melua ja askelia. kaikki saatoimme olla aamuisin ja iltaisin ruokapöydässä tai kahvipöydässä kun melu kuului. katsahdimme vaan toisiimme ja olimme kun emme olisi kuulleet mitään...

Olen samaa mieltä, koska olen henkilö jolla on paranormaaleja aistitiloja. Vaikuttaa kirjoitettuna jonkun alkeellisen mielestä skitsolta muttei sitä ole. Unessa vierailen usein yhden henkilön luona. Tiedän että hänellä on koiria kotonaan usein ainakin yksi. Nyt kun mietin viime yönä nähtyäni unta josta jäi niin hyvä olo, aistin koiran läsnäolleen myös unessa.

Kyseessä siis hieman poikkeavaa unennäköä, se on lähellä tätä näkymätöntä eetterimaailmaa joka meitä ympäröi. Samassa ympäristössä liikkuvat myös "henget". Sen taajuuden unista jää tuntemuksia ja ne vaikuttavat alitajuntaan vaikka emme sitä tiedostaisi. Jotkut erottavat ne unet paremmin tavallisista ja näkevät sellaisia unia enemmän kuin tavikset.

Koska aistin koiran olemassaolon tässä unessa, tiedän että koirakin aisti minut unen kautta, koska tietää mitä isäntänsä elämässä tapahtuu. Jotenkin vaikeata selittää tälläistä, mutta toivottavasti joku on niin hienosyisesti kehittynyt yksilö, että lukemaansa ymmärtää. Vain siksi vaivauduin kirjoittamaan tästä aiheesta jota on vaikea sanoiksi pukea.

on kuudes aisti ja se kolmas silmä.

eläimillä ei ole sellaista pakkoa kuin ihmisillä, että vain tietyt asiat ovat normaaleja, muita ei vaan ole olemassa ja piste.
Sama on lapsilla.
Lasten kokemuksia aina vähätellään vain "lasten mielikuvituksena".
Kuitenkin on sanonta että "lasten suusta totuus tulee"... Eli totuus tulee, mutta sitä ei uskota, kliffaa!

Itse lapsena (n.6-8v) koin paljon paranormaaleita ilmiöitä kotonani, kun aamuisin olin hetken aikaa yksin enne kouluun lähtöäni, kun äitini ja veljeni lähti minua ennen töihin.
Kuulin askelia, niin ihmisen kuin ison koirankin.
Lopulta olin niin peloissani että heti äidin lähdettyä töihin menin salaa ulos pakkaseen seisomaan, odottamaan että kello on sen verran jotta saa lähteä kouluun. Saatoin seistä siellä parikin tuntia ja olinkin usein kipeä, mutta en kertonut kenellekään miksi..

En näe mitään syytä, miksi tuo kaikki olisi ollut omassa päässäni, eiväthän lapsetkaan mitään idiootteja ole, vaan herkempiä aistimaan asioita.
Miksi lasten kokemuksia aina vähätellään?
Kun vartuin, ilmiöt laantuivat ja lopulta muutimmekin onneksi pois ollessani 13v ja siitä olin erittäin iloinen.

En ole koskaan kertonut näistä kenellekään, en silloin lapsena enkä tähänkään päivään mennessä.

Lapsuudenkotini on 1700-luvun maatila, nykyisin tyhjillään. Vuosia sitten ollessani siellä viettämässä Joulua kahden kissan kanssa alko tapahtua kummia. Kissat istuivat ikkunalla tuijottamassa pilkkopimeää niskakarvat pöörrössä, kävin ulkona ja sytytin valot, enkä nähnyt siellä ketään. Tämä toistui useana iltana. Lopulta eräänä iltana nappasin tilanteesta valokuvan. Tulos: kissat tuijottavat pimeää ja ruudussa heijastuu käsi! Ei tämä vielä mitään. yhtenä yönä heräsin siihen, että molemmat kissani ryntäsivät kovalla kiireellä sänkyni alle, säikähdin itsekin ja yritin sytyttää valot, kun samassa sähköt napsahtivat poikki ja täysi pimeys vallitsi. Aikani siinä hytistyäni hiippailin pimeään keittiöön hakemaan tulitikkuja ja kynttilää, jotta voisin tarkistaa sulakkeet. Vanhempi kissa luimisteli kannoillani, yhtäkkiä se jähmettyi, tuijotti suljettua eteisenovea, sen takana oli ns lämmineteinen, toinen ovi, kylmä eteinen ja lukittu ulko-ovi. Kollikissani alkoi mouruta ja karkasi takaisin makuuhuoneen sängyn alle. Sinne katosin minäkin tuikkuineni, tosin peiton alle tärisemään ja palelemaan. Jotenkin sain aamuyöstä torkahdettua, mutta aamulla sitten, kun menin lämpimään eteiseen löysin välioven auki, vaikka se varmasti oli suljettu illalla ja tiukka ovi. Sanomattakin on nykyisin selvää, etten mieleläni vietä aikaa enää siinä talossa ja niinäkin harvoina kertoina, kun joudun sukullaisia tapaamaan siellä nukun valot päällä!

