USKO Jeesukseen. Muuta tietä ei ole

Tämä onni ja siunaus on kohdannut monia. Moni on ottanut Jumalan armosta lahjaksi vanhurskauden. Hallelujaa!

Valitettavan moni "hyvä ja kuuliainen" uskova ei ole käsittänyt uskosta tulevaa vanhurskautta lainkaan, vaikka on vuosikymmeniä ollut esimerkiksi kuuliainen esikoislestadiolainen.
Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Siitä on muun muassa Paavali veli puhunut todella paljon ja hyvin havainnollisesti.

Room. 4:18   Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan:

"Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",

Room. 4:19   eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut

- sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
===========================================
*) Room. 4:20   mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Room. 4:21   ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
==========================================
Room. 4:22   Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

Room. 4:23   Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room. 4:24   vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room. 4:25   joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
-------

Room. 5:1   Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2   jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

Room. 5:3   Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
Room. 5:4   mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
Room. 5:5   mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Room. 5:6   Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

- Abimelek kirjoitti:

Tämä onni ja siunaus on kohdannut monia. Moni on ottanut Jumalan armosta lahjaksi vanhurskauden. Hallelujaa!

Valitettavan moni "hyvä ja kuuliainen" uskova ei ole käsittänyt uskosta tulevaa vanhurskautta lainkaan, vaikka on vuosikymmeniä ollut esimerkiksi kuuliainen esikoislestadiolainen.
Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Siitä on muun muassa Paavali veli puhunut todella paljon ja hyvin havainnollisesti.

Room. 4:18   Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan:

"Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",

Room. 4:19   eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut

- sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
===========================================
*) Room. 4:20   mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Room. 4:21   ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
==========================================
Room. 4:22   Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

Room. 4:23   Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room. 4:24   vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room. 4:25   joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
-------

Room. 5:1   Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2   jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

Room. 5:3   Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
Room. 5:4   mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
Room. 5:5   mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Room. 5:6   Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

Siihen Kristus ilmestyy.

Mutta siellä missä on olemassa yksikin inhimillinen tekijä, mihin ihminen voi hengellisessä hädässään tarttua, niin takuulla hän tarttuu siihen, eikä tule sen vuoksi tuntemaan Jumalaa, joka voidaan nähdä ainostaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hän jää itsensä varaan roikkumaan. Oman parannuksensa varaan, oman uskonnollisen yhteisönsä perinnäissääntöjen ja ulkoa opittujen jumalanpalvelusmenojen varaan roikkumaan.
_______________
*) USKO KRISTUKSEEN, jonka kautta syntinen saa kaikki pelastushyvyydet lahjana Jumalalta, ei silloin avaudu.
_______________

Jänöpupu loikkii syntimetsässä, syntipuita väistellen ja aina kun mäiskähtää päin pläsiä, hän menee hädissään saarnamiehen kaulaan.
Mutta maanantaina tämä pelokas ja arka pakojänis on taas kuin lumiukko ulkona uskosta, koska ei etimälläkään löydä itsestään sitä vanhurskautta, jota Jumala syntiseltä vaatii. Siis täydellistävanhurskautta jota ilman ei kukaan pääse taivaaseen. Kristukselta saisi lahjaksi vaan ei kelpaa, "kun minä olen tällainen". Miksi hän ei löydä täydellistä vanhurskautta?

Siksi koska hän etsii itsestään aineksia ansaitakseen niillä tulla armahdetuksi, eikä etsi USKOSSA iankaikkista syntien anteeksiantamisen lahjaa Jeesukselta Kristuksesta. Jonka kautta saisi sen rauhan joka on Jumalassa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

- Abimelek kirjoitti:

Siihen Kristus ilmestyy.

