Kylvit itsesäälissä,
toin pullon laventelia,
sen sekaan kaadoin.
Tulin rypemään sinne minäkin
että maljamme läikkyisi ylitse.
Jalkojen kosketus jalkoihin
vei ne,
joita kuolevaiset kutsuvat murheiksi.
Kosteiden vartaloidemme ylle kumosimme
me kaksi säkillistä jauhoja,
rynnäten vuoteeseen, suuren peiton alle
katsomaan,
mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Yö oli.
toin pullon laventelia,
sen sekaan kaadoin.
Tulin rypemään sinne minäkin
että maljamme läikkyisi ylitse.
Jalkojen kosketus jalkoihin
vei ne,
joita kuolevaiset kutsuvat murheiksi.
Kosteiden vartaloidemme ylle kumosimme
me kaksi säkillistä jauhoja,
rynnäten vuoteeseen, suuren peiton alle
katsomaan,
mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Yö oli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on ehdottomasti runosi hienoin, siinä on jotain
värisyttävää.
Kaikkea se yö aikaan saa, ja mitähän seuraavaksi
sitten tapahtuikaan :)