Riitelevät koko ajan keskenään. Hajottavat paikat ja tavarat. Sotkevat tahallaan. Eivät mene nukkumaan. Eivät tee kuten pyydetään. Eivät harjaa hampaitaan. Joululahjat olivat huonoja ja liian halpoja. Viikkoraha on liian pieni. Huonot kokeet löytyvät rutattuina repun pohjalta sen jälkeen, kun opettaja on soittanut kotiin.
Aikani olen yrittänyt olla vanhempi ja kasvattaja. Enää ei kiinnosta. Ei pätkääkään. Enää muutama vuosi, niin vanhimman kohdalla ulko-ovi käy vain yhteen suuntaan. Jos muualla on niin paljon paremmin kuin antavat ymmärtää, niin minun puolestani voivat vapaasti muuttaa sinne vaikka heti.
Joka ikinen päivä mietin, minkä ihmeen takia päätin jättää itsestäni geneettisen jäljen maailmanhistoriaan.
Inhoan lapsiani
Läpeensä kyllästynyt
17
3885
Vastaukset
- ----
ja minulla on vain yksi lapsi...
Minun poikani on maailman sorretuin lapsi, jolla ei ole mitään. KAIKILLA muilla on pleikat ja kaikki maailman pelit. Toiset pääsevät joka päivä sirkukseen tai vähintäänkin uimaan, hän ei ikinä. Toisten lasten vanhemmat suuttuessaan vain kuiskaavat, kun taas vain minä huudan naama punasena. Kenenkään muun ei tarvitse joka ilta pestä hampaitaan tai ottaa astmalääkkeitään. Ketään muuta ei raahata kerran viikossa sairaalaan saamaan välttämätöntä hoitoa. Kenenkään muun ei tarvitse mennä arkena nukkumaan 20.30 ja viikonloppuisin 22. Kaikilla muilla käy joulupukki vähintään kerran viikossa, kun meille se oli jättänyt paketit vain oven taakse.
Turha kai toivoakkaan että äitienpäivänä 2050 poikani olisi hakenut minulle presidentin myöntämään kunniamerkkiä äitinä tehdystä työstä.- on kaksi lasta
kummatkin ovat mukavia, fiksuja ja kilttejä. Että on teillä huono tuuri. Itse tuskin olen parempi vanhempi, huudan naama punasena ja ärjyn, olen välillä kohtuuton.
Muuten, ehkä kaikilla muilla on pleikka? Mikset ostaisi sitä hiton pleikkaria tai jotain jos hänellä ei ole pelikonetta.Onhan ne tyyriitä, mutta jos hänellä on astma ja joutuu joka viikko sairaalaan, se on rankkaa. Itse jouduin oleen lapsena sairaaalassa aika paljon sairauden takia ja se on lapselle rankkaa, todella rankkaa. - ................
on kaksi lasta kirjoitti:
kummatkin ovat mukavia, fiksuja ja kilttejä. Että on teillä huono tuuri. Itse tuskin olen parempi vanhempi, huudan naama punasena ja ärjyn, olen välillä kohtuuton.
Muuten, ehkä kaikilla muilla on pleikka? Mikset ostaisi sitä hiton pleikkaria tai jotain jos hänellä ei ole pelikonetta.Onhan ne tyyriitä, mutta jos hänellä on astma ja joutuu joka viikko sairaalaan, se on rankkaa. Itse jouduin oleen lapsena sairaaalassa aika paljon sairauden takia ja se on lapselle rankkaa, todella rankkaa.Mistään tuurista ole kiinni, että lapset käyttäytyvät noin. Ne on kasvatettu tuollaisiksi.
- äidille
on kaksi lasta kirjoitti:
kummatkin ovat mukavia, fiksuja ja kilttejä. Että on teillä huono tuuri. Itse tuskin olen parempi vanhempi, huudan naama punasena ja ärjyn, olen välillä kohtuuton.