Vanhemmillani on vanha suvun perintönä kulkenut maatila, joka on rakennettu v -32 ja remontoitu v -78, meillä on jokainen lemmikki (kissa ja koira) vahdanneet pihassa meidän pihatiehen, kuin joku olisi tullut kylään, mutta ketään ei näy. Samanten yläkerrassa kissat ja koirat ovat välillä jääneet vahtaamaan portaisiin, kuin joku olisi tulossa, mutta ketään ei näy...ilmeisesti on hyväntahtoinen aave, kun mikään lemmikki ei ole pelännyt ollenkaan.
Etenkin kesäiltana näemme hyvin usein, kun joku tulee polkupyörällä pihaan, mutta kun katsomme toisesta ikkunasta niin ei mitään polkupyörää näy...ilmeisesti on jokin vanhanajan työntekijän haamu...tiedämme, että kulkivat polkupyörillä ja hevosilla töissä.

sinä tiiät että koirat näkkee aaveita? Ootko joskus nähny haamun ja sinun koira haukkunu sitä samaan aikaan? Vai mistä oot niin varma?

Onko totta? Hui. Mä aina kun kuljen illalla koiran kanssa yhden pikkusen metsikön ohi niin se aina vaan tuijottaa sinne ja alkaa haukkua.Tai oikeastaan siihen kävelytien reunaan, metsikön viereen. Mun siis periaatteessa pitäisi nähdä jos siinä olisi jotakin. Viih, onpa pelottavaa! Mä olen aina yrittänyt tiirata, että mitä se kattoo. Luulen kuitenkin, että siellä on joku kissa tai siili jossakin puskassa piilossa. Pitää laittaa seuraavalla kerralla lasit päähän, että näkis tarkemmin. :D

Mulla on muuten jonkinlainen kummitusjuttu, tai no, uskoisin kuitenkin, että se on meidän pentujen mielikuvitusta vaan. Asun omakotitaloalueella. Siis täällä on katulamput ja kaikki, en asu missään maalla. Tässä lähellä on kuitenkin pari sellasta pientä metsäpalstaa, jossa on aika harvakseltaan niitä puita. Joitakin vuosia sitten, 4 vuotta sitten, mulla oli tapana mennä pelaamaan siihen pikkumetsikköön (ei siis se sama metsä, jonka tuossa koirajutussa mainistin, se on reilun 100m:n päässä kuitenkin) poliisia ja rosvoa iltaisin siskon ja sen kavereiden kanssa. Aina, joka kerta, useampi niistä pikkusiskon kavereista sano, että olivat nähneet jonkun ihmisen vaan seisomassa siellä keskellä metsikköä. Ne "poliisit" olivat siis aluksi uskoneet, että siellä oli joku "rosvo" hyvin huonossa piilossa. Kun ne kuitenkin olivat tulleet sen tyypin lähelle. He olivat aina huomanneet, että se oli joku muu. Se tyyppi siis seisoi melko keskellä sitä metsikköä tuijottaen naulittuna samaan suuntaan, ei liikahtanut ollenkaan. Se oli aika pitkä kuulema (noh 10-vuotiaathan on itse aika lyhyitä muutenkin). Itse en sitä siis kuitenkaan koskaan nähnyt, hyppelin aina muualla siinä metsikössä pelatessamme. Siskokin oli nähnyt sen, aina sitten päiväsaikaan kysyin, että missä kohtaa se oli. Sisko osoitti paikan, eikä siellä mitään ollut. Ei siis voinut olla mikään puu tai vastaava. Jännää! Itsekin olin yhdesti siellä metikössä maassa mahallani makaamassa. Kuulin kuinka joku risu vain katkesi takanani. No en välittänyt. Ajattelin, että joku lintu, siili tai kissa siellä kävelee. Sitten kuitenkin tunsin kuin joku tuijottaisi minua. No katsoin taakseni, enkä nähnyt mitään. Kuka tervejärkinen siellä muutenkaan olisi niin myöhään muuten vaan kävelemässä sellaisessa risukossa? No kuitenkin lähdin sitten vaan muualle juoksemaan kun jotenkin vaan tuntui niin ahdistavalta. "Poliisit" tietenkin näkivät ja ottivat kiinni, jos olisin jäänyt sinne piilooni niin olisin saanut kaikki pelastettua. Lopetettiin kuitenkin se pelaaminen muutaman pelikerran jälkeen, kun kaikkia pelotti liikaa. No, ryhmässä tyhmyys tiivistyy.

