ajattelen sinua useammin kuin mikä olisi minulle hyväksi, mutta en voi sille mitään. Neljä vuotta tässä on jo vierähtänyt miettiessä, että miksi kaikista ihmisistä juuri meidän välillä tuli olla se kemia. Ja anna anteeksi, että olen välillä niin hölmö, etten ymmärrä kuin vasta jälkeenpäin mitä yritit minulle sanoa tai eleelläsi viestiä, kun emme kumpikaan voi koskaan puhua niillä sanoilla kuin haluaisimme. Ja sinä tuskin luet tätä palstaa, ja vaikka lukisitkin, niin et minua tunnistaisi, ja nyt kaikki kotineropatit tulevat minua neuvomaan, että miksi en sano näitä asioitani sinulle suoraan. Mutta olisinko todella täällä jos sen voisin tehdä? Lupaan sen silti tehdä, jonain päivänä kun minulla ei ole enää mitään hävittävää tai tiedän sen olevan ehkä viimeinen kerta kun näemme.
Hei mies,
minä nainen,
0392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.