Olen ihmetellyt minkä vuoksi niin suuri osa rajatieteellisistä keskusteluista on omistettu siitä riitelemiseen saako edes jostakin asiasta puhua olematta joko täydellinen skeptikko (tosin monella lipsuu pseudoskeptisyydeksi, koska epäily ei enää riitäkään vaan pitää ryhtyä _uskomaan_ että kyllä ihmiskunta jo tietää kaiken mikä tiedettävissä on) tai täydellinen hörhö, tahtoo siis sanoa hölmö joka uskoo mitä hyvänsä.
Olisi hauskempaa ettei sitä tarvitsisi koko ajan mietiskellä "kenen joukoissa seisoo". Olen itse kiinnostunut kaikenlaisista asioista ja teemoista, mutta vanhemmiten miellän aina vain enemmän ettei sillä ole niin merkitystä ovatko ne asiat niin kuin ne monet lukemani kirjat ovat sanoneet. Minun tämä elämäni tässähän ei siitä miksikään muutu tai varsinkaan katoa jos asia on A taikka asia on B.
Joskus asioihin suhtautuu tunneperäisesti joko hyväksyvästi tai hylkäävästi, ja siitähän ne riidat sitten syntyvät. On paljon ihmisiä jotka pettyvät omassa uskossaan tai katsomuksessaan, ja sitten he kokevat tarpeelliseksi mennä toiseen äärimmäisyyteen. Miksi? Miksi mustan ja valkoisen välistä ei voisi löytää useita erilaisia harmaan sävyjä?
Uskovien puolella rasittavaa on että he loukkaantuvat jos joku heidän fanittamansa idea ei toisen mielestä olekaan yhtään mitään, pelkkää huuhaata vain. Olen saanut ihmisiä varsin raivoihinsa ilmaisemalla että minä en usko kuten he.
Ei-uskovien vai pitäisikö sanoa antiuskovien puolella saa kuulla jatkuvasti tuosta hemmetin Occamin partaveitsestä joka saa jo minut repimään tukan päästäni, sillä kyllästyn kliseisiin hyvin helposti. Tiedefanittajien puolella kaikki ikäänkuin pakotetaan samoihin jäykkiin raameihin, sopivat ne asiat sinne tai eivät, kun kun eivät sovi niin ne teilataan olemattomuudeksi.
Rakastan tieteitä ja olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä asioista; en halua tehdä valintaa että minun on valittava vain jompikumpi! Miksi kenenkään pitäisi?
Olisi hauskempaa ettei sitä tarvitsisi koko ajan mietiskellä "kenen joukoissa seisoo". Olen itse kiinnostunut kaikenlaisista asioista ja teemoista, mutta vanhemmiten miellän aina vain enemmän ettei sillä ole niin merkitystä ovatko ne asiat niin kuin ne monet lukemani kirjat ovat sanoneet. Minun tämä elämäni tässähän ei siitä miksikään muutu tai varsinkaan katoa jos asia on A taikka asia on B.
Joskus asioihin suhtautuu tunneperäisesti joko hyväksyvästi tai hylkäävästi, ja siitähän ne riidat sitten syntyvät. On paljon ihmisiä jotka pettyvät omassa uskossaan tai katsomuksessaan, ja sitten he kokevat tarpeelliseksi mennä toiseen äärimmäisyyteen. Miksi? Miksi mustan ja valkoisen välistä ei voisi löytää useita erilaisia harmaan sävyjä?
Uskovien puolella rasittavaa on että he loukkaantuvat jos joku heidän fanittamansa idea ei toisen mielestä olekaan yhtään mitään, pelkkää huuhaata vain. Olen saanut ihmisiä varsin raivoihinsa ilmaisemalla että minä en usko kuten he.
Ei-uskovien vai pitäisikö sanoa antiuskovien puolella saa kuulla jatkuvasti tuosta hemmetin Occamin partaveitsestä joka saa jo minut repimään tukan päästäni, sillä kyllästyn kliseisiin hyvin helposti. Tiedefanittajien puolella kaikki ikäänkuin pakotetaan samoihin jäykkiin raameihin, sopivat ne asiat sinne tai eivät, kun kun eivät sovi niin ne teilataan olemattomuudeksi.
