Haluaisin kuulla toisten mielipiteitä seuraavasta asiasta:
Toimin tällä hetkellä päätoimisena tuntiopettajana. Työsuhde kestää heinäkuun loppuun, mutta jatkoa saattaa olla luvassa. Viihdyn työssäni ja oppilaiden kanssa, mutta siihen kaikki hyvä sitten loppuukin.
Koulu nimittäin sijaitsee pienellä paikkakunnalla, jota voisi nimittää vihonviimeiseksi rotanloukoksi. Katukuvassa ei näy samanikäisiä ihmisiä (25-35v). Ilta-ja muut menot ovat vähissä. Torilla, kaupoissa ja kirjastossa on pelkkiä mummoja. Koulun muista opettajista ei ole seuraa. Kaikilla on perheet ja keski-ikä 45 . Kukaan ei lähde edes kahville ilman kahden viikon varoitusaikaa.
Joka päivä haluan pois tältä paikkakunnalta.
Siksi toivonkin, ettei työsuhteelle olisi enää jatkoa, niin hullulta ja päättömältä kuin se kuulostaakin. Olisin sitten vapaa lähtemään. Jos taas jään, tiedän että olisin parin vuoden sisään sairaslomalla masennuksen takia. Sitten kymmenen ja viisitoista vuotta niin olisin katkera akka, joka valittaa opettajainhuoneessa joka asiasta. Sellaista on nähty.
Tiedän, että tämmöiset päätökset on tehtävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Onko kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa? Kokemuksia? Ajattelen vain sitä, että onhan toisaalta tyhmää jättää työpaikka, jos sellainen saa, mutta elämässä on oltava muutakin. Itselläni on vain valitettavasti hyvin vähän työkokemusta (2v), joten uutta paikkaakaan ei välttämättä saa heti. Toisaalta tietäisin pääseväni muihinkin hommiin kuin opetustöihin, joten taloudesta ei tämä lähteminen ole pelkästään kiinni.
Toimin tällä hetkellä päätoimisena tuntiopettajana. Työsuhde kestää heinäkuun loppuun, mutta jatkoa saattaa olla luvassa. Viihdyn työssäni ja oppilaiden kanssa, mutta siihen kaikki hyvä sitten loppuukin.
Koulu nimittäin sijaitsee pienellä paikkakunnalla, jota voisi nimittää vihonviimeiseksi rotanloukoksi. Katukuvassa ei näy samanikäisiä ihmisiä (25-35v). Ilta-ja muut menot ovat vähissä. Torilla, kaupoissa ja kirjastossa on pelkkiä mummoja. Koulun muista opettajista ei ole seuraa. Kaikilla on perheet ja keski-ikä 45 . Kukaan ei lähde edes kahville ilman kahden viikon varoitusaikaa.
Joka päivä haluan pois tältä paikkakunnalta.
Siksi toivonkin, ettei työsuhteelle olisi enää jatkoa, niin hullulta ja päättömältä kuin se kuulostaakin. Olisin sitten vapaa lähtemään. Jos taas jään, tiedän että olisin parin vuoden sisään sairaslomalla masennuksen takia. Sitten kymmenen ja viisitoista vuotta niin olisin katkera akka, joka valittaa opettajainhuoneessa joka asiasta. Sellaista on nähty.
Tiedän, että tämmöiset päätökset on tehtävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Onko kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa? Kokemuksia? Ajattelen vain sitä, että onhan toisaalta tyhmää jättää työpaikka, jos sellainen saa, mutta elämässä on oltava muutakin. Itselläni on vain valitettavasti hyvin vähän työkokemusta (2v), joten uutta paikkaakaan ei välttämättä saa heti. Toisaalta tietäisin pääseväni muihinkin hommiin kuin opetustöihin, joten taloudesta ei tämä lähteminen ole pelkästään kiinni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
... alaa JA ÄKKIÄ! Sulla on vielä mahdollisuuksia, sillä kohta ne vuodet vierii kuin hups vaan ja sitten olet samanlainen keski-ikäinen kusipää. Opettajien työn arvovalta on romahtanut tässä maassa, se on jäänyt joidenkin kepulaisten maatalonrouvien minkkiturkkirahojen taskurahaharrasteeksi.