Muuten, ehkä kaikilla muilla on pleikka? Mikset ostaisi sitä hiton pleikkaria tai jotain jos hänellä ei ole pelikonetta.Onhan ne tyyriitä, mutta jos hänellä on astma ja joutuu joka viikko sairaalaan, se on rankkaa. Itse jouduin oleen lapsena sairaaalassa aika paljon sairauden takia ja se on lapselle rankkaa, todella rankkaa.Jaa että miksikö en osta sitä hiton pleikkaa?!? Siitä syystä, että en anna hänelle kaikkea periksi. Ja jos pleikan ostaisin, niin sitten saisin koko ajan vahtia sen käyttöä. Poikahan istuis kaiket päivät sen edessä. Ostatko sinä lapsillesi kaiken mitä he haluavat? Ihanko kaiken? Sitten varmaan sinä saat sen mitalin rintaasti.
Ja jos tarkemmin luet tekstini niin huomaat ettei poika joudu sairaalaan joka viikko olemaan, vaan käymme vain tunnin reissun siellä hoitoa hakemassa. Ja sen tunnin kyllä kestää ilman pleikkaa.
Onnea täydelliseen maailmaasi. toivottavasti pilvilinnat eivät romahda.
- säkä todella
ollut huonoa sinulla:)kuulostavat aika vintiöiltä..
itselläni yksi täystuho, joka osaa kyllä taidon pistää äite helisemään..on niin vaativa, että oma elämä jäänyt tyystin.
Ajattelin, että tähän syssyyn olisi mahtavaa jos saataisiin tuo toinen lapsonen. nyt menisi samaan burn outtiin sekin:) Kova on ollut yritys, mutta kun pysyisivät sisällä vaan loppuun asti.
Sitten sitä vasta lirissä ollaankin, jos tuolle meidän vintiölle ei leikkikaveria saada:)
Mutta hurjan rakas on tottakai...
itse oli tuollainen kokeita piilotteleva raisuli kanssa. Mutta mä piilotin ne siksi, että inhosin näyttäää vanhemmilleni, että olin niin HUONO. Ja olin taas epäonnistunut. Ajattelin, että piilottamalla kokeet huonouteni jäisi ikuiseksi arvoitukseksi.
Viikkoraha oli aina liian pieni..ja nukkumaan en tietenkään suostunut...saati sitten nousemaan. Sotkin myös niin, että herranjumala sentään..
Mutta nyt sitten saan ansioni mukaan, kun sain oman itsenikaltaisen tuholaisen:) eiks se niin mene.
Muuten ei meistä pääse eroon ovea näyttämällä. Enemmän porukat minua näkevät nykyään, kuin silloin kotona asuessani:)
Odota siis aikaa, kun sikiävät nämä lapsosesi. Silloin voit naureskella iltaisin ja rypeä vanhingonilossa!!!! - +++
Ei kai teillä vain ole murrosikäisiä nuoria? Kyllä, tuo kuuluu ikään. Vaikka oma esikoiseni on vasta 8v, tiedän miltä teistä voi tuntua. Olin itse 25v kun pikkusiskoni jäivät "äidittömiksi", ja minä olin se, joka sai niskaansa kaiken sen *****n minkä äidit normaalisti saavat murkkuikäisiltään. En kuitenkaan joutunut kantamaan vastuuta heistä, joten saatoin ottaa heidän "kritiikkinsä" aika rennosti. Aikaa myöten se kuitenkin alkoi ottaa päähän, ja kun tytöt olivat jo iältään täysiä aikuisia (pitkästi yli 20v), kyllästyin jatkuvaan murkkuiluun ja annoin tulla takaisin täydeltä laidalta. Ja nyt olemme melko hyvissä valeissä siskojeni kanssa.
Sellaisen neuvon annan, että älkää laittako välejä täysin poikki. Kyllä ne kauhukakaratkin aikanaan aikuistuvat ja muuttuvat taas ihan ihmisiksi. - voimia
mutta sitä kestää koko lapsuus ja nuoruusajan.
Täytyy vaan jaksaa aina uudestaan "pitää kuri", eikä hyväksyä riitelyä ja rikkomista.
Keskustele, vetoa tunteisiin, ole auktoriteetti, anna arestia. - kipeästi
asenteenmuutosta.
Lapset ovat ja pysyvät ja ovat sinun ja puolisosi perintö- ja ympäristötekijöiden tulosta. Sinä olet heistä vastuussa, kunnes he tulevat täysi-ikäisiksi. Koetapa tehdä itsellesi selväksi nämä tosiasiat.