Mutta siellä missä on olemassa yksikin inhimillinen tekijä, mihin ihminen voi hengellisessä hädässään tarttua, niin takuulla hän tarttuu siihen, eikä tule sen vuoksi tuntemaan Jumalaa, joka voidaan nähdä ainostaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hän jää itsensä varaan roikkumaan. Oman parannuksensa varaan, oman uskonnollisen yhteisönsä perinnäissääntöjen ja ulkoa opittujen jumalanpalvelusmenojen varaan roikkumaan.
_______________
*) USKO KRISTUKSEEN, jonka kautta syntinen saa kaikki pelastushyvyydet lahjana Jumalalta, ei silloin avaudu.
_______________

Jänöpupu loikkii syntimetsässä, syntipuita väistellen ja aina kun mäiskähtää päin pläsiä, hän menee hädissään saarnamiehen kaulaan.
Mutta maanantaina tämä pelokas ja arka pakojänis on taas kuin lumiukko ulkona uskosta, koska ei etimälläkään löydä itsestään sitä vanhurskautta, jota Jumala syntiseltä vaatii. Siis täydellistävanhurskautta jota ilman ei kukaan pääse taivaaseen. Kristukselta saisi lahjaksi vaan ei kelpaa, "kun minä olen tällainen". Miksi hän ei löydä täydellistä vanhurskautta?

Siksi koska hän etsii itsestään aineksia ansaitakseen niillä tulla armahdetuksi, eikä etsi USKOSSA iankaikkista syntien anteeksiantamisen lahjaa Jeesukselta Kristuksesta. Jonka kautta saisi sen rauhan joka on Jumalassa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Olet aika rienaava ja kokematon ihminen.

Kyllä kuule joskus ihminen voi elää tosi tiukkoja aikoja uskon elämässään. Vaikka kuinka TIETÄÄ, että on lupa uskoa itsensä armosta autuaaksi, niin aina ei vaan jaksa. Silloin kaipaa saada keskustella jonkun uskonystävän kanssa ja haluaa kuulla todistusta ja vahvistusta omalle uskolleen.

Kaikilla ei ole kotona puolisoa, jolla olisi elämän vettä kielensä alla. On kuule joskus ollut niitä maanantaita ja tiistaita, jolloin on tuntunut matka pitkältä sunnuntaihin, että saisi tavata jonkun kristityn, jolta avun saisi. Rohkeus ei aina ole ollut sitä luokkaa, että olisi edes uskaltanut soittaa jollekin kristitylle.

Sitten välillä taas on mennyt helpommalla elämä eteenpäin ja tuntuu, että saa olla Taivaan Isän hoidossa pidempiäkin aikoja. Silloin jaksaa kiittää niin hyvistä kuin pahoistakin päivistä.

Ja välillä menee jopa niin hyvin, että tuntuu, että eihän tässä mitään hätää, syntiäkään ei ole tullut tehtyä ja sen kuin uskoa porskuttaa. Jumalan sanan kuuloonkaan ei tarvitse lähteä, pärjäähän sitä näine hyvineenkin.

Silloin onkin tullut jo hätä käteen ja on alkanut tutkia omaa tilaansa, että olenko enää mikään kristitty, kun mikään ei tunnu miltään. Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että synti aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Ja sitten kun lukee Pyhää Raamattua tai kuuntelee saarnaa, niin huomaakin, että kauhistus sentään, miksen ollut huomannut miten paljon joka päivä teen syntiä.

Nöyrällä mielellä ja anteeksianojan paikalla on hyvä olla mieluummin joka päivä kuin että anteeksipyytämisen tarve kokonaan häviää ja tulee toimeentuleva tila.

Olisinpa kylmä tai palava. Penseys ja armonvarkaus ja tunnottomuus ovat kauheita tiloja.

Kyllä kuule silloin osaa armosta iloita, kun on tuntunut, ettei edes armoa voi enää saada.

Lahjavanhurskaus on kuule sen arvoinen asia,että sinun ei pidä rääpiä sillä asialla ollenkaan.

Jeesus tuli parantamaan sairaita, ei terveissä mitään parannettavaa ole.

ristihuuli kirjoitti:

Olet aika rienaava ja kokematon ihminen.

