Kissani ahmii usein ruokansa, se ahmii pienenkin määrän ja sen takia oksentaa (on käyty eläinlääkärillä). Minulla menee oikeasti hermot siihen, ei ole kivaa kun kissa oksentaa muutaman kerran viikossa. Olen niin kyllästynyt tähän touhuun jo. Kissa on jo 6v eli kotia sille tuskin löytyy, muuten on ihan terve ym. Mutta ajattelin että pakko se kait on lopettaa tai hankkiutua eroon siitä jotenkin.. En haluaisi mutta en oikeasti jaksa enään katsella sitä (oksentamista). Onko mitään vinkkejä vai oliko kissan elämä tässä? Ei hyvältä tunnu..
En jaksa enään.
..............................
181536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..antaa ruokaa hyvin pieninä annoksina, siis ihan vain ruoka- tai teelusikallinen kerrallaan ja usein? Itselläni on ollut samaa ongelmaa yli 10 vuotiaan herran kanssa, varsinkin jos ruoka on erityisen hyvää. Annoskoon pienentäminen ja ruoan tarjoilu useammassa erässä on auttanut.
.. tuollaista tekstiä kun oma kissani on ollut yli viikon kadoksissa.. Et jaksa katsoa kissasi oksennusta kahta kertaa viikossa? Voi voi, siivoaisin mielelläni kissani oksennusta vaikka kaksi kertaa päivässä jos se vaan tulisi takaisin kotiin! MIETI VÄHÄN!
Tuskin olisit tätä mieltä jos oikeasti tietäisit mitä on siivota kissan oksennuksia sohvalta, sängyltä, tyynyltä, peitoilta, matoilta, pöydiltä, tuoleilta, vaatteilta, vaikka mistä muualta monta vuotta monta kertaa viikossa. Mieti itse.
sitten kadoksissa on? Ei kai kyse vaan ole ns. 'onnellisesta, vapaasti ulkoilevasta' kissasta? Kissasta onnellisuudesta ei nyt sitten tiedä, kun on kadoksissa, voipi olla onnellisesti kissojen taivaassa, miten lie sinne päässyt: kettu, auto, pahanilkiset poikaset tappaneet jne.
Mutta miten on nyt omistajan onnellisuuden laita?
ollaan pahoillaan sun kissa vuoksi:(
kissani kirjottaa sulle terveisii.... jos lohduttaa..vbvgv cdnmdcxnhxcnc n ,m jutghgtyt ja pomppas pois. toivottavasti kissas löytyy
sie sen ulos irtaalleen päästit, ni otat riskin että jää sille tielleen. Ei kissan paikka oo irti pihalla...että oisit miettiny etukäteen jos se "ulkokissa" on...eriasia jos sisäkissa pääsi livahtamaan vahingossa - eikä tarkoituksella laskettu ovesta ulos.
Olisiko kuitenkin oksentelussa kyse ruoka- ja/tai lisäaineallergiasta? Ruoka-aineallergoita ei taida helposti saada todennettua sen enempää ihmisillä kuin eläimilläkään (omakohtainen kokemus). Kissanruoat sisältävät vaikka minkälaisia lisäaineita.
Itse saan kissan vatsan rauhoittumaan antamalla sille raakaa jauhelihaa ja sydäntä. Sen lisäksi itse valmistan sille pelkistettyjä ruokia.
Siedetyiksi kissanruoiksi olen havainnut omalla kissallani Sheban, Mjaun peltipurkissa (on ihan halpa marketruokaa, mutta taitaa sisältää suhteellisen vähän lisäaineita) ja Firskiesin Gourmetin. Yhteistä noille kissanruoille on se, etteivät ne haise niin pahalle kuin monet muut kissanruoat. Ehkä niihin on käytetty vähän parempia ruoka-aineita
ongelma, tuo pienien annosten antaminen on todettu hyväksi, varsinkin silloin kun antaa juuri sitä ruokaa mikä kissasta maistuu hyvältä, koska meillä se oksentelu johtuu juuri ahmimisesta, niinkuin sinäkin kerroit teillä olevan.