Sen jälkeen voitkin alkaa miettiä, miten voisit muuttaa asennettasi ja käyttäytymistäsi. Ketään muuta et pysty muuttamaan. Ei ole mikään ihme, että lapet oireilevat, kun kerran inhoat heitä.- 3vpojan äiti
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Vierestä olen seurannut äitini kamppailua kahden teinin kanssa,siskoni 14v ja veljeni 17v.
En tiedä mitä äidilleni on tapahtunut mutta mielestäni hän ei enään siedä varsinkaan veljeni käytöstä.Ok,onhan se vaikeaa kun toinen käyttäytyy todella huonosti,purkaa vihaansa...Oletko koskaan istunut lastesi kanssa alas ja jutellut?Ehkä he kaipaavatkin vain aikaasi ja huomiotasi.Lapsia ne teinitkin ovat...
- etkä ees yksin tuossa
asiassa...itsellä ajoittain saman tyyppisiä tuntemuksia..tai ehkä se on niin etten pidä heidän tekemisistään aina..mutta lapsiani muutoin kyllä rakastan.
Kun lapsia on useampi..ja kun heille murkkuikä painaa päälle..eivät he ole enää niin "ohjailtavissa"kuin olivat pienenä.
Ei meilläkään muksut tapelleet pieninä..olivat ystävällisiä toisilleen,ja tottelivat vanhempiaan.Nyt kun kaikki ovat enempi murkkuja..kaikki on niin toisin.- lukea
Kuinka kukaan nainen voi sanoa vihaavansa lapsiaan???
Siis oikeesti!
Ymmärrän kyllä että välillä tulee hetkiä jolloinka ei jaksa mutta jos kokee oikein inhoa ja vihaa lapsiaan kohtaan niin silloin on kyllä äidissä vikaa ja lapset kun aistivat moiset jutut niin ei ihmekään jos oireilevat.
Uskomatonta,itselläni 2pientä lasta ja väsyttäväähän se on kun kokoajan on kimpussa ja itketään ja kiukutellaan etc mutta en minä nyt voisi koskaan sanoa inhoavani tai vihaavani heitä.
Jos ei jaksa niin silloin täytyy hakea apua niin itsensä kuin lastenkin parasta ajatellen.
Mutta ihan ensimmäisenä kannattaa tuo oma asenne muuttaa,eipä sinusta ole äidiksi/auttajaksi/lohduksi lapsillesi jos heitä inhoat.
Tulee väistämättä mieleen että olet niitä äitejä jotka raivoo lapsilleen ja syyttää heitä kaikesta kärsimyksestään elämässä.
Oma äitini oli sellainen että purki omaa stressiään meihin lapsiin ja voin vaan sanoa sen että se kyllä jättää jäljet.Olen sen myöskin hänelle sanonut ja käynyt nuo asiat läpi ja välimme ovat nyt loistavat.Puhumme päivittäin mutta aina mietin miten paljon ehjempi minusta olisi tullut jos äitini olisi osannut hakea apua eikä syyttää meitä lapsia hänen kurjuudestaan.
Ehkä siksi myös tuntui pahalta lukea kirjoituksesi,itse en voisi kuvitella tilannetta jossa voisin vihata/inhota lapsiani taikka heijastaa omaa turhautumistani heihin,ehkä juuri siksi kun tiedän miten pahalta se tuntuu.
Vanhemmat kun usein unohtavan sen että omat vanhemmat ovat lapsien koko elämä,harmi että yhä harvemmin lapset ovat vanhemmilleen heidän koko elämänsä.
Tsemppiä nyt kuitenkin ja toivon että lastesi vuoksi jaksat hakea apus tilanteeseesi ja osaat vielä joku päivä iloita heistä.
Muista että he ovat osa sinua ja jos inhoat heitä on se sama kuin inhota itseensä!
-yks äiti vaan- - 4poikaa..
lukea kirjoitti:
Kuinka kukaan nainen voi sanoa vihaavansa lapsiaan???
Siis oikeesti!