Ne kaksi metsikköä, jotka mainistin, olivat kuitenkin kuuluneet aikoinaan jonkun maatilan alueelle. En ole syntynyt täällä, joten en tiedä jos vaikka tuonne metsikköön joku olisi joskus kuollut tai jtn.

edes mennyt saksanpaimenkoira joka oli ensimmäisen asteen poliisi koulutuksen jälkeen alkanut ontumaan ja tällä todettiin lonkkavika jonka johdosta koulutus keskeytettiin ja ostimme/noudimme sen meidäm maatilalle lemmikisi.. maa tila on noin 120 vuotta vanha ja historiaan kätkeytyy kaiken laisia ihmisten pois menoja (2 hyvin rumaa ja väkivaltaista kuolemaa) ja talossa on havaittu nuori nainen vaeltavan aamuyöstä/aamulla joskus jopa keski päivään saakka. haamu on aina ollut hyvän tahtoinen henki eikä ole koskaan häirinnyt muuta kun vieraita ja on herättänyt ihmisiä jos joku on sairastannut ihan normaalisti. koira vaistosi tämän ja oli aluksi peloissaan ja hakeutui jalkoihin turvaan mutta ajan saatossa kävikin niin että koiran reaktio kääntyi positiiviseksi kun oletettava haamu kulki pirtin poikki ja se seurasi innostuneena kuin jotain perheen jäsentä ja alkoi hyppimään ja joskus yksin aamu yöllä haukkumaan.. tämä alkoi pelottamaan meidän perhettä ja häiritsemään ja pappi siunasi koko talon paitsi navetan koska jos talossa oli joku niin ei me sitä kokonaan haluttu häätää maatilalta. tilanne rauhoittui täysin.
vuosien jälkeen menimme lappiin mökille joka oli avoin retkeiliöille koska sielä kuulemma kummitteli niin pahasti ettei kukaan voi sielä yötä viettää. no me grillattiin makkaraa ja juteltiin vanhemman pariskunnan kanssa joka oli kas herkuttelemaan tullut ja koira oli koko ajan hirviän suojelevainen ja tarttui takin helmasta kiinni ja yritti nykkiä pois mökistä, mutta aluksi se vain huvitti että se haluaa kans herkkuja ja on keksinyt jonkun tenpun kun viisas koira oli ja pariskunta joka oli meille entuudestaan tuntematon antoi sille kokonaisen makkaran ja koira ei edes kiinittänyt siihen huomiota ja sitten mekin aloimme antaa herkkuja mutta mikään ei kelvannut ja koira vain vauhkoontui ja juoksi meidän ja oven väliä (3m) odottaen että seuraamme sitä ulos ja ovi oli koko ajan auki kun mökki oli pieni ja avoin kaikille.. alettiin koko porukka hermostuun koska seinällä oli ilmotus taululla kerrottu mökin historia ja että sielä kummittelee joten kaikki olivat tietoisia asiasta, no menimme ulos ja aloimme kaikki pelkään ja mietimme hiukan jo tosissaan että mikä on vialla.. vieraan pariskunnan mies alkoi hätäntymään ja sanoi että he lähtevät pois vaikka makkarat olivat lämpiämässä takassa ja lapset hermostuivat vaikka ovatkin jo 12 ja14 vuotiaita poikia ja makkarat jäi meilläkin sinne kun olin kuulevinani mökistä töminää ja samassa huuahdin pariskunnan perään että mennäänkö samaa matkaa ja he odottivat polulla ja nappasin nopiasti eväs korin sieppamalla mukaan ja sitten lähdettiin käveleen polkua pitkin pois ja noin 10 metriä mökin jälkeen koiran karvat nousivat pystyyn ja se hyökkäsi jonkun kinpuun mitä emme nähneet ja yritti purra jotakin joka oli meistä 15 metriä polulla edessä päin ja lopuksi koira hyppi ilmaan ja yritti tarttua johonkin kiinni jonka johdosta lähdimme paniikin omaisen juoksuun polkua pitkin kun koira rauhottui ja ikään kun ilmoitti "nyt" ja juoksimme noin 200 m jonka jälkeen saavuimme parkki alueelle ja pariskunta tarjosi kyydin asuntovaunulle vaikka olikin ylikuormaa ja iso saksanpaimen koira ja kun olimme autossa jo koira odotti enään vain käskyä kyytiin noususta nousivat selkäkarvat taas pystyyn ja mahdoton murina polulle päin ja se hyppäsi kyytiin käskyn karjastuani ja lähdimme ajamaan vauhdilla pois.. ystävystyimme näiden kanssa ja kävimme seuraavana aamuna kertomaan hotellille joka omisti mökin tapahtumat jotka olimme kokeneet ja se on kuulemma joka viikoista että ihmiset kertovat/valittavat kokemuksistaan ja myöhemmin mökki oli kylän päätöksestä poltettu. tämä on totta ja koira vaistoaa/näkee aaveet mutta jokaiseen koiran tujotukseen ei kannata suhtautua vakavasti. koira oli viisas ja aivan täydellinen suojelia mutta lonkka vika johti halvaukseen ja rex joudutiin lopettamaan 2007 ja eli 9 onnellista vuotta.

