Kas tässä mietintää ;)
Ihana tyttäreni kohta 9v on aika pakkaus. En ihmettele miksi mummot väsähtää tämän neidin kanssa :) tyttö alkoi puhumaan n.3 vuoden tienoilla ja siitä lähtien on tekstiä tullutkin todella hyperisti.
Neiti poukkaa asiasta kymmenenteen, eikä oikestaan keskity yhteen asiaan vaan kaikki olisi saatava tehtyä kerralla. Jos antaa luvan askarteluun 5min päästä kysytään lupaa ulos ja taas 5min lupaa pelaamaan :D
Neidillä on koko ajan säpinää, liikkuu rauhattomasti, hotkii ruokaa ja kaikki tehdään äkkiä..
paitsi läksyt yök ja oman huoneen siivous venähtää herkästi koko päivän operaatioon. kaikki tavarat joita tarvitaan yleensä ovat hukassa tai menneet vahingossa rikki :/
Koulussa keskittyminen on hankalaa. omaa vuoroa tyttö ei malta koskaan odottaa vaan kaikki nyt ja heti.
Jos neiti haluaa hellyyttä hän haluaa sitä vaikka väkisin ei katso aikaa tai paikkaa :) Hän punkeaa syliin ja halii vaikka sanottaisiin odota tai elä nyt vielä äidillä on kesken tämä ja tuo..huhu.
Neiti on myös hirvittän hyväsydämminen, vaikka paidan päältä antaisi toisten puolesta. Hän murehtii ja mietii ikäviä asioita ja välillä tulee itkun kanssa niitä selvittämään ja sekunnissa taas hyvällä tuulella.
Neito pikkuinen on alkanut kuppaamaan yö myöhään. Hän valvoo salaa ja kun huomaan hän sanoo ettei väsytä. leikkii ja touhuaa ja aamulla taas virkeä. Kamala juttujen kertoja! Satuja tulee silmä suut täydessä lastissa. Kuuluu kai ikäänkin ;)
Kun puhun ns.aikuisen järkeä katsoo neiti sivuun minusta ja joo joo, kysyn kuunteletko kun ei koskaan vaikuta siltä ja vastaus joo joo ja alkaa toisen asian selvitys ja äiti taas toistamaan, että odotas ymmärsitkö nyt ekan asian :D
Kamalan huomion kipeä johtuen myös siitä, että neidillä on myös muita sisaruksia, meillä on 4lasta. Neito ei sentäs kuopus ole, mutta toiseksi vanhin kuitenkin..lähes keskimmäinen ;)
Tässä päälimmäiset vielä on paljon muutakin "pientä". hiki neidon kanssa tulee ja välillä tuntuu, että hänkin kärsii tietyissä tilanteissa, kun ei oikein voi hillitä itseään. Neuvolassa aikoinaan sanottu vilkkaaksi ja se siitä. Olen itsekkin vilkas ja tunnistan neidissä paljon itseäni. Toisaalta olen ujokin, mutta kun sissän pääsen ei mikään pidättele. Minunkin on vaikea odottaa puheenvuoroja ja hölpötän tuntemattomille joskus liikaakin :/ Toivottavasti en nyt taas ;) :D
Olisko aihetta saattaa neitiä jatkotutkimuksiin? T: Äiti vilkkaan lapsosen
Ihana tyttäreni kohta 9v on aika pakkaus. En ihmettele miksi mummot väsähtää tämän neidin kanssa :) tyttö alkoi puhumaan n.3 vuoden tienoilla ja siitä lähtien on tekstiä tullutkin todella hyperisti.
Neiti poukkaa asiasta kymmenenteen, eikä oikestaan keskity yhteen asiaan vaan kaikki olisi saatava tehtyä kerralla. Jos antaa luvan askarteluun 5min päästä kysytään lupaa ulos ja taas 5min lupaa pelaamaan :D
Neidillä on koko ajan säpinää, liikkuu rauhattomasti, hotkii ruokaa ja kaikki tehdään äkkiä..
paitsi läksyt yök ja oman huoneen siivous venähtää herkästi koko päivän operaatioon. kaikki tavarat joita tarvitaan yleensä ovat hukassa tai menneet vahingossa rikki :/
Koulussa keskittyminen on hankalaa. omaa vuoroa tyttö ei malta koskaan odottaa vaan kaikki nyt ja heti.
Jos neiti haluaa hellyyttä hän haluaa sitä vaikka väkisin ei katso aikaa tai paikkaa :) Hän punkeaa syliin ja halii vaikka sanottaisiin odota tai elä nyt vielä äidillä on kesken tämä ja tuo..huhu.
Neiti on myös hirvittän hyväsydämminen, vaikka paidan päältä antaisi toisten puolesta. Hän murehtii ja mietii ikäviä asioita ja välillä tulee itkun kanssa niitä selvittämään ja sekunnissa taas hyvällä tuulella.
