Mieheni on alkoholisti. Sairastuttanut minutkin vaan ei alkoholismiin. Olen alkanut kärsimään paniikkihäiröistä, masennuksista, jopa itsemurha-ajatuksista. Jotenkin vaan en jaksa enää, olen ihan loppu. Mies syyttää milloin mitäkin juomisestaan, yleensä se olen minä. Meillä on kaksi pientä lasta, se auttaa minua jaksamaan hengissä. Vihaan miestäni. Hän juo joka päivä, kännit. Väittää, että koska hän käy töissä, hänellä on siihen oikeus. Makaa sohvalla, juo, saa välillä raivareita.
Asunto on molempien nimissä, minulla jo kuitenkin puolet asunnosta maksettuna. Mies lyhentää "omaa puolikastaan". En voi myydä asuntoa ilman hänen lupaansa, en halua jättää hänelle rahoja (tarvitsen jokaisen pennin pitääkseni huolen lapsistani, lapsistamme, tosin heillä on paska isä, ei koskaan ole vienyt pihalle edes leikkimään, saati sanonut rakastavansa heitä).
Olen ehdotanut että minä jään tähän ja hän muuttaisi vaan sekään ei käy.
Olen ikuisessa loukussa, syksyllä aloitan opiskeluni uudelleen, saisin edes jotain muuta tähän elämään. Ainoa vaan, että päiväkotiin ei mies mene hakemaan lapsia taikka edes viemään. Eli joudun siis myöhästelemään tunneilta jne. koska pitää liikkua päiväkodin aikojen mukaan.
Olen yksinäinen, kaipaan hellyyttä ja rakkautta. Mutta en mieheltä, joka haisee aina pahalle ja vielä kehuskelee joka paikassa juomisellaan. Häpeän häntä.
Toivon monesti, että hänelle sattuisi jotain ja pääsisin niin hänestä eroon. Mutta eikai sekään muistoistani häntä pois saisi.
Asunto on molempien nimissä, minulla jo kuitenkin puolet asunnosta maksettuna. Mies lyhentää "omaa puolikastaan". En voi myydä asuntoa ilman hänen lupaansa, en halua jättää hänelle rahoja (tarvitsen jokaisen pennin pitääkseni huolen lapsistani, lapsistamme, tosin heillä on paska isä, ei koskaan ole vienyt pihalle edes leikkimään, saati sanonut rakastavansa heitä).
Olen ehdotanut että minä jään tähän ja hän muuttaisi vaan sekään ei käy.
Olen ikuisessa loukussa, syksyllä aloitan opiskeluni uudelleen, saisin edes jotain muuta tähän elämään. Ainoa vaan, että päiväkotiin ei mies mene hakemaan lapsia taikka edes viemään. Eli joudun siis myöhästelemään tunneilta jne. koska pitää liikkua päiväkodin aikojen mukaan.
Olen yksinäinen, kaipaan hellyyttä ja rakkautta. Mutta en mieheltä, joka haisee aina pahalle ja vielä kehuskelee joka paikassa juomisellaan. Häpeän häntä.
Toivon monesti, että hänelle sattuisi jotain ja pääsisin niin hänestä eroon. Mutta eikai sekään muistoistani häntä pois saisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tilanne tuntuu sekavalta, mutta mahdollisuuksia on paljon. Jos mies ei ole väkivaltainen sinua ja lapsia kohtaan, ei kuitenkaan ole syytä tehdä nopeita ratkaisuja vaan harkita asiat joka puolelta.
Silloin kun on vihainen, pettynyt tai suorastaan murhanhimoisen raivoissaan ei näe kokonaisuutta selvästi. Aloita itsestäsi, hae apua itsellesi.
Oman kotikunnan sosiaalityöntekijöillä on ammattikoulutus erilaisten perhetilanteiden selvittelyyn. He pystyvät myös neuvomaan, miten taloudellisista ongelmista voi selvitä. Sitä kautta voi kysyä myös miten voi toimia, jos mies ei vie ja hae lapsia tarhasta ja ite on töissä tai opiskelee, niin että ei pääse hakemaan.
Apua perhekriiseihin saa myös seurakunnan kautta tai kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Ainakin perheasiain neuvottelukeskuksissa on perhekriiseihin erikoistuneita psykologeja, teologeja tai psykiatrisia sairaanhoitajia, joille kuvaamasi tilanteet ovat jokapäiväistä asiakkaiden arkea.
Myös A-klinikka palvelee alkoholistien läheisiä, ei vain alkoholisteja. Tunnen monia, jotka käyvät täällä paikallisella A-klinikalla selvittelemässä asioitaan ja miettimässä, miten ratkaisevat elämisensä tai eroavatko alkoholistista.