Rakastan tieteitä ja olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä asioista; en halua tehdä valintaa että minun on valittava vain jompikumpi! Miksi kenenkään pitäisi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuuluisa Britti on lausunut viisaita nuoruuden radikalismista ja sydämestä sekä vanhuuden konservatismista ja järjestä.
Ainakin itse olin teini-ikäisenä huomattavasti herkkäuskoisempi kuin nykyään. Kun tieto ja kriitisyys lisääntyy, herkkäuskoisuus väkisinkin karisee. Sen ei kuitenkaan pitäisi johtaa fakkiutuneisiin taipumattomiin käsityksiin. Luonnossakin täysin muuttumaton on sama kuin kuollut.
Luulisin, että nuo mainitsemasi pseudoskepot ovat ainakin osin melko nuoria, joiden maailmankuva on "turvallisuussyistä" mustavalkoinen. Samaa mustavalkoisuutta on tietysti "hörhäleirissäkin:)"
Vanhempien ihmisten ehdoton jyrkkyys saattaa johtua sitten siitä Sir W C:n mainitsemasta järjen puutteesta.
Itseäni eivät kanavoinnit tai kohukirjat juurikaan vakuuta. Syy, miksi käyn sivuilla (nykyään kyllä harvemmin), on se, että uusiin ajattelutapoihin tutustuminen avartaa myös omaa ajattelua. Valitettavan vain harvat pystyvät argumentoimaan uskomuksiaan mielenkiintoisella tavalla. Suuri osa kirjoittelusta on kuitenkin pelkkää eipäs-juupas-puppua. Harmi.
Tiedefaneista ja olemattomuudesta:
Jos tiedefani tyrmää asian kuin asian olemattomaksi, hän ei mielestäni tunne tieteellistä ajattelutapaa. Harvoinhan tiede todistaa mitään olemattomaksi. Tarpeettomaksi kyllä. Tiedehän (fysiikka) pyrkii luomaan maailmasta selitysmallin, joka mahdollisimman pelkistetysti selittää (ja ennustaa) mahdollisimman paljon. Siinä se vieroksumasi Occamin partapuukko ajaa asiaansa. Kun Newton julkaisi painovoimateoriansa, ei enää tarvinnut olettaa enkeleitä tuuppimassa planeettoja eteenpäin. Ei teoria sinänsä todista planeetoja tuuppivia enkeleitä mahdottomiksi.
Kirjoituksesi oli harvinaisen asiallinen. Miksi ei voisi kirjoitella vaikka sitten vähän kieli poskella, kunhan hyvää keskustelua syntyy. Ei kai tää niin vakavaa voi olla.
"Rakastan tieteitä ja olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä asioista; en halua tehdä valintaa että minun on valittava vain jompikumpi! Miksi kenenkään pitäisi?"
Erittäin hyvä pointti. Kokonaisvaltaiseen maailmankuvaan mahtuu niin tiede, kuin rajatieto ja tarvittaessa myös skeptisyys. Tiede on edistynyt mahtavasti muutaman sukupolven aikana. Tietysti rajatietoa on paikoin vaikea tutkia tieteellisesti, koska osa kokemuksista on hyvin henkilökohtaisia, mutta intuitiota voi myös käyttää.
Itse en näe mitään ristiriitaa siinä, että on skeptinen ja henkisesti suuntautunut samanaikaisesti. Vaikka suhtautuu myönteisesti rajatietoon, niin terve skeptisyys on lähes välttämätöntä, koska tarjontaa on niin monenlaista.
Mielestäni on typerää väheksyä tieteen saavutuksia, vaikka tieteessäkin on puutteensa, mutta typerää on myös sulkea kaikki rajatiedollinen pois maailmankuvastaan. Realistista on tutkia ja epäilläkin asioita, esittää niitä sitten tiedemies, skeptikko tai selvänäkijä.
Rajatiedon harrastajien parissa olen huomannut jonkin verran epäkriittisyyttä, eli joillakin tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, että kaikki mikä liikkuu rajatiedon tai henkisen kasvun nimikkeen alla, nauttii diplomaattista koskemattomuutta, mitä tulee kritiikkiin.