Kyllä kuule joskus ihminen voi elää tosi tiukkoja aikoja uskon elämässään. Vaikka kuinka TIETÄÄ, että on lupa uskoa itsensä armosta autuaaksi, niin aina ei vaan jaksa. Silloin kaipaa saada keskustella jonkun uskonystävän kanssa ja haluaa kuulla todistusta ja vahvistusta omalle uskolleen.

Kaikilla ei ole kotona puolisoa, jolla olisi elämän vettä kielensä alla. On kuule joskus ollut niitä maanantaita ja tiistaita, jolloin on tuntunut matka pitkältä sunnuntaihin, että saisi tavata jonkun kristityn, jolta avun saisi. Rohkeus ei aina ole ollut sitä luokkaa, että olisi edes uskaltanut soittaa jollekin kristitylle.

Sitten välillä taas on mennyt helpommalla elämä eteenpäin ja tuntuu, että saa olla Taivaan Isän hoidossa pidempiäkin aikoja. Silloin jaksaa kiittää niin hyvistä kuin pahoistakin päivistä.

Ja välillä menee jopa niin hyvin, että tuntuu, että eihän tässä mitään hätää, syntiäkään ei ole tullut tehtyä ja sen kuin uskoa porskuttaa. Jumalan sanan kuuloonkaan ei tarvitse lähteä, pärjäähän sitä näine hyvineenkin.

Silloin onkin tullut jo hätä käteen ja on alkanut tutkia omaa tilaansa, että olenko enää mikään kristitty, kun mikään ei tunnu miltään. Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että synti aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Ja sitten kun lukee Pyhää Raamattua tai kuuntelee saarnaa, niin huomaakin, että kauhistus sentään, miksen ollut huomannut miten paljon joka päivä teen syntiä.

Nöyrällä mielellä ja anteeksianojan paikalla on hyvä olla mieluummin joka päivä kuin että anteeksipyytämisen tarve kokonaan häviää ja tulee toimeentuleva tila.

Olisinpa kylmä tai palava. Penseys ja armonvarkaus ja tunnottomuus ovat kauheita tiloja.

Kyllä kuule silloin osaa armosta iloita, kun on tuntunut, ettei edes armoa voi enää saada.

Lahjavanhurskaus on kuule sen arvoinen asia,että sinun ei pidä rääpiä sillä asialla ollenkaan.

Jeesus tuli parantamaan sairaita, ei terveissä mitään parannettavaa ole.

olekaan näin upeaan ja lohdulliseen kirjoitukseen tällä palstalla törmännyt.

Ylepys on tosiaan kaiken pahan kasvualusta ja nöyryyden opettelussa on kovin kilvoittelu. Jumalan rauhaa.

ristihuuli kirjoitti:

Olet aika rienaava ja kokematon ihminen.

Kyllä kuule joskus ihminen voi elää tosi tiukkoja aikoja uskon elämässään. Vaikka kuinka TIETÄÄ, että on lupa uskoa itsensä armosta autuaaksi, niin aina ei vaan jaksa. Silloin kaipaa saada keskustella jonkun uskonystävän kanssa ja haluaa kuulla todistusta ja vahvistusta omalle uskolleen.

Kaikilla ei ole kotona puolisoa, jolla olisi elämän vettä kielensä alla. On kuule joskus ollut niitä maanantaita ja tiistaita, jolloin on tuntunut matka pitkältä sunnuntaihin, että saisi tavata jonkun kristityn, jolta avun saisi. Rohkeus ei aina ole ollut sitä luokkaa, että olisi edes uskaltanut soittaa jollekin kristitylle.

Sitten välillä taas on mennyt helpommalla elämä eteenpäin ja tuntuu, että saa olla Taivaan Isän hoidossa pidempiäkin aikoja. Silloin jaksaa kiittää niin hyvistä kuin pahoistakin päivistä.

Ja välillä menee jopa niin hyvin, että tuntuu, että eihän tässä mitään hätää, syntiäkään ei ole tullut tehtyä ja sen kuin uskoa porskuttaa. Jumalan sanan kuuloonkaan ei tarvitse lähteä, pärjäähän sitä näine hyvineenkin.