Kilpikonnallani on tapana seurata ihmisiä ja näykkiä heidän jalkojaan. Joskus se kuitenkin näyttää pureskelevan tyhjää. Mahtaisiko maistella aavetta.

Lisäksi gerbiileiltäni irtoaa ajoittain karvaa kummallisen muotoisina kuvioina.

Koirat ne kulkee ja kummitukset haukkuu: HAU HAU HAU

Ittelläni joskus kun olin yksin kotona,koirani alkoi haukkua tyhjälle.

Kun tulin kotiin, mulla ei ollut tekemistä ja päätin laittaa itselleni jotain ruokaa.
Otin jääkaapista...jaffa pullon jossa oli vielä vähän limpparia :D
anyway, kaadoin limpparin mukiini ja laitoin pullon keittiön pöydälle.
Menin olohuoneeseen syömään ja myöhemmin kuulin koirani haukkuvan.
Menin katsomaan mille se oikein haukkui.Näin sen haukkuvan tyhjälle.ajattelin että se oli haukkunut perhoselle tai ampiaiselle joka oli päässyt sisään.
Koirani ei lopettanut haukkumista ja menin uudestaan katsomaan. Koira haukkui tyhjälle. Nappasin koiraani kaulapannasta ja istuin tuolille pitäen koirastani kiinni. Yhtääkkiä jaffa pullo huojui kuin sitä olisi tönäisty. Ihmettelin hieman ja koirani rupesi murisemaan. Käskin sen olla hiljaaja pian jaffa pullo tipahti alas pöydältä (vaikka pullo oli keskellä pöytää). Siitä koirani raivostui kamalasti. en epäile tuulen virettä sillä se ei oikeastaan voinut olla mahdollinen.

Tosi, asun talossa jossa kummittelee minua se ei häiritse, mutta meillä on jo kolmas koira joka tämän toiminnan aistii tavalla tai toisella, tosin en kyllä oikein kummituksiinkaan usko, mutta kaikkia hämmästyttävää satuu ja tapahtuu ja koirat ovat skarpanneet heti kaikkini tilanteisiin. Ovet sulkeutuvat, kahvat heiluvat ja tavaroita tippuilee :) tiiä sitten mikä aiheuttaa

Tuossa on tuo nettikummituskuva juttu, niin meidän koira ei tule samaan huoneeseen kun olen katsellut sitä kuvaa, koira vaan murisee ja näyttää hampaitaan kun näkee kuvan päätteellä. Se ei välitä koko tietokoneesta muutenkaan, ei ole ikinä välittänyt kun paitsi nyt kun se kuva on ollut minulla näkyvillä.

Kaverin koiran kanssa oli ihan sama juttu, kun kävivät meillä kylässä.