Rohkeutta. Et ole yksin. Saman tapaisessa tilanteessa ollaan kymmenissä tuhansissa suomalaiskodeissa. Juomari voi olla mies, vaimo, molemmat, appi, anoppi, omat lapset - aina sivulliset ja syyttömät kärsivät, eniten minua surettavat lapset ja vanhukset, joita juovat aikuiset lapset kohtelevat kaltoin. Aikuinen terve ihminen voi aina valita itse, jääkö tilanteeseen ja millä ehdoilla vai lähteekö.
Itse olen kasvanut väkivaltaisessa päihdekodissa, jossa myös uskontoa käytettiin väkivallan välineenä. Mieheni on entinen alkoholisti, nykyisin hän on raitis AA:n avulla päivä kerrallaan. Olen itse saanut mielenrauhaa, apua ja tukea alkoholistien läheisten toveripiiristä. Laitan sen linkin tähän, niin voit katsoa mitä sillä voisi olla tarjottavana:
http://www.al-anon.fi/
Olet tiedostanut asian ja seuraava askel on tehdä asialle jotain. Et voi jäädä pilaamaan lastesi ja omaa elämääsi juopon takia.
Edellisessä viestissä oli hyviä neuvoja. Kyllä sinä selviät, ota vain asiasta kiinni ja heti eroon juoposta. Ei se ole mitään elämää ja ajattele lapsiasi! Olet vielä nuori ja oma elämäsi ja lastesi elämät ovat lupauksia täynnä. Tulet takuulla löytämään vielä kunnollsen miehen, jolta saat turvaa ja rakkautta! Valinta on sinun!
Miksi naiset jäävät roikkumaan johonkin juoppoon? Älä sinä jää! Onnea matkaan! Saat nähdä että kaikki tulee järjestymään parhain päin!
Moi!
Tilanteeni on osittian sama, osittain eri. Mieheni on kiva lapsille, ei räyhää koskaan, mutta juo jatkuvasti. Tästä juomisesta olen r-a-i-v-o-i-s-s-a-n-i! Mies vetää kännit n. 3 krt viikossa ja muutamana päivänä sitten tissuttelee esim. pari olutta (½ l, ei pieniä pulloja). Miehestä hän ei juo paljon mitään. Miuta v....ttaa, koska tunnen aina olevani yksin, kun kaikki yhteiset viikonloppuillat ja esim. lomat ovat pelkkää tissuttelua ja juomista. Mies on halukas juttelmaan ja viettämään aikaa kanssani, mutta minkäs teet, kun minua raivostuttaa jutella ja olla pienessä sievässä olevan ukon kanssa. Samoin raivostuttaa, että lapset saavat kyllä seuraa esim. peleihin ja leikkeihin, mutta samalla ukko on pienessä sievässä tai ainakin olut on juuri kädessä...
Tästä puhuttu ja raivottu, mutta mitkään lupaukset ei auta. Ärsyttää itseänikin, kun olen nykyisin enää vain nalkuttava akka. En vaan voi asialle mitään!
Olen tietty uhkaillut ja kehottanut häipymäänkin, mutta ei sekään tehoa. Ukko ei ota tosissaan. Suuttuu hetkeksi ja taas aamulla on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Jos sanon asiasta aamulla hän joko murjottaa tai ymmärtää, mutta viimeistään parin päivän kuluttua taas oluet on haettu.
En tiedä mitä tehdä! Mies olisi miusta loppuelämäksi tosi mukava ja hyvä mies, mutta tuo ikuinen kännittely vie hermot ja olen nykyään niin vihainen ja onneton.
Perhe on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttavat toisiinsa. Jos yksi muuttaa toimintatapaansa, se aiheuttaa muutoksia myös kokonaisuuteen. Olet huomannut, että puhe ei auta eivätkä lupaukset pidä. Lupaukset ovat nekin nääs vain puhetta. Tekojen kieli toimii.
Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että aletaan kaataa olutta viemäriin tai heilutella nyrkkejä. Mutta sinulla on oikeus hyvään elämään, joipa puoliso tai ei. Mitkä asiat olisivat sinulle hyvää elämää? Varaa niihin itsellesi aikaa ja mahdollisuuksia.
Tavallaan on niin, että niin kauan kuin sinä rähjäät ja mies antaa tyhjiä lupauksia, vallitsee sairas tasapaino. Mitä tapahtuisi, jos lakkaisit täysin kiinnittämästä huomiota juomiseen, eli et antaisi sen tippaakaan vaikuttaa omaan mielenrauhaasi ja hyväntuulisuuteesi?
Tärkeintä on, että ei toisteta samaa kuviota, vaan jokin palapelin pala vaihdetaan toiseen. Silloin ei entinen pala enää mahdu kuvioon samanlaisena, vaan sekin joutuu muuttumaan tai joutuu ulos pelistä.
Tässä yksi hyvä linkki aiheeseen. Alkupuolella kuvaillaan alkoholistin puolustautumiskeinoja, loppupuolella meidän läheisten toimintaa.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
Kiitos viestistä Calmato* . Menen katsomaan antamasi sivun. Ihan nopeasti voin vastata, että jos en kiinnitä mitään huomioita mieheni juomiseen meillä menee hyvin: hän juo niin kuin aina ja on tyytyväinen, kun en valita asiasta ja elelee kuten normaalistikin. Minä taas kiehun sisältäni ja olen edelleen onneton... Olen kokeillut viimeisen parin vuoden aikana aika montaa eri tapaa hoitaa asiaa.