Rajatiedon ja henkisyyden piiristä löytyy paljon hienoja juttuja, mutta omien aivojen käyttöä ei pidä unohtaa näissäkään asioissa.
Minusta sanot sen mitä itsekin olen ajatellut. Ehkä ihmisillä on joku pakottava ja luonnollinen tarve kategorioida ihmiset ja ilmiöt. Jokainen järjestää omat luokkansa "luokkatietoisuutensa" mukaan, että niitä on jotenkin helpompi käsitellä.
Olen huomannut, että mitä enemmän ihminen on tutkinut asioita ja opiskellut, kokenut ja oivaltanut, sitä vähemmän on tarvetta muodostaa näitä mustia ja valkoisia luokkia, jotka ovat tosi fundamentalistisia. Onhan sateenkaaressa paljon värejä, ja näkökulmia pilvin pimein. Surullista on, jos joku ei näe noita värejä, vaikka ne ovat olemassa. Moni haluaa myös julistautua skeptikoksi ehkä sen vuoksi, koska haluaa identifioida itsensä järjen edustajaksi. Jos skeptikko kokee jotain erikoista ja paranormaalia, tuskin hän uskaltaa siitä ääneen puhua ainakaan skeptikkoryhmässä leimautumatta hörhöksi.
Itselläni on ystävänä pappi, jonka kanssa meillä on ollut rajatiedosta sekä kokemuksia että paljon asiallista keskusteltavaa.
Jotkut julkisesti rajoja ylittävät ja rikkovat saavat yleensä oman yhteisönsä jäsenten, ainakin äärimustavalkoisesti ajattelevien tuomion ja muiden kummastuksen, kun joku näkee asiassa enemmän kuin kaksi puolta.
Itse olen vain niin utelias, että haluan panna nenäni joka paikkaan. Niin että kerro nyt, mikä se Occamin partaveitsi on! :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi
(Nyt painun pehkuihin joten kommentointi tältä erää jää tähän...)
Mietin tekstiäsi pitkään. Tiedän että tekstissäsi on pointtia, mutta itselläni on kuitenkin hieman toisenlainen näkemys. Tai ehkei niin toisenlainen, vaan samaa asiaa lähestytään toisesta näkökulmasta.
Keskustelupalstoilla asioiden olemassa olo tuntuu välillä olevan viime kädessä kiinni siitä, mitä mieltä asioiden olemassa olosta ollaan ja siitä, millä tavalla asiaa tulisi "oikeaoppisesti" lähestyä. Jos asiaa ei voi ns. oikeaoppisesti lähestyä, se on mukamas turha.
Itse olen kyllä jo niin tottunut ja turtunut siihen, että leima lyödään otsaan. Tahtoo sanoa siis sitä, että jos hörhöilee jostain pseudotieteellisestä asiasta, katsotaan muitakin esitettyjä asioita nenän vartta pitkin. Se turtuminen myös vaikuttaa siihen, että pyrin olemaan selvillä keskustelukumppaninkin asenteista.
Että kyllä tässä nyt on selvästi sellainen jengin kahtia jakautuminen tapahtunut siinä mielessä että: Tietyistä asioista voi joko keskustella tai sitten ei.
Henk. koht. olen ainakin utelias muita ihmisiä kohtaan ja haluan tietää miksi jostain asiasta ei voi keskustella ja miksi joku ajattelee kuten ajattelee. Vastakkaisista mielipiteistä sitä keskustelua kuitenkin eniten syntyy, enkä itse ainakaan näe siinä sinänsä pahaa, että rajatieteen keskusteluissa käytetään aikaa erilaisten lähestymistapojen ja asenteiden pohdiskeluun. Keskustelun kauttahan ne asenteet muuttuvat ja päästään ehkä lähemmäksi sitä ideaalista karsinaa jossa sudet ja lampaat kävelevät sulassa sovussa keskenään. Erityisesti haluan nostaa hattua kähmikselle, jota pidän elävänä esimerkkinä tästä. Suhtautumiset muuttuvat keskustelun kautta molempiin suuntiin.
