Olen 13 ja syntynyt alkuvuodesta samanaikäinen kaverini taas loppuvuodesta, hän on melkeen minua vuoden siis nuorempi mitä ei uskoisi. Olen hyvin hyvin huolestunut ystävästäni, ennen hän oli paras ystäväni. Ei enää. Ennen hän oli "äidin pikkuenkeli", meni 9 aikaa kotiin, söi aina kun oli sovittu. Hän on muutttunut ennen hän oli vain minun ja minun ikäisteni kanssa, nyt hän on alkanut oleilemaan 8-luokkalaisten kanssa. Hän juo joka viikonloppu, ilmoitti minulle aloittavansa polttamaan vakituisesti, hän ei edes ole enää neitsyt. :< On huolettavaa että hänen isosiko tietää asiasta, mutta vain yllyttää (annan nimeksi vaikka anni)annia ja ostaa tälle jopa kaljaa ja tupakkaa. Hänen vanhempansa ovat melko kireitä ja anni on jäänyt lähes kaikesta tekemisestään kiinni paitsi tupakasta ja alkoholista. Hän valehtelee tulevansa luokseni yöksi vaikka menee muualle ja lähtee öisin ilman lupaa pois kotoa
:(
se muuten vielä, että olemme ystäviä.ei hän ole kumminkaa enää paras ystävä olen hänen kanssaan ainakin melkein joka toinen päivä.
:(
se muuten vielä, että olemme ystäviä.ei hän ole kumminkaa enää paras ystävä olen hänen kanssaan ainakin melkein joka toinen päivä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei voi muuta sanoo ku et toi on toella säälittävää touhuu tommone. Tos iäs polttaa, juo ja esittää nii kovaa. Kaipa se on tää nykykulttuuri suomes tommosta nykyää sit mut naurettavaa se on silti.
Hyvä kuulla että olet kaveristasi huolissasi, on syytäkin olla. Näköjään kaverisi on tullut murrosikään ja haluaa kokeilla kaikkea mahdollista, varsinkin sellaista mikä kuuluu aikuisille eikä lapsille. Hienoa että tämän "Annin" vanhemmat ovat kireitä kasvatuksen suhteen, niin pitääkin. Valitettavasti he eivät näköjään tiedä "Annin" polttamisesta ja ryyppäämisestä. Kaverisi ei enää kunnioita sinua, sillä hän käyttää sinua hyväkseen esim. sanomalla tulevansa sinun luoksi yöksi vaikka tekeekin toisin. Suosittelen sinun sanomaan tai kirjoittamalla kertomaan hänelle kuinka olet huomannut hänen muuttuvan ja kuinka olet huolissasi hänestä. Kerro myös siitä kuinka hän tekee väärin käyttämällä sinua hyväkseen. Jos ystäväsi ei ota sinua tosissaan tai edes suostu kuuntelemaan sinua niin jätä hänet omaan arvoonsa. Vaikka se tuntuukin pahalta niin se on vain hyväksi "Annille". Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa huomaa kun hän on yksin, että ketkä olivatkaan ne todelliset ystävät.
Vaikea tilanne. Mulla on samanlainen. Ei oikein tiedä mitä tehdä. Varsinkin jos kaverisi on vannottanut sinulla ettet saa kertoa polttamisesta ja juomisesta tämän vanhemmille. Parasta olisi varmaan kertoa,mutta siinä menisi varmaan ystävyys sitten poikki. Sun kannattaisi varmaankin puhua kaverillesi. Onko teillä käyty koulussa läpi näiden juttujen vaaroista? Silloin hänen pitäisi tietää.
Onhan se yleistä nykyisin, että juodaan ja poltetaan ja muutenkin ollaan niin kovia että. Mutta se on naurettavaa vaan. Mitä nuorempana aloittaa juomisen niin sitä helpommin siitä tulee riippuvaiseksi. Alkoholi tappaa kuitenkin paljon ihmisiä. Tytöille se on vielä vaarallisempaa kuin pojille. Ja ei sun ikäisen nuoren (tai munkään ikäisen) maksa kestä alkoholia. Myös sydän ja aivot kärsivät siitä.
Turhaan mä tässä sulle kerron näistä, sähän pyysit tuohon tilanteeseesi apua.. No, musta sun siis kannattaa kertoa kaverillesi faktat ja se että oot huolissasi siitä. "Annin" isosisko tekee rikoksen ostaessaan siskolleen alkoholijuomia ja tupakkaa. Jotenkin "Anni" pitäisi saada järkiinsä ja lopettamaan kun vielä voi. Mutta se ei oo yksin sun asia. Vanhemmilla on vastuu "Annista" mutta en tiedä onko ihan järkevintä kertoa niille suoraan, koska niinkuin sanoin, kaverisi voi pistää kaveruuden poikki. Annin olisi tärkeä pohtia rauhassa sitä, onko järkevä polttaa ja juoda. Mitä hän siitä hyötyy?
Vaikeahan tässä on mitään enempää neuvoa. En itsekkään tiedä mitä tehdä. Ainakaan en kantele kaverini vanhemmille, koska kaverini tietää itsekin että se ei ole terveellistä ja hän on myöntänyt sen. Se on lopulta siitä itestään kiinni mitä se haluaa tehdä ja mitä ei.
Olin itse taannoin aivan samassa tilanteessa hyvän ystäväni osalta. Olen myös alkuvuodesta syntynyt ja hän loppuvuodesta.
Olimme ystävyksiä vuosikausia, kasvoimme yhdessä. Jaoimme ilot ja surut ja meillä oli hauskaa. Näimme useasti ja teimme kaikkea yhdessä. Olimme todella hyviä, jos ei jopa parhaita ystävyksiä. Luotimme toisiimme.
Kuitenkin kaikki sai aivan uuden käänteen siinä ylä-asteella. Näimme vain satunnaisesti ja sekin oli yleensä sitä, kun hän kertoi kuinka kävi ryyppäämässä jne. ja minä kuuntelin. Kävin häntä pariin otteeseen vahtimassakin, mutta se jäi siihen pariin kertaan. Tein hänelle harvinaisen selväksi mitä mieltä olen asiasta. Hän teki valintansa, alkoholi ja tupakka. Ne menivät edelleni.
Päätin siis jättää hänet omaan arvoonsa ja se ei todellakaan ollut järin helppoa, mutta mielestäni oikea valinta. Joskus harvoin hän on soittanut, mutten ole ollut hänen kanssaan tai olen jättänyt vastaamatta. En halua olla hänelle viinan tai ryyppykavereiden korvike. Edes puskaradio ei ole laulanut, joten en tiedä mitä hän on minusta mieltä nykyään, alkujaan ainankin olin tylsä, kun en ryypännyt ja polttanut, jota varmaan olen edelleen. Todellakin toivon, että edes joskus hänen mielessään kävisi millaiselta minusta tuntui ja tuntuu. Että hän edes uhraisi pienen hetken sen miettimiseen. Toiveajattelua ehkäpä...
Nykypäivänä joskus harvoin saatamme vaihtaa pari sanaa ja moikata, mutta ajat ovat todellakin muuttuneet.
Useammankin kaverin kanssa kohdallani kävi näin, kun en halunnut liittyä heidän ryyppyjengiinsä, mutta kyllä tämä tapaus oli se mieleen painuvin ja, joka kolahti.