Neito pikkuinen on alkanut kuppaamaan yö myöhään. Hän valvoo salaa ja kun huomaan hän sanoo ettei väsytä. leikkii ja touhuaa ja aamulla taas virkeä. Kamala juttujen kertoja! Satuja tulee silmä suut täydessä lastissa. Kuuluu kai ikäänkin ;)
Kun puhun ns.aikuisen järkeä katsoo neiti sivuun minusta ja joo joo, kysyn kuunteletko kun ei koskaan vaikuta siltä ja vastaus joo joo ja alkaa toisen asian selvitys ja äiti taas toistamaan, että odotas ymmärsitkö nyt ekan asian :D
Kamalan huomion kipeä johtuen myös siitä, että neidillä on myös muita sisaruksia, meillä on 4lasta. Neito ei sentäs kuopus ole, mutta toiseksi vanhin kuitenkin..lähes keskimmäinen ;)
Tässä päälimmäiset vielä on paljon muutakin "pientä". hiki neidon kanssa tulee ja välillä tuntuu, että hänkin kärsii tietyissä tilanteissa, kun ei oikein voi hillitä itseään. Neuvolassa aikoinaan sanottu vilkkaaksi ja se siitä. Olen itsekkin vilkas ja tunnistan neidissä paljon itseäni. Toisaalta olen ujokin, mutta kun sissän pääsen ei mikään pidättele. Minunkin on vaikea odottaa puheenvuoroja ja hölpötän tuntemattomille joskus liikaakin :/ Toivottavasti en nyt taas ;) :D
Olisko aihetta saattaa neitiä jatkotutkimuksiin? T: Äiti vilkkaan lapsosen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moro,
kannattaa käyttää lasta vaikka psykologilla
niin voi selvitä asiat paremmin. Ihmiset ei välttämättä tällä palstalla osaa vastata.
tietenkään saa. Mutta olisin toivonut ADHD lasten vanhempien oma kohtaista näkemystä. Kuinka heillä päädyttiin tutkimuksiin ja mikä oli se tekijä, että vanhemmat ajattelivat ettei ylivilkkaus ole syynä?
T: Äiti vilkkaan lapsosen
on 12-vuotiaan tytön äiti. Ennen kouluikää en huomannut mitään erityistä hänen käyttäytymisessään. Tempperamenttinen hän on ollut aina.
Koulukypsyystesti meni hienosti. Eppu luokalla kiinnitin huomion siihen, ettei hän oppinut asioita. Tai se otti aikaa hirveästi. Samoin toisella luokalla. Kerroin opettajallekin, että joku on vialla. Siihen ope vastasi, että nämä ovat vielä niin pieniä, ei ole syytä huoleen. Minä jouduin opettamaan tytölle samat asiat, mitkä oli opetettu koulussa. Välillä itkun kanssa.
Kolmannella luokalla tuli uusi ope. Kerroin jälleen huoleni aiheen. Hän oli huomannut saman asian. Tytär ei osannut keskittyä.
Koulupsykologi tutki omin testein asiaa ja totesi, ettei tyttäreni todellakaan osannut keskittyä opetettavaan asiaan, vaan muut epäolennaiset asiat kiinnittivät hänen huomionsa.
Tyttäreni suurin ongelma on siis keskittymisvaikeus, ei ylivilkkaus.
Koulussa hän osaa käyttäytyä hienosti. Kotona sitten puretaan paineet.
Mielestäni tytär on myös ylivilkas. koko ajan hommailemassa jotain. Onneksi hän osa purkaa energiansa järkevästi liikuntaan.
kirjoittamasi perusteella varmasti sanoa.
Pojallani adhd-dg(2004). Perheneuvolasta ei apua saatu, vaan vaati käynnin yksityisellä. Me käytiin lastenneurologilla.
Voihan tuo olla "pelkkää" ylivilkauttakin. Tutulle kuullostaa tarinasi, mutta meillä lisäksi (mm.) uniongelmia (ei nukahtamisessa), raivokohtauksia, erittäin herkkä ärsyyntymiskynnys... ihan vaan joitain mainitakseni.
Kyllä äiti tietää koska "kaikki ei ole kohdallaan". Luota itseesi ja varaa aika tutkimuksiin!
Niin luin äskettäin viestisi ja kuulosti kovin tutulta.. itsellä poika 7,5 vuotta ja ekaluokka menossa..
lähdin noin kaksi ja puoli vuotta sitten poikani kanssa tutkimuksiin AD/HD:n pois sulkemiseksi, kun tuntui ettei poika ollut hetkeäkään paikallaan..
Tehtiin kaikenlaisia testejä psykologisia ym, myös aivosähkökäyrä on otettu niin lyhyt kuin pitkäkin.. Mutta kun ei kaikki arvioidut kriteerit täyttyneet niin ei ollut pojassa mitään vikaa... KUULEMMA...