Tekstiäsi lukiessani löysin siitä itseni kymmenen vuoden takaa, paitsi että olen mies. Paikkakuntasi on todennäköisesti Itä- tai Pohjois-Suomessa tai Pohjanmaalla.
Viihtyminen on asenteestakin kiinni, tosin kaunis luonto ja hyvät retkeilymahdollisuudet eivät riitä kaikille. Itselläni on kokemusta parilta mainitsemasikaltaiselta paikkakunnalta. Toisella jäin työttömäksi ja vaimoni esimies ihan vakavissaan ehdotti, että voinhan minä jäädä koti-isäksi. Sehän olisikin ollut mahtava suositus tulevia työpaikkoja hakiessa. Vaihdoimme paikkakuntaa.
Hae alasi työpaikkoja, että selusta on turvattu. Toisaalta ei työpaikkaa ole pakko ottaa vastaan. Turhaan olet kiitollisuudenvelassa työnantajallesi, ei sekään ajattele kuin sitä, mitä hyötyä sinusta on. Jos työllisyystilanne muuttuu muutaman vuoden päästä, ei työnantajasikaan yleensä ajattele sinulle kenkää antaessaan, miten selviät jatkossa. Poikkeuksiakin tosin on.
Lähde vielä, kun on mahdollisuus. Keski-ikäisestä naisopesta ei tosiaan tapella. Paikkakunnan vaihtoa ei kannata lykätä liikaa, ettei sinunkin osalta paikallislehdessä lue 50- tai 60-vuotishaastattelussa, että hänen piti tulla vain pariksi vuodeksi, mutta jäi paikkakunnan lumoihin, ts. lukuisat hakemukset muualle eivät tuottaneet tulosta.
Jos olet varma, että saat töitä, miksi enää edes mietit lähtöäsi. Tee päätös.
Noinhan se vähän tuppaa mennä, että uran alkutaipaleella pitää opettajan työkokemusta hakea pienemmiltä paikkakunnilta. Isoilla paikkakunnalla moniin aineopettajien viransijaisuuksiin ja virkoihin on paljon kokeneitakin ja päteviä hakijoita.
Työkokemuksen kartuttaminen on hyvin tärkeää, jos haluat jatkaa opettajan työtä ja saada joskus viran.
Isommilla paikkakunnilla opettajien työolot eivät välttämättä taas ole ollenkaan niin kivat. Muuta kivempaa sitten kaupungista tietty löytyy.
hieman harmillista, kun olet sinkku. Jos eläisit parisuhteessa, viihtyisit siellä edes hieman paremmin.Tosin, pienelllä paikkakunnalla ei taida sitten potentiaalisia ehdokkaita liikuskellakaaan.
Voiko Suomessa olla tosiaan paikkakuntia, jossa pyörii vain keski-iältään yli 45v? Eikö kannattaisi käydä jossain harrastuskuvioissa katsomassa vielä tilanteita?
Älä heti anna periksi. Isolla paikkakunnallakin voi tuntea itsensä hyvin yksinäniseksi, vaikka samanikäistä seuraa onkin ulottuvilla.
Kirjoittaja tarkoitti käsittääkseni, että työpaikallaan keski-ikä on 45. Luulen, että noin sama keski-ikä on omalla työpaikallani. Koulussa siis myös. Luulin jo, että joku meidän koulun ope kirjoittaa :) mutta sitten huomasin lukemisen edetessä, ettei voinutkaan olla.
Olen myös sitä mieltä, ettei kannata jäädä, jos ei viihdy ja uskoo masentuvansa jäädessään. Siis, työpaikkahakemuksia vaan menemään ja katselemaan maailmaa. Sinkkuna se on vielä helppoa. Itse olen jämähtänyt omaan paikkaani, mutta olin jo aloittaessani perheellinen. Nyt olen eronnut ja kohta yksin kun viimeinenkin lapsi lähtee opiskelemaan. Olen kuitenkin päättänyt työskennellä eläkeikään saakka täällä, koska ei tässä iässä enää kannata uuteen paikkaan lähteä. Ja työpaikassani ei ole mitään vikaa. Työkaverit kun ova samaa ikäluokkaa, onhan keski-ikä varmaan tuo 45 ;) Eläkepäiviä en kuitenkaan aio täällä viettää vaan sitä olen jo suunnitellut valmiiksi, että muualle lähden. En vaan tiedä vielä, että minne.