Mitähän siinä kuvassa on niin ihmeellistä että koiratkin reagoivat sen nähdessään?

suljetaampa pois se koiran kuulojuttu, sillä meillä kävi niin että olin iltavuorossa töissä ja kun tulin kotiin oli poikaystäväni vähän ymmällään sillä naapurit eivät olleet olleet kotona koko päivänä ja hän oli kuullut asunnostamme viheltelyä (paritalo) eikä ollut osannut sanoa tarkalleen, mistä viheltely oli kuulunut. eteisestä vaiko rappusista. No minä olin hetken kiinnostunut ja sitten siivuutin koko jutun, vaikkakin asunnossamme oli jo vuoden mittaan sattunut yhtä sun toista selittämätöntä. N. kuukausi tapahtuneesta olimme muuttamassa pienempään asuntoon ja olin vienyt kissat pois jaloista ystävällemme hoitoon muuton ajaksi. Olimme koiran kanssa kahden odottamassa poikaystävääni ja hänen ystäväänsä tyhjentämästä muuttokuormaa vanhalta kämpältä. Naapurit eivät olleet kotona ja menin ulos rappusille tupakoimaan. Laitoin tietenkin oven kiinni, ettei koira karkaa, sitten se alkoi: kuulin sisältä asunnostamme viheltelyä käännyin tuijottamaan oven viereisestä pitkästä ikkunasta sisään ja koirammekin oli tullut eteisen kynnykselle ihmettelemään viheltelyä korvat pystyssä ja kiinnostunut ilme kasvoillaan. sitä kesti ehkä viisi minuuttia, ja kun olin polttanut tupakkani ja menossa sisälle se lakkasi. oltiin siinä koiran kanssa ihan äimän käkenä! :D uudessa kämpässämme on ollut rauhallista (lukuun ottamatta naapureita) :)

Tämä on hassua, mutta meille on kesyyntynyt jo 3 kulkukissaa 2 niistä on kuollut vuoden sisällä tulon jälkeen ja viimeinen vasta kotiutuu. Tuntuu kuin aina kun yksi niistä on kuollut ne on siirtänyt henkensä jollekkin toiselle kulkurille ja löytänyt tiensä meille. Tai sitten meidän naaraskissa joka on ollut näitten kulkureitten morsio on syynä tähän. Kuka tietää. Voi olla myös sattumaa...

On huomattu joo. Esimerkiksi siskoni asunnossa hänen koiransa menee usein eteiseen, alkaa murista ja haukkua "tyhjälle" niskakarvat pystyssä, ja hyppiä jotain vasten. Aika kuumottavia tilanteita nuo tuollaiset :D

Meijän kissalla sama kamerakin paljastaa kaiken mitä ihminen ei voi nähä

Toisinaan näyttää niin kuin koira näkisi aaveen. Kun tarkkaan katsoo, niin koira ei todellakaan näe mitään erikoista, vaan koira kuuntelee. Koiralla on todella hyvä kuulo! Ei aaveita todellakaan ole olemassa.

Koirat ja muutkin eläimet vaistoavat henkien läsnäolon. Tämä on tunnettu tosiasia.

enn tiiä, enkä jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ainakin meidän ns. "suvun omistuksessa olevalla mökillä" , tätini asui siellä hetken johtuen huonosta elämäntilanteesta.. hänellä oli 3kissaa, kissat aina kirsivät yhen nurkan ja maukuivan kovaan ääneen jos olivan nurkan lähellä, en tiiä mikä siinä oli :D

Mun kaverin luona on aave se käysen säggyn luona ja se huutaa ja muuta

Meidän koira juuri tänään haukkui päivällä ulos en oo varma et halusko se ulos mut ikinä se ei oo haukkunu 11min putkeen sen takia että haluaa ulos. Luultiin myös että se haukkuu omalle peilikuvalle vaikka se ei yleensä sitä tee. Kerroin äidille tästä aave jutusta nii senei uskaltanu mennä enää viemää sitä ulos😂 Ite en usko aaveisiin mut tää teoria vois olla hyvinkin totta.

👀👩‍💻 Olen huomannut. Koira katsoo, jonnekin ja murisee. Asun vanhassa talossa.

Koirat huomaavat aaveen, niin kuin, herkät ihmiset! 🧚

Jos on leppoisia aaveita, antakaa niiden olla. 🥰

Isäni kuoli. Kuukauden ajan koirani murisi hänen tuolilleen. Loppui perunkirjoituksen jälkeen. Eläimet vaistoaa. 👩‍💻

Kirjasta "Rorwellin avaruusolennon haastattelu" puhutaan tuolla ufo- ketjussa. Siinä teoksessa mm.sivutaan sitä mitä kummitukset ovat, ja siitä jos uskoo, niin pitää alkaa ainakin ymmärtää tämän planeetan olemuksesta, ja eritoten jälleensyntymän ajatusta, eikä kyseenalaistamaan asiaoita toisensa perään ... Kuolleisiin siis VOI OLLA eri tavoin yhteydessä, eikä heitä (kuten muutakaan) pidä ainakaan pelätä :) ...