Mutta nyt kun on koulu ongelmat lisääntyneet näin syyslukukauden aikana, ja tullut joitain "pakkoliikkeitä" lähdin uudelleen tutkimuksiin. Koulussa ongelmat ilmenivät enimmäkseen sosiaalisella tasolla toki myös keskittymisongelmana ja ei oikein jaksanut odottaa vuoroaan määrätyissä asioissa. Mentiin neuropsykiatrille. Päästiin heti ERITTÄIN PÄTEVÄLLE alan expertille ja hän totesi että tämän hetken kriteerikartalla pojan oireet täytäisivät diagnoosin ja päätettiin et, kokeillaan aloittaa lääkitystä ja terapiaa..
Tässä putosi aika iso taakka harteilta kun on joku asia, johon voi alkaa hakea tietoa ja tukea.
joten sanon vain, että hakeudu vain tutkimuksiin ja kerro "ongelmista" eritahoille ja ole lapsesi asiassa lujana.. kyllä tuo teksti tosiaan kuulostaa kuin omalta pojaltani.
"Olisko aihetta saattaa neitiä jatkotutkimuksiin?"
kannattaahan se sinne tutkimuksiin
viedä koska ainakaan se ei vahingoita
lasta...
ja jos ei nyt adhd :ta löydy niin voi
löytyä jokin muu...
jos kunnalliselle puolelle haet niin varaudu
jonoon joka voi olla piiiiiitkäääää....
itse kypsyin 6kk jälkeen...
silloin kuulin että vuosi menee ainakin...
lääkäreistä pula....
yksityisellä puolella homma maksaa
n. 1000e tutkimukset ja lääkärin käynnit...
mutta positiivista siinä on se että pääsee muutaman
päivän jonolla :)
soita adhd liittoon ja kysy heiltä neuvoa
hei,minulla on 9v.tytar,ja meille juuri tutkitaan ADHD--en ole suomalainen..mutta tyttäräni on syntynyt Suomessa.Han on muuten tosi kiva,erittain sydamellinen,mutta mieli alat heitelee,aika paljon surullinen..pelkaa lian paljon muiden puolesta-monesti ehmettelen miten pystyy edes ajattella nain.Koulussa tehdaan todella paljon tyota yhdessa,ei perjais ilman minun apuani,valilla luulen,etta minun hermojeni eivat kesta..ja han itse tajua,ja tietaa.jopa itse sanoo,etta toivoo,etta han muistaisi paremmin asioita..ja kyselee joskus-miksi minun aivojani ei toimi normaalisti; olin joskus tosi alapain..tutkittiin kaikenlaista..ja luulen,etta tama on se ainoa vika-ADHD.Han lukee hyvin,eritain kauniisti piirtaa,osaa puhua kahta vaikea kielta,mutta on oma laatuinen,elaa vahan omassa maailmassa,ja on arvokas pikku enkeli.Hanella on tarkea tehda muita onnelliseks.vaikka pikkulahjoilla,ja harmitta mua kovasti,kun ei ole paljon ystavia.. Jos haluat vaihtaa mielipidatasi..olisin itsekin kiitollinen..ja terv.ja paljon voimia teille. Olinka ja Sophie
mulla on pikkuveli,jolla on ollu 3-vuotiaasta asti samanlaiset oireet...
hän on tällä hetkellä 14,11-vuotiaana todettiin adhd.hänellä on concerta lääkityksenä ja se todella on auttanut.
omalla pojalla samanlaiset oireet,joten meillä suvussa perinnöllisyys.neuvolassa sanottiin pojasta,että ihan normaali kehitys,mutta saatiin lääkäriltä psykiatrille lähete,koska hän myös huomasi pojan vilkkauden.
ja sama meillä,kaikki tavarat rikotaan yms.
poika käy jopa mun kimppuun ihan raivona ja joudun holding-otteeseen ottamaan useasti.välillä on niin vaikeita aikoja,että itken illalla kun nukkumaan menen.mulla on 4 lasta ja tämä lapsi on toiseksi nuorin,vasta 3 ja pahemmaksi menee koko ajan.meillä on psykiatrille 26.pvä aika.saa katsoa mitä siellä sanotaan.mun veli oli kaikissa muissa paikoissa todella kiltti,mutta kun kotiin tultiin,niin alkoi riehuminen ja nyt meillä sama tilanne.siis mun veljeä tutkittiin 8 vuotta ja sitten vasta todettiin se.neuvolassa vaan sanotaan aina,ettei voi olla näin asiat,mutta kai itse äiti tietää,minkälainen oma lapsi on.aina epäillään,vaikka mitä sanoisi..liian paljon perheitä joutuu kärsimään tällaisissa tilanteissa,koska kyseenalaistetaan vanhempien lauseet ja aina etsitään vanhemmista vikaa tai sitten on lapsen tunne-elämä niin sekaisin..vaikeaa!tarvisin itsekkin tukea,koska olen yksinhuoltaja ja tuntuu todella rankalta välillä ja ylitse pääsemättömältä jokin tällainen tilanne..