Ymmärrän kyllä että välillä tulee hetkiä jolloinka ei jaksa mutta jos kokee oikein inhoa ja vihaa lapsiaan kohtaan niin silloin on kyllä äidissä vikaa ja lapset kun aistivat moiset jutut niin ei ihmekään jos oireilevat.
Uskomatonta,itselläni 2pientä lasta ja väsyttäväähän se on kun kokoajan on kimpussa ja itketään ja kiukutellaan etc mutta en minä nyt voisi koskaan sanoa inhoavani tai vihaavani heitä.
Jos ei jaksa niin silloin täytyy hakea apua niin itsensä kuin lastenkin parasta ajatellen.
Mutta ihan ensimmäisenä kannattaa tuo oma asenne muuttaa,eipä sinusta ole äidiksi/auttajaksi/lohduksi lapsillesi jos heitä inhoat.
Tulee väistämättä mieleen että olet niitä äitejä jotka raivoo lapsilleen ja syyttää heitä kaikesta kärsimyksestään elämässä.
Oma äitini oli sellainen että purki omaa stressiään meihin lapsiin ja voin vaan sanoa sen että se kyllä jättää jäljet.Olen sen myöskin hänelle sanonut ja käynyt nuo asiat läpi ja välimme ovat nyt loistavat.Puhumme päivittäin mutta aina mietin miten paljon ehjempi minusta olisi tullut jos äitini olisi osannut hakea apua eikä syyttää meitä lapsia hänen kurjuudestaan.
Ehkä siksi myös tuntui pahalta lukea kirjoituksesi,itse en voisi kuvitella tilannetta jossa voisin vihata/inhota lapsiani taikka heijastaa omaa turhautumistani heihin,ehkä juuri siksi kun tiedän miten pahalta se tuntuu.
Vanhemmat kun usein unohtavan sen että omat vanhemmat ovat lapsien koko elämä,harmi että yhä harvemmin lapset ovat vanhemmilleen heidän koko elämänsä.
Tsemppiä nyt kuitenkin ja toivon että lastesi vuoksi jaksat hakea apus tilanteeseesi ja osaat vielä joku päivä iloita heistä.
Muista että he ovat osa sinua ja jos inhoat heitä on se sama kuin inhota itseensä!
-yks äiti vaan-Hei ystävä, sulla on kaksi PIENTÄ lasta..
odota, kunnes murrosikä pukkaa päälle. Aloittajan kanssa samoja tuntemuksia on mullakin, tuntuu että tämä murkkupoika tekee kaiken ärsyttääkseen tai manipuloidakseen minua..
osaa vielä vetästä oikeista naruistaja siinä myöntyessäni tiedän että taas tuli takkiin..
Kyllä pikku taaperoiden kanssa kelpaa! - poikiasi?
4poikaa.. kirjoitti:
Hei ystävä, sulla on kaksi PIENTÄ lasta..
odota, kunnes murrosikä pukkaa päälle. Aloittajan kanssa samoja tuntemuksia on mullakin, tuntuu että tämä murkkupoika tekee kaiken ärsyttääkseen tai manipuloidakseen minua..
osaa vielä vetästä oikeista naruistaja siinä myöntyessäni tiedän että taas tuli takkiin..
Kyllä pikku taaperoiden kanssa kelpaa!Itselläni on kolme aikuista lasta. En ole
koskaan vihannut heitä, vaan rakastanut. Olen tähän asti luullut, että se on maailman luonnollisin asia.
Hyvät äidit! Rakastakaa lapsianne. Rakkaus voittaa kaiken. - heidän tekemisiään..
lukea kirjoitti:
Kuinka kukaan nainen voi sanoa vihaavansa lapsiaan???
Siis oikeesti!
Ymmärrän kyllä että välillä tulee hetkiä jolloinka ei jaksa mutta jos kokee oikein inhoa ja vihaa lapsiaan kohtaan niin silloin on kyllä äidissä vikaa ja lapset kun aistivat moiset jutut niin ei ihmekään jos oireilevat.
Uskomatonta,itselläni 2pientä lasta ja väsyttäväähän se on kun kokoajan on kimpussa ja itketään ja kiukutellaan etc mutta en minä nyt voisi koskaan sanoa inhoavani tai vihaavani heitä.
Jos ei jaksa niin silloin täytyy hakea apua niin itsensä kuin lastenkin parasta ajatellen.
