Olen raskaana ja huomenna menen terveyskeskuslääkärille.Tarkoituksena on puhua raskaudenkeskeytyksestä.Meillä on ennestään 3,5v ja 11kk tytöt ja tämä oli vahinko.Mies sanoo et ei oo muuta vaihtoehtoa kuin abortti ja minä epäröin kokoajan.Meidän elämäntilanne on tämä:välimme miehen kans ovat tulehtuneet,minun vanhemmat ja suku ei saa olla meidän lasten kans tekemisissä,rahat eivät riitä ja ei ole varmaa jatkuuko miehen työ,minulla on mahdollisesti 3kk karenssi ja olen hakenut traumaterapiaan uudelleen...että kannattaako tähän vielä yksi lapsi hommata?miten mun pää kestää abortin kun muutenkin minulla on pitkäaikainen masennus?Kokemuksia abortin tehneiltä olisi kiva kuulla.
mitä teen?
tiiku83
15745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä kehottaisin sinua keskustelemaan jonkun viisaamman ihmisen kanssa kun yrittää hakea neuvoja täältä palstalta! Täällä on niin paljon sekoja ihmisiä jotka saa sun pään vaan enemmän sekaisin!Ymmärrän myös sinun tilanteen ja kuinka vaikeeta elämänvalinnat voivat välillä olla! Miksi sinun vanhemmat tai sukulaiset eivät saa nähdä sinun lapsia? Onko se joku "juttu" minkä miehesi on saanut päähän? Ja asiaahan varmaan ei helpota jos teidän välit ovat huonot..Oliskohan perheneuvolasta apua? Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa noin parisen vuotta sitten,minulla oli silloin 2v tyttö ja 1v poika kun ´huomasin olevan raskaana ja yllätyksenä niin siellä oli kaksi vauvaa!...Itse pohdin ja mietin asiaa että pärjäänkö yksin jos mies ei halua lapsia jne...en harkinnut abortiia kuin hetken ja sen jälkeen päätin synnyttää lapset...Mieheni kanssa mentiin terapiaan ja tänäpäivänä meillä menee tosi hyvin! Mutta olen kiitollinen siitä että en päättänyt raskautta josja en sitä itse edes olis halunut päättää..Olisin vaan inhonnut miestäni loppuelämän jos olisin antanut hänelle periksi! Pyydä lääkäriltä apua!
jos sellasta teet jonkun mieliks!!
Jollei sovi niin annat tollaselle ukolle kenkää ja lapselles elämän!!!
etusijalla on jo olemassa olevat lapset ja sinä, tärkeämpää on olla hyvä ja jaksava äiti kahdelle kuin totaalisen loppuun palanut ja yli-väsynyt äiti kolmelle.
lapsenmurha-asiamiehet houkuttaa epävarmoja äitejä surmaamaan lapsiaan.
Parempi muutama vuosi fyysisesti rankempaa, kuin loppuelämän abortintraumatisoima, itsesyytöksissä rypevä, henkisesti pirstaloitunut äiti.
Ja mikä tärkeintä, ELOSSA oleva lapsi/sisarus!!!
haluat. Ajattele tätä asiaa tunteella, älä järjellä. Parhaat ratkaisut ihminen tekee kun luottaa vaistoonsa. Mikä on oikein? Mitä todella haluat? Käytännön asiat kyllä hoituu jos vain sinä jaksat.
voisit ekaks antaa lähtöpassit typerälle miehellesi ja jos sukusi on "kunnollista", niin otat heistä turvan. Eikä aborttia tartte tänäpäivänä tehdä sen takia, ettei mukamas pärjäisi kolmen lapsen kanssa, koska sosiaaliturva on hyvä täällä Suomessa. Sossusta saat apua ja tukea (mm. perheneuvoja) että rohkeasti vaan apua hakemaan. Ihmettelen miestäsi, kun ei kanna vastuuta naimisistaan. Jos sulla on jo muutenkin mielenterveysongelmia, niin abortti lisää kyllä sun ongelmiasi ja ne alkavat vaivaamaan joskus myöhemmin vasta. Tulee vaan väkisinkin jälkikäteen mietityksi, että minkäs ikäinen nyt olis lasteni sisar tai veli ym..eikä niistä ajatuksista pääse millään eroon, tulee vaan mietityttyä jälkeen, jospa olisin tehnyt toisin:(
..kuulosta ollenkaan hyvälle! :(
Eli nyt ei kannata tehdä ainakaan liian hätäisiä, paniikkia ratkaisuja!
Mieti rauhassa mitä haluat?
Haluatko oikeasti päättää lapsen elämän? Mitä se ratkaisisi? Mitä se aiheuttaisi?
Saat lisää miettimisaikaa jos annat raskauden edetä. Jos asiat helpottuu raskauden aikana niin pidät lapsen. Ja jos ne vaikenee ja et haluakaan lasta niin annoit hänelle silti elämän. Jos haluat niin voit antaa lapsen adoptioon, silloin sinun tarvitsee huolehtia vain kahden lapsen tarpeista ja kasvatuksesta.
Et voi tietää nyt miehestäsi, viisastuuko hän ja haluaako hän sittenkin kuukausien päästä olla isänä kolmelle lapselle ja sinulle puolisona.
Ainut mitä voit tietää on sinun tämän hetkiset ajatuksesi: MITÄ SINÄ HALUAT NYT?
Ja miten kestät tekemäsi seuraukset? Onko sinulla juuri nyt tarpeeksi voimia tehdä loppuelämän ratkaisuja?