Silloin onkin tullut jo hätä käteen ja on alkanut tutkia omaa tilaansa, että olenko enää mikään kristitty, kun mikään ei tunnu miltään. Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että synti aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Ja sitten kun lukee Pyhää Raamattua tai kuuntelee saarnaa, niin huomaakin, että kauhistus sentään, miksen ollut huomannut miten paljon joka päivä teen syntiä.

Nöyrällä mielellä ja anteeksianojan paikalla on hyvä olla mieluummin joka päivä kuin että anteeksipyytämisen tarve kokonaan häviää ja tulee toimeentuleva tila.

Olisinpa kylmä tai palava. Penseys ja armonvarkaus ja tunnottomuus ovat kauheita tiloja.

Kyllä kuule silloin osaa armosta iloita, kun on tuntunut, ettei edes armoa voi enää saada.

Lahjavanhurskaus on kuule sen arvoinen asia,että sinun ei pidä rääpiä sillä asialla ollenkaan.

Jeesus tuli parantamaan sairaita, ei terveissä mitään parannettavaa ole.

kyseinen nimimerkki on täällä rienannut jo jonkin aikaa.
eipä tota juuri kukaan enää voi tasissaan ottaa onhan hänen jutut hiekkalaatikko tasoo.
ehkä voitas ostaa joitakin leluja hänelle.

ristihuuli kirjoitti:

Olet aika rienaava ja kokematon ihminen.

Kyllä kuule joskus ihminen voi elää tosi tiukkoja aikoja uskon elämässään. Vaikka kuinka TIETÄÄ, että on lupa uskoa itsensä armosta autuaaksi, niin aina ei vaan jaksa. Silloin kaipaa saada keskustella jonkun uskonystävän kanssa ja haluaa kuulla todistusta ja vahvistusta omalle uskolleen.

Kaikilla ei ole kotona puolisoa, jolla olisi elämän vettä kielensä alla. On kuule joskus ollut niitä maanantaita ja tiistaita, jolloin on tuntunut matka pitkältä sunnuntaihin, että saisi tavata jonkun kristityn, jolta avun saisi. Rohkeus ei aina ole ollut sitä luokkaa, että olisi edes uskaltanut soittaa jollekin kristitylle.

Sitten välillä taas on mennyt helpommalla elämä eteenpäin ja tuntuu, että saa olla Taivaan Isän hoidossa pidempiäkin aikoja. Silloin jaksaa kiittää niin hyvistä kuin pahoistakin päivistä.

Ja välillä menee jopa niin hyvin, että tuntuu, että eihän tässä mitään hätää, syntiäkään ei ole tullut tehtyä ja sen kuin uskoa porskuttaa. Jumalan sanan kuuloonkaan ei tarvitse lähteä, pärjäähän sitä näine hyvineenkin.

Silloin onkin tullut jo hätä käteen ja on alkanut tutkia omaa tilaansa, että olenko enää mikään kristitty, kun mikään ei tunnu miltään. Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että synti aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Ja sitten kun lukee Pyhää Raamattua tai kuuntelee saarnaa, niin huomaakin, että kauhistus sentään, miksen ollut huomannut miten paljon joka päivä teen syntiä.

Nöyrällä mielellä ja anteeksianojan paikalla on hyvä olla mieluummin joka päivä kuin että anteeksipyytämisen tarve kokonaan häviää ja tulee toimeentuleva tila.

Olisinpa kylmä tai palava. Penseys ja armonvarkaus ja tunnottomuus ovat kauheita tiloja.

Kyllä kuule silloin osaa armosta iloita, kun on tuntunut, ettei edes armoa voi enää saada.

Lahjavanhurskaus on kuule sen arvoinen asia,että sinun ei pidä rääpiä sillä asialla ollenkaan.

Jeesus tuli parantamaan sairaita, ei terveissä mitään parannettavaa ole.

Haluaisin tietää , kuinka voi Armoa varastaa ?

Muuten kirjoituksesi oli asiallinen ja kaunis