Kokeile nyt vielä, uusia ruokailu tapoja jos kissasi muuten on terve.
juu pienennä vaan sitä annosten määrää, kokeile ainakin vielä ennenkuin teet mitään radikaalia
Meidän kissallamme oli samaa ja meillä oli vuoden 1995 joulu sen vuoksi aika epätoivoinen. Kaikki matot oli oksennettu ja jouduttu ottamaan yksi kerrallaan lattialta ja itsekin mietin, tuleeko tästä mitään. Tilanne kuitenkin ratkesi onnellisesti ja nyt emme luopuisi ihanasta tyttösestä millään.
Haimme Tyttösen eläinsuojeluyhdistyksestä toiseksi kissaksemme. Se oli pelastettu yhden alkoholistinaisen asunnosta. Nainen oli itse lähtenyt viikko aiemmin jonkun miesspurgun perään ja jättänyt kissansa kuolemaan kotiinsa. Onneksi naapurin lapset olivat nähneet hyljätyn kissan ikkunoista ja ilmoittivat poliisille. Poliisi, huoltomies ja eläinsuojeluyhdistyksen nainen pelastivat nälkiintyneen Tyttösen sieltä. Vettä oli vielä ollut vähän kipon pohjalla, mutta ruokaa ei varmaan enää päiviin.
Viikko pelastamisensa jälkeen Tyttönen synnytti pennut. Se oli niin heikossa kunnossa, että ei jaksanut itse työntää viimeistä ulos, vaan siinä piti auttaa.
Me tietenkin tarjosimme Tyttöselle Shebaa, naudan suikalepaistia, kermaa ym. herkkuja ja se söi aivan kuin viimeistä päivää. Sitten alkoi oksentelu, jota oli tosiaan monta kertaa viikossa, usein päivittäin. Muutenkin Tyttönen oli todella hermostuneen oloinen ja pelokas. Se ei katsonut silmiin eikä viihtynyt sylissä ja pakeni heti askelien lähestyessä sitä.
Joulun jälkeen päätimme vielä kokeilla antaa Tyttöselle tehostetusti hellyyttä, huomiota ja kehuja(ajattelimme, että emme olleet olleet riittävän tasapuolisia huomion jakamisessa, kun emme vielä olleet kiintyneet Tyttöseen niin syvästi kuin kolliimme). Niin siinä sitten kävi, että tehostetun hellyyden ja huomion saadessaan oksentelut loppuivat pian. Tyttönen sai ilmeisesti myös turvallisuudentunteen, että ruoka ei lopu kesken eikä sitä siten tarvitse enää ahmia.
Tyttöstä ja kollejamme pääset ihailemaan sivuilta: www.freewebs.com/kissoista
Bulimia voisi tulla mieleen kohdallasi, jos tässä olisi tapahtunut jokin muutos elämässä, joka stressaa sitä. Jos sinulla ei enää vaikkapa ole ollut sille aikaa riittävästi tai jos vaikka naapurissa tehdään remonttia päivisin, kun olet poissa ja kissa joutuu kärsimään siitä...? Muitakin syitä oksenteluun voi olla, kuten esim. madot. Monia hyviä neuvoja tuossa on jo edelliset kirjoittajat kirjoittaneet.
Eka viesti katosi, tässä uudelleen:
Haimme meille toisen kissan löytöeläintalosta. Se oli pelastettu nälkäkuolemalta yhden alkoholistinaisen asunnosta, kun nainen oli lähtenyt jonkun toisen spurgun matkaan ja hyljännyt kissansa asuntoonsa. Onneksi naapurissa asuneet lapset olivat nähneet asunnossa olevan kissan, kun se oli kitunut siellä jo viikon ilman ruokaa, vettä oli vielä vähän jäljellä.
Meille tullessaan Giza söi ahmien kaikki Shebat, naudan suikalepaistit, kevytkermat ym. herkut, mitä sen eteen kannoimme. Ahmimisen jälkeen se usein oksensi kaiken ulos. Joulu 1995 tuntui ankealta, kun meillä ei ollut enää mattojakaan lattioilla, kun kaikki ne oli oksennettu. Tilanne tuntui epätoivoiselta.
Sitten ajattelimme kokeilla vielä tehostettua huomion ja hellyyden antamista sille ja hoito tehosi.