Suomessa ei voi asua. Korkeakoulutetun väestön suuri enemmistö on aliarvostettu tässä yhteiskunnassa. Mieluummin ilmeisesti pitäisi olla teknisen alan tai bisespuolen ihminen, tai sitten virkamies, maanomistaja, metsänomistaja, viljelijä tai lahkolaisuskovainen. Tämä maa on 1990-luvulta lähtien muuttunut erittäin epä-älylliseksi ja ummehtuneeksi, mikä näkyy mm. opettajan yhteiskunnallisen roolin (ja taloudellisen palkkatason) romahtamisena.
Jos ja kun sinulla on kielitaitoa ja kulttuurillista pääomaa eli yleissivistystä, sinun kannattaisi harkita uuden elämän aloittamista jossain muussa maassa, esimerkiksi Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, joku Keski-Euroopan maa. Täytyy vain olla rohkea, ja sinkkuna sinä olet vapaampi lähtemään.
Uskallan väittää, että siellä myös ihmiset ovat positiivisempia, eivätkä mulkoile silmiesi väriä, sukupuolta, tai ihmettele mitä sinun etunimesi tarkoittaa, vaan haluavat, että osaat tehdä tulosta. Suomessahan, tässä Kepulandiassa, järjen käyttö on kielletty.
taas
Kuinka moni opettaja tekisi 30 tuntista viikkoa alle tonnilla kuussa?
Esimerkiksi äikän open tuntipalkka yläkoulussa on 50 euron luokkaa.
Mitallejako pitäisi vielä jakaa, vai mitä ihmeen arvostusta opettajat kaipaa???
Mistä ton palkan keksit? Ensinnäkin opettajilla ei ole tuntipalkka, pidettäviä tunteja on tietty määrä, mutta se ei ole sama kuin työtuntien määrä. Ja ei todellakaan ole mikään laskennallinen tuntipalkkakaan kellään opella yläkoulussa tuollainen!
Ja jos omat asiasi ovat niin huonosti, että palkkasi on alle tonnin kuussa, suosittelen kouluttautumaan lisää... Ehkä ei kuitenkaan opeksi, koska openkaan tilipussi ei ole niin kovin muhkea ja työ on monesti tosi raskasta, kun sitä tekee tosissaan ja tunnollisesti.
Hai c'mon! Oletko joku autoritaarisen persoonallisuuden omaava keskinkertainen rehtori tai koulutoimenjohtaja?! Paras arvonnousu opettajille on parempi palkka. Huonolla palkalla entistä useampi vaihtaa alaa tai vielä sitäkin useampi tekee opehommansa evvk-tyyliin. Mutta opettajathan on jo aikoja sitten hajotettu keskinäisesti hierarkkisiin kuppikuntiin, joten joukkovoimaa ei ole, minkä nekää OAJ:n tyylissä.
hommaa joku pikkukosla ja muuta lähimpään kaupunkiin. Itse asuin pikkukunnassa ja meillä kävi tosi monta nuorta opettajaa läheisistä kaupungeista töissä, kolmen vartin ajomatka. Moni muukin tekee niin, että käy töissä eri paikkakunnalla kuin mitä asuu. Sadankaan kilometrin työmatka ei ole mahdoton perheettömälle.
varsinkaan polkupyörällä töihin kulkeville ;)
Tekstisi oli aivan kuin minun elämästä, myös nimimerkki! Ainut ero on se, että itse olen perheellinen, ja ehkä toinen ero on se, että paikkakuntani on luultavasti vieläkin pienempi kuin sinun paikkasi (täällä on mm. vain yksi kauppa), ja keski-ikä täällä on varmaan jotain 70 ainakin sen perusteella, ketä täällä kadulla tulee vastaan (siis silloin kun joku vastaan sattuu kävelemään).
