tee mitä haluat, kunhan et ota välivuotta

Hej!

Älähän ny hikeenny siel. Pidä ihmeessä välivuosi, tai vaikka kaks! Tuossa vaiheessa kuitenkin nyt keskittyisin suorittamaan sen lukion loppuun, kun kerta loppusuoralla ollaan.
Itse olen kirjottanut pari vuotta sitten, eikä oikeen oo kiinnostanu jatkaa opiskeluja. Tai oikeestaan olisin halunnu luokanopeks, mut en päässy. Oon kyllä hakenu aina ku on ollu mahdollisuus, mut ehei. Oon viettäny välivuotta ulkomailla ja ny tullu kotio ihan tavallisii töihin. Enkä tiedä edelleenkää mitä haluaisin. Mutta välivuosi ulkomailla kuullostaa loistavalta! Se oli mulle ainaki kasvattava kokemus, vaikkei nyt ammatti siellä ratkennutkaan.
Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, etttä ei kannata opiskella ihan mitä vaa. Tottakai pitää tähdätä sillä johonki. Mutta tiedäthän toki mistä pidät? Hae jokin ala missä olis opintoja niistä aiheista joista eniten tykkäät. Sitten joskus.
Älä kuuntele muitten vouhotuksia. Vaan ite tiedät mitä tahdot, eiks je?! Pidä nyt kuitenki järki kädessä! :)

Susta ollaan selvästi huolissaan. Ei kai välivuodessa mitään pahaa ole, jos sen suunnittelee ja kehittää itselleen "järkevää" tekemistä, vaikka töitä tai opiskeluihin valmistautumista.

Kannatta silti selvittää kaikki vaihtoehdot. Yliopistoissa ja ammattikouluissa saa aika kivasti sisällytettyä käydyt opinnot, vaikka alaa tai linjaa vaihtaisikin. Vaihdot saa olla aika radikaalejakin. Sivuaineisiin ja vapaasti valittaviin opintokokonaisuuksiin uppoaa melkein mitä tahansa. Poikkeuksina äkkiseltään tulevat mieleen lääkis ja oikis.

Onhan ulkomaille lähdössä monta hyvää asiaa. Kielitaito- ja maailmankuva laajenee. Oletko miettinyt ulkomailla opiskelua?

Tsemppiä valintoihin! Hyvin suunniteltu on valmiiksi tehty:]

Tekstisi kuulosti tosi tutulta! Mulla myös nyt abivuosi menossa, ja ei harmainta aavistusta mihin seuraavaksi. Kyse EI ole laiskuudesta, kyllä eri vaihtoehdoista on otettu selvää. Tuntuu ahdistavalta kun muutenkin kirjotukset edessä, kaikki tuntuu olevan täyttä hullunmyllyä muutenkin, ja sitten vielä hengitetään niskaan yliopistoista ja ammattikorkeista. Kyllähän minä ymmärrän sen, ettei nuorten haluta syrjäytyvän, ja halutaan pitää huoli että mennään suorassa putkessa heti vaan lukiosta opiskelemaan, mutta kun kaikilla ei asiat vaan mene niin!

Joskus muutenkin henkisesti voi olla tilanne se, että on kaikin puolin parempi ottaa taukoa asioista, mennä töihin tai tehdä muuta kehittävää. Vaikka mullakin välivuosi on tiedossa, en aio sitä viettää lomaillen! Ja kouluihin aion pyrkiä kun vain keksin sen alan mitä voisin edesajatella opiskelemani. Pakottamalla se ei tule. Ja näen paljon fiksummaksi ideaksi ottaa opiskelusta taukoa, tutustua itseensä, kasvaa henkisesti ja vaikka tienata rahaa töitä tehden kun homehtua opiskelemassa alaa jolle on pakon edessä hakeutunut.

Ahdistaa, kun joskus ei tunnuta ymmärtävän, että ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteen vaihtelee, ei kaikkia voi sulloa samaan muottiin.

Ylpäärit mulla vasta alkaa tossa syksyllä, kun lukion toista suorittelen loppuun, mutta sanon silti sanottavani. Mulla oli tavoitteena lähteä TKK:hon, Kauppakorkeaan, lukemaan liiketaloutta, mitä jos menisin vaikka psykiatriksi eli lääkikseen ensin, jos menisinkin lukemaan psykologiksi. Mulla oli ja on tulevaisuus erittäin avoinna, eikä tarvikaan tietää mihin jatkan. Ajattelin ensin, et ihan varmaan pääsen sinne minne haluun, ja välillä olen aivan varma minne haluun, mutta sitten tässä tajusin. Mä en kestä!

Opiskelua opiskelun perään. Nytkin olen lintsannut koko päivän ylirasituksesta, koska vietän päivät ensin koulussa ja siitä töihin ja treeneihinkin pitää mennä. Töitä mun ei tarvis käydä, kun vanhemmilla hyvät tulot, mutta kun haluan ottaa kiinni elämästä ja päättää siitä itse. En pysty tekemään varsinkaan ylppäreiden keskellä järkevää ratkaisua jatko-opiskelulle. Päätin, että välivuos on mun juttu. Voin muuttaa, mennä töihin esim. Siwan kassalle ja sitten vaan elää ja miettiä tulevaisuutta. Niin saan varmasti paremmin valittua tulevaisuudelleni sopivan alan. Voisin vaikka matkustellakin vähän ulkomailla, työskennellä siellä ja opiskella vaikka kotona kieliä.

JOutuvathan monet pakostikin välivuoteen, kun opiskelupaikka ei aukene. Tai jos aukeneekin, niin saattaa aueta paikka johon on hakenut vain by the way, enkä halua sellaiseen aikaani tuhlata kun voin aloitella elämää. Ja jos saan hankittua hieman rahaa opiskeluilleni siinä samassa, niin on paljon helpompi sitten lähteä opiskelemaankin, kun ei tarvitse koko ajan miettiä mihin rahansa tuhlaa, vaikka kaupan kassalta mitään lottovoittoa heru, mutta silti sopiva summa, josta voisi aina säästää.

Välivuos itselleni on erinomainen vaihtoehto, enkä ymmärrä miksi jotkut sitä niin huonona pitävät.