Giza oli ollut ilmeisen huonossa kodissa, niin pelokaskin se oli meille tullessaan, ei uskaltanut katsoa ensimmäisenä vuonna silmiinkään eikä pysynyt sylissä ja pakeni kuullessaan lähestyvät askeleet. Hyljätyksi joutuminen oli saanut sen varmaan pelkäämään, että ruoka loppuu kesken.
En tarkoita, että sinä hoitaisit kissaasi huonosti, mutta mieti, onko sen elämässä tapahtunut jokin muutos. Ehkä olet alkanut opiskella työn ohessa tms. eikä enää ole aikaa kissalle kuten ennen?... Muitakin syitä toki voi olla, kuten vaikkapa madot tai mitä toiset ovat jo vastaukseksi kirjoitelleet.
Meidän nykyään onnellista Gizaa pääsee katsomaan osoitteesta:
www.freewebs.com/kissoista
Meillä seitsemän vuotias brittiherra jota aina tituleerattu bulimikoksi, koska ruoka hotkitaan hirvittävällä vauhdilla ja sitten laatta lentää... - ja aina matolle! eihän kukaan nyt pelkälle lattialle oksenna ;)
Ruoka yritetään antaa pieninä annoksina ja nappulat tarjotaan lattialle ripisteltyinä siksi että niitä ei pystyis "imuroimaan" kitaansa kovin nopeasti. Sitten vaan ruokailun jälkeen ulkohäkkiin, helpompi on sieltä okseja siivoilla...
Jännä? että tämkin ihmisten sairaus löytyy eläinystäviltämme.
Meillä oli sama juttu noin vuoden ajan kunnes sitten eräs eläinlääkäri keksi syyn. Ensin annettiin drontal tabletti ja senjälkeen jätettiin kaikki teollinen pois. Raakaa lihaa ja joskus joukkoon vähän riisiä tai kaurahiutaleita kypsänä.
Kannattaa kokeilla.
Onnea!
eläähän kissas vielä?... mulla sama juttu kissa ahmii ja oksentaa... yöllä ei kivaa lainkaa:( mutta oon ruvennut antaa pienempii annoksii ruokaa... mun kissa on alkanu oppii "säästää" sitä... se on vähän hömppä katti:)
Hyviä neuvoja olet saanut, vielä yksi vaihtoehto. Oma kissaani on erittäin herkkävatsainen, oksensi aina raksut kohta syötyään. Kun siirryin käyttämään eläinkaupan erityisiä herkkävatsaisille tarkoitettuja raksuja, oksentelu loppui kokonaan. Ainakin Nutrolta löytyy yksi tämmöinen tuote.
Kannattaa kokeilla ruokavalion vaihtelua, testaile aiheuttavatko tietyt ruuat oksentelua ja toiset eivät.
Tosiasiahan on, etteivät kaupan ruuat ole kissoille luonnollista ravintoa, ei kissa normaalisti syö härän lihaa tai muutakaan. Ja kyllä 6-vuotiaalle kissallekin on koteja, esimerkiksi vanhukset kaipaavat vanhempia kissoja seurakseen, joten ajattele se lopettaminen vihonviimeisenä keinona, jookos? Elävä olento on mahdollisuutensa ansainnut...
lueppa mun aloitus otsikolla "keino jolla kissan henki säilyy", on jo kakkossivulla...
Meillä on auttanut ne eläinLÄÄKÄRILTÄ (ei saa eläinkaupoista näitäkään, muistaakseni) ostettavat Royal Canin raksut, herkkävatsaiselle, Intestinal.
Menee useita viikkoja että loppuu oksentelu, mutta kokeile ihmeessä. Meillä aluksi mukana myös reseptilääke oksenteluun.
Paljon hyviä neuvoja saitkin. Kun kerran lääkärikään ei osannut sanoa oksentelun syytä, ei jää muuta konstia, kuin kokeilla noita keinoja mitä täältä sait.
Entäs maitoallergia? Minun yksi kissoistani oksenteli jatkuvasti, kunnes älysin lopettaa maitotuotteet vaikka se rakasti kermaa ja viiliä. Oksentelu loppui siihen.
Olisi mukava kuulla myöhemmin, tepsikö mikään?