Itselläni on toinen vuosi opettajana päätoimisena oloa menossa, eka vuosi oli "omalla" paikkakunnallani viime vuonna, täksi vuodeksi muutimme työni perässä tänne "rotanloukkoon"; muualta en töitä saanut. Mieheni on työttömänä, joten minun saamani työpaikka oli se, joka vaakakupissa painoi. Tänne siis tulimme vuodeksi.
Koko joululoman mietin, mitä teen, jos työni jatkuu ensi vuonna täällä. Hyväksynkö tarjouksen ja jään tänne vielä toiseksi vuodeksi? Jos saan töitä muualta, jaksetaanko me taas muutttaa koko perhe yhden vuoden takia? Vai muutetaanko me takaisin "kotiin", vaikka siellä ei töitä olisikaan? Työttömänä seinät kyllä kaatuisivat päälleni, sen tiedän, mutta kohta ne alkaa kaatua täälläkin..
Oppilaiden takia voisin jatkaakin täällä. Oppilaat ovat mukavia, toki tunneilla on välillä hälinää enemmän tai vähemmän ja pientä selkkausta aina silloin tällöin, mutta opettajiin oppilaat pääsääntöisesti suhtautuvat hyvin. Etelämmässä olen kollegoiltani kuullut kauhujuttuja oppilaiden opettajiin kohdistuvasta käytöksestä ja siitä, että joihinkin kouluihin ei oikeasti saada opettajia sen takia, koska kukaan ei sinne uskalla mennä opettajaksi. En tiedä, pitääkö kaikki kuulemani asiat paikkaansa, mutta täällä ei ainakaan tarvitse pelätä. Sen sijaan oppilasaines voi olla heikompaa kuin kaupungeissa, vitosia annoin joulutokariin aikasta monelle ja nyt mietin kuumeisesti, miten voin opetustani eriyttää, kun osa on oikeasti yhtä pihalla kuin lumiukko.
Opettajat ovat mukavia täällä, mutta ei heistä seuraa minulle ole koulupäivän ulkopuolella - suurin osa sitä paitsi ajaa tänne joka päivä reilun puolen tunnin matkan yhteen suuntaan suuremmasta kaupungista - saati välitunneillakaan. Toimeen tulen kaikkien heidän kanssa, mutta suoraan sanottuna jotkut heistä käyvät jo hermoilleni todella erikoisine luonteenpiirteineen. Minulla ei juurikaan ole yhteistä heidän kanssaan ja näkemykset opettamisesta ym. eroavat suuresti. Onneksi opettajainhuoneessa on nyt toinenkin uusi ja nuori opettaja, jonka kanssa synkkaa, hän onkin ainut henkireikä minulle. Mutta hänkään ei asu täällä.
Jos jään tänne vielä ensi vuodeksi, minulla olisi siinä mielessä helpompaa, että voisin käyttää samoja matskuja ensi vuonna. Jos muutan taas koulua, kirjasarja voi hyvinkin olla taas eri ja taas aloitan ikäänkuin alusta koko homman. Talokin olisi tuttu. Toisaalta luulen, etten edes muualta saa töitä, joten kai tämä on sitten ainut paikka, jota edes harkita. Viime keväänä ja syksynä lähetin työpaikkahakemuksia lähemmäs sataan paikkaan ja tää oli ainut, minne pääsin! Paperini eivät todellakaan ole huonot, joten siitä se ei ainakaan johtunut. Kai niitä töitä vaan ei kaikille riitä isommilta paikkakunnilta!!
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, missä päin paikkasi sijaitsee - onko se Lapissa päin, Pohjois-Karjalassa vai missä? Entä jos yrität sinnitellä vielä yhden vuoden koulussasi ja paikkakunnallasi, jotta saat työkokemusta? Tottakai kannattaa muuallekin hakea, mutta itselläni on sellainen käsitys, että työpaikat ovat nyt kiven alla. Jos jonnekin mieluisampaan paikkaan pääset, mene ihmeessä, mutta jos et pääse tänä vuonna muualle, niin jatka.
