puun ja kuoren välissä

noin 10 kuukautta seurustelin sairaan ihanan tyttösen kanssa. Me oikeesti rakastettiin toinen toisiamme. Erottiin tossa puoltoista kuukautta sitten, koska se tyttö luuli etten mä pysty parempaan. Nähtiin viikonloput ja mulla oli aina kiire.

No ero sai mut tajuamaan, että mä en tehnytkään tyttöä onnelliseks, mutta mä kuitenkin halusin koska rakastin sitä yli kaiken. Mä siis luovuin kaikesta siitä ylimääräisestä, että saisin enemmän aikaa hänelle ja mä opin kuuntelemaan ja ymmärtämään sitä.

Ikävä kyllä tyttö jo toteskin, mulle että mä tein tän kaiken vain niin myöhään eikä se enään halua muo poikaystäväkseen.

Tuon puolentoistakuukauden ajan mä olin elänyt vain tyttöäni varten. Mä tein kaikkeni, että se tuntis olonsa tärkeäks ja onnelliseks ja mä yritin vakuuttaa sille, että mä oon muuttunut ja haluan elää sen kanssa.

Tyttö ei enään voinnut luottaa muhun ja oli mulle vain vihainen kun en tajunnut jo aikasemmin tätä kaikkea.

Mä olin kärsinyt helvetin tuskista, mutta nyt ne alkaa olla ohi. Mä tajusin, että jokainen meistä tekee virheitä, mutta niistä opitaan. Jos en kelpaa tytölleni kaikkine virheineni niin tuolla on varmasti joku toinen jolle kelpaan. Mä yritin parhaani, että saisin hänet takaisin, mutta hän sanoi ettei hänen sydämmessään oo enään paikkaa mulle poikaystävänä.

Pointti oli se, että vaikka mä kuinka rakastan häntä yli kaiken niin jos ei mulle löydy paikkaa hänen sydämmestään, niin on tuolla varmasti joku toinen jolta löytyy.

Elikkä... tunnut olevan kovin ihastunut tähän tyttöön, mutta hän ei tunne vetoa suo kohtaan. Tuolla on varmasti joku toinen myös sullekki. Sun vaan täytyy olla kärsivällinen ja odottaa. Pidäp uolias äläkä ole itsestään selvyys. Jos et jollekulle kelpaa niin unoha se!

Tiedän, että ei oo helppoa. Mäkin vaikka vasta tajusin tän kaiken niin silti välillä murrun täysin ahdistukseen, koska mä oikeasti vain ikävöin niin paljon niitä yhteisiä aikojamme.

Mutta mä en jaksa enään kärsiä hänen takiaan koska hän ei arvosta enään mitään mitä mä teen ja tuntuu vaan jatkuvasti räkivän naamalle.

Nyt mä keskityn siihen mikä tekee mut onnelliseks! Tee säkin samoin.

Ei elämä ilmanstonmuutoksen yms. paskan muokkaamassa Suomessa ole muutenkaan elämisen arvoista. Itsemurhaa on tosin vain niin perkeleen vaikea tehdä kivutta, että on pakkokin elää tässä paskassa. Ehdottaisin kärsimystesi vaivattomaksi katkaisuksi kuitenkin, että hyppäisit talonne katolta alas (2-kerroksisesta voi olla vaikeaa selvitä kitumatta, mutta eiköhän 5-6-kerroksinen ole itsemurhaan sopiva).

sun tilanne on tosi vaikee,ja mä käsitän sen,TOISIN KU JOTKUT MUUT,ei auta yhtää varmasti tän pojan tilannetta et usutatte tekee itsarin,miettikää nyt vähän!!
mullakin on ollu tilanne(ei tosin rakkauteen liittyen),josta luulin ettei sille ikinä tule loppua,itkin itseni joka ilta uneen,ja viiltelin paljon.mutta ei se mitään auta,vaan antaa ajan kulua ,ja samalla yrittää pikkuhiljaa muuttaa tilannetta parempaan.olet varmasti aivan hulluna tuohon tyttöön,mutta mietipä onko parempi,että hän sanoo suoraan että ei ole kiinnostunut,kuin että hän olisi kanssasi vain leikillään,ja jättäisi heti kun löytää paremman? silloin sydämesi särkyisi vielä pahemmin.
kehotankin nytten sinua pitämään etäisyyttä tyttöön,ja toiseksi pitämään silmät auki muiden mukavien tyttöjen varalta,ja jos sellaisen löydät,älä epäröi...