Muutenkin olen ihmetellyt kun sitä kun skeptikoiden ym. kanssa keskustelua pidetään jotenkin syntisenä (etenkin wannabe vanhasielujen keskuudessa ja en tarkoita nyt sinua). Jos on joku mielipide niin kyllä se sus' siunatkoon ja bää sentään pitää saada esittää ilman tarvitsee potea huonoa omaa tuntoa. (Luonnollisesti perustelluin argumentein).
Ripaus tunnetta keskusteluun pitää sen virkeänä.
Niin, en kuitenkaan ole innostunut sellaisesta äärimmilleen menevästä jankutuskeskustelusta.
katkoa:)
"Keskustelupalstoilla asioiden olemassa olo tuntuu... mitä mieltä asioiden olemassa olosta ollaan..."
Niinhän se tuntuu, mutta eihän se niin tietenkään ole.
Mikä on oikeaoppista lähestymistä? Jos tämä yrittäisi olla tiedepalsta, niin 98% jutuista pitäisi bannata. Mutta kun ei ole, eikä ole tarkoituskaan olla. (Kivasti tautologiaa heh)
Itse en ole tällä palstalla juurikaan vieraillut, paitsi joskus sutena. Syy on se, että täällä törmää jopa UFO-palstaa useammin vuorenvarmoihin väitteisiin, joita ei mitenkään perustella. Keskustele siinä sitten.
"Tietyistä asioista voi joko keskustella tai sitten ei."
Mielestäni kaikesta palstaa sivuavasta tulee voida keskustella. Yksipuolinen totuuden julistaminen ilman mitään argumentteja ei kai sinunkaan mielestäsi ole keskustelua.
"...päästään lähemmäksi...karsinaa jossa sudet ja lampaat kävelevät..."
Oletko lukenut liikaa erään uskonnollisen suuntauksen lehdyköitä:D Idealismia?
Homo homini lupus, kuten muinaiset raumalaiset sanoivat.
Otsikon mukaiseen asiaan:
"Erityisesti haluan nostaa hattua kähmikselle, jota pidän elävänä esimerkkinä tästä."
Selvästi yrität muikealla imartelullasi viilata kulmahampaani tylsemmiksi:) Ei onnistu.
"Suhtautumiset muuttuvat keskustelun kautta molempiin suuntiin."
Joo. Tämä on pakko myöntää. Kanssasi on ollut ilo vääntää ja sydän verta ja katkeria kyyneleitä itkien myönnän jopa muuttaneeni ajattelutapaani (tosin vähän) keskustelujemme tuotoksena:) :)
Hyvää Uutta Vuotta Eikalle, ykköselle, kakkoselle, etenkin kirjoittelun kautta tutuksi tulleelle kolmoselle, kuin myös seuraaville sivupersoonille. Pidä sanan säiläsi terävänä.
>Muutenkin olen ihmetellyt kun sitä kun skeptikoiden ym. kanssa keskustelua pidetään jotenkin syntisenä
Parasta mielestäni olisi siis tosiaan ettei kenenkään tarvitsisi asettua mihinkään leiriin, mutta jos jonkinlainen jana piirretään ja siellä havaitsee asettuvansa toiseen kohtaan kuin joku toinen, niin miksei muka saisi keskustella toisen kanssa... Eihän sinne omaan asemaansa tarvitse vallan poteroa kaivaa.
Pelkästään siinä suurinpiirtein itsensä kohdalla seisovien muiden kanssa jos keskustelee, niin menee vain päännyökyttelyksi ja homma ei etene mitenkään. Se on varsin nopeasti käyty läpi ne perinteisimmät rajatietoaiheet ja siinä sitä sitten ollaan.
Ivallisia inttäjiä en kuitenkaan jaksaisi kuunnella, asettuivat janalla sitten minne hyvänsä. Joskus minua vähän ihmetyttää että tehtyään määritelmän minusta ja itsestään joku ei suostu enää kuuntelemaan mitään mitä sanon, vaan jää toistamaan kuin rikkinäinen levy sitä omaa juttuaan. Ei nyt niin vakuuttunut saisi olla, kummallakaan äärilaidalla... Se ei ole tervettä.