Mutta ihan ensimmäisenä kannattaa tuo oma asenne muuttaa,eipä sinusta ole äidiksi/auttajaksi/lohduksi lapsillesi jos heitä inhoat.
Tulee väistämättä mieleen että olet niitä äitejä jotka raivoo lapsilleen ja syyttää heitä kaikesta kärsimyksestään elämässä.
Oma äitini oli sellainen että purki omaa stressiään meihin lapsiin ja voin vaan sanoa sen että se kyllä jättää jäljet.Olen sen myöskin hänelle sanonut ja käynyt nuo asiat läpi ja välimme ovat nyt loistavat.Puhumme päivittäin mutta aina mietin miten paljon ehjempi minusta olisi tullut jos äitini olisi osannut hakea apua eikä syyttää meitä lapsia hänen kurjuudestaan.
Ehkä siksi myös tuntui pahalta lukea kirjoituksesi,itse en voisi kuvitella tilannetta jossa voisin vihata/inhota lapsiani taikka heijastaa omaa turhautumistani heihin,ehkä juuri siksi kun tiedän miten pahalta se tuntuu.
Vanhemmat kun usein unohtavan sen että omat vanhemmat ovat lapsien koko elämä,harmi että yhä harvemmin lapset ovat vanhemmilleen heidän koko elämänsä.
Tsemppiä nyt kuitenkin ja toivon että lastesi vuoksi jaksat hakea apus tilanteeseesi ja osaat vielä joku päivä iloita heistä.
Muista että he ovat osa sinua ja jos inhoat heitä on se sama kuin inhota itseensä!
-yks äiti vaan-en sanonut vihaavani lapsiani...ja siinä on vissi ero!
Ei kait kukaan vanhempi väitä joka hetki hyväksyvänsä murkkuikäisensä tekemisiä?Meillä on todellakin 4 murkkuikäistä huushollissa...Järkyttävämpää olisi sulkea silmänsä ja korvansa sekä ohittaa lapsen huono käytös olan kohautuksella!
Ei kukaan pienen lapsen äiti ymmärrä millaista on sitten kun se "pieni nyytti" onkin yht äkkiä murrosikäinen ja kapinoi kaikkea ja kaikkia vastaan.. - oli....
heidän tekemisiään.. kirjoitti:
en sanonut vihaavani lapsiani...ja siinä on vissi ero!
Ei kait kukaan vanhempi väitä joka hetki hyväksyvänsä murkkuikäisensä tekemisiä?Meillä on todellakin 4 murkkuikäistä huushollissa...Järkyttävämpää olisi sulkea silmänsä ja korvansa sekä ohittaa lapsen huono käytös olan kohautuksella!
Ei kukaan pienen lapsen äiti ymmärrä millaista on sitten kun se "pieni nyytti" onkin yht äkkiä murrosikäinen ja kapinoi kaikkea ja kaikkia vastaan..No tee sit hyvä ihminen asialle jotain jos et kestä lastesi käytöstä vai luueltko että täällä asiasta valittaminen auttaa asiaa... Ja otsikkonahan sulla oli inhoan lapsiani?
Mulle on ihan sama mitä mieltä olet siitä miten paljon pystyn ymmärtämään murkkuikäisiä lapsia,luultavasti paremmin kuin sinä sillä omasta murkkuvuosista 10v vasta ja itselläni murkkuikäisiä sisaruksia joita näen viikottain.
Yleensä jos lapsilla hyvä peruskasvatus takana niin eipä noi murkkuvuodet oo pahat sekin tietty yksilöllistä kuten kaikki muukin elämässä.
Mitä sä nyt hernettä vedät nenään siitä että ilmaisen mielipiteeni täällä ja eikö uhmaikäisen kiukuttelu ole sinusta sitten mitään..Kaikilla muilla se elämä vaan on niin helppoa ja sinua elämä potkii päähän eikä kukaan voi sinua ymmärtää?
Eikö kannattais yrittää tehdä asioille jotain siellä kotona että olis paremmat oltavat kun selvästikään lapsesi ei kunnioita sinua pätkääkään.
tsemppiä nyt kuitenkin sinne teille :) - oli...
oli.... kirjoitti:
No tee sit hyvä ihminen asialle jotain jos et kestä lastesi käytöstä vai luueltko että täällä asiasta valittaminen auttaa asiaa... Ja otsikkonahan sulla oli inhoan lapsiani?