Kiitos viestistä Calmato* . Menen katsomaan antamasi sivun. Ihan nopeasti voin vastata, että jos en kiinnitä mitään huomioita mieheni juomiseen meillä menee hyvin: hän juo niin kuin aina ja on tyytyväinen, kun en valita asiasta ja elelee kuten normaalistikin. Minä taas kiehun sisältäni ja olen edelleen onneton... Olen kokeillut viimeisen parin vuoden aikana aika montaa eri tapaa hoitaa asiaa.
Voi olla, että mies ei tule koskaan muuttamaan tapojaan, vaan jatkaa saman kaltaista juomista koko elämänsä. Juominen voi myös pahentua, se voi myös vähetä tai loppua. Tärkeintä on käsittää, että muutos ei ole meidän juovan läheisten vallassa.
Kun se siis on asia, jolle emme voi mitään, niin miksi antaa sen häiritä mielenrauhaamme? Vähän sama juttu, kuin tämä Suomeen syntyminen - säät ovat olleet nyt taas, mitä ovat, mutta vähemmällä pääsee jos ei ala kiehua kiukusta vaan hyväksyy, että asialle ei mahda mitään.
Kokemus on osoittanut, että jos pystyy itse olemaan hyväntuulinen juomisesta huolimatta, on oma ja lasten olo ihan toinen. Puolessa vuodessa pystyy jo muuttamaan ystävällisyyden ja hyväntuulisuuden itselleen tavaksi. Sillä säästää omia hermojaan, kun lakkaa taistelemasta sellaista vastaan, jolle ei voi mitään.
Toinen vaihtoehto on tietysti muuttaa jonnekin valoisaan ja lämpimään maahan tai eroon henkilöstä, jonka kanssa ei ole itsellä hyvä olla.
Se vain on varmaa, että riitelemisellä juomari vaan saa ikään kuin 'luvan' juoda, kun kotona on niin raskasta ja ikävää, että 'sitä ei selvin päin kestä'.
Haukkuminen myös antaa kaivatun rangaistuksen, joten juomari kokee olevansa sujut ja ikään kuin sovittaneensa asian vähäksi aikaa ainakin. Joskus juova suorastaan kerjää riitaa, että voi sitten mielestään hyvällä omallatunnoilla olla juuri niin kamala, kuin miksi häntä haukutaankin.
Olen ollut yli kymmenen vuotta mukana Al-anon -ryhmissä ja oma ja toisten kokemus on osoittanut, että tärkeintä on pitää huolta omasta ja lasten hyvinvoinnista ja jaksamisesta - tavalla tai toisella. Sen varaan ei voi rakentaa, että joskus vihdoin keksisi sen keinon, millä voi hallita toisen ihmisen juomista. Sellaista keinoa ei kerta kaikkiaan ole.
Mutta niin kauan kuin juova on mukana perhekuviossa, tilanne varmasti muuttuu suunnilleen puolessa vuodessa tai viimeistään vuodessa johonkin suuntaan, jos muut eivät enää toimi ja suhtaudu juomiseen entisellä tavalla.
Calmato, tuo kirjoittamasi on varmasti ihan totta!!! Siis tuo, että esim. riidalla saa ns. sovitettua juomisensa. Tuo toimintatapa on meillä totta.
Itse olen vain niin ärsyttävä, että en halua mennä mihinkään ryhmään, koska juomisongelma on miehen, ei minun. Tilanne on ihan väärin, jos minun pitää mennä ryhmään eikä miehen! Hän taas ei mene, olen kysynyt. Olisin jopa valmis menemään mukaan, mutta ei. Yksin taas en halua mennä.
Lisäksi olen epäileväinen esim. al-anon-ryhmien luotettavuudesta. Sana kiertää kuitenkin. Tämä meidän paikkakunta ei ole kovin iso.
Jos lusikat menisivät teillä jakoon, niin tottakai saisit omasi pois riitauttamalla avioeron käräjille, jossa sitten arvioidaan, kuka on maksanut mitä, ja mitä on pesään tuonut.
Kun kerran asunto on molempien nimissä, sehän avioerossa pankin suostumuksella myytäisiin, pankki kuittaisi jäämälainan, ja käräjillä riitautettuna maksettu osuus jaettaisiin.
Sinunkin kotikunnastasi löytynee kunnallinen oikeusapu tai -neuvonta. Joten sinne hopi hopi, niin asiat selkiintyvät.
En yllytä mihinkään avioeroon, mutta sekin on vaihtoehto, ja et joudu rahallisesti kärsimään, kun pidät puolesi.
Moinen panttivankimainen elämä rassaa kenen hyvänsä mielenterveyttä.
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/