Toivon että tämä vuosi toi ratkaisuja elämääsi jotka kantavat sinua elämässä eteenpäin!
olen päättänyt,menen ens ke tekemään abortin,mutta vaadin kaavinnan sillä en pysty lääkkeelliseen.mulle on oikeastaan aivan sama vaikka mut jätettäisiin,oon sen verran paskaa tuonu miehen elämään.kyllä mä selviän,onhan mulla 2 pientä lasta jo mitkä tarvii mua.jos tilanne ois toinen,se olisi tervetullut!
lapset tarvis henkisesti vakaan ja omaltatunnoltaan terveen ilmapiirin kasvaakseen, ei aborttisyyllisyydessään kieriskelevää, sydämestään lahonnutta elävää ruumista.
Anna nyt ajoissa ne lapsiparat turvallisempiin oloihin ettet vain väsmyksessäs ja sekopäisyydessäs rupea lahtaamaan niitäkin!!! Vai oikein meinaat vaatia kaavinnan.. onko lasten silpominen joku intohimosi?
VIATON VERI VUOTAA KESKIVIIKKONA, SUN TOIMESTAS!!
ei taida paljon olla vaihtoehtoja.tulot tippuu näillä näkymin kuukauden sisällä noin 1500e kun miehen työ ei jatku.ja viimeksi tänä aamuna sanoi et haluaa päästä minusta eroon.ymmärrän että on stressaantunu mutta ei taida oikeasti minusta välittää kun minuun purkaa pahan olonsa.on tässä vielä aikaa muuttaa mielensä,mutta ei mulla ole tukena ketään,yksi ainut ystävä joka on kokenut 2 aborttia...voi kun tietäis mitä tehdä!tiedän kyllä sen että kadun sitä loppuelämäni,kadun jo nyt vaikka vauva kasvaa vielä sisälläni.ja en ole väsynyt,nukun aamukymmeneen pienemmän lapsen kans ja isompi on päiväkodissa.
Jotain rajaa, Suomessa ei kenenkään tarvitse rahapulan takia surmauttaa lapsiaan!!!
Ei sun masennus varmastikaan ainakaan abortilla parane!!
Kuinka kaukana sun porukkas asuu? Kaverit?
Kai mies hakee uusia töitä? Tosin suhde ei tunnu olevan kovin hyvällä tolalla..
Nyt perut sen aborttiajan ja seuraava aika neuvolaan jossa voit perinpohjin keskustella asiasta ja tilanteesta, ne ohjaa varmasti eteenpäin, mitä tukia saat kelasta ja sossusta (mm. yh-tuet) ja sen jälkeen paikkakuntas asuntotoimistoon josta voit alkaa järjestellä hakemalla asuntoo sulle ja lapsille! Kun tilanne on tämä (erilleen muutto) niin asunto varmasti järjestyy nopsaan, jos vielä niin haluat(te)!
Varmasti ottaa voimille, mutta se on väliaikasta, abortti ois henkisesti jotain mistä joudut vastaan itselles koko lopun elämää!!
Tekee oikein pahaa kun vaikuttaa niin ilmiselvältä että abortti ois ainakin väärä ratkasu sun tilanteeseen!
Tuskin kadut, kun muutaman vuoden päästä kaikki on helpompaa, sulla voi sillon olla parempi mieskin ja voit katsella tyytyväisenä itsees sitä nuorimmaistaskin leikeissään.. ja sua varmaan siinä vaiheessa puistattaa ajatella miten hänen elämänsä oli näihin aikoihin vaakalaudalla...mutta sillon se ois pelkkä paha muisto! (kokemusta on!)
Kaikki käy vielä hyvin, elämä kantaa! Asioilla on tapana jotenkin järjestyä!
Yritä jaksaa, tämän lapsen takia jonka elämän aika voi olla vain nyt..
Onnea odotukseesi!!
..jos et voi jakaa lapsesi elämää, niin voisiko lapsesi elää jonkun muun perheen jäsenenä?
Kyllä sinun kolmannemmallakin lapsella on oikeus omiin vanhempiin ja omaan perheeseen.
Silloin sinun ei tarvitse myöhemmin harmitella sitä kun päätit yhden lapsesi elämän..
yksi lapsenmurhahoukuttelija liikkeellä..
Eiköhän kolmannella lapsella ois oikeus siihen omaan ELÄMÄÄN nyt näin alkuunsa..!!!
Ja mitä oikein horiset 'ei ois vanhempia/perhettä' ???
Eikö yksinhuoltaja lapset oo perheitä?? Ja mikä sen estää ettei siihen vois myöhemmmin miestäkin löytyä.. mut sun mielestä lapsi pitäs tappaa jos miestä ei just nyt oo? Justjoo..
Nyt mies sai tietää et työ jatkuu,varmaan vuoden määräaikaisena ja sit vakituisena.mulle hän sanoi et jos työ jatkuu,ei oo väliä oonko nuorimmaisen kans kotona syksyyn asti(jos pääsen opiskelemaan)tai 2 vuotta.on tässä ollu kyllä paineita kummallakin kun ensin saa puoli vuotta tehdä töitä yötä päivää,sit loppuis,mutta ei ne voi päästää sitä poiskaan sieltä,kun harvassa on ne jotka lähtee päivätyön jälkeen vielä yöllä töihin.en oo puhunu tästä asiasta yhtään mitään,mutta sen kyllä tietää että pahoinvointia ja väsymystä mulla on jo...ja en tarkoittanut et tulot vähenis 1500 vaan päälle 1000.ke ois aika aborttiin,saapa nähdä miten tässä käy.
kohtalokin yrittää järjestää kaiken mahdollisen jotta lapsi saisi elää!!! Ei (muutenkaan) mitään aihetta surmauttamiseen!