Kehitä itsellesi jotain kivaa kotiin, jos sellaista ei paikkakunnalla tai viereisellä paikkakunnalla ole tarjolla. Entä jos rupeat netissä opiskelemaan jotain uutta kieltä tai virkistämään muistiin esim. englantia? Tai opettelet neulomaan, maalaamaan, tuunaamaan vaatteita, jotain, mikä kiinnostaisi ja saisit ajan kulumaan? Saisiko kirjastoon tilattua jonkin uuden mielenkiintoisen lehden? Löytyykö kirjastosta jotain mielenkiintoisia tietokirjoja, oppaita tai ihan vain romaaneja tai DVD:itä?
Entä saisitko "tylsistä" opettajakollegoistasi koottua jonkin uuden ryhmän, jossa heistä tulisi esiin uusia mukavia puolia? Kokkausryhmä, viininmaisteluryhmä, askarteluryhmä, ihan mitä vaan? Itse ajattelin nyt kokeilla tämäntyyppisen ryhmän perustamista, kokoonnuttaisiin esim. joka toinen viikko vaikka jokaisen halukkaan kotona tai sitten koulun tiloissa, mutta en tiedä, kuinka moni käytännössä olisi innokas tulemaan mukaan. Yrittäminen ei ainakaan maksa mitään. Ja on pakko yrittää jotain, koska sosiaaliset kontaktini ovat todella vähissä! Itse en syksyllä oikeastaan juuri kaivannutkaan mitään "huvituksia" koulupäivien jälkeen, sen verran väsynyt olin koulun jälkeen ja illat menivät sutjakkaasti tunteja valmistellessa ja uuteen kirjasarjaan tutustuessa. Nyt tuntuu, että alkaa tosiaan kaipaamaan jotain muutakin kuin koulua ja kotia.
Tää kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta viihtyisitkö paremmin yksin isommalla paikkakunnallakaan? Tottakai tekemistä olisi kaupungilla enemmän ja harrastuksista voi löytää uusia ystäviä, mutta itselläni on Helsingissä asuvia sinkkukavereita, joilla on tylsää ja jotka eivät välttämättä kerkeä töiden ulkopuolella tekemään yhtään mitään. Työmatkoihin heillä menee paljon aikaa ja jos työpäivä on pitkä, eivät he ehdi harrastaa, shoppailla tai kahvitella, vaikka siihen periaatteessa mahdollisuus olisikin.
Oli mukavaa lukea kommenttejanne.
Vastaan tarkemmin sille toiselle Milla Magialle.
Paikkakuntani on suurempi kuin se, missä sinä asut.Sijainti jossakin Savossa.
Työpaikan ja muun elämän nivominen toisiinsa ei ole yksinkertaista. Sama ongelma koskettaa muitakin kuin opetusalalla työskenteleviä henkilöitä. Yhdessä vaakakupissa painaa raha&ura, toisessa ne henkilökohtaiset tekijät.
Olen itse ajatellut, että hankin työkokemusta tässä paikassa ainakin tämän vuoden. Kesken lukuvuotta en halua lopettaa. Keväällä on sitten edessä muutto. Olen hiljalleen kallistumassa tämän vaihtoehdon kannalle. Kuten aikaisemmin kirjoitin, minulla on mahdollisuus saada toisen alan töitä. Palkkakin on samaa luokkaa. En siis ole taloudellisesti riippuvainen nykyisestä hommastani.
Pitää tietysti nähdä niitä positiivisiakin puolia näissä "rotanloukoissa". Pienemmillä paikkakunnilla on todellakin se kuvaamasi etu, että oppilaat ovat rauhallisempia ja tottelevaisia. Vaikeita tilanteita ei ole ainakaan toistaiseksi tullut eteen. Oppilaat ovat mielestäni myös suht taitavia. Kuutonen on huonoin numero, jonka viime vuonna annoin. Senkin vain yhdelle henkilölle.
Olen keskustellut lähtemisestä ja jäämisestä tuttavien ja ystävien kanssa. Mielipiteet jakaantuvat. Osa sanoo, että ei kannata luovuttaa. Toiset taas toteavat, että kannattaa nostaa kytkintä heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Luultavasti eniten korvaani on särähtänyt kommentti "Kyllä sitä kaikkeen turtuu". Kyseinen opettaja on asunut paikkakunnalla X kaksikymmentä vuotta, eikä kuulemma viihdy siellä kunnolla vieläkään. Pistää vain miettimään, kannattaako ns.elämän parhaimpia ja aktiivisimpia vuosia käyttää siihen, että oppii sietämään elämäntilannetta, johon on oikeasti tyytymätön.
Työpaikkoja valitessaan ihmiset ottavat huomioon myös puolison ja perheen. Tekin muutitte paikkakuntaa saamasi pestin takia. Varmasti valintaan vaikuttivat taloudelliset tekijät ja sinun urasi. Enhän itsekään uskaltanut jäädä työttömäksi, koska se ei olisi näyttänyt hyvältä CV:ssä. Onneksi sinulla on kuitenkin perhe. :) Se auttaa viihtymään paremmin. Saat myös tukea puolisoltasi, ja voitte yhdessä sitoutua tekemiinne päätöksiin.
Sitten niistä huveista. Olen hankkinut kotiini kaiken mahdollisen viihdykkeen. Kyllä sen ajan saan jotenkin kulumaan, jos ei ole tuntien valmistelua. Opettajia olen kysellyt aina johonkin, vaikka vastaukset ovat kieltäviä. En siis ole lakannut yrittämästä. Samanikäisen seuran puuttuminen on vain se hankalin asia. Se tekee olon yksinäiseksi, ja puhelinlaskut massiivisiksi.
Olen myös alkanut tehdä jatko-opintoja. Pääni ruostuu, jos en saa välillä ajatella ja kirjoittaa.
Kerroit hakeneesi todella moneen paikkaan, mutta vain yhdestä onnisti. Itsekin laitoin hakemuksia reilun määrän ympäri Suomea. Ihan hyvät paperit minullakin. En heitä seuraavaa kommenttia faktana, mutta hakuja seuranneena olen huomannut, että rehtorit tuntuvat suosivan sellaisia henkilöitä, jotka ovat paikkakuntalaisia ja/tai ovat olleet samassa koulussa aikaisemmin joko oppilaina tai sijaisina. Esimerkiksi moni kaverini pääsi työhaastatteluun ja töihin oman asuinpaikkakuntansa kouluihin. Hain samoja paikkoja, mutta en päässyt haastatteluihin. En siitäkään huolimatta, että minulla oli työkokemusta toista vuotta ja kaverillani vain kaksi kuukautta. Vaikuttaa siltä, että opettajien valinnat voidaan tehdä ihan puhtaasti sen perusteella, että joku koetaan "meikäläiseksi". Ehkä valitsijat sitten ajattelevat, että paikalliset viihtyvät koulussa paremmin. Tähänkin työpaikkaan oli valittu ensin joku paikkakuntalainen. Sain siis paikan varasijalta ja minullakin oli työtodistuksia juuri niistä lähikaupungin kouluista.
Usein noissa valinnoissa (erit. vakituiset virat) paikkaan on jo etukäteen valittu joku henkilö, joka hoitanut työtä aikaisemmin. Koulu vain on velvollinen ilmoittamaan työpaikasta ja virasta yleisessä haussa. Käytännöllisesti katsoen hakeminen on sitten muille yhtä tyhjän kanssa. Mutta ikinä ei kannata luovuttaa, vaikka työn saaminen vaikuttaakin hankalalta. Se voi olla vielä vaikeampaa muilla aloilla (esim.palveluammateissa ja toimistotöissä ), joissa hakijoita on vielä enemmän. Esimerkiksi eräs ystäväni on viiden vuoden työkokemuksella hakenut pitkään sihteerin yms.töitä, mutta on parhaimmillaankin ollut vain kolmenkymmenen parhaan joukossa kahdestasadasta. Omasta kokemuksestani myös tiedän, että on paljon vaikeampaa päästä siivoojaksi kuin opettajaksi lukioon. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin.
Lopuksi toivon sinulle Milla mitä mainiointa vuotta ja työiloa kouluun! Toivottavasti asiasi kääntyvät parhaimmin päin. Ehkä niin sinä kuin miehesi saatte töitä jostakin toisesta paikasta. :)
vastausviestisi :) Huh, huijakkaa, tulin juuri töistä kotiin, ja päätin nyt hakevani töihin muualle, vaikka täällä työt jatkuisikin - en ole kyllä vielä tohdinnut edes kysyä sitä vaihtoehtoa. Jos en minnekään pääse eikä miehenikään, niin kai jäämme tänne vielä vuodeksi ja sitten on ehkä aika palata "kotiin", voinhan aina vaikka jatko-opiskella, jos muuta ei ole tarjolla. Toisaalta aion hakea vain sellaisiin paikkoihin, joissa oikeasti viihdyttäisiin (vaikka eihän sitä etukäteen koskaan voi tietää), ettei tarvitsisi muuttaa joka vuosi jo lapsenkin takia. Eri asia sitten on, jatkuisivatko työt kuitenkaan vuoden jälkeen, jos uudella paikkakunnalla viihdyttäisiinkin.
Välillä, kuten nyt, ketuttaa joidenkin opettajien toiminta/käytös/tapa sanoa asioita. Yksi opettaja tuntuu pitävän minua täytenä idioottina ja pentuna, ja aina, kun hän puhuu minulle "negatiivisista" asioista, hän puhuu sillä tavalla, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta puolustautua tai esittää omaa kantaani. En ole koskaan törmännyt vastaavaan, vaikka olen useassa työpaikassa työskennellyt, mm. kesätöissä useiden, useiden ihmisten kanssa. Aina olen kaikkien kanssa tullut toimeen (kaikkien kanssa en ole sydänystävä ollut, mutta toimeen yleensä tulen kaikkien kanssa).
Asioista minulle kyllä saa sanoa ja hyvä, jos asiat sanotaan suoraan eikä selän takana, mutta se tyyli, jolla jotain sanotaan, on jotain aivan töykeää tällä opettajalla. Välillä tuntuu, että muutenkin tulee oppilaitten kanssa paremmin joskus toimeen kuin muiden opettajien. Mukaviakin opettajia opettajainhuoneesta kyllä löytyy, mutta usein tuntuu siltä, ettei tee mieli edes istua muiden opettajien keskuuteen. Minulla ei kertakaikkiaan ole puhuttavaa heidän kanssaan ja muutenkin välillä ärsyttää.
Jos tänne jään, tuleekohan minustakin samanlainen paskiainen ja kyräilevä akka? Todellinen noita-akka. En tiedä, mutta nyt tuntuu, etten tosiaankaan viihdy täällä eräiden opettajien takia.
Kerroin, että olen yrittänyt saada eräänlaista "kerhoa" kasaan opettajien keskuudessa. No, en saanut siihen kuin sen toisen nuoren, mukavan opettajan ja erään toisen henkilökuntaan kuuluvan mukaan! Toisaalta olisi mukava, jos olisi sellainen työporukka, joka voisi kokoontua jossain hauskoissa merkeissä työajan ulkopuolellakin. Mutta ehkä parempi näin, jos jo koulussa jotkut ärsyttävät, niin ei heitä varmaan huvita nähdä koulun jälkeenkään..
Minullakin välillä olo tuntuu tosi yksinäiseltä tällä paikkakunnalla, vaikka mies kotona mulla onkin, mutta ei ketään muuta. Minnekään ei voi mennä edes kahville. No, kaikkeen kyllä tottuu, mutta emme ehkä jää tänne homehtumaan loppuelämäksemme. Tää lukuvuosi ja korkeintaan ensi lukuvuosi, sitten jättäydyn vaikka työttömäksi. Tällaiset fiilikset on nyt - voi tietty olla, että vuoden jälkeen päätämmekin jäädä tänne ;>
Onnea keväiseen työnhakuun sinulle ja toivottavasti pääset johonkin mukavaan paikkaan töihin!
MM