"Mikä on oikeaoppista lähestymistä?"
No se sepäs se. Onko sellaista edes? Mielestäni asioita on hyvä lähestyä monesta eri näkökulmasta. Eri lähestymistapojen tarpeellisuutta joutuu välillä miettimään ja perustelemaan, ja siitähän tuossa Q:n aloituksessa oli ilmeisesti kyse.
"Yksipuolinen totuuden julistaminen ilman mitään argumentteja ei kai sinunkaan mielestäsi ole keskustelua. "
Eihän se olekaan. Pointti olikin juuri siinä, että jos toisen lähestymistapa ei sovi toisen maailmankuvaan, asiasta ei "tarvitse" edes keskustella tai sitten aletaan jopa dissaamaan sitä toista. Koita siinä sitten keskustella.
"Oletko lukenut liikaa erään uskonnollisen suuntauksen lehdyköitä:D Idealismia? "
No en todellakaan ole. :D Tiedän että kommenttini saattavat kuulostaa ja myös olla välillä hieman naiveja. Luulen että ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin. Synteesiä ei pakosti tapahdu aina ja se kenttä saattaa olla loputon, mutta luulen ja uskon, että asenteet muuttuvat pikkuhiljaa.
"Selvästi yrität muikealla imartelullasi viilata kulmahampaani tylsemmiksi:) Ei onnistu."
Ei ei, en yritä.. siis imartelullahan yritän vain saada sinut vällyjen väliin. Siellä tarvitaan nimenomaan petoa.. ;)
"Tämä on pakko myöntää. "
Joo, samoin. :)
Hyvää uutta vuotta kähmikselle ja muille palstalaisille myös! (Vaikka eihän tämä nyt enää niin uusi ole).
Pidä sinäkin vain hampaasi terävänä.
Samaa mieltä.
Eihän tässä tietenkään mitään tarkkaa janaa voi piirtää. Ei ole mustavalkoista ei. Rajatietoon suhtautumisessa on kuitenkin karkeat leirit ja vaikka olisi sävyltään harmaa, niin ne erot ja suhtautumistavat tuppavaat korostumaan jos ei asetukaan samaan kohtaa sitä janaa. Siinä tavallaan vakiinnuttaa siinä tietyssä asiassa itseään toiseen leiriin, vaikkei sitä tarkoituksella tekisikään. Sitten kohta huomaakin edustavansa sitä toista leiriä, vaikka eihän se asia oikeasti niin ole (ainakaan mustavalkoisesti).
Ihmisiä voi myös mustavalkoistaa tarkoituksella: Siinä vaiheessa kun joku väittää olevansa harmaa, niin kyllä sieltäkin ne mielipiteet saa puristeltua ulos kun vähän kovistelee. :) Itse ainakin harrastan juuri tuota, sillä sieltä saa ne luonteenpiirteissä olevat särmät esiin joita pitää hioa (joko omia tai muiden). Tuohon hiomiseen sitä aikaa kuluukin rajatiedossa ehkä enemmän kuin varsinaisten asioiden tutkimiseen ainakin itselläni. Onko se sitten huono homma? Mielestäni ei.
Tuli tuossa mieleeni että ns. hörhöyden puolella olen ollut havaitsevinani kahtaa sortimenttia ihmistä. Toista laatua kiinnostaa lähinnä henkinen kasvaminen, ja parhaimmillaan se onkin oikeaa kasvua jossa ihminen jatkuvasti justeeraa omaa itseään uusiksi sen mukaan kuin havaitsee itsessään virheitä ja erheitä. Huonoimmillaan kasvu ei ole kasvua, vaan sitä että ulkoaopitaan ja jankutetaan jotain oppia - useimmiten jotain tiettyä kirjaa joka kulloinkin sattuu muodissa olemaan.
Toinen lajike hörhöydessä on taas sellainen "teknisempi", jota kiinnostaa parapsykologia, ufot ja sen sellainen mistä emme vielä varmuudella osaa sanoa mitään, mutta ehkä tulevaisuudessa saadaan selville mikä niissä jutuissa on takana. Tämän porukan hyveenä voisi olla vaikkapa tiedonjanoisuus, innokkuus ja tutkiva mieli; paheena se että persoona saa jäädä vapaasti retuperälle niin itsepäiseksi kuin se nyt sattuu olemaan - periaatteessa lähimmäisistä ei siis "tarvitse" välittää pätkääkään.
Useimmiten henkinen kasvu jää pitkälti akkain heiniksi ja tekniset jutut ovat sitten äijäporukan harrastuksia. Jostain syystä itse kai asetun kuitenkin sinne "teknikkojen" laariin kun kaikenlaiset teoriat sun muut ovat aina kiehtoneet ja se helposti kovin hurmahenkinen henkistely tuppaa minulta jäämään vähemmälle. Jotenkin tulee niin turhautunut olo tuon tuostakin kun havaitsee että oma itse on pelkkä läjä vikoja, ja ei sille oikein tunnu mitään mahtavan, meinaa kyllästyä yrittämäänkään...
No joo, hyviä pohdintoja.
Jos nyt tarkkoja ollaan niin itse olen aina ajatellut rajatiedon puolelta tulevien aatosten lähinnä helpottavan sitä henkistä kehitystä. Eli eteen tulevia koettelemuksia osaa käsitellä ehkä paremmin.
En ole ikinä ajatellut itse kehityksen tapahtuvan palstalla, en ainakaan niin, että se olisi tietoista ja itsetarkoitus eli syy siihen miksi itse ainakaan alkaisin jostain asiasta keskustelemaan tai väittelemään. Teen sitä siksi koska tykkään siitä ja tuntuu että on sanottavaa. Kyllä niitä vikoja on kuule täälläkin ja kaikissa muissakin ;). Se hioskelu tulisi sitten enemmän oheistuotteena. Jos sen hiomisen tuotteena syntyy vieläpä henkistä kasvua, niin mikäs siinä, mutta minua ainakin hieman puistattaa tekopyhältä kuulostava ajatus, että kehittäisin itseäni henkisesti palstalla ja olisin muita parempi ja hurskaampi. Tulee mieleen uskikset.
Varmaan sitäkin sitten tapahtuu hörhöjen keskuudessa.
Mitä sitten tulee omalla kohdallani noihin kahteen mainitsemaasi rajatietoluokkaan, niin, minä taas tuskastun jos pitää hirveästi osata nippelitietoa. Siksi väittelyt jäävätkin yleensä sille tasolle mitä pystyy omasta päästä generoimaan ja yleensä ne aiheet taas liittyvät ihmispsykologiaan ja erilaisiin suhtautumistapoihin muuhun maalais"järjellä" käytävään keskusteluun. Kyllä se tekniikkakin kiinnostaa ja erilaisia teorioita on tietysti kiva kehitellä ilmiöitä selittämään. Itse uskon intuition voimaan ja se vaikuttaa hyvin paljon "varmuuteen" asioista omalla kohdallani. Varmahan ei tietysti voi siltikään olla mistään. En nyt sitten oikeen osaa sanoa mihin luokkaan sitä itsensä survaisisi. Taidan olla harmaa. ;) Eri asia tietysti mitä muut näkevät.
"asetun kuitenkin sinne "teknikkojen" laariin"
Elä nyt liikaa uraudu kuitenkaan. ;) Sinulla kun tuntuu tuo ajatustenjuoksu olevan paljon kypsempää myös ihan muissakin asioissakin. Ja eih, en yritä päästä (taaskin) vällyjen väliin..
Kyllähän sitä voi sanoa kaikenlaista ilman että on vällyt pöllyämässä seuraavaksi. ;)
Juu. Eihän siitä kai mihinkään pääse että sinne hörhöleiriin asetun vähän väkisinkin, vaikka kuinka yrittäisin välillä heittäytyä kriittiseksi. Lähinnä visiot edellisistä elämistä ikäänkuin sinetöivät sen jo aikoja sitten, että halusin tai en niin kumminkin olen sanoisinko "spirituaalinen" ihminen.
Enimmäkseen toki keskustelupalstat ovat pelkkää ajankuluketta, mutta ei sellaista asiaa olekaan missä ei voisi vaikka vahingossa kehittyäkin ihmisenä. Minuakin kyllä tympäisee sellainen väen vängällä "kehittyminen" missä ei enää haluta sanoa pärskäyttää kirosanoja kun se on niiiin vulgääriä, pitää koko ajan miettiä onko nyt tarpeeksi äkki-imelän positiivinen ja silviissi. Kyllä pitää saada olla ihan normaali ja tavallinen ihminen, eikä nämä hörhöhommelot, parapsykologiat, rajatiedot sun muut niin kovin kummallisia ole kun tarpeeksi monta vuosikymmentä niiden parissa viettää. Itseasiassa koko elämä on kaikkein merkillisin, kummallisin ja kertakaikkinen ihmetyksen aihe.
"Kyllähän sitä voi sanoa kaikenlaista ilman että on vällyt pöllyämässä seuraavaksi. ;) "
Nyt kyllä huijaat. Eikös kaikissa sanomisissa olekaan perimmäisenä taka-(ja etu)ajatuksena se? Raamatun kuudes käskyhän ei vissiin koske keskustelupalstoja. ;)
Siitä tulikin mieleen tuo imelyys mistä oli puhe. Esim. raamatun käskythän ovat siinä mielessä turhia, että niiden pitäisi olla jokin ihmisen ohjenuora ja "synnittömän" ihmisen kuvaus. Jos taas ajatellaan asiaa karman kannalta, niin ei kai sitä kehitystäkään tapahdu jos ei ihan reilusti esiinny vikoineen päivineen. Jos laittaa itsensä johonkin tekopyhään muottiin, niin siinä ei pakosti itse ymmärrä (enää) edustamiaan asioita (sanotaan yleensä hihhuloinniksi).
Rajatiedossa on paljon mielenkiintoisia asioita, mutta eihän niitä tietenkään tarvitse määräänsä enempää ihmetellä.
"..niin ei kai sitä kehitystäkään tapahdu.."
No tapahtuuhan sitä kehitystä ja kokemuksia saa, oli nyt sitten missä muotissa tahansa. Tarkoitin vain että näennäisesti negatiivista asioista keräämällään palautteella ymmärtää maailmaa syvällisemmin.
Sinunkin ehkä pitäisi hyväksyä se seikka että että suurin osa ei ole asioista samaa mieltä kuin sinä, eikä tule koskaan olemaankaan. Ei siinä mitään riitelyä pitäsi olla.
Minä ainakaan en revi persekarvojani sen takia, että sinä olet panteisti.
Ei kannata repiä juu nääs.
Siinähän se "vitsi" juuri piileekin että ihmisten pitäisi vain hyväksyä että toiset ovat toista mieltä. Ei tämä aloitukseni oikeastaan ollut juurikaan omiin kokemuksiini pohjautuva sikäli että viimeaikoina en ole kokenut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaksi sellaista että ihmiset ajattelevat monin eri tavoin. Tulipahan aihe vaan mieleeni tuolla jossain alempana kun siellä tuntui olevan jotenkin niin kauhean tärkeää että kenen joukoissa kukakin seisoo. Mitäs sen väliä, tai itse ainakin seison omassa joukossani johon kuulun vain minä. ;)
Nojaa.. Jos nyt pilkkua viilataan ja hiuksia halotaan, niin ei siellä "jossain alempana" ollut ainakaan omalta puoleltani tärkeää kuka seisoskelee ja missä, vaan se miksi joku seisoskelee jossain. Syntiä ajatellen siinä on hiuksen hieno ero kuten pettämisen ja huoraamisen välillä. Joskus sitä seisotaan niin kaukana toisesta ettei nähdä enää missä toinen seisoo vaan arvataan. Aina voi koittaa selventää.
Siis:
Mulle se on ihan sama vaikka seisottais mörön mustassa pakoputkessa koko sakki. Joskus sitäkin tulee vain pohdittua, että miten sitä tänne mustaan rööriin taas jouduttiinkaan. Siitä pohtimisesta sitten sietääkin jo viedä saunan taakse. ;)