Mulle on ihan sama mitä mieltä olet siitä miten paljon pystyn ymmärtämään murkkuikäisiä lapsia,luultavasti paremmin kuin sinä sillä omasta murkkuvuosista 10v vasta ja itselläni murkkuikäisiä sisaruksia joita näen viikottain.
Yleensä jos lapsilla hyvä peruskasvatus takana niin eipä noi murkkuvuodet oo pahat sekin tietty yksilöllistä kuten kaikki muukin elämässä.
Mitä sä nyt hernettä vedät nenään siitä että ilmaisen mielipiteeni täällä ja eikö uhmaikäisen kiukuttelu ole sinusta sitten mitään..Kaikilla muilla se elämä vaan on niin helppoa ja sinua elämä potkii päähän eikä kukaan voi sinua ymmärtää?
Eikö kannattais yrittää tehdä asioille jotain siellä kotona että olis paremmat oltavat kun selvästikään lapsesi ei kunnioita sinua pätkääkään.
tsemppiä nyt kuitenkin sinne teille :)pakko oli vielä siteerata aikaisempaa kirjoitustasi
"Joka ikinen päivä mietin, minkä ihmeen takia päätin jättää itsestäni geneettisen jäljen maailmanhistoriaan"...
Ei kuulosta kovin ymmärtäväisen ja rakastavan äidin kirjoitukselta,sori vaan!
jos noin ajattelet niin varmasti olet myös sen sanonut ääneen niin ei ihmekään että lapsesi eivät kunnioita sinua. - Aapeliina
oli... kirjoitti:
pakko oli vielä siteerata aikaisempaa kirjoitustasi
"Joka ikinen päivä mietin, minkä ihmeen takia päätin jättää itsestäni geneettisen jäljen maailmanhistoriaan"...
Ei kuulosta kovin ymmärtäväisen ja rakastavan äidin kirjoitukselta,sori vaan!
jos noin ajattelet niin varmasti olet myös sen sanonut ääneen niin ei ihmekään että lapsesi eivät kunnioita sinua.Muistan myös itse kun olin murkkuikäinen, eikä siitäkään ole kuin alle 10 vuotta. Minulla on ollut kasvatus kohdallaan, kyllä sen tiedän, mutta murkkuikäisenä siitä ei ollut apua mihinkään suuntaan! Jos lapsi 13-17v haluaa olla ilkeä, tuhma ja tehdä mitä haluaa, niin kyllä hän keinot siihen keksii! ja todellakaan kyse ei ole kasvatuksesta. Vanhemmat jotka ovat tehneet parhaansa kun lapset ovat olleet pieniä, voivat siinä suhteessa huokaista helpotuksesta , että ovat ainakin yrittäneet, ja toivoa että siitä kasvatuksesta olisi jossain vaiheessa apua! tietenkään ei pidä koskaan luovuttaa, vaan aina yrittää olla aikuinen ja jaksaa, mutta lapseen pitää myös alkaa luottaa ja antaa hänen tehdä virheensä. sitä kautta yleensä se järki päähän tulee. Joillain lapsilla murrosikä on aivan kauhea, kuulun itse siihen. Vanhemmillani ei ollut mitään otetta minusta. karkasin jos sanottiin etten saa lähteä. ikkunasta yläkerrasta ulos ja karkuun moneksi päiväksi! Kyllä aina keinot keksitään jos pois halutaan. Mutta on hyvä että on myös koti minne mennä. Perusturvallisuus ja luottamus! uskon että pikkuhiljaa alkaa järkeä tulemaan, ja juttu luistamaan vanhempien kanssa. Itselläni vaihe kesti muutaman vuoden. Eikä minusta hullumpi äiti tullut! Myös perheneuvolaan voi mennä keskustelemaan asioista jos alkaa tuntumaan, että mennään normaalin rajan ulkopuolelle, ja kuvioon tulevat huumeet ja rikollisuus!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663382Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463202Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1232738- 442553
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